Perehdyimme parranajon saloihin ja testasimme joukon perinteisiä käsihöyliä.
Testissä: Cien Shark 5 / Gillette Mach 3 Turbo / Gillette Fusion Proglide / Pirkka 5-teräinen / Wilkinson Sword Quattro Titanium Sensitive / Wilkinson Sword Hydro 5
Teksti: Teppo Hirvikunnas ja Joni Nikkola / Kuvat: Teppo Hirvikunnas ja valmistajat
Julkaistu AVPlus-lehdessä 1/2018.
Parta alkaa kasvaa murrosiässä, kun miessukuhormoni 5-alfa-dihydrotestosteronia (DHT) alkaa syntyä testosteronista parran karvatuppien solujen sisällä. Partaa kasvaa kesällä selvästi enemmän kuin talvella, sillä suurempi osuus karvatupista on kasvuvaiheessa, kun päivä on pidempi. Yksittäisten karvojen kasvunopeus on kuitenkin sama. Eri ihmisillä kasvunopeus voi hieman vaihdella, mutta keskimäärin parta kasvaa vuorokaudessa 0,4–0,5 millimetriä, ja yleensä nämä partakarvan alut pitää leikata poikki joka aamu.
Parran ajaminen on leikkaamista
Parranajo on parta- ja viiksikarvojen leikkaamista terän avulla. Se on monen miehen säännöllinen aamutoimi, sillä partakarvat kasvavat nopeasti takaisin ja muodostavat sängen, ellei niitä ajeta päivittäin. Parranajoon voidaan käyttää sähkökäyttöistä partakonetta, partahöylää tai partaveistä.
Vaikka markkinoilla on jos jonkinlaista partakonetta, niin perinteinen partahöylä on pitänyt pintansa hyvin. Vanhanaikaisissa käsikäyttöisissä partahöylissä onkin edelleen puolensa. Niiden käytössä ei tarvita sähköä, ja parran ajaminen on muutenkin rauhallisempaa.
Parranajohifistely on myös yksi nykyajan ilmiö. Suomesta löytyy useita verkkokauppoja ja muutamia kivijalkaliikkeitäkin, jotka ovat keskittyneet pelkästään parranajovälineisiin. Jotain taikaa parranajossa täytyy olla, kun siitä voi tulla joillekin nautinto ja jopa intohimo.
Hifistelyn tasolle ei näillä testatuilla partahöylillä vielä päästä, mutta ne ovat siihen hyvä alku. Varsinaisesta hifistelystä voidaan alkaa puhua sitten, kun siirrytään yksiteräisiin shavetteihin tai oikeisiin partaveitsiin.
Testiryhmä
Partahöylät jaetaan kahteen ryhmään. Kertakäyttöisiin eli niin sanottuihin varsiteriin ja vaihdettavalla terällä oleviin partahöyliin, joihin siis vaihdetaan aina uusi teräosa vanhan tylsyttyä.
Myös terien määrä on noussut vuosien saatossa merkittävään rooliin. Moni varmaan muistaa mainokset, joissa näytetään, miten ensimmäinen terä nostaa leikkauksessa partakarvaa esiin ihosta ja toinen terä napaa pois ylimääräisen sängen. Eli mitä enemmän teriä, niin sitä sileämpi jälki?
Otimme testiin joukon vaihdettavalla terällä olevia partahöyliä. Vaihtoehtoja ei ollut itse asiassa monta, sillä markkinoita hallitsee kolme isoa brändiä: BIC, Gillette ja Wilkinson Sword. BIC karsiutui valitettavasti pois jo ensimetreillä, sillä sinänsä vaihdettavalla terällä varustettuihin malleihin ei ollutkaan saatavilla vaihtoteriä. Käytännössä ne ovat siis kertakäyttöisiä, koska uusien terien mukana tulee aina myös uusi varsi. Emme halua olla tukemassa tällaista kertakäyttökulttuuria.
Haastajiksi otimme kaksi selvästi merkkituotteita edullisempaa vaihtoehtoa: Kotimaiselta Pirkka-tuotemerkiltä ja saksalaiselta Lidliltä.
Otimme kultakin merkiltä mahdollisuuksien mukaan kaksi mallia: kolmiteräisen perusmallin sekä viisiteräisen huippumallin. Pirkalla ja Lidlillä oli saatavana vain viisiteräiset kansanmallit. Hintahaarukka oli laaja Lidlin kuudesta eurosta Wilkinsonin 18 euroon. Sama hintasuhde oli myös vaihtoterissä.
Enemmän kuin karvan verran eroja
Ajotuntumaltaan parhaat partahöylät olivat Gillette Mach 3 Turbo ja Wilkinson Sword Quattro Titanium Sensitive. Niille oli yhteistä ajamisen keveys, helppo tunne ja ketteryys. Ajotulokseltaan Wilkinson oli ehkä aavistuksen Gilletteä parempi. Gillette Fusion Proglide oli myös ajoltaan yllättävän hyvä, tosin aika tavalla etäisempi kuin edellä mainitut. Progliden ajotulos oli testi paras.
Halpahöylistä Lidlin Cien Shark oli ajoltaan todella outo, ja siksi ajotuloskin kärsi. Terän asento ja jäykkä jousitus olivat suurin ongelma. Terissä ei sinänsä ollut valittamista. Pirkan viisiteräinen oli halpahöylistä selvästi parempi. Se leikkaa kohtuullisen hyvin, mutta massiivinen rakenne tekee siitä hieman hankalan ja etäisen käsitellä. Ajotulos Pirkalla oli siis kuitenkin hyvä, ja hintaansa nähden sitä voi hyvinkin suositella.
Testin kallein Wilkinson Sword Hydro 5 oli ehkä testin suurin pettymys. Se ei ole huono, mutta hinta–laatu ja hinnan tuomat odotukset eivät kohtaa. Se lonksuu ajossa ja on kömpelön sekä etäisen tuntuinen, vaikka ajotulos onkin kohtuullinen. Trimmiterän käyttö on myös hankalaa.
Tiesitkö, että…?
Parrasta on aikoinaan pitänyt maksaa veroa. Partoja on verotettu historian aikana eri puolilla maailmaa. Lyykiassa partoja verotettiin jo antiikin aikana. Kiinan keisari Ming-Taizu Hongwu otti partaveron käyttöön 1300-luvulla rahoittaakseen kesäpalatsinsa uudistusta. Englannin kuningas Henrik VIII sääti partaveron vuonna 1535, ja hänen tyttärensä Elisabet I vaati kaksi viikkoa vanhemmista parroista veron. Myös Ranskan kuningas Frans I verotti parrakkaita kirkonmiehiä 1500-luvulla. Pietari Suuri sääti Venäjälle partaveron vuonna 1698. Jos joku halusi pitää partansa mutta ei pystynyt maksamaan siitä veroa, hänet karkotettiin pakkotyöhön. Tämä partavero poistettiin vasta Katariina Suuren aikana 1765. (Lähde: Wikipedia)
TUOTEKOHTAISET ARVIOT:
Lidlin oman merkin viisiteräinen Shark 5 on ylivoimaisesti testin edullisin partahöylä. Tosin aloituspakkaukseen kuuluu varren lisäksi vain yksi terä. Myös vaihtoterät ovat suorastaan halpoja, vain 1,49 euroa kappale. Pakkaukseen ei kuulu säilytystelinettä, mutta terälle on kuitenkin suojus. Metallivarsi on hieman viimeistelemättömän oloinen. Terässä on olevinaan kaksisuuntainen nivel, joka tosin liikkuu vain vähän sivusuunnassa, ja koko mekanismi on heppoisen oloinen. Terän päässä on ylimääräinen trimmausterä. Terän jousitus on todella jäykkä ja terän perusasento varteen nähden epätavallisesti lähes suora.
Ajotuntuma on muista poikkeava ja ensivaikutelma outo. Terä on tavallaan väärässä asennossa varteen nähden, ja ajoasento sekä -tyyli poikkeaa siten muista. Terää pitää painaa ja ihoa ikään kuin voidella määrätietoisin ottein. Kyseessä voi olla myös tottumusjuttu. Terä myös lonksuu ajossa, ja tuntuma on epämääräinen. Ajotulos on sinänsä ok, kun vain uskaltaa painaa ja hinkata tarpeeksi.
Ei oikein vakuuta, vaikka halpa onkin.
Legendaarinen Gillette Mach 3 oli aikoinaan (vuonna 1998) maailman ensimmäinen kolmiteräinen partahöylä. Vuonna 2001 julkaistuun turbo-malliin tuli edelleen parannellut terät. Kromattu suora metallivarsi on konstailematon, siro ja suorastaan elegantti. Hopeanharmaat kumiosat ovat huomaamattomat ja tarjoavat hyvän otteen.
Terän jousitus on herkkä, joskaan ei aivan parhaiden tasolla. Terän kiinnitys varteen on täsmällinen, ja irrotuspainikkeen painallus heittää terän napakasti vaikka suoraan roskikseen.
Mach 3 Turbo tuntuu ajossa ensituntumaltaan kevyeltä ja helpolta. Keveys tarjoaa myös hyvän tuntuman ajoon, ja terää on helppo hallita. Siro höylä taittuu helposti hankalampiinkin paikkoihin.
Ajotulos on hyvä, joskin höylää pitää liikuttaa esimerkiksi Fusionia enemmän.
Nautinnollinen, ketterä ja ennen kaikkea helppo ajokokemus. Ajotulos hyvä+.
Vain hieman pikkuveljeään kalliimpi viisiteräinen Gillette Fusion Proglide on kuin eri planeetalta. Futuristinen olemus sisältää myös hienoja yksityiskohtia. Fusion Progliden erikoisuus, Flexball-mekanismi mahdollistaa terän liikkumisen laajasti myös sivusuunnassa.
Mustakromatun metallivarren tummissa kumiosissa ei lika näy yhtä helposti kuin valkoisissa.
Terissä on myös erittäin herkkä jousitus ja teräosan päässä ylimääräinen trimmausterä.
Avaruusfiiliksistä huolimatta ajotuntuma on hyvä ja yllätyksetön mutta ehkä aavistuksen etäinen. Sivuille taittuva terä toimii yllättävän hyvin, joskin sen hyötyä on vaikea suoraan havaita. Ajaminen on joka tapauksessa helppoa ja vaivatonta. Ajotulos on erinomainen, melkeinpä jo yhdellä vedolla. Myös trimmiterä toimii hyvin. Hieno, joskin myös kallis höylä, jonka mekaniikkaa on myös hyvä hämmästellä.
Testin toiseksi edullisin partahöylä Pirkka 5-teräinen on nimensä mukaisesti viisiteräinen. Pakkaukseen sisältyy vain yksi terä, mutta myös vaihtoterät ovat edullisia. Metallirunkoisessa varressa on mustat kumiset liukuesteet, mikä on hyvä likaantumisen kannalta pidemmässä käytössä. Paksusta varresta saa tukevan otteen. Jykevä Pirkka on hintaansa arvokkaamman oloinen. Terissä on kohtalaisen herkän tuntuinen jousitus, ja höylä liikkuu lineaarisesti varteen nähden.
Paksu varsi yhdessä herkän jousituksen kanssa tekee ajotuntumasta sinänsä tukevan mutta samalla etäisen, ja ajoon pitää keskittyä tarkemmin. Sinänsä terä luistaa hyvin, ja ajotuloskin on hyvä.
Pirkka on erinomainen vaihtoehto edullisempaa vaihtoteräistä partahöylää etsivälle.
Nykyään pääasiassa verkkokaupoissa myytävällä Wilkinson Swordilla on myös erittäin pitkä historia partahöylissä. Ensimmäiset partahöylät Wilkinson valmisti jo 1877.
Quattro Titanium on muista poiketen neliteräinen, ja terät ovat valmistajan mukaan pinnoitettu titaanilla. Terissä on hyvä jousto, ja jouston liike on lineaarinen. Varsi on testin kalleimmasta päästä, mutta aloituspakkauksessa on mukana kaksi terää. Quattron varsi on siro ja tyylikäs sekä hyvällä tavalla perinteinen. Siitä saa hyvän otteen hentoudestaan huolimatta.
Ajossa ensimmäinen huomio oli erinomainen luisto. Terä liikkuu kevyesti, ja höylää on helppo käsitellä. Hyvin samantapainen tuntuma kuin Mach 3 Turbossa. Tuntuma ajoon ja ihoon on hyvä, ja terä liikkuu ketterästi. Ajotulos on erinomainen, joskin vetoja pitää olla hieman esimerkiksi Gillette Fusionia enemmän. Mutta se ei haittaa, kun ajaminen on mukavaa.
Viisiteräinen sporttisen oloinen Wilkinson Hydro 5 on tämän testiryhmän kallein. Vaihtoterien kappalehintakin on jo lähes viisi euroa. Aloituspakkauksessa on kuitenkin kaksi terää mukana. Hydro 5:n olemus ja rakenne ei kuitenkaan oikein vastaa korkeaa hintaa.
Teknisen oloisissa terissä on niin sanottu Skin Guard -ihonsuojaus: leveä kuminen karvat ylös nostava liuska ja terien jälkeen rauhoittavaa voidetta levittävät erikoiset geelisäiliöt. Terissä on erittäin herkän tuntuinen jousitus. Terässä on myös ylöskäännettävä osa, jolloin tarkka trimmaaminen helpompaa.
Hydro 5:n tahmea ajotuntuma yllätti. Ikään kuin terän kumilista ottaisi liian hanakasti kiinni. Terä tuntuu myös liian löysältä. Ajossa terän mekanismi kolisee ja tuntuma on heikko. Toisaalta terä leikkaa hyvin. Ajotulos on siis sinänsä hyvä, mutta ajaminen on jotenkin hankalan tuntuista. Trimmiterän käyttöönotto on hankalaa, kun liukas geelisäiliöosa pitää kääntää sivuun.
Wilkinson Hydro 5 maksaa aivan liikaa ominaisuuksiinsa nähden.
Ajokokemuksia osa 2
Annoimme partahöylät käyttöön nimenomaan “manuaalisen” parranajon saloihin vihkiytyneelle avustajallemme Joni Nikkolalle.
Tässä hänen kommenttinsa testin partahöylistä:
Cien Shark 5: Lidlin höylä oli allekirjoittaneelle tuttu takavuosilta, joskin uudistuneessa kahvaosassa on aikaisempaa versiota enemmän painoa ja jämäkkyyttä. Teräosan jousitus on hieman muista verrokeista poikkeava. Se lepää suurelta osin joustavan kumimaisen materiaalin varassa, kun taas muissa rakenne perustuu jousiin. Mekanismi joustaa muita pidemmän matkan. Toisaalta se on myös merkittävästi muita jäykempi, joten sen vääntäminen vaatii enemmän voimaa. Ajotuntuma on siis muihin verrattuna erilainen, mutta toisaalta hyvin tunnokas. Terä seuraa hyvin mukana töyssyissä laajan liikeratansa vuoksi, eikä irtoa ihosta helposti vartta nostaessa. Kokonaistuntuma on karskimpi ja päällekäyvämpi kuin kilpakumppaneissa – mikä ei ole välttämättä huono asia.
Gillette Mach 3 Turbo: Gillette Mach 3 Turbon ajotuntuma on kevyt, sillä saranointi on testin kevyimmästä päästä. Kolmiteräinen teräosa on kuitenkin sen verran kapea, että sen alareunakin pysyy vartta nostaessa hyvin ihossa kiinni. Poskia höylätessä tuntuma vaikuttaa hieman heppoiselta verrattuna viisiteräisiin malleihin, ja pidempää pusikkoa saattaakin joutua ajoittain käsittelemään pariin otteeseen. Kaulan kaarteissa kurvaillessa taipuisa saranointi kuitenkin tuntuu juuri sopivalta ja hellävaraiselta. Sillä ei tule kovin helposti raapineeksi ihoa vereslihalle. Mach 3 on pikemminkin sivellin kuin puimuri ja. Se sopii hienovaraisen ilmaisun ystäville ja tarkkuutta vaativaan viimeistelyyn viisiteräisiä paremmin.
Gillette Fusion Proglide: Gillette Fusion Progliden ajotuntuma on kevyt, ja terän saranointi liikkuu helposti. Vaikka saranointi tuntuukin hieman löysältä, niin terä pysyy silti mukavasti ihossa kiinni, kun vartta nostaa ylöspäin. Proglidessa on testin ainoana teräkiinnitys, joka on jousitettu myös sivusuunnassa. Se antaa periksi, jos terän toiseen reunaan kohdistuu voimaa. Käytännössä sen merkitystä ajaessa oli vaikea huomata, ainakaan ajellessa poskien tapaisia tasaisia pintoja. Nenän ja huulten ympäriltä ajellessa terä taas tuntuu hieman huteralta. Sitä on vaikea kohdistaa täsmällisesti, koska se ei pysyttele niin napakasti tietyssä paikassa kuin vaikkapa Pirkan tai Cienin höylissä. Kysymys myös herää, miten varren monimutkaisempi mekaaninen rakenne vaikuttaa kestävyyteen.
Pirkka 5-teräinen: Pirkan viisiteräinen malli on testin jykevimmästä päästä, ja se on kooltaan hieman muita suurempi. Se on tavallaan mukavaa, sillä kahvasta saa hieman muita jämptimmän otteen. Tuntuma on hyvällä tavalla työkalumaisempi kuin vaikkapa ohutkahvaisessa Gillette Mach 3 Turbossa. Tällä voi ajaa vaikka kintaat kädessä. Erityisesti tasaisilla pinnoilla ajo kulkee jämäkästi, ja napakka saranointi pitää otteen mukavasti ihossa myös kaulaa ajaessa. Pirkalla saa pidemmäksikin venähtäneen lomaparran harvennettua. Hienomotorista tarkkuutta vaativissa yksityiskohdissa, kuten huulten hienovaraisessa höyläämisessä ote taas on siroimpiin kilpasiskoihin verrattuna hiukan suurpiirteisempi. Senkin homman Pirkan koneella silti sai tehtyä.
Wilkinson Sword Quattro Titanium Sensitive: Wilkinsonin edullisemmassa höylämallissa on hyvin vaivaton ajotuntuma. Etenkin poskilla, joissa on paljon tasaista pintaa, ajo sujuu kuin ajatus, eikä siihen tarvitse kiinnittää juuri huomiota. Ajo on testin sujuvinta ja miellyttävintä. On vaikea sanoa, mikä osuus tuntumassa on aloe veraa ja jojobaa sisältävillä liuskoilla, mutta iho tuntuu näppituntumalla ajon jälkeen aavistuksen kosteammalta kuin Lidlin terällä ajetulla poskella. Quattrossa on takavuosien hitti eli mikroverkko, joka valmistajan mukaan suojaa ihoa. Yksi sen ongelmista on, että se tukkeutuu tavallista terää helpommin. Tämän huomasi jo yhden ajon jälkeen, jolloin muiden höylien terät olivat lähes puhtaita, mutta Quattron terä oli monilta osin tukossa. Sword Quattro on yhdessä Gilletten Mach 3:n kanssa testin siroimpia malleja, ja ne sopivat hiukan muita paremmin mukaan hygieniapussukkaan ja matkoille mukaan. Intuitio käskisi valitsemaan tämän.
Wilkinson Sword Hydro 5: Wilkinsonin kalliimmassa Sword-mallissa on testin kevyin saranointi – jopa siinä määrin, että se tuntuu muihin verrattuna löysältä. Tuntuma jää erityisesti muihin viisiteräisiin verrattuna vaisummaksi tasaisella radalla kaasutellessa, eikä ajo ei suju niin jämäkän ja varman oloisesti kuin esimerkiksi Cienillä ja Pirkalla. Terä myös nousee alanurkastaan muita helpommin, kun kahvaa nostaa ylöspäin. Vaikka sen voisi kuvitella olevan hyvä asia pikkutarkemmassa työskentelyssä esimerkiksi nenän vierustoilla, niin käytännössä asia on juuri päin vastoin. Kärjellä ja kulmalla viiksen reunoja sipaistessa saranoinnilta kaipaisi erityisesti jämäkkyyttä, koska muuten yksityiskohtien hiominen tuntuu huteralta.
Partahöylän huolto
Partahöylän terien pahimpia tylsyttäjiä ovat ihon epäpuhtaudet, terään kertyvä lika ja sen aiheuttama terän korroosio. Terien keskimääräinen käyttöaika on tyypillisesti keskimäärin kolme viikkoa, mutta terien käyttöikää ja hyvää leikkaustulosta voi ylläpitää säännöllisellä huollolla.
Tässä muutamia vinkkejä:
- Pehmennä parta saippualla, märällä pyyhkeellä tai partavaahdolla ennen höyläämistä.
- Levitä partavaahto partasudilla, ei kädellä.
- Huuhtele partahöylä ajon aikana kuumalla vedellä. Kuumat terät leikkaavat parran helpommin.
