Tuoreimmassa AVPlus-lehden numerossa 2/18 vertailimme siis yhdeksää erilaista hifikuuloketta hintaluokassa 220–350 euroa. Mukana vertailussa olivat AKG:n K550 MKIII, Audio-Technican ATH-A990Z, Denonin AHMM400, Finalin Sonorous II, Focalin Listen, Gradon SR125e ja SR225e, NAD:in Viso HP50 sekä Pioneerin HDJ-X10.

Kuuntelijoiden antamista pisteistä laskettiin yhteispisteisiin keskiarvo. Joidenkin kuulokkeiden kohdalla kuunteluarviot olivat hyvinkin yksimielisiä, mutta muutaman kuulokkeen kohdalla kuuntelijoiden näkemykset poikkesivat toisistaan selvästi. Mielestämme onkin perusteltua julkaista erikseen kuuntelijakohtaiset arviot jokaisen kuulokkeen kohdalla, jotta sekä eri kuulijoiden subjektiiviset arviot että eri kuulokkeiden erilaiset toisto-ominaisuudet tulisivat paremmin ilmi.

Seuraavassa siis kuvaus kuunteluraatimme jäsenistä, heidän referenssikappaleensa yhdessä Spotify-soittolistassa sekä kuulokekohtaiset arviot.

Kuunteluraati

Teppo Hirvikunnas (AVPlus)
Minulla on pitkä ja laaja kokemus hifialalta. Olen ollut kiinnostunut hifistä jo 15-vuotiaasta lähtien, jolloin hankin ensimmäiset stereoni. Nuorempana soitin myös pianoa. Ammatillisella urallani olen ollut muun muassa Maxi-Marketin levyosaston myyjä, hifin erikoisliike Sound Cornerin myyjä, autohifin erikoisliike Autostudion myyjä sekä autohifin kilpailujärjestön FASCA:n perustaja, toiminnanjohtaja ja tuomari. Lisäksi olen toiminut hifialan maahantuojalla Nores Oy:llä markkinointi-, myynti- ja koulutustehtävissä sekä perustanut Autosound- ja Hifimaailma-lehdet ja ollut niiden päätoimittaja. Olen lisäksi Suomen suurimpien hifimessujen järjestäjä vuodesta 2007, EISA:n (European Image and Sound Association) jäsen ja viimeisempänä AVPlus-lehden perustaja ja päätoimittaja. Musiikkimakuni on lavea, pois lukien raskas metalli, perushumppa ja itkuvirret. Muuten kaikki menee.
Kotona ja autossa kuunnellaan pääosin kevyttä musiikkia, painottuen omasta iästä johtuen 1980- ja 90-lukuun: Toto, EWF, Fleetwood Mac, ELO, Eppu Normaali, R’n’B-yleensä, mutta myös perusklassinen ja jatsi. Yleensä kaikkea, missä on myös hyvät soundit.

Jemo Kettunen (AVPlus)
AVPlussan toimituksen suurmies ja jytäpuolen henkinen ego. Olen koulutukseltani muusikko ja musiikkitieteen ylioppilas. Musiikin ohella olen jo vuosia hankkinut elantoa vapaana musiikki- ja tekniikan erikoistoimittajana. Harrastuksekseni olen rakennellut soittimia ja putkivahvistimia sekä pedaaleita. Parasta musaa on The Beatles, Tom Waits, Neil Young, Nick Cave, CMX ja Arvo Pärt – kaikki punk-henkiset väärintekijät.

Heikki Kivelä (AVPlus)
Olen musiikkitieteen maisteriopintojen ja yleisellä tasolla musiikkiteknologian pohjalta äänenlaadusta innostunut toimittaja, jonka toinen jalka on musiikin tekemisessä ja toinen sen toistamisessa – ja näiden molempien tarkastelemisessa. Olennaisinta hyvässä äänessä on kokonaisuus, joka manifestoituu usein sekä tekniikan että tunteen niveltymisenä. Lopputuloksessa pitäisi kuulua sekä näkemystä että oikeiden työkalujen – olivat ne sitten mitä tahansa – asianmukaista hallintaa. Nykyään lähes tyystin vinyyli- ja kasettirintamalla täydentyvä levyhylly koostuu lähinnä oudoista alakulttuurituotteista, joskin parin vuosikymmenen musiikkikoulutuksen takia korva kallistuu joskus myös perinteisemmän ilmaisun puoleen. Kuuntelijana olen helposti luontevan rytmiikan ja sisuskaluja hyväilevien bassolinjojen vietävissä.

Mikael Liukkonen (Hifistudio)
Olen ollut vuodesta 2011 verkkokaupan vastaava Hifistudiossa. Sitä ennen olen ollut hifimyyjänä muun muassa Sound Cornerissa, Kruunuradiossa, myymäläpäällikkönä Hifiklubbenilla sekä Onkyo-tuotepäällikkönä Simexillä. Pidän tarkasta ja detaljirikkaasta soundista, jossa laitteet unohtuu ja pääsee syvälle musiikin ytimeen. Genelecin soundia arvostan kovasti, mutta yhtä lailla joskus on kiva pitää hauskaa överiksi menevän amerikansoundin parissa. Kuuntelen progea, indietä, lattaria, jazzia ja bluesia. Joskus sopivalla hetkellä klasariakin.

Joni Nikkola (AVPlus)
Olen kirjoittanut hifilaitearvioita vuodesta 2013. Laiteharrastus on virinnyt luontevasti lapsuudessa alkaneesta soittoharrastuksesta. Parhaita kuunteluhetkiä ovat ne, jolloin musiikista paljastuu uusia yksityiskohtia ja sävyjä – ja toisaalta ne, kun huomaa vain soittavansa ilmainstrumentteja. Arvostan tarkkaa ja vireistä bassoa, erityisesti innostun yläbassoista ja maukkaista pikkukorostuksista keskialueella. Hiukan lämmin yleissävy on yleensä mieleeni. Olen vähän löytöretkeilijäluonne ja nautin systemaattisesta uusiin genreihin ja ilmiöihin tutustumisesta. Lähinnä sydäntä ovat kuitenkin 1970-luvun jytä, funk, metalli, post-punk, synapop, trip-hop, proge ja fuusiojazz.

Kuuntelijaraadin referenssikappaleet

Kuunteluarviot

AKG K550 MKIII

Teppo Hirvikunnas:
Nyt on balanssissa. Hifiä! Selkeä keskialue ja diskantti kohdallaan, basso ok, mutta kuivahko ja aika analyyttinen. Mitä tästä sanomaan, hieman ehkä turhan analyyttinen ja pinnassa oleva ylämiddle? Paras ehdottomasti, ja tosi mukavat päässä. 4,5/5

Jemo Kettunen:
Hyvin avoin ja helpolla tatsilla laajan stereokuvan luomiseen kykenevä kuuloke. Ilmavuuden tuntu on saavutettu aavistuksen keveällä bassotoistolla, joka ei omaa korvaa haittaa, vaan pikemminkin päinvastoin. Erittäin hyvät kuulokkeet, jotka voisin ottaa kotikäyttöön. 4,2/5

Heikki Kivelä:
Hiukan liian innokas yläkeskiäänien toisto, eikä alapäässä tahdo olla tarpeeksi leveyttä tai rohkeutta astua konkreettisemmin äänikuvaan. Paljastavassa otteessa on tosin puolensa detaljibongareille, mutta yleisellä tasolla dynaamista suorituskykyä voisi olla enemmän. Maltillisella äänenvoimakkuudella toisto saavuttaa paremmin luontevat mittasuhteensa, mutta volyymia nostettaessa toistokaistan ääripäät ohentuvat. Yleistä irtonaisuutta ja keveyttä kyllä löytyy, mutta ekstrabassojen etsijät mieltynevät todennäköisesti joihinkin toisiin malleihin. 2,5/5

Mikael Liukkonen:
Tasapainoinen ja varsin yeispätevä soundi, josta on vaikea löytää mitään ärsyttävää. Basso ei ole ainakaan ylikorostunut mutta menee tarvittaessa alas, jos sitä äänitteestä löytyy. Keskialue toistuu luontevana ja puhtaana. Yläpää on myös balanssissa, eikä ärsyttävää korostumaa ole havaittavissa. Soundikuva viittaa suljettuun rakenteeseen siinä mielessä, että tilantunne muodostuu tyypillisesti kalloon sisään. Istuu mukavasti päähän eikä purista mistään. Näillä voisi kuunnella tuntikausia ilman rasitusta. Erittäin onnistunut tuote. 4/5

Joni Nikkola:
Pehmusteet ovat sohvamaisen isot ja upottavat. Kuulokkeet vaativat hieman keskivertoa enemmän volyymia herätäkseen. Bassot ovat hiukan pehmoiset eivätkä aivan puhtaat. Terävää potkua niistä on vaikea saada. Suurin ongelma on terävä taajuuspiikki keskialueella, joka kuulostaa epämiellyttävältä särökitaroilla ja hiukan ruvelle menevissä torvisoundeissa. Laulusoundi kuitenkin miellyttävä. Diskanteissa ajoittain sähäkkyyttä. Myös syvyysvaikutelma akustisella materiaalilla hiukan kateissa. 2/5

Audio-Technica ATH-A990Z

Teppo Hirvikunnas:
Selkeä ensivaikutelma. Hieman diskantti pinnassa mutta ei ärsyttävästi. Myös tässä on hifimäinen soundi. Basso jopa liian kuiva? Hieman yläbasso pinnassa. Näitä jaksaa kuunnella pidempäänkin, hifiluurit selvästi. Mukavat päässä. 3,8/5

Jemo Kettunen:
Suoriutuu diskanttitoistosta esimerkillisesti mutta kaipaisi niin ikään lisää juurevaa erottelevuutta bassotoistoon. Keskitaajuuskaistalla huonosta kurinpidosta johtuvaa ryhdikkyyden puutetta, joka estää nousun kärkitohinoihin. 3/5

Heikki Kivelä:
Melko leveäksi vedetty stereokuva ja ilmava toisto, mutta toisaalta paikoin jää vähän kaipaamaan tiettyä fokusta keskelle. Ylimmissä diskanteissa on pientä mattamaisuutta hillitsemässä mahdollista kuunteluväsymystä. Bassotoistoa löytyy, mutta ronskimmassa murjonnassa elementin työskentelyn suorastaan tuntee korvia vasten. Käyttömukavuus hyvällä mallilla, kuulokkeet melkeinpä unohtuvat päähän. Musiikkivalinnat tahtovat painottua enemmän taidemusiikin puolelle, missä mikrodynamiikka ja tilan äänelliset ominaisuudet tulevat mielenkiintoisella tavalla esiin. Käyttömukavuus ja tietty yleispätevyys valtteina. 2,5/5

Mikael Liukkonen:
Nämä luurit menevät kategoriaan himmeän verhoutuneet. Eli jälleen kuultavissa taajuustoiston molempien ääripäiden vaimentuneisuus. Sinänsä ärsyttämätön soundi, mutta ylimpien diskanttien suttuisuus on ilmeinen. Keskialue toimii ihan mallikkaasti ja laulajan preesens on hyvä ja luonnollinen. Bassomaanikon luurit nämä eivät ole, alin botne jää kuulumatta. Silti helppo kuunneltava, koska puutteet eivät ole vakavaa laatua. Ergonomia on loistava: korvatyynyt eivät paina korvalehteä ja kokonaisfiilis on leppeän mukava. 3/5

Joni Nikkola:
Nämä tuntuvat korvilla mukavan upottavilta, mutta harmi kyllä myös sangan säätö elää. Bassolla on kokoa, mutta se on myös varsin hallitseva ja tekee kokonaissoundin tunkkaiseksi. Keskialueet vaativat muita kuulokkeita enemmän volyymiä herätäkseen. Se jää silti alataajuuksien jalkoihin. Kitaroissa on kapealla alueella miellyttävä korostuma, joka kaipaisi kaverikseen alemmalta keskialueelta lisälämpöä. Diskantit ovat melko vaimeat mutta rasittamattomat. Ajoittain diskantissa on erikoinen kaiku. 2/5

Denon AHMM400

Teppo Hirvikunnas:
Kumisee? Muhkea bassoalue. Keskialue ja diskantti ok. Selkeä, jopa korostuneesti. Yläbasso jyrää liikaa, kopsahtelee, eikä sitä saa aivan kuriin bassosäädölläkään. Sääli, sillä muuten aika kiva, selkeä ja erotteleva. Paranee pidempään kuunneltaessa. Mukavat päässä. 3,5/5

Jemo Kettunen:
Tasapainoinen ja miellyttävä pari, tekee kaiken väkevästi keskikastin puolelta. Ei loista missään, ei tee mitään kauhean huonostikaan. Hieman raskassoutuinen boogie sisariensa rinnalla, mutta kestää hyvin kuuntelemista. 3,8/5

Heikki Kivelä:
Pintapuolisesti aika mukiinmenevä toisto, jossa on sekä keskibassojen ketterää ulottuvuutta että detaljeja paljastavaa yläpäätä. Loudnessia siis on, mutta mukavan maltillisesti, diskanttien eduksi. Stereokuva myös luonteva, ei erityisen avara, mutta kaikki elementit ovat kuitenkin sopivilla paikoillaan. Aika käyttökelpoiset kuulokkeet kaikenlaiseen musiikkiin, mutta lievästä modernista, kaupallisempaan suuntaan kallistavasta profiilista muuten toistossa ei ole erityistä karismaa tai jännitystä. Melko yleispätevä, jopa hiukan turvallinen valinta. 2,5/5

Mikael Liukkonen:
No nyt on bassoa tarjolla aivan överiksi asti. Tästä tulee vahvasti mieleen streetbassoluurit. On toki ihmisiä, jotka tykkäävät näin turboahdetusta alapäästä, mutta itselleni tämä on liikaa. Bassosta puuttuu kontrolli, ja yläbassot ovat ronskisti koholla. Sinänsä keskialue ja yläpää ovat ihan kohdallaan, tosin niistä minun on vaikea nauttia yleisen soundibalanssin virheen takia. Tai sitten minä olen dinosaurus, joka nauttii turhan siististä soundista, mene ja tiedä. Ei jatkoon. Ergonomia ihan mallikas ja laadukkaan tuntuinen, ei pahaa sanaa. 1,5/5

Joni Nikkola:
Basso hallitsee äänikuvaa melko reippaasti ja tekee kokonaisuudesta tunkkaisen. Bassokitarasta löytyy mukavasti alinta murinaa, mutta ylemmät bassotaajuudet ovat nuhaiset. Se saa akustisen kitaran alimmat nuotit kuulostamaan melkein bassomaiselta. Vääristymä keskialueella tekee soundista ajoittain epäuskottavan. Rumpupellit ja virvelin napsahdus myös jäävät helposti muun toiston jalkoihin, ja särökitarasta jää viimeinen puraisu puuttumaan. En oikein vakuuttunut. 1/5

Final Sonorous II

Teppo Hirvikunnas:
Ponneton ensivaikutelma; missä bassot? Diskantit kihisevät hieman, toisaalta soundi on avara. Tulee lähelle ja pään sisään. Ei silti rasita. Mielenkiintoinen ääni. Voisi toimia parhaiten klassisella, mutta yleiskuulokkeeksi liian outo. Mukavat päässä ei purista, mutta valuu hieman alas. 2/5

Jemo Kettunen:
Pehmeästi soiva diskanttitoisto, joka jättää kuitenkin suhteessa vertailupareihin odottamaan enemmän runkoa alleen. Jää valitettavasti kokonaisuutena hontelon ja ohuen kuuloiseksi, vaikka tekee ylätaajuuksilla jotain omalla tavallaan tosi ansiokkaasti. 2,8/5

Heikki Kivelä:
Alin bassopää jää hiukan lättänäksi, joten subitaajuuksilla ei paljoa herkutella ja siten alakeskiäänissä tuntuu pieni korostuma. Tuntuu vähän, että toistosta puuttuu tietty mehevyys ja läsnäolo. Ponnettomaksi ääntä ei kuitenkaan voi sanoa, vaikka sieltä täältä toivoisikin löytävänsä vähän persoonaa. Neutraalilla esitystavalla on kuitenkin puolensa, eikä äänessä ole juurikaan rasitusta aiheuttavia ominaisuuksia hiukan kovemmallakaan äänenvoimakkuudella. Melko isot kupit menevät sujuvasti korvanlehtien yli, mutta pieni puristus ei olisi pahitteeksi. Perusasiat äänessä kunnossa, mutta ei aiheuta hullaannusta tai yllätyksiä oikein mihinkään suuntaan. 2,5/5

Mikael Liukkonen:
Ensivaikutelma on melko positiivinen: kokonaisuus on melko hyvin tasapainossa. Keskialue tosin on korostunut mutta hyväksyttävissä näin, laulaja tulee framille selkeästi, ehkä jonkun mielestä liikaakin. Diskantin annostus on ok, ja sen sävyissä ei huomauttamista. Bassot eivät ulotu aivan matalimpaan päähän, joten siitä pieni miinus. Kokonaisuus silti ihan tyydyttävä muttei yllä tämän porukan kärkeen. Päässäistuvuus on mallia mukavat, eli korvan yli menevät tyynyt saavat selkeän plussan. 3/5

Joni Nikkola:
Kuulokkeiden alabassossa on napakka ja päättäväinen potku, mutta sävel ei aina osu aivan kohdalleen. Puhtaassa kitarassa sen sijaan on mukavasti kolmiulotteisuuden ja konkretian tunnetta, mutta särökitaraan tulee liikaa terävää kulmaa. Akustinen kitara pysyttelee hillityn puolella. Nämä kuulokkeet pysyvät kasassa ruuhkaisemmassakin miksauksessa. Diskanteissa on harvinaista kolmiulotteisuutta ja erottelevuutta. Luonnollisessa ja säröttömässä musiikissa parempi kuin monet muut. 3/5

Focal Listen

Teppo Hirvikunnas:
Muheva, liiankin? Miellyttävä. Bassovoittoinen. Rauhallinen keskialue mutta hieman liikaa bassoa. Peittää siistiä keskialuetta ja diskanttia. Lievää honotusta ja yleissävy kaupallinen. Ei välttämättä napakka. Kiva kuuloke kuitenkin . Toimii kuitenkin parhaiten popilla ynnä muulla sellaisella. Hieman puristava päässä. 3,2/5

Jemo Kettunen:
Laulutaajuudet ovat todella mukavasti läsnä, ja keskialue on nätisti täplässä. Diskantti on murusen–kaksi liian rapsakka jääden silti nippa nappa hyvän puolelle. Bassossa tiettyä epätäsmällisyyttä, mutta yleiskuvaltaan kuulokepari tasapainoisimmasta päästä. 3,8/5

Heikki Kivelä:
Nyt on bassopuolella sekä voimaa että ulottuvuutta. Melko tiukka suljettu rakenne korostaa tietynlaista äänikuplan vaikutelmaa. Stereokuva ei levittäydy erityisen laajalle, mutta kanavaerottelu on kuitenkin selkeää. Pientä puristuksen tunnetta mukana, mutta toistossa pahimmat rasitusta aiheuttavat tekijät onneksi tulevat esiin vasta todella reilulla äänenvoimakkuudella. Toistoprofiilissa on annosteltu melko reilusti bassoa, joten jytinää kaipaavat pitänevät näistä. Ihan alimmillakin taajuuksilla toisto on kuitenkin kurinalaista ja dynaamista, eivätkä bassot läsähdä. Rohkeammalla volalla keskiäänten mureus voi tulla vähän vastaan, mutta sielläkin erottelukykyä piisaa yllättävän pitkälle. 3/5

Mikael Liukkonen:
Nyt on pirteän rullaava meininki! Ok, vähän kaupallinen loudness-tyyppinen äänibalanssi, mutta täytyy sanoa, että äänikuvan raikkaus kombinoituna sopivan tanakkaan ja kontrolloituun bassoon tuottaa hymyn huulille. Jos nyt ryhdytään kriittiseksi, niin voisin tuunata diskantteja vähän alas. Toisaalta ne ovat lajissaan puhtaat. Keskialue on myös mallikas ja värittymätön. Kuten mainitsin, nämä eivät ole analyyttisen tasapainoiset pinttyneelle hifistille, mutta näiden viihdyttävyyskerroin on kieltämättä mainio. Päässä ne istuvat asiallisesti – eivät tosin ole niin kevyimmästä päästä, mutta kyllä näillä jaksaa kuunnella varsin pitkään ilman rasitusta. 4/5

Joni Nikkola:
Nämä puristavat aikaisempia enemmän korvanlehtiä, mutta sanka tuntuu puolestaan hiukan löysältä. Tässä on selkeästi edellisiä avarampi tilantunne. Pianot ja akustiset kitarat toistuvat kokonaisen ja kolmiulotteisen kuuloisesti. Rauhalliset kohdat kuulostavat rauhallisilta, kiireiset kiireisiltä. Bassokitaran alakerta soi muhevasti, ja bassorummun iskuissa on napakkuutta. Diskanttipuolella esimerkiksi haitsun iskuissa on sävyjä. Kaaosjatsikin pysyy kasassa. Näitä kuuntelee mielellään. 4/5

Grado SR125e

Teppo Hirvikunnas:
Kihisee pahasti. Aivan liian kirkas yläpää. Tietyllä musiikilla toimii kivasti, mutta yleiskuulokkeeksi ei? Paranee pienellä sävynsäädön korjauksella, mutta kihinä jää silti jäljelle. Avoin äänikuva ja pakoton soundi, mutta kihinä ja suttuisuus häiritsee. Sääli, sillä bassoalue on aika kiva ja tasapainoinen, hieman vaisu, mutta ok. Toimii paremmin klassisella kuin rokilla ja kevyellä musalla. 2/5

Jemo Kettunen:
Suppea ja hengetön keskialue. Pistävänpuoleinen ja loudnessmainen soundi, joka ei nyt aivan lähtenyt. 3,2/5

Heikki Kivelä:
Diskantit ja yläkeskiäänet esillä vähän turhankin rohkeasti, mikä osaltaan syö hiukan maadoittavaa keskialuetta. Bassot kimmoisat ja dynaamiset mutteivät järin syvää sorttia. Stereokuvassa sen sijaan mukavasti laajuutta ja isolla siveltimellä vetelyn henkeä musiikin sen salliessa. Sopivalla äänenvoimakkuudella kuulokkeet avaavat mielenkiintoisen ikkunan musiikin korkeampien taajuuksien mikrodynamiikkaan ja tila-asioiden esitystapaan. Ei ehkä kaikkien makuun kirpsakan yläkerran ansiosta, mutta mielenkiintoinen ja omintakeinen saundi. 3/5

Mikael Liukkonen:
Perussoundissa huomaa varsin nopeasti kaksi asiaa: nämä luurit niistävät informaatiota sekä ala- että yläpäästä. Keskialueessa ei mitään selkeää puutetta. Supermatalat taajuudet puuttuvat kokonaan. Diskantit ovat hieman likaiset, eli värittymiä ylimmillä taajuuksilla havaittavissa. Ei innosta kuuntelemaan tuntikausia. Soundi on verhoutunut ja detaljit jäävät kuulematta. Rakenne on mallia korvan päälle laskeutuvat, eli korvalehdet saattavat kipeytyä pitkässä kuuntelussa. 2,5/5

Joni Nikkola:
Näissä on pienemmät kuulokekupit mutta mukavat kangaspehmusteet. Säätö on tiukka ja luottamusta herättävä. Bassopuoli on aavistuksen vaimea mutta pysyttelee tyylikkäänä. Bassokitarassa on esille päästessään nautittavaa selkeyttä. Särökitaroissa on sopivasti särmää. Flamencokitaran nopeat rämpäytykset toistuvat hyvin konkreettisina ja aidon oloisina. Keskialueella ylipäätään kirkkautta ja selkeyttä. Myös diskanttialueella on ilmavuutta. Näillä kuulokkeilla kaikki kuulosti aika hyvältä. 4/5

Grado SR225e

Teppo Hirvikunnas:
Missä alempi keskialue? Yläpää kihisee. Pari pykälää diskanttia pois, niin rauhoittuu ja paranee. Muuten aika kiva, mutta kihinä pilaa. Sinänsä kiva keskialue, mutta jää yläpään alle. Toimisiko putkivahvistimen kanssa paremmin? Erotteleva ja hifimäinen basso, joskin myös aika kevyt verrattuna suurimpaan osaan. Mukavat päässä. 2,3/5

Jemo Kettunen:
Kuulostaa hieman äänekoskelaisen, viinaanmenevän miksaajan nuorisoillalta. Diskantti puukottaa korvaan, ja sointi on kylmä ja kolkko. Vaikka basso ja keskialue eivät sinänsä ole testin lainkaan kehnoimmasta päästä, pilaa liian kovana tuleva yläpää potentiaalisesti hienon paketin. 2/5

