Wonder Wheel

Pian 40 vuotta täyttävä Ginny (Kate Winslet) on pettynyt elämäänsä. Hän oli joskus jazz-rumpalin kanssa onnellisesti naimisissa oleva näyttelijälupaus, mutta päätyikin työtään vihaavaksi tarjoilijaksi, pakkomielteisesti tulipaloja sytyttelevän 10-vuotiaan pojan äidiksi ja vääränlaisen miehen vaimoksi.

Tuo mies on Humpty (Jim Belushi), jota elämä on myös murjonut. Hänen edellinen vaimonsa kuoli ja välit heidän tyttäreensä katkesivat, kun tämä vanhempiensa toiveista huolimatta nai gansterin. Kun tuo tytär, Carolina (Juno Temple), palaa yllättäen isänsä luo, on Humpty hetkessä valmis unohtamaan kaiken, antamaan anteeksi ja auttamaan tytärtään elämässä eteenpäin.

Samaan aikaan Ginnyn elämään tuo toivoa ja iloa suhde näytelmäkirjailijan urasta haaveilevan nuoren hengenpelastajan Mickeyn (Justin Timberlake) kanssa.

Woody Allenin käsikirjoittaman ja ohjaaman Wonder Wheelin suhdekiemurat eivät ole hänen elokuvilleen tyypillisestä asetelmastaan huolimatta kepeitä vaan ankeita ja traagisia. Käsikirjoitus on kökkö ja jättää hahmot teatraalisuudessaan ohuiksi – jopa epämiellyttäviksi. Winsletin roolisuoritus hermoromahduksen partaalla paapattavana ailahtelevaisena elämäänsä kyllästyneenä ja toisaalta ihastukseensa koko voimallaan takertuvana Ginnynä on voimakas. Sen sijaan Timberlaken suoraan kameraan kohdistuva kerronta on kaikkea muuta kuin luontevaa.

Elokuvassa mieleenpainuvinta on tapa, jolla Vittorio Storaro herkuttelee lähes jokaisessa kohtauksessa 50-luvun Coney Islandin huvipuistolaitteiden väreillä tai vaikkapa sateen valolla. Maailmanpyörän kylmästä lämpimään vilkkuvat valot vaihtuvat hahmojen kasvoilla, kun pyörä junnaa kierroksen toisensa jälkeen.

Katso elokuvan traileri tästä: