Uusi Edge-laitesarja nostaa Cambridge Audion uudelle tasolle, mutta yltääkö muutos pintaa syvemmälle?
Teksti: Kari Nevalainen
Kuvat: Valmistaja
Näin on todistetusti käynyt, että asiakas on astunut hifikauppaan saadakseen nähdä ja kokeilla oikeaa hifiä, jotain parempaa kuin mitä massamarketeista ja kodinkoneliikkeistä löytyy. Kauppias onkin ohjannut asiakkaan esimerkiksi Ayren vahvistimien ja cd-soittimien luo, jotka tekevätkin asiakkaaseen vaikutuksen – kunnes hänelle kirkastuu laitteiden hinta. Sen jälkeen kauppias kohteliaasti saattelee asiakkaan Cambridge Audion laitenurkkaukseen.
Hifilaatua lähtötason hinnalla
Cambridge Audio on kaikkea muuta kuin aloittelija hifielektroniikan valmistajana. Itse asiassa juuri tänä vuonna se tulee olleeksi alalla täydet 50 vuotta. Vuosikymmenten saatossa valmistuneiden vahvistimien ja soittimien joukossa on ollut joitakin hyvin myyneitä, joskaan ei ehkä aivan kulttimaineeseen yltäneitä laitemalleja (Azur-vahvistin ja -cd-soitin esimerkiksi), mutta siitä huolimatta Cambridge Audion maine markkinoilla ja mielikuva siitä harrastajien keskuudessa on pysynyt melko vakaana vuosikymmenestä toiseen: edullista hifiä tavallisille ihmisille tavallisiin koteihin – ja tavalliselle ihmiselle vielä jotenkin ymmärrettävällä hinnalla. Näin on menty, kunnes viime vuoden keväällä Münchenin Highend-messuilla Cambridge Audio räväytti ja esitteli maailmalle uuden Edge-laitesarjansa.
Cambridge Audiolle kuuluisan P40-vahvistimen (joka lanseerattiin vuonna 1969) suunnitelleen professori Gordon Edgen mukaan nimetyllä laitesarjalla valmistaja juhlistaa tietenkin kulunutta puolivuosisataa, mutta vielä tärkeämpää on uuden sarjan lähettämä viesti markkinoille: Edge on selvä irtiotto Cambridge Audion vanhasta laatua edullisesti -linjasta. Edge on aivan yksiselitteisesti parasta hifiä, mitä Cambridge Audio on koskaan valmistanut! Tämä siitä huolimatta että Cambridge Audiolla on aiemminkin ollut highend-statusta hätyytteleviä tuotteita, kuten esimerkiksi kahden boksin cd-soitin CD1.
Valmistajan mukaan yhdeksän insinöörin voimin kolme vuotta suunniteltuun sarjaan kuuluvat Edge NQ -esivahvistin/verkkosoitin, Edge A -integroitu vahvistin sekä Edge W -päätevahvistin. Kokeiluun saimme Edge NQ ja Edge W -yhdistelmän.
"Laitteiden olemus on vankka, selvästi massiivisempi kuin Cambridge Audion aiemmissa luomuksissa."
Jo ulkonäöstä voi päätellä Cambridge Audion antaneen Edgen suunnittelutiimille aiempaa enemmän vapauksia. Luovuutta rajoittavia budjetti- ja aikatauluvaatimuksia on höllennetty. Laitteiden etupaneeli, takapaneeli ja kyljet/jäähdytysrimat ovat alumiinia, upotettu kansilevy ja pohjalevy jauhemaalattua terästä. Nykytyylin mukaisesti etulevyn kulmat on pyöristetty, millä esimerkiksi Edge W -päätteen suuret jäähdytysrimat laitteen sivuilla on saatu piilotettua katseelta. Laitteiden olemus on vankka, selvästi massiivisempi kuin Cambridge Audion aiemmissa luomuksissa.
Riisuttu etulevy on luksushenkinen, tyyliltään ei niin kaukana monien highend-merkkien laitteista. Tekninen hifimäisyys on häivytetty taka-alalle. Edget on kuin luotu pidettäväksi vierekkäin näkyvällä paikalla olohuoneessa sen sijaan, että ne olisivat sullottu allekkain laitetelineeseen.
Puhtaat yksinkertaiset linjat ja nippelittömyys takaa sen, että Edget ovat sopusoinnussa monenlaisen sisustuksen, varsinkin skandinaavisen sellaisen kanssa. Toisaalta ilmiasussa on myös arvokkuutta, joka ei ole ristiriidassa koristeellisempien ympäristöjen kanssa. Lontoossa suunnitelluista ja Kiinassa valmistetuista laitteista huokuu loppuun asti ajattelu. Se heijastuu myös tavasta, jolla laitteet on pakattu. Tällaisia seikkoja profiilin nostaminen vaatii.
"Cambridge Audio on hienosäätänyt ja virtaviivaistanut olemassa olevaa tekniikkaansa, mutta aivan vallankumouksellisiksi Edge-laitteita ei voi kutsua."
Teknisesti Edge-laitteet ovat edistyneitä siinä merkityksessä, että niissä Cambridge Audio on hienosäätänyt ja virtaviivaistanut olemassa olevaa tekniikkaansa, mutta aivan vallankumouksellisiksi niitä ei voi kutsua. Cambridge Audion itsensäkin mukaan Edget eivät edusta ultra-highendia, vaan ne on nähtävä kokonaisuuksina, joissa tekniikan ohella painaa toiminnallisuus ja ulkoinen olemus.
Pitemmälle ehtineitä harrastajia Cambridge Audio kosiskelee omien sanojensa mukaan luokkansa johtavalla äänenlaadulla. Taustakertomukseen kuuluu, että komponentit on valittu puhtaasti äänenlaadun perusteella (dynamiikka, läsnäolo, selkeys), ei hinnan, ei komponenttivalmistajien ilmoittamien teknisten arvojen eikä mittausten perusteella. Uskottavuutta tälle listen first, measure later -lähestymistavalle antaa se, että Cambridge Audion mukaan komponenttien äänenlaadun arviointi on tapahtunut sokkona.
Edget ovat myös kalleinta, mitä Cambridge Audio on asiakkailleen koskaan tarjonnut. Integroitu vahvistin maksaa 5 000 euroa, esivahvistin/verkkosoitin 3 999 euroa ja päätevahvistin 2 999 euroa. Hinta epäilemättä korreloi ainakin osittain kasvaneiden kustannusten (suunnittelu, materiaalit, työ) kanssa, mutta vielä enemmän se kertoo erottautumisen tarpeesta. Mielenkiintoista kyllä, Cambridge Audio ei ole ainoa lähtötason laitteita perinteisesti valmistanut firma, joka on viime aikoina tehnyt strategisia peliliikkeitä premium-tason suuntaan. Kehitys voi kieliä laajemminkin markkinoiden pohjavireen muutoksista.
Esivahvistin ja striimeri kaikilla digiherkuilla
Edge NQ:n takana on Edge W -vahvistinta huomattavasti enemmän tunkua. Tärkeimmät lähdöt ja tulot ovat sielläkin tarjolla sekä balansoituna että balansoimattomana xlr- ja rca-liittimin. Muita huomionarvoisia liitäntöjä ovat muun muassa hdmi arc sekä usb tietokoneelle. Lisäksi takana on paikka bluetooth-antennille ja langattomalle usb-verkkoantennille. Etupaneelia taas koristaa virtapainike, 6,35 millimetrin kuulokelähtö, komea värinäyttö sekä muhkea kaksitasoinen kiertosäädin.
Edge NQ:ta katsellessa silmä iloitsee, mutta mielelle tulee haikea olo. Loppujen lopuksi, eihän siitä, kun esivahvistimet olivat vielä esivahvistimia, ole niin kauan. Silloin esivahvistimia arvioitiin sen perusteella, minkälaisen sähköisen sovituksen ne tarjosivat sisään tulevalle signaalille, kuinka täsmällisesti ja läpikuultavasti voimakkuudensäädin ja muut säätimet toimivat, ja tietenkin kuinka säröttömän ja impedanssiltaan sopivan ulostulosignaalin ne tarjosivat päätevahvistimelle. Päätevahvistimen tehtävä oli vahvistaa signaalia kaiuttimelle kelvolliseksi, mutta hienovaraisten äänellisten hyveiden näkökulmasta esivahvistin oli systeemin tärkein lenkki.
Cambridge Audio on säilyttänyt Edge NQ:n nimessä esivahvistimen, mutta nykytrendin mukaisesti perinteisiä esivahvistintehtäviä tärkeämpää tuntuu olevan sisäinen da-muunnin ja sen ominaisuudet sekä mahdollisimman laajat verkko-ominaisuudet. Eikä siinä mitään. Sellaiseksi kehitys on mennyt.
Cambridge Audion Edge NQ:ta voi ohjata myös joko jämerällä mukana tulevalla kaukosäätimellä tai näppärällä Edge Remote -ohjainsovelluksella, joka on luokassaan varsin hyvin toimiva taidonnäyte.
NQ:n kytkentä sinänsä ei näyttäisi sisältävän suuria teoreettisia avauksia. Muiden Edge-laitteiden tapaan signaalitