KLH Model Two Analog Computer Loudspeaker hämmästyttää bassotoistollaan.

Teksti: Kari Nevalainen
Kuvat: AVPlus-toimitus

Tämän kaiuttimen tarinan voi aloittaa vaikkapa Tivoli Audion Model Onesta, tuosta puurunkoisesta am/fm-pöytäradiosta, joka vuosituhannen vaihteessa käynnisti lähihistorian näkyvimmän retrovillityksen ja houkutteli perään liudan jäljittelijöitä.

Markkinaraon Model Onen kaltaiselle pöytäradioille haistoi aikanaan amerikkalainen liikemies Tom DeVesto, joka ei olisi yksin pystynyt sellaista suunnittelemaan. Niinpä hän puhui mukaan entisen liikekumppaninsa, legendaarisen laitesuunnittelija Henry Klossin, jonka ei tarvinnut suunnitella radiota puhtaalta pöydältä.

Vuonna 1957 Kloss, yhdessä Malcolm Low'n ja Josef Hofmannin kanssa, oli perustanut KLH (Kloss-Low-Hoffmann) -nimisen firman, jolle hän suunnitteli loistavaäänisen kompaktin pöytäradion KLH Model Twenty Onen (1965), Tivoli Model Onen suoran esikuvan ulkoisesti ja tekniikaltaan.

MIT:ssa fysiikkaa opiskellut Kloss oli oikea suunnittelijavelho. Hänet muistetaan muun muassa huippuselektiivisestä tarunhohtoisesta fm-pöytäradiosta KLH Model Eight, maailman ensimmäisestä koko äänialueen elektrostaattikaiuttimesta KLH Model Nine, maailman ensimmäisestä kannettavasta transistorilevysoittimesta KLH Model Eleven sekä niin ikään maailman ensimmäisestä kuluttajamarkkinoille sunnatusta Dolby-kohinasuotimella varustetusta kelanauhurista KLH Model Forty. Klossin Advent VideoBeam 1000 vuodelta 1972 oli puolestaan maailman ensimmäinen kohtuuhintainen projektori.

KLH Model Two Analog Computer Loudspeakerin käytössä välttämätön bassotietokone on eräänlainen aktiivinen, kaiuttimille syötettävää signaalia ohjaava taajuuskorjain tai limitteri. Sen sisäiset komponentit eivät ole nykymittapuulla kovinkaan eksoottiset.

Suljettu kotelo

Yli 30 000 kaiuttimen vuosituotannolla KLH oli kultakautenaan yksi maailman suurimmista kaiutinvalmistajista. Ennen KLH-kautta vuonna 1954 Henry Kloss ja Edgar Villchur perustivat vähintään yhtä legendaarisen Acoustic Research -kaiutinfirman. AR tuli tunnetuksi Villchurin kehittämistä, uraauurtavista acoustic-suspension-kaiuttimista, joiden vaikutus myöhempään kaiutinvalmistukseen oli valtava.

Yksinkertaistaen acoustic-suspension-kaiuttimella tarkoitetaan suljettua bassokoteloa. Jousen lailla kaiutinelementin takana toimiva ilmatyyny osallistuu bassoäänisen kartion liikkeen vaimennukseen. Ilmavaimennuksen ansiosta kartion ja sen ripustuksen jäykkyyttä voidaan laskea, jolloin saavutetaan suurempi liikepoikkeama ja enemmän bassotoistoa. Periaate mahdollistaa lähes koko kaistan toistavia kompakteja kaiuttimia ja vielä melko edullisesti. Epäherkkänä acoustic-suspension-kaiuttimet vaativat enemmän vahvistintehoa kuin esimerkiksi bassorefleksikaiuttimet, mutta bassotoiston laatu ja lineaarisuus ovat hyvät.

Lähdettyään AR:lta Kloss alkoi valmistaa lisenssillä acoustic-suspension-kaiuttimia KLH-brändin alla. Kaikki Klossin suunnittelemat kaiuttimet, ensiksi KLH:lle ja myöhemmin Adventille, olivat suljettuja. Sellaisia olivat KLH:n kuuluisat 1960-luvun hitit: KLH Model Five -kolmitie 12 tuuman bassoäänisellä, Model Six -kaksitie 10 tuuman bassoäänisellä ja Model Seventeen -kaksitie 10 tuuman bassoäänisellä.

Woofer-elementin kartio on polypropeenia, ja siinä on suuri magneetti.

KLH Model Two

Myös alkuperäinen KLH Model Two vuodelta 1957 oli aito acoustic-suspension-kaiutin yhdellä 11 tuuman bassoäänisellä päällään joko JansZen Model 130 -elektrostaattidiskantti tai myöhemmin KLH Model Five -ryhmädiskantti.

Se Model Two, mistä nyt on puhe, eli KLH Model Two Analog Computer Loudspeaker, on aivan eri peto kuin alkuperäinen KLH Model Two. KLH Computer -kaiuttimet ovat vuosilta 1978–1980, jolloin KLH oli jo siirtynyt Infinityn omistukseen.

Toisin kuin alkuperäisessä Model Twossa, KLH Model Two ACL -kaiuttimessa KLH:n 200 millimetrin woofer ei ole suljetussa vaan bassorefleksikotelossa. Tästä huolimatta, ja vaikka Kloss oli jättänyt KLH:n jo 10 vuotta aiemmin, elää hänen perintönsä tässäkin kaiuttimessa. Nimittäin säilyttääkseen acoustic-suspension-kaiuttimen edut – tarkan bassotoiston, matalan särön ja kompaktin koon – bassorefleksikotelossa, KLH kehitti laitteen, jota se kutsuu analogiseksi bassotietokoneeksi.

Tietokone kytketään äänilähteen ja päätevahvistimen väliin. Takaisinkytkentäluupin kautta se monitoroi reaaliajassa vahvistimen naparuuveihin syötettävää signaalia samalla ohjaten bassoäänisen kartion liikettä niin, että tietyn, kullekin mallille määritellyn bassotaajuuden alapuolella kartion liikepoikkeama ei koskaan kasva liian suureksi eikä aiheuta ylikuormitustilannetta.

Kontrolloimalla bassoelementin kartion liikettä kompuutteri sallii kaiuttimen toimia sellaisilla bassotaajuuksilla ja voimakkuuksilla, mihin se ilman lisälaitetta ei pystyisi. Valmistajan mukaan Model Two kykenee toistamaan 38 hertsiä (–3 dB) 102 desibelin herkkyydellä 26 x 53 x 21 senttimetrin kotelosta. Ilman tietokonetta näihin lukemiin tuskin päästäisiin 200 millimetrin bassoäänisellä alle 30 litran kotelossa.

Analogista bassotietokonetta voi pitää aktiivisena, kaiuttimille syötettävää signaalia ohjaavana taajuuskorjaimena/limitterinä. Se että siinä on kuudennen asteen –36 desibeliä per oktaavi -suodin kertoo, että korjaimen ei toivota puuttuvan peliin kullekin kaiuttimelle asetetun toimintapistetaajuuden yläpuolella.

Bassoäänisen kartio on polypropeenia, ripustus käänteinen ja runko valettua alumiinia. Kartion riittävä liikepoikkeama on taattu isohkolla magneetilla. Ilman tietokoneboksia tällainen magneetti sopivan signaalin tullen saattaisi rikkoa elementin.

Keskialuetta toistaa KLH:n oma 100 millimetrin polypropeenikartioinen elementti, ja diskantissa on valmistajan 25-millimetrinen dome. Kotelo vaikuttaa vankasti rakennetulta.

Sisäinen vaimennus ja jakosuodin noudattelevat perinteistä tyyliä.

Pätevää ääntä

Kaiuttimen äänimaailma osoittautui yllättävän neutraaliksi, ehkä lievästi lämpimään päin taipuvaksi. Sointitasapainossa ei ole kuitenkaan erottuvia säännöttömyyksiä. Kaiutin ei soi modernin kirkkaasti muttei myöskään 1980-luvun amerikkalaiskaiuttimiin usein liitetyn vaimeasti ja tummasti runsaan bassotoiston sumentaessa keskialuetta. Keskialue on terveellä tavalla valoisa ja diskantti lähinnä huomaamaton.

Ja kyllä, bassoja näistä kaiuttimista todellakin irtoaa! Kompuutterin etulevyssä on painike, jolla bassojen tasoa saa laskettua, kun kaiutin on lähempänä kuin metrin takana olevasta seinästä. Eron kuulee heti. Etulevyssä on myös ilmaisin josta näkee, milloin tietokone osallistuu kaiuttimen toistoon ja milloin ei. Ei kovin herkästi näemmä, mikä kertoo kaiuttimen bassotoiston yksinäänkin olevan melko tasokasta. Vasta kun musiikkinäytteellä on hyvin matalataajuista äänimateriaalia ja musiikkia soitetaan huomattavalla voimakkuudella, kompuutteri puuttui peliin.

KLH Model Two Analog Computer Loudspeaker maksoi aikoinaan 660 dollaria, eli nykyrahassa vähän päälle 2 000 dollaria. Nykyään niitä saa käytettynä reilulla parilla sadalla eurolla.

Kaiuttimen woofer on 200-millimetrinen, keskialuetta toistaa 100 millimetrin polypropeenikartioinen elementti, ja diskantissa on valmistajan 25-millimetrinen dome. Kotelo vaikuttaa vankasti rakennetulta.