Lumotut

Nuori tyttö, Amy (Oona Lawrence), kuljeskelee hyräillen kauniissa metsässä. Aurinko kultaa puiden oksilla unenomaisesti huojuvan naavan, kun tyttö poimii metsästä mukaansa sienten lisäksi haavoittuneen unionin sotilaan, korpraali John McBurneyn (Colin Farrell).

Amy auttaa sotilaan sisäoppilaitokseen, joka on kuin joonialaispylväillä varustettu viattomuuden linnake. Sen rauhaa rikkovat vain kaukaa kuuluva Yhdysvaltojen sisällissodan tykkien jylinä ja satunnaiset omien sotilaiden piipahdukset.

Laitoksen johtajatar Miss Martha (Nicole Kidman), opettajatar Miss Edwina (Kristen Dunst) sekä harvat paikkaan jääneet tytöt päättävät hoitaa vihollissotilaan kuntoon – onhan se kristillinen teko. Mutta mies talossa sekoittaa pian kaikkien pasmat.

Coppola kuvaa herkullisesti, kuinka tytöt ja naiset koreilevat silkkinauhoineen ja rintaneuloineen, puristelevat punaa poskilleen ja pyrkivät sotilaan seuraan. Elokuva tulvii kauniita kuvia. Ne ovat viipyileviä, yksityiskohtaisia – ja valkoisia. Alkuperäisessä tarinassa, Thomas P. Cullinanin romaanissa, McBurneyn jalan kursi kokoon musta naisorja, nyt sen tekee johtajatar itse.

Nicole Kidman on tosin upea ylpeänä ja voimakkaana johtajattarena, ja Kirsten Dunst loistaa hänen rinnallaan hillittynä, nöyränä vanhan piian rajalla keikkuvana opettajattarena.

Coppolan käsissä hitaat lähikuvat ja pastellinväriset satiinihelmat antavat jännitykselle tilaa kasvaa, kun asiat alkavat mennä pahasti pieleen.

Katso elokuvan traileri tästä: