Opas: Ultra HD Blu-ray on kirkkaasti lajinsa paras

Ultra HD 4K blu-rayn julkaisusta on nyt kulunut pari vuotta, ja pöly alkaa hiljalleen laskeutua kovalla rytinällä markkinoille tuodun laserlevyjen kuninkaan ympärillä. Mutta selviääkö formaatti kamppailusta verkon suoratoistopalveluita vastaan?

Teksti: Heikki Kivelä / Kuvat: Valmistajat
Artikkeli on julkaistu AVPlus-lehdessä 5/2018

Ultra hd blu-raysta ei voi puhua puhumatta sen edeltäjistä, tavallisesta blu-raysta ja dvd:stä. Kummankaan niistä synty ei ole ollut järin sopuisa, vaan ratkaisu löydettiin vasta melkoiseksi yltyneen formaattisodan jälkeen, kuten jo nauha-aikana vhs:n ja betamaxin kohdalla.

Edelleen suhteellisen yleinen dvd, eli digital versatile disc tai digital video disc, voitti 1990-luvun puolivälissä käydyn kiistan uuden optisen massamuististandardin asemasta ja korvasi pian lanseerauksensa jälkeen edeltäjänsä vhs-nauhan.

Julkaisustaan noin kymmenen seuraavan vuoden aikana useimpiin kotitalouksiin tiensä löytänyt dvd sai kuitenkin haastajan vuonna 2006, kun formaattikentällä käytiin seuraava kädenvääntö hd dvd:n ja blu-rayn välillä. Näistä kahdesta jälkimmäinen paitsi onnistui saamaan puolelleen suurten elokuvayhtiöiden tuen myös tarjoamaan suuremman tallennuskapasiteetin.

Jälleen seuraavan vuosikymmenen aikana blu-ray nousi selvästi varteenotettavaan asemaan astetta laadukkaampana elokuvien tallennusformaattina, vaikka dvd:stä oli – ja on kieltämättä edelleen – sille merkittävä vastus. Tätä selittää lähinnä dvd:n edullisuus ja yleisyys. Se riittää yhä teknisiltä ominaisuuksiltaan tyydyttämään kuluttajien tarpeet perusformaattina. Teknologinen laatuloikka vhs:n ja dvd:n välillä oli kiistatta merkittävä, mutta taas dvd:n ja blu-rayn välillä ei kriittisesti tarkasteltuna tapahtunut juuri mitään muuta kuin päivittyneen optisen teknologian markkinoille tulo sisällön pysytellessä melko samankaltaisena.

Tätä taustaa vasten blu-rayn ja uhd blu-rayn välinen muutos on vieläkin pienempi, joskin omassa mittakaavassaan silti merkittävä. Olennaista on enemmänkin se, että saadakseen kaiken ilon irti uhd blu-ray -sisällöistä, käyttäjällä täytyy olla myös materiaalin asianmukaisen toiston mahdollistava laitteisto, käytännössä uhd-yhteensopiva televisio ja mielellään myös astetta monipuolisempi äänentoistojärjestelmä – uhd blu-ray -soittimen ja -median lisäksi.

Osittain tämä selittää uhd blu-rayn toistaiseksi merkittävästi pienempiä myyntilukuja dvd- ja blu-ray-formaatteihin verrattuna. Kaikki kuluttajat eivät ole vielä päivittäneet viihde-elektroniikkalaitteistoaan vastaamaan tätä päivää, vaikka esimerkiksi isojen uhd-televisioiden myynti tekee huomattavaa kasvua markkinoilla kansainvälisesti. Toisin on niille optimoitujen fyysisten mediaformaattien kohdalla.

Parempaa vastinetta rahalle?

Fyysisten elokuvien viralliset myyntiluvut jatkavat laskuaan kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 2017 dvd-, blu-ray- ja uhd blu-ray -levyjen myynti supistui 14 prosenttia seuraten edellisvuoden kymmenen prosentin laskua. Toisaalta taas esimerkiksi Briteissä on puhuttu dvd-elokuvien uuden kukoistuksen ajasta, mistä kertoo lähinnä käytettyjä leffoja myyvien kauppojen kasvava liikevaihto. Siinä missä osa kuluttajista on siirtynyt täysin digipalveluiden piiriin ja kantanut leffakokoelmansa kirpputorille, toiset hamstraavat fyysisiä julkaisuja pilkkahintaan entistä suuremmalla innolla.

Kaiken kaikkiaan tilanne näyttää jännittävältä. Voidaan sanoa, että jopa uhd blu-ray syntyi ja yleistyi aikana, jolloin internet-yhteydet eivät vielä kykene käsittelemään tarpeeksi saavutettavasti ja sujuvasti vastaavia datavirtoja. Se selittää osaltaan fyysisen formaatin viehätystä kompromissittoman kuvan- ja äänenlaadun mediana. Tilanne on kuitenkin ennemmin tai myöhemmin kääntymässä vääjäämättä verkkoyhteyksien eduksi. Niiden nopeutuessa ei ole mitään syytä sille, miksi datavirta pitäisi juoksuttaa näyttölaitteelle juuri fyysiseltä levyltä – vai onko?