Heikki Kivelä:
Yläkeskiäänissä aika paljon kanttia. Toisaalta nostaa hyvin detaljeja esiin, mutta taustalla väijyy rasittavuus, ei puhkipalaminen. Bassot tosin potkii kohtuullisesti jo vähän maltillisemmallakin volalla, joten höökiä ei tarvitse annostella mitenkään mahdottomasti. Tuntuma jotenkin mukavan väljä – sekä äänessä että käyttömukavuudessa. Avoimen rakenteen hyvät puolet erottuu bassotoiston pyöreydessä ilman, että äänessä olisi turhaa puristusta. Stereokuvan esitystapa myös mukavan laaja. Detaljit tarjoillaan enemmän yläkeskiääni- ja diskanttipuolella mutta yleisellä tasolla mallikkaasti. Himpun verran enemmän sopraano- kuin tenorimeininkiä mutta ripauksella rock-asennetta! 4/5

Mikael Liukkonen:
Raikas ja erottelukykyinen äänimaailma. Mainio tilantuntu ja läsnäolo. Yläpää hieman koholla ja jollain äänitteillä kirpeähkö mutta kuitenkin värittymätön ja puhdas. Informaatiota ja musikaalisuutta on mukavasti tarjolla. Bassojen uloittuvuus on kuitenkin rajallinen, ja matalimmat paukut jäävät kokematta. Kokonaisuus jää silti peukutuksen arvoiseksi yleisen musikaalisuuden vuoksi. Käyttömukavuus ei ihan testin kärkeä: tyynyjen rakenne on puolikova ja ne voisivat olla suuremmat. 4/5

Joni Nikkola:
Kuulokkeet ovat kooltaan pienet, mutta puristusvoima on maltillinen ja kankaiset pehmusteet tuntuvat miellyttäviltä. Toisto hyvin vaivatonta, ja tilantunnetta on mukavasti. Diskanttitoisto on hyvin vivahteikasta, vaikka saattaakin pitkään kuunnellessa mennä rasittavan puolelle. Keskiäänet ovat tasapainoisen ja sävykkään kuuloiset eivätkä muutu aksenteissa teräviksi. Bassotaajuuksilla ei ole niin paljon jytää kuin joissain suuremmissa testikuulokkeissa, mutta vastapainona se ei ole myöskään yliampuva. 4/5

NAD Viso HP50

Teppo Hirvikunnas:
Rauhallinen ensivaikutelma. Hyvä balanssi. Hifiä? Hieman tumma, mutta riippuu musasta. Ok, ei paljon sanomista suuntaan tai toiseen. Hyvä merkki! Soi pakottomasti ja mukavasti. Ehkä hieman liian vaimea diskantti. Pari pykälää diskanttia lisää, niin paranee edelleen. Mukavat päässä, hieman puristaa liikaa. 3,8/5

Jemo Kettunen:
Penteleen miellyttävä kuulokepari. Eritoten alamiddlessä ja bassotoistossa on elävää tulta ja musikaalista ulottuvuutta, joka välittää liki raamatullisen laadun tunteen. Diskantti jää aivan mikroskooppisesti jalkoihin, mutta vaarinhousuja näiden kuulokkeiden kokonaiskuvassa. 4,4/5

Heikki Kivelä:
Paksu, tiivis ja sisäänsä sulkeva toisto, jossa mennään yläbassot edellä. Etenkin synteettiset äänimaailmat kikkailuineen pääsevät hyvin oikeuksiinsa. Stereokuva on mukavan irtonainen ja eloisa, ja kuuntelun helppoutta lisää diskantin pieni samettisuus. Melko napakasta puristuksesta huolimatta yleispätevä toistoprofiili pitää kuuntelun jokseenkin miellyttävänä, mutta äänenvoimakkuutta ei tule tietyn pisteen jälkeen juuri lisänneeksi. Dynaaminen esitystapa on hiukan rajallinen mutta enimmäkseen hyvällä tavalla yllätyksetön. Bassojen käsittely sopivan ketterää, eivätkä subitaajuudetkaan aiheuta notkeusongelmia. Taas yksi yleispätevä vaihtoehto tiukemmalla puristuksella. 3/5

Mikael Liukkonen:
Yleissoundi on vähän tuhnuinen, ja yläbassot täälläkin jylläävät. Alakeskialuetta on myös annosteltu liikaa. Ääntä voisi kuvailla paksuksi ja kumisevaksi. Ehkä toimii räpillä, muttei sillä matskulla, mitä itse tyypillisesti kuuntelen. Informaatiota näillä luureilla ei oikein irtoa. Sorry, mutta vaikea on innostua. Istuvuus on keskitasoa, puristusvoimaa on ainakin minun kallolleni liikaa. 1/5

Joni Nikkola:
Basso-osasto pysyttelee melko mukavana pakettina. Kitarasoundeissa on jopa analyyttisyyttä, niin akustisessa kuin särökitarassakin. Myös pianossa on sopivasti lämpöä. Ultramatala basso ei aina ole aivan puhdas, mutta bassokitaran soundissa on sopivassa suhteessa jytää ja erottelevuutta. Diskantti on hiukan vaimea muuhun voimakkuustasoon verrattuna, mutta se hoituu sävynsäädöllä. Sävyt pysyvät auki täyteen pakatussakin rypistyksessä, ja on helppo seurata eri instrumentteja. Nämä ovat mieleisimmästä päästä. 4/5

Pioneer HDJ-X10

Teppo Hirvikunnas:
Hifimäinen mutta samalla hyvä soundi. Ehkä hieman epätarkka basso. Nätti keskialue ja yläpää, mutta jotain epämääräistä alapäässä. Toimii paremmin vähemmän bassovoittoisella musiikilla. Tosin tässäkin on jotain epämääräistä bassossa, aggressiivisuutta alamiddlessä? Kovahko yläbasso? Muuten olisi ok. Parani pidempään kuunneltaessa. Aika kiva, joskin vaatii hetken totuttelua. Mukavahkot päässä, joskin hieman raskaat? 3,2/5

Jemo Kettunen:
Joihinkin edellisiin verrattuna kapeampi äänikuva. Keskitaajuuskaistalta pöhähtää hyvää ja selkeästi artikuloitua voiman tunnetta. Terävän särmä ote dynamiikkaan, ja nimenomaan siellä keskellä, mistä musa tulee. Yleissävyltään tummahko pari, mutta enemmän maksettuna ominaisuutena kuin haukkuna. 3,7/5

Heikki Kivelä:
Eloisa stereokuva, sopivasti muskelia alakerrassa ja pahimmat roiskeet pysyvät kurissa! Mielenkiintoinen, moderni ja korvanmyötäinen esitystapa, joskin dynaamista liikkumavaraa voisi olla aavistus enemmän. Suljettu rakenne on tiivis, ja kuulokkeet istuvat päähän miellyttävästi, vaikka pehmukkeiden ja elementtien välissä ei paljoa ilmatilaa olekaan. Loudness virnistää hiukan yleisvaikutelmassa, mutta överiksi sitä ei onneksi ole vedetty: diskantit ovat siistit ja bassot möyräisevät paikoin yllättävän tehokkaasti. Kaikin puolin yleispätevä ja menevä kuuloke moniin tarpeisiin. 4/5

Mikael Liukkonen:
Heti tulee mieleen sana tuhti. Yläbassot ovat aika pinnassa ja dominoivat kokemusta. Alin napakkuus ja isku ovat kateissa, koska kuminataajuudet hallitsevat yleissoundia ja tekevät alemmasta keskialueesta epäpuhtaan. Tilantuntu aika suppea. Diskantit ovat sinällään ihan oivat – ne vaan eivät pysty pelastamaan kokonaisuutta. Not for me. Rakenne on tässä myös korvien yli menevä, mutta ainakin minulle korvatyynyt ovat turhan pienet ja ne puristavat liikaa. 2/5

Joni Nikkola:
Kuulokeosat ovat melko pienet, mutta ne eivät kuitenkaan puristaneet niin paljon kuin aluksi pelkäsin. Bassoissa on potkua, mutta ajoittain se syö keskialueen tehoa. Keskialueella esimerkiksi flamencon tuliset rämpäytykset jäävät hieman liian kohteliaiksi ja rokissa särökitara jää basson jalkoihin. Pianolle taas pehmoinen keskialue sopii hyvin, samoin puhtaalle sähkökitarasoundille. Molemmat kuulostavat mukavan konkreettisilta. Diskantti on melko tunkkaisen kuuloinen. 3/5

Koko testi on luettavissa AVPlus-lehden numerossa 2/2018.