Masennustilastoissa liiankin hyvin menestyvässä maassamme on tehty ankeaa musiikkia aikojen alusta saakka. Kurjuutta on käsitelty milloin kaukokaipuun, hyljätyksi tulemisen tai yleisen onnettomuuden kautta, mutta toistaiseksi monikaan artisti ei ole onnistunut purkamaan yhtä selvänäköisesti länsimaisen hyvinvoinnin suomasta mahdollisuuksien kirjosta aiheutuvaa ähkyä samalla tavoin kuin Paperi T toisella Kaikki On Hyvin -albumillaan.
Aihepiiri on kiusallinen, se myönnettäköön. Vaikka maailma on murheita väärällään, nuoruutensa valkamasta aikuisuuden ulapalle suuntaava, kohtuullisesti pärjäilevä kantasuomalaismies vain sulkee silmänsä kaikelta omaa nenäänsä pidemmälle ulottuvalta.
Kaikki On Hyvin -albumilla kuitenkin etsitään, löydetään ja nostetaan päivänvaloon joitain niistä möröistä, jotka vaanivat sängyn alla silloinkin kun elämä hymyilee. Hahmoton levottomuus, joka pohjimmiltaan juontanee juurensa vieraantumiseen, muotoutuu Paperi T:n lyriikassa samaistuttavaksi aikojemme tuntojen analyysiksi.
Levyn anti on helppo ohittaa olankohautuksella tai kuulla siinä pelkkää tavallisuuden ylistystä, mutta tarkemmin sisältöön uppoutuessa sen ydintotuuksien kieltäminen on itsepetosta.
Kaikki On Hyvin on loistava jatke Malarian Pelko -debyytille lyriikkaa tukevaa tuotantoa ja Rauha Mäkilän kansitaidetta myöten.
Kommentit