Jos uhd bluray -levyjä tai -soittimen sattuu hankkimaan, rahalle saa takuulla vastinetta ja hyviä puolia piisaa. Ensinnäkin levyt ja sitä kautta leffat muuttuvat omistajansa omaisuudeksi ostohetkestä eteenpäin, ja niitä voi katsella koska haluaa. Suoratoistopalveluista taas saattaa hävitä nimeke jos toinenkin, jos isot tuotantoyhtiöt niin sanovat. Lisäksi uhd- ja hdr-sisältöjen kuvanlaatu saattaa vielä tällä hetkellä vaihdella, usein niin päin, että esimerkiksi Netflixin 4k-striimi ei vastaa levyltä toistettua laatua.

Yksi merkittävä, joskin elokuvateollisuuden kannalta kiusallinen puoli on myös levyjen lainaaminen. Todennäköisesti jokainen leffaharrastaja on jossain vaiheessa elämäänsä saanut kaveriltaan lainaan elokuvan jos toisenkin. Vaikka suosituksia voi toki antaa nykyäänkin, kaikki eivät välttämättä ole suoratoistopalveluiden asiakkaita tai innostu samalla tavalla katselulinkistä verrattuna fyysiseen levykoteloon kansiteksteineen.

Fyysisessä formaatissa olevan elokuvan valikkokin on osa kokonaiselämystä, kun taas suoratoistopalveluissa lähinnä kytketään listoilta leffa pyörimään oikeilla asetuksilla, ja se siitä. Lisäksi levyillä on runsaasti ekstramateriaalia, kuten pätkiä ottojen ulkopuolelta, kommenttiraitoja, poistettuja kohtauksia, trailereita, making of -dokumentteja, musiikkivideoita ja niin edelleen.

Myös kannet ja paketointi yleensä ovat oma tekijänsä, kuten vaikkapa Star Wars -tuotteistus on osoittanut. Ne ovat osa elokuvan maailmaa, joka voi helposti ulottua myös arkisen elämän puolelle esineen muodossa. Vaikka leffat olisivat parin napsautuksen päässä netissä koko ajan, niiden kirjahyllyssä paraatipaikalla pitäminen kertoo oman tarinansa niin omistajalleen kuin muillekin.

Tästä kaikesta saa kuitenkin maksaa. Yhden uhd blu-ray -elokuvan mediaanihinta huitelee jossain 25 euron tietämissä, mikä vastaa kahden ja puolen kuukauden katseluaikaa esimerkiksi Netflixissä tai HBO Nordicissa.

Ultra HD blu-ray -levyt erottaa mustasta kotelosta ja sen yläosasta löytyvästä 4K UltraHD -tekstistä. Tavallisen blu-ray-levyn kotelo puolestaan on sininen.

Valintojen maailma

Jos tavoitteena on saada fyysisessä formaatissa tällä hetkellä parhainta kuvanlaatua tekniseltä kantilta, uhd blu-ray on kiistaton ykkösvalinta. Sen kovimmat valtit ovat kuvan 4k-resoluutiossa, virkistystaajuudessa, enkoodauksessa, hdr-materiaalin toistokyvyissä sekä laajemmassa väriavaruudessa. Luonnollisesti näistä eduista hyötyminen vaatii sekä muun toistolaitteiston teknistä suorituskykyä ja yhteensopivuutta että toistettavaa materiaalia, käytännössä leffoja, jotka on masteroitu ultra hd -formaattiin korkealla dynamiikka-alueella.

Toisaalta miinuspuolia ovat selvästi kalliimman hinnan ohella se, etteivät uhd blu-ray -levyt ole yhteensopivia aiempien blu-ray-soittimien kanssa. Toisaalta kuten tästä numerosta löytyvän LG UP970:n testi osoittaa, jo noin 250 eurolla saa varsin pätevän mediasoittimen, joka toistaa sujuvasti sekä uudet uhd-laatuiset että perinteiset blu-rayt sekä dvd:t.

Päivitys nykyaikaan ei siis vaadi välttämättä isoakaan taloudellista sijoitusta, ja mikä parasta, aiempien formaattien toisto käy muitta mutkitta – jopa korkeampaan resoluutioon skaalattuna.

Selkeitä eroja?

Siellä täällä näkee rinnakkaiskuvin esitettyjä vertailuja esimerkiksi tavallisen blu-rayn ja uhd blu-rayn välillä. Niihin kannattaa suhtautua varauksella, sillä käytännössä lopullinen kuvanlaatu riippuu äärimmäisen pitkälti näyttölaitteesta ja sen katseluetäisyydestä. Vaikka teoriassa uhd blu-ray on tavanomaista blu-rayta huomattavasti parempi muun muassa resoluution ja dynamiikka-alueen suhteen, niiden oikeaoppinen toisto vaatii yhteensopivuutta ja suorituskykyä myös televisiolta tai videoprojektorilta.

Jos siis aiot nauttia 4k ultra hd -tason hdr-kuvasta, varmistuthan siitä, että televisiostasi tai projektoristasi löytyy samat ominaisuudet, ja että niiden sekä mediasoittimen kuva-asetukset ovat oikeat.