- Terät tulee huuhdella ja etenkin kuivata hyvin.
- Kuivaa höylät hiustenkuivaimella tai taputtelemalla ne kuivaksi pyyhkeellä. Älä hinkkaa teriä pyyhkeellä.
- Levitä kuivaamisen jälkeen teriin alkoholia tai vaseliinia.
- Säilytä höylää purkissa, jossa on öljyä tai alkoholia.
- Säilytä höylät kuivassa. Mahdollisuuksien mukaan muualla kuin kosteassa suihkutilassa.
- Teroita kertakäyttöterät harjaamalla niitä kevyesti farkkukankaaseen.
Partaterien huolto ja “teroitus” kotikonstein
Hyväksi todettu keino terien puhdistukseen ja terävyyden säilyttämiseen on niin sanottu farkkukangas-teroitus, missä terää työnnetään eteenpäin, ikään kuin myötäkarvaan, pitkin farkkukangasta. Tämä puhdistaa terät ja hioo samalla niitä kevyesti.
Tässä aiheesta havainnollinen video:
Teroitukseen on saatavana myös valmiita tuotteita. Esimerkiksi RazorPit, jonka luvataan mullistavan parranajon ja vähentävän sen kuluja oleellisesti. RazorPitin luvataan pidentävän terien käyttöikää huomattavasti. Lisätietoja: www.coolstuff.fi/Razorpit-partateran-puhdistaja.
Miten partahöylä tehdään?
Vaihtoteräisen partahöylän terien valmistus on pidempi ja monimutkaisesmpi prosessi mitä ensialkuun voisi kuvitella.
Tässä mielenkiintoinen Yhdysvaltalaisen “How It Works”-sarjan videoklippi aiheesta:
Perinteistä leikkuuta
Partakarvoja voidaan katkoa myös muilla menetelmillä. Tässä yhteydessä saatetaan puhua klassisesta tai perinteisestä parranajosta tai märkäajosta, joilla tarkoitetaan parranajoa partaveitsellä, vaihdettavateräisellä veitsellä eli shavetilla tai kaksiteräisellä partahöylällä.
Jos sitä haluaa testata, niin nykyisin monissa partureissa on saatavilla niin sanottua amerikkalaista parranajoa. Se suoritetaan yleensä shavetilla vaihdettavan terän hygieenisyyden vuoksi. Parturin tuolissa voi tuntea itsensä 1950-luvun filmitähdeksi.
Lisätietoa ja linkkejä perinteisestä parranajosta kiinnostuneille: www.parranajajat.fi
Kauppojen partahöyliin tottuneille helpoimmin omaksuttava on kaksiteräinen höylä, jonka kehitteli vuonna 1901 King Camp Gillette. Teriä on vain yksi molemmilla puolilla. Tukkiutuminen on lähes tuntematon ilmiö, ja siitä selviää avaamalla teräpidikettä ja huuhtaisemalla. Terät ovat kulutustavaraa mutta hyvin edullisia. Sadan terän paketteja saa Suomestakin alle 20 eurolla.
Ajo vaatii aluksi harjoittelua, sillä tottumattoman käsissä pieniä naarmuja tulee helpommin. Kuten englanninkielinen nimi safety razor kertoo, niin vaarallisia vekkejä sillä on kuitenkin vaikea saada aikaan.
Kallein investointi on itse kone, joita saa edullisimmillaan noin kympillä, laadukkaan perusmallin neljällä tai viidellä kympillä ja luksusmallin kalliimmalla. Laitteen saattaa olettaa kestävän vuosikymmeniä.
Kuvassa: Mühle R41 (34 €, www.mroomshop.fi)
Partaveitsi on perinteisin ajoväline (vasen kuva). Shavetti eli vaihdettavateräinen partaveitsi (oikea kuva) on edullisempi ja helpompi vaihtoehto. Tavallisen partaveitsen käyttäminen vaatii jo enemmän vaivaa ja harjoittelua, sillä terää täytyy myös hioa. Ylivoimaista sekään ei ole – partaveitsellähän kaikki ajoivat partansa vielä muutama sukupolvi sitten.
Varoitus! Partaveitsellä on periaatteessa mahdollista saada aikaan syvempiäkin haavoja.
Kommentit