Tuoreimmassa AVPlus-lehden numerossa 3/18 vertailimme kymmentä erilaista hifikuuloketta hintaluokassa 390–600 euroa. Mukana vertailussa olivat Audio-Technican ATH-A1000Z, Audioquestin Nighthawk Carbon, Beyerdynamicin Amiron Home sekä DT1770 Pro, Finalin Sonorous IV, Gradon SR325e, Hifimanin Sundara, Oppon PM3 sekä Sennheiserin HD 630 VB ja HD 660 S.

Kuuntelijoiden antamista pisteistä laskettiin yhteispisteisiin keskiarvo. Joidenkin kuulokkeiden kohdalla kuunteluarviot olivat hyvinkin yksimielisiä, mutta muutaman kuulokkeen kohdalla kuuntelijoiden näkemykset poikkesivat toisistaan selvästi. Mielestämme onkin perusteltua julkaista erikseen kuuntelijakohtaiset arviot jokaisen kuulokkeen kohdalla, jotta sekä eri kuulijoiden subjektiiviset arviot että eri kuulokkeiden erilaiset toisto-ominaisuudet tulisivat paremmin ilmi.

Seuraavassa siis kuvaus kuunteluraatimme jäsenistä, heidän referenssikappaleensa yhdessä Spotify-soittolistassa sekä kuulokekohtaiset arviot.

Kuunteluraati

Teppo Hirvikunnas (AVPlus)
Minulla on pitkä ja laaja kokemus hifialalta. Olen ollut kiinnostunut hifistä jo 15-vuotiaasta lähtien, jolloin hankin ensimmäiset stereoni. Nuorempana soitin myös pianoa. Ammatillisella urallani olen ollut muun muassa Maxi-Marketin levyosaston myyjä, hifin erikoisliike Sound Cornerin myyjä, autohifin erikoisliike Autostudion myyjä sekä autohifin kilpailujärjestön FASCA:n perustaja, toiminnanjohtaja ja tuomari. Lisäksi olen toiminut hifialan maahantuojalla Nores Oy:llä markkinointi-, myynti- ja koulutustehtävissä sekä perustanut Autosound- ja Hifimaailma-lehdet ja ollut niiden päätoimittaja. Olen lisäksi Suomen suurimpien hifimessujen järjestäjä vuodesta 2007, EISA:n (European Image and Sound Association) jäsen ja viimeisempänä AVPlus-lehden perustaja ja päätoimittaja. Musiikkimakuni on lavea, pois lukien raskas metalli, perushumppa ja itkuvirret. Muuten kaikki menee.
Kotona ja autossa kuunnellaan pääosin kevyttä musiikkia, painottuen omasta iästä johtuen 1980- ja 90-lukuun: Toto, EWF, Fleetwood Mac, ELO, Eppu Normaali, R’n’B-yleensä, mutta myös perusklassinen ja jatsi. Yleensä kaikkea, missä on myös hyvät soundit.

Jemo Kettunen (AVPlus)
AVPlussan toimituksen suurmies ja jytäpuolen henkinen ego. Olen koulutukseltani muusikko ja musiikkitieteen ylioppilas. Musiikin ohella olen jo vuosia hankkinut elantoa vapaana musiikki- ja tekniikan erikoistoimittajana. Harrastuksekseni olen rakennellut soittimia ja putkivahvistimia sekä pedaaleita. Parasta musaa on The Beatles, Tom Waits, Neil Young, Nick Cave, CMX ja Arvo Pärt – kaikki punk-henkiset väärintekijät.

Heikki Kivelä (AVPlus)
Olen musiikkitieteen maisteriopintojen ja yleisellä tasolla musiikkiteknologian pohjalta äänenlaadusta innostunut toimittaja, jonka toinen jalka on musiikin tekemisessä ja toinen sen toistamisessa – ja näiden molempien tarkastelemisessa. Olennaisinta hyvässä äänessä on kokonaisuus, joka manifestoituu usein sekä tekniikan että tunteen niveltymisenä. Lopputuloksessa pitäisi kuulua sekä näkemystä että oikeiden työkalujen – olivat ne sitten mitä tahansa – asianmukaista hallintaa. Nykyään lähes tyystin vinyyli- ja kasettirintamalla täydentyvä levyhylly koostuu lähinnä oudoista alakulttuurituotteista, joskin parin vuosikymmenen musiikkikoulutuksen takia korva kallistuu joskus myös perinteisemmän ilmaisun puoleen. Kuuntelijana olen helposti luontevan rytmiikan ja sisuskaluja hyväilevien bassolinjojen vietävissä.

Mikael Liukkonen (Hifistudio)
Olen ollut vuodesta 2011 verkkokaupan vastaava Hifistudiossa. Sitä ennen olen ollut hifimyyjänä muun muassa Sound Cornerissa, Kruunuradiossa, myymäläpäällikkönä Hifiklubbenilla sekä Onkyo-tuotepäällikkönä Simexillä. Pidän tarkasta ja detaljirikkaasta soundista, jossa laitteet unohtuu ja pääsee syvälle musiikin ytimeen. Genelecin soundia arvostan kovasti, mutta yhtä lailla joskus on kiva pitää hauskaa överiksi menevän amerikansoundin parissa. Kuuntelen progea, indietä, lattaria, jazzia ja bluesia. Joskus sopivalla hetkellä klasariakin.

Joni Nikkola (AVPlus)
Olen kirjoittanut hifilaitearvioita vuodesta 2013. Laiteharrastus on virinnyt luontevasti lapsuudessa alkaneesta soittoharrastuksesta. Parhaita kuunteluhetkiä ovat ne, jolloin musiikista paljastuu uusia yksityiskohtia ja sävyjä – ja toisaalta ne, kun huomaa vain soittavansa ilmainstrumentteja. Arvostan tarkkaa ja vireistä bassoa, erityisesti innostun yläbassoista ja maukkaista pikkukorostuksista keskialueella. Hiukan lämmin yleissävy on yleensä mieleeni. Olen vähän löytöretkeilijäluonne ja nautin systemaattisesta uusiin genreihin ja ilmiöihin tutustumisesta. Lähinnä sydäntä ovat kuitenkin 1970-luvun jytä, funk, metalli, post-punk, synapop, trip-hop, proge ja fuusiojazz.

Kuuntelijaraadin referenssikappaleet

Kuunteluarviot

Audio-Technica ATH-A1000Z

Teppo Hirvikunnas:
Nyt on harmoniaa ja balanssia. Aavistuksen tumma sävy ylemmällä keskialueella. Tasapaksu, mutta positiivisessa mielessä. Jaksaa kuunnella, vaikka ei hirveästi aiheuta riemun kiljahduksia. Hyvä merkki? Bassoa saisi olla aavistuksen lisää, mutta menee mutuilun puolelle. Tosi mukavat päässä, kevyet. Johtokahina kuuluu aavistuksen läpi. 4/5

Jemo Kettunen:
Aavistuksen verran murentuvaa transienttipiikkiä. Laaja ja huokoisa stereokuva, mutta jää hieman etäisemmäksi stereokuvan keskiosissa. Todella yksityiskohtainen ja leveä äänikuva. Bassotaajuudet jäävät hieman etäisiksi. Aivan karvan verran erottuvaa ylisuorittamista ylämiddlen huitteilla, joka toisaalta tuo äänitteen tilaa monella tallenteella lähemmäksi – etenkin kuoromusiikki soi kauniisti. Mukavan selkeä muttei leikkaava transienttivaste, mutta yleisesti hieman ponneton vaikutelma. Käyttömukavuuden puolesta tuntui kuin lehmä olisi nuolaissut korvaa, kun kuulokkeet laskettiin päähäni. 4,25/5

Mikael Liukkonen:
Ihan ok yleissointi, mutta pientä huomautettavaa löytyy äänialueen molemmista ääripäistä: alin basso uupuu ja pientä värittymää ylimmillä diskanteilla. Silti varsin kuunneltava noin kokonaisuutena. Keskialue toimii nätisti. Ei ihan yllä kärkikahinoihin. 3,25/5

Heikki Kivelä:
Täsmällinen, dynaaminen ja tarkka ääni, jonka painotus on yllättävänkin matalalla keskiäänissä. Esitystapa tuo potkua ja lihallisuutta rytmiikkaan, joskin matalimmat bassot jytisevät melko maltillisesti. Äänikuva voisi ehkä olla myös hiukan laajempi, mutta kompaktimmassa esitystavassa on profiiliin nähden puolensa. Helppo kuuloke, mutta tiettyä imua ja mukaansatempaavuutta toivoisi rahtusen lisää. Vähän hutera istuvuus, mutta eipä ainakaan tunnu epämiellyttävältä. 3/5

Joni Nikkola:
Alataajuuksilla on mukavasti vääntöä, mutta se kuulostaa samalla vaivattomalta eikä tungeksi eturiviin. Kitarasäröt toistuvat mukavan pyöreästi. Diskantti menee hieman rasittavan puolelle, jos innostuu säätöjen kanssa. Äänikuva on leveä ja headroomia riittää. Näillä ei tule ahtaan paikan kammoa. Luotettava ja neutraali kokonaisvaikutelma. Vaikka dynamiikka on hienovaraista, niin sävyt tulevat mukavasti esiin. Teki mieli jäädä kuuntelemaan pidemmäksikin aikaa. Kuulokkeet ovat kohtalaisen suuret, joten suurehkoilla korvillakaan ei purista. 4,25/5

Audioquest Nighthawk Carbon

Teppo Hirvikunnas:
Yläbasso dominoi, etäinen keskialue tai alamiddle. Diskantitkin vaimeat. Toisaalta rasittamaton soundi. Ei pahat, vaikka ei tässä montaa kehusanaa tullutkaan. Käyttömukavuudeltaan hieman löysät päässä, mutta eivät purista ja ovat varmaan mukavat pitää pidempäänkin. 3,5/5

Jemo Kettunen:
Omituinen soundi. Kuulostaa jotenkin tukahtuneelta ja vaihevirheiseltä. Bassossa on läsnäoloa, mutta taajuuskaistan keskivaiheilla raivoaa alkulukuja syövä eetteripyörre. Sinänsä pehmeästi soiva diskantti. Läsnäolon tunne poissa. Epäsuhtaisen kuuloinen kuulokepari, joka tuntuu vistolta korvaan. Lisäksi korkea kaarisanka resonoi matalan taajuuden ääniä päätä liikuteltaessa. Huono ominaisuus. 2/5

Mikael Liukkonen:
Lämpimään päin kallellaan oleva ääni. Mitään ärsyttävää ei nouse pintaan: tämä on tasaisen varma suorittaja. Lievä yläbasson korostus on havaittavissa, mutta se ei ole suuri synti: yleissoundi on ihan hyvällä tolalla. Jälleen rakenteesta johtuen äänimaisema rakentuu pään sisään, mutta kuuluu tavallaan näiden luurien luonteeseen. Bassot ovat vain ihan ok, matalimpaan botneen en näillä päässyt. 3,25/5

Heikki Kivelä:
Hiukan tummasävyisesti kumahtava mutta muuten neutraalihko yleistoisto. Bassotehoja löytyy, kalvon pumppauksen miltei aistii korvia vasten. Myös alemmilla keskitaajuuksilla jonkinasteista korostumaa. Ylemmän keskialueen pieni notko tekee kuuntelusta kyllä helppoa, mutta toisaalta osa detaljeista hukkuu vähän siinä samalla. Nahkaiset pehmusteet vähän nahkeat ihoa vasten, mutta istuvuus on varsin ok. 3/5

Joni Nikkola:
Basso on hieman epämääräinen ja kaipaisi lisää selkeyttä ylemmillä taajuuksilla. Sävyltään se on kuitenkin miellyttävä. Flamencokitara soi varsin tasapainoisesti. Diskantti on sävyltään pehmeä ja miellyttävä. Se ei muutu rasittavaksi mutta on kuitenkin kohtuullisen seurattava. Headroomia riittää tässäkin. Kuulokkeet suoriutuvat eri tyyppisestä musiikista hyvin. Kaiken kaikkiaan tasapainoisen miellyttävästi soivat kuulokkeet. Ovat parhaasta päästä, mutta joissain kappaleissa se kaipaisi hieman lisää selkeyttä. Käyttömukavuudesta plussaa: isot, pehmeät ja miellyttävät nämäkin ovat. 4/5

Beyerdynamic Amiron Home

Teppo Hirvikunnas:
Tumma, melkein liian tumma yleissävy. Muheva basso, mutta silti erotteleva ja neutraalikin toisto. Soi tarvittaessa lujaa. “Bassoystävällinen” rauhallisten vesien tulkitsija. Ei huono, mutta ei oikein säväytä. Ehkäpä ainesta olisi parempaankin. 3,5/5

Jemo Kettunen:
Tasapainoinen ja miellyttävä kokonaisuus. Bassokitara soi luonteikkaasti, laulu on läsnä pienestä korkeampien keskitaajuuksien tylsyydestä huolimatta. Diskantti on miellyttävän aisoissa. Etenkin vanhemman musiikin kanssa erittäin hyvät sangat. Laakea stereokuva. Hyvin kelvollista, ei yritä liikaa, toteuttaa kaiken pehmeän nöyrästi. 4,5/5

Mikael Liukkonen:
Ilmava, avoin ja kirkkaanpuoleinen äänimaisema, joka toimii mainiosti sinfoniaosastolla. Varsin musikaalinen ja erottelukykyinen ääni. Ylin diskantti saisi olla astetta hillitympi, muuten se on varsin maukas. Bassot ovat hillityt mutta napakat, eivät ulotu ihan pohjille asti, mutta näilläkin pärjää. 3,75/5

Heikki Kivelä:
Luonteva, neutraali ja ihmeen hyökkäämätön ääni. Aavistuksen verhoutuneessa diskantissa on kuitenkin enemmän nyansseja kuin yläkeskiäänissä, mikä toisaalta tekee kuuntelusta hyvin rasittamatonta. Aika hyvin saa äänellisestä sekametelisopastakin kuuntelukelpoista musiikkia. Bassopäästä puuttuu turha puristus ja paine, mutta matalimmat taajuudet toistuvat silti mallikelpoisesti. Ehkä pientä taipumusta silotella ruuhkaista yläkeskiäänikaistaa muttei yhtään kuuntelumukavuuden kustannuksella. Äänenvoimakkuutta tosin saa annostella vähän reilummalla kädellä, ja joku saattaisi toivoa diskanteilta vähän enemmän säihkettä. Käyttömukavuus hyvää keskitasoa, mukava ja tarpeeksi ilmava tuntuma, joskin vähän hankaluuksia löytää täydellistä asentoa. 4,25/5

Joni Nikkola:
Basso on vaivattoman ja pyöreän kuuloinen, yltää alas ja on melko tunnokas. Akustinen kitara on sävykäs, dynamiikaltaan tasapainoinen ja kolmiulotteinen. Sitä kuuntelee mielellään. Näissä kuulokkeissa on myös iso ja avoin äänikuva. Basso möyrii mukavasti silloin kun siihen on aihetta. Särökitara ymmärtää mennä maukkaasti ruvelle silloin kun sitä kaipaa. Hieman ilmakitarapotentiaalia, mutta samalla myös neutraalin oloinen. Headroom riittää raskaampaankin instrumentaatioon. Näistä minä pidän. Todella isot, pehmoiset ja mukavat kuulokkeet päässä. 4,75/5

Beyerdynamic DT1770 Pro

Teppo Hirvikunnas:
No nyt tulee sitä bassoa! Rauhallinen kokonaisuus, mutta samalla tummahko, joka tosin korjaantuu pienellä diskantin korostuksella. Perussoundi sinänsä kunnossa, ei räikeitä ongelmia, jos ei lievää loudnessmaisuutta sellaiseksi laske. Hyvä bottne bassossa. Tästä tykkää, jos tykkää bassosta. Toimii myös rokilla. Käytössä hieman liikaa puristusta, mutta kai siihen tottuu. 3,8/5

Jemo Kettunen:
Todella kumiseva bassomeininki. Pirskahteleva diskantti. Muovisesti resonoiva middle, Dustyn laulu jää jukeboksiin. Todella paha kuoppa keskitaajuuksilla jättää vokaalit epäluontevan kuuloisiksi niin popissa kuin a cappellassa. Alataajuudet toitottavat tuomiopäivän ratsastajien jylisevää bassoa, mikä olisi varmaan todella cool jos olisin yhä 16-vuotias, mutta kuuntelisin lähinnä urkumusiikkia. 1,75/5

Mikael Liukkonen:
Varsin luonnollinen ja tasapainoinen soundibalanssi, jossa palaset loksahtavat kohdalleen. Bassojen taso ja ulottuvuus ovat hyvällä tasolla, enempää ei käytännössä tarvitse. Keskialue on erotteleva ja diskantti hieman koholla, mutta sävyltään se on puhdas. Pätevä yleiskuuloke, joka toimii monella materiaalilla hyvin. Suljetusta rakenteesta johtuen äänikuva piirtyy pään sisälle. Istuvuus on hyvä ja tyynymateriaali miellyttävä. 4/5

Heikki Kivelä:
Vähän himmeä yleisote, mutta äänenvoimakkuutta nostettaessa nyansseja alkaa tulla esiin. Yläkeskiäänissä kuuluu pientä korostumaa lisäämässä musiikin läsnäolon tuntua, mikä vähän reilummalla äänenvoimakkuudella voi tuoda hiukan ärsytystä. Diskantti- ja bassopuoli toisaalta hyvin rasittamaton ja luonteva sekä tarvittaessa myös ulottuva. Etenkin bassopuolen tehot vaikuttavat materiaalin sitä tarjotessa. Muuten sopivan hillitty yleismeininki. Puristusta löytyy jo melkein niin, että leukaluissa tuntuu. Korvien ympärillä kuitenkin ihan miellyttävä pehmustus. Hiukan hankala saada istumaan päähän tasaisesti. 3,50/5

Joni Nikkola:
Diskantti jää sellaisenaan hieman jalkoihin, mutta säätimestä ylöspäin kääntäessä se aukeaa mukavasti. Säätövaraa on mukavasti, eikä se karkaa rasittavuuden puolelle reippaammallakaan säädöllä. Piano kuulostaa melko läsnäolevalta. Se on sävyltään pyöreä ja mukava, vaikkei erityisen sävykäs. Basso taas on hitusen tunkkainen ja muuttuu lisäämällä mutaiseksi. Bassokitaran nuottia on usein hankala seurata. Paras tulos tulee, kun säätää basson mukaan kokonaisvoimakkuutta ja sen jälkeen tekee tarvittavat säädöt diskanttiin. Käytössä tuntuvat hieman painavan. 2,75/5

Final Sonorous IV

Teppo Hirvikunnas:
Kirpeä alkuvaikutelma, mutta ei rasittava, sinänsä hyvä soundi, vaikkei balanssi ehkä olekaan ihan kohdallaan. Keskialue raikas, avoin ja erotteleva, mutta jotain tuntuu olevan liikaa tai liian vähän. Bassot ok, itse kaipaisin enemmän potkua. Musasta riippuen hauskat tai sitten ei. Diskanttia voi olla liikaa. Pisteet ihan makukysymys. Käytössä mukavat pitää, viileät, kevyt ote päähän. 4,3/5

Jemo Kettunen:
Matalalle yltävä bassotoisto, joka ei työnny päälle ylijänteikkäänä. Jättää myös laulutaajuuksille kaistaa. Soundissa on diskantin puolelta kuultavissa yksityiskohtia. Dennis Wilsonin äänihuulien hento repaleisuus välittyy kauniisti. Kuulokkeista tulee jonkinasteinen ysärivaikutelma, näen edessäni mustan Saloran putkitelevision. Kaista on periaatteessa läsnä, mutta hieman vinossa, ja syvyydestä jää uupumaan jotain. 3,25/5

Mikael Liukkonen:
Mehevän runsas mutta hallinnassa oleva bassopää. Ihan mukiinmenevä ja rytmikäs meno, joka toimii rokki–poppiosastolla kivasti. Lievä loudness-meininki muttei överisti. Yläpää koholla mutta ihan hyväksyttävästi koska se ei ole värittynyt. Laulaja kuulostaa hyvältä. Bassot menevät mukavan alas. Viihdyttävä ja varsin mainio tuote. 4,25/5

Heikki Kivelä:
Aika mielenkiintoinen profiili heti kättelyssä! Rautalanka-baritonikitaran äänessä on sopivasti runkoa mutta myös asianmukaista kolkkoutta. Vasteessa tuntuu olevan mielenkiintoisia korostuksia vähän erikoisissa paikoissa, enimmäkseen keskialueella, mutta myös diskantit sähähtävät aika tehokkaasti. Stereokuva tuntuu hiukan omituiselta, ei erityisen selvärajaiselta. Toisaalta toisto on sopivasti ikään kuin korvien ulkopuolella eikä niin tiukasti kallon sisällä. Edelleen, mielenkiintoinen! Käyttömukavuus keskitasoa, pehmustemateriaali vähän nahkeaa. 3,25/5

Joni Nikkola:
Alakerta on sävyltään hieman nuhainen ja yläbassoja puuttuu. Diskantti taas on korostuneenpuoleinen ja sähäkkä ja vaatii taajuuskorjaimesta hieman takapakkia. Se jää kuitenkin selkeäksi. Akustisessa kitarassa on läsnäolevuuden tunnetta ja seurattavuutta. Piano jäi hieman diskanttipitoiseksi. Nämäkin yllättäen soivat hyvin ja tasapainoisesti Sultans of Swingissä. Kaiken kaikkiaan hieman diskanttipainoinen ääni, ja basso ei ole tarpeeksi selkeä makuuni. Lämpöä ja botnea jäi kaipaamaan. Käyttömukavuus keskitasoa, painaa hiukan. 3/5

Grado SR325e

Teppo Hirvikunnas:
Onpa hyvä ja jotenkin ilmava tilavaikutelma, “ääni tulee avaruudesta”. Rauhallinen ja ehkä hieman loudnessmainen. Diskantissa hieman kihinää ja rapsakkuutta. Kaikkiaan aika miellyttävä. Bassossa saisi tässäkin olla enemmän bottnea, vaikka sinänsä se on balanssissa. Tuo äänikuva ja tilavaikutelma miellyttävät kovasti. Käyttömukavuus hyvä, ote kevyt. 3,8/5

Jemo Kettunen:
Ilmava, joskin hieman sibilanttipainotteinen toisto. Jättää miesäänen keskialueilta hieman luonnollista sointia pois, hankalahko asia a cappella -musiikissa. Juonteikas basso, joka ei pääse dominoimaan. Helmeilevän rapsakka stereokuva. Hieman repeilevä yläpää, joka tuntuu toisinaan transienteissa säröisältä. Toimii pahuksen hyvin Neil Youngin särökitaran kanssa, fuzzin muro aukeaa rapsakasti. Diskanttipainotteinen, periaatteessa terävät taajuudet ansiokkaasti soittava pari, joka jättää bassopuolella toivomisen varaa. 3,75/5

Mikael Liukkonen:
Perussiisti soundi, jossa huomio kiinnittyy kuulaaseen keskialueeseen. Yläpää melko hyvä, pientä värittymää havaittavissa. Kokonaisuus kuitenkin ihan miellyttävä. Bassot ovat napakat, eivät kuitenkaan yllä supermatalalle. Eivät ole täydelliset, mutta silti näissä luureissa on paljon tykättävää. Musikaaliset ja monikäyttöiset. Tyynyt ovat rakenteeltaan karkeahkot, ja ne asettuvat korvalehden päälle, joten ne voivat olla rasittavat pitkissä kuuntelusessioissa. 3,5/5

Heikki Kivelä:
Maltillisempi mutta pitempään soivia ääniä notkeasti toistava bassopuoli, painotus selkeästi yläkeskiäänissä ja diskantissa. Ehkä alakerrasta puuttuu hiukan muskelia, mutta vastaavasti tarjolla on varsin nyanssipitoista kaistaa matalimmista taajuuksista ylöspäin. Ilmavuutta ja keveyttä ilman terävää sihinää. Hiukan hankalat saada kohdilleen, istuvuuskin vähän niin ja näin. 3,5/5

Joni Nikkola:
Ässät sihahtavat hieman ikävästi ja diskanttivetoiset kitarat kirskuvat. Säätö auttaa hieman, mutta samalla menetetään osa läsnäolosta. Piano on yläkeskialuepainotteinen, ja Rhodesissa on terävää reunaa. Basson alimmat taajuudet soivat hieman vaimeana ja väkinäisenä. Bändimusiikkia kuunnellessa on helppo uskoa olevansa samassa tilassa, vaikka diskantti rikkoo illuusiota. Kaiken kaikkiaan basson alataajuuksissa voisi olla hieman lisää potkua, ja diskantit ovat liian pinnassa. Parasta on ilmavuus. Vaikka kuulokkeet ovat toteutukseltaan on-earit, ne lepäävät mukavasti korvan päällä. 3/5

Hifiman Sundara

Teppo Hirvikunnas:
Hyvä ensivaikutelma, tasapainoinen kokonaisuus, hieman ehkä voisi olla bassossa enemmän bottnea. Nyt se on hiukan kuivahko. Yläalueella kuuluu jotain kirpsakkaa, mutta toisaalta keskialue on hieman verhoutunut. Avoin äänikuva ja tilavaikutelma. Säröytyy hieman kovempaa soitettaessa eli ei kestä luukutusta. Lienee tarkoitettu vain hifistelyyn? Käyttömukavuudeltaan hieman raskaan oloiset ja hiostavat, mutta eivät sinänsä purista. 4,3/5

Jemo Kettunen:
Erittäin napakasti artikuloitu diskanttitoisto. Intiimit ylätaajuudet, mutta pieni läsnäolon puute keskitaajuuksilla. Instrumentit ovat kirkkaasti ja terävästi läsnä, mutta vokaaleista jää tietty runko väliin. Bassotaajuuksissa on jäntevyyttä. Hyvät, laakeat poppikuulokkeet. Jänteikäs ja läsnäoleva toisto. Kuulokkeet ikään kuin yrittävät hieman enemmän kuin muut tähänastisen vertailun kuulokkeet, mutta toisaalta niistä löytyy myös toisenlaista voimaa ja potentiaalia lunastaa lupauksensa. Tiettyä loudness-faktoria, joka on kerrankin valjastettu vahvoiksi kuulokkeiksi. Liian lyhyt piuha vaan näin isolle miehelle. 4,5/5

Mikael Liukkonen:
Raikas ja ihan mainio ensifiilis: jälleen neutraali, ehkä kosiskelematon, mutta vaikea näistä on osoittaa mitään epäkohtaa. Soveltuu monipuoliseen kuunteluun olemalla varsin analyyttinen ja sopivasti maustamaton. Tosin ei kuulu innostavuuskertoimeltaan ihan ykkösluokkaan. Soveltuu ehkä parhaiten akustis-klassiseen materiaaliin. Hajuton ja mauton, joka saattaa olla pidemmän päälle hyväkin asia. 3,75/5

Heikki Kivelä:
Kuulas, paikoin hieman kovan oloinen profiili, mutta yksityiskohtaisuutta piisaa. Mikrodynamiikan ja stereokuvan esitystapa vivahteikas. Pientä ruuhkaisuutta yläkeskiäänissä, joten kuunteluvoimakkuutta tulee vähän laskeneeksi dynamiikaltaan rohkeissa näytteissä. Alimmassa bassossa pientä ponnekkuuden puutetta, mutta hillitty tatsi pitää meiningin myös hyvin kasassa. Runsaammalla äänenvoimakkuudella alkaa hiukan säröytyä. Käyttömukavuus hyvää keskitasoa, kuulokkeet tuntuvat korvilla yllättävän kevyiltä painoonsa nähden. 3,5/5

Joni Nikkola:
Intohimoa bassopuolelle ei meinaa löytyä säätämälläkään. Akustisessa kitarassa on mukavan läsnäoleva keskialue, jota jää kuuntelemaan. Diskanttipuolella on mukavaa pyöreyttä ja sävykkyyttä, joka usein jää puuttumaan. Piano on lämmin, samoin laulutaajuudet. Kotonaan myös Miles Davisin kaoottisemmissa kohdissa, jolloin instrumenttien tasapaino on kohdallaan. Jäin kaipaamaan hieman monipuolisuutta. Vaativat aika reilusti äänenvoimakkuutta päästäkseen oikeuksiinsa. Kuulokkeet ovat kohtalaisen suuret eivätkä paina suuriakaan korvanlehtiä ikävästi. 4/5

Oppo PM3

Teppo Hirvikunnas:
Ensivaikutelma lupaava, keskialue ja diskantti hyvässä balanssissa, mutta yleistaso ylemmällä keskialueella aavistuksen tummaan päin. Basson soundissa pientä kopinaa, mutta erottelee hyvin. Aavistuksen jään kaipaamaan bassoon lisää voimaa ja ulottuvuutta. Tilavaikutelma ihan ok, mutta ei muuta. Ei huono mutta ei paraskaan. Tosi mukavan tuntuiset päässä, ei valittamista. 4/5

Jemo Kettunen:
Todella luonteikkaan analoginen ylämiddle. Kermanvalkea ja yhtenäinen laulurekisteri. Alakerta ottaa lämpimään syleilyyn muttei muserra. Diskantti ei tule esiin yhtä korostuneesti kuin muissa kuulokkeissa, mutta ei huolta – yleinen musikaalisuus on todella luonnollisesti läsnä. Stereokuva on yhtenäinen ja linjassa mutta selkeän erottuva. Istuu mukavasti korvien ympärille, sanka lepää jämäkästi mutta pehmeästi pään päällä. Potentiaalia hiostavuuteen. 4/5

Mikael Liukkonen:
Kuulas ja helposti lähestyttävä ääni. Jotenkin nämä svengaavat innostavasti ja luontevasti. Välittävät kivasti informaatiota innostaen kuunteluun. Keskialue on mehevä, ja diskantti on just kohdallaan. Bassotkin ovat kohdallaan: ulottuvuus ja napakkuus samaan aikaan hyvät. Tämän testin kärkikastia. Helppo tykätä. 4,5/5

Heikki Kivelä:
Pehmeän muhkea yleisote ja pientä diskanttikorostusta tasapainottamassa. Jotenkin hyvällä tavalla suljettuja perusluureja laveampi saundi. Basso on syvä mutta notkea ja herää jo pienemmilläkin äänenvoimakkuuksilla mukavasti. Toistossa ei ehkä irrotella niinkään yksityiskohtien täydellisellä läpivalaisulla vaan yleisellä tasolla varsin ketterällä äänellä. Helppo kuunneltava kaikella musiikilla. Kohtuullisellakin äänenvoimakkuudella toisto on mukavasti paketissa. Yllättävän mukava, sopivan pieni ja napakka kosketus myös käyttömukavuuden kannalta. 4/5

Joni Nikkola:
Bassossa on ehkä aavistus mutaisuutta? Saisi olla hieman napakampi. Akustisessa kitarassa aksentit korostuvat liiaksikin muista nuoteista, jotka jäävät hieman tukkoisiksi. Pianosta ehkä puuttuu hieman läsnäoloa ja lämpöä. Keskialueella on lievästi häiritsevä särötaajuus. Se sopii periaatteessa särökitaraan mutta jää yksittäiseksi piikiksi. Samoin laulussa. Diskanteissa hieman turhaa sähäkkyyttä mutta myös suuri sävyskaala, kolmiulotteisuutta ja konkreettisuutta. Ei minun makuuni. Pienehköt mutta aika hyvin pehmustetut. 2,75/5

Sennheiser HD 630VB

Teppo Hirvikunnas:
Erilainen! Rauhallinen perusolemus, vaikka sinänsä kuulostaisi olevan keskialue hyvin esillä. Ihan kuin ääripäät puuttuisivat, mutta ei missään tapauksessa huono. Erotteleva ja omalla erikoisella tavallaan analyyttinen. Ehkäpä parhaimmillaan klassisella ja/tai akustisella. Kannattaa kokeilla. Vaikea sanoa. Käytössä suhteellisen mukavat, eivät purista, mutta tyynyt ovat hieman hiostavat. 3,2/5

Jemo Kettunen:
Voimakkain bassotoisto tähänastisista kuulokkeista. Basso ei ole kuitenkaan kauhean läjässä vaan hieman kuin musta, ylensyönyt ylämaankarjan lehmä hönkimässä korvanlehdykän vieressä. Dialogi jää etäiseksi. Loudness on voimakkaasti läsnä näissä kuulokkeissa mutta jää muodottomaksi ja etäiseksi. Kohtalokkaalla tavalla liian lyhyt piuha. Yltää hyvin povitaskuun, mutta vaivoin pöydän toiselle laidalle. 2,5/5

Mikael Liukkonen:
Sanoisinko, että vähän nössö ja niistetty soundi. Yläpää on kovin vaimea ja suttuinen. Bassot eivät nekään oikein toimi, ulottuvuutta ei löydy. Vaikea suositella. Not for me. 2/5

Heikki Kivelä:
Hiukan erikoinen yläkeskiääni–diskanttipainotus, joka osuu lähinnä rumpujen symbaaleihin. Bassopuoli melko iso lähinnä bassokitaran tontilla. Stereokuvan fokus vähän hakusessa, ja ääni tuntuu paikantuvan melko selkeästi vasempaan ja oikeaan kuulokkeeseen. Immersiivinen keskikohta uupuu. Kovemmalla äänenvoimakkuudella diskanttipuoli tahtoo mennä sohjoksi aika nopeasti. Mutta bassoissa kyllä löytyy ulottuvuutta ja iskua. Yleisellä tasolla ei oikein tasapainoinen esitys, ja siksi vähän hankala innostua. Käyttömukavuus keskitasoa, hiukan hutera tatsi. 2,5/5

Joni Nikkola:
Basso- ja alakeskialueille toivoisi aavistuksen enemmän potkua ja draivia. Jos taas nostaa niiden tasoa, niin ne kumisevat. Akustinen kitara soi heleästi. Myös akustinen piano pääsee oikeuksiinsa vielä hienovaraisessa materiaalissa paremmin kuin bänditoistossa. Diskantti on kohtuullisen pyöreä sävyltään mutta aavistuksen piilossa. Sävyä hieman säätämällä kuulostaa paremmalta. Kaaosjatsissa tulee aavistus sekavuutta ja jäsentelemättömyyttä. Maltillisella materiaalilla paremmin kotonaan. Korvanlehdet jäävät aavistuksen verran puristuksiin, mutta kuulokkeet eivät paina silti kovin pahasti. 3/5

Sennheiser HD 660 S

Teppo Hirvikunnas:
Hyvä balanssi, mitäänsanomaton, mikä lupaavaa, hifimäinen olemus. Vähän sinänsä sanottavaa, ehkä aavistus tynnyrimäisyyttä riippuen äänitteestä. Bassoihin kaipaisi enemmän potkua. Lyhyestä virsi kaunis. Kuulostavat hyviltä hifikuulokkeilta. Mukavat päässä, ei huomautettavaa 4,3/5

Jemo Kettunen:
Ensimmäinen oikeasti huikea ja laadukkaan kuuloinen malli tässä vertailussa. Jättää keskialueen ilmavasti kevyeksi mutta ei vajavuuteen saakka. Diskantti on miellyttävällä tavalla avoin käymättä pistäväksi. Basso ei käske mutta hoitaa tonttinsa. Ei kaupan terävin transienttitoisto fuzz-musiikkia kuunnellen. Etenkin a cappella -musiikissa ja kevyempää soundikuvaa hyödyntävässä musiikissa just kohdillaan. Dusty Springfield juttelee minulle hieman enemmän näiden kuulokkeiden läpi. Avoin ja luonteva stereokuva, joka ei yritä liikaa. Asettuvat ilmavasti korvan päälle eivätkä hiosta. 4,75/5

Mikael Liukkonen:
Erittäin tasapainoinen ja miellyttävä ensivaikutelma. Juuri tällaisesta äänibalanssista pidän: hifimäinen ja neutraali. Diskantti ei filtteröidy mutta soi heleästi ja nätisti. Avoimesta rakenteesta johtuen se tuottaa ilmavan ja kolmiulotteisen tunteen. Bassot ovat siistit ja jokseenkin hillityt. Klassinen ja akustinen materiaali toimii hienosti. 4,75/5

Heikki Kivelä:
Diskantti hiukan verhoutunut ja painotus enemmän yläkeskiäänissä. Ääni on kuitenkin kauttaaltaan helppo, eikä toistossa ole liiemmin ylimääräistä särmikkyyttä. Myös alimmat bassot ovat melko hillityt. Toistoprofiilista on kuitenkin helppo saada niin sanotusti koppi, ja kaikki musiikki kuulostaa jo vähän maltillisemmallakin äänenvoimakkuudella varsin mukiinmenevältä. Toistossa on tiettyä tarkkailukuulokkeen tuntua lähinnä hyvällä tavalla. Puristusta löytyy käytössä vähän liiaksikin. Muuten mukava korvien ympärillä. 3,75/5

Joni Nikkola:
Bassossa on aika kiva napsahdus, ja se on suhteellisen seurattava mutta myös korostuu kovemmilla äänenvoimakkuuksilla. Luontevan tuntuiset diskantit. Äänikuvassa tapahtuu, ja eri taajuusalueilta on poimittavissa mukavasti yksityiskohtia. Akustisessa komppaus jää hieman turhan pehmeäksi verrattuna aksentteihin. Headroomia tuntuisi olevan aika mukavasti. Rumpuja on ilo seurata, koska virvelin nasahduksessa ja diskanteissa on mukavasti sävyskaalaa. Nämä ovat testin parhaasta päästä. Kuulokkeet ovat isot ja mukavan tuntuiset päässä. 4/5

Koko testi on luettavissa AVPlus-lehden numerossa 3/2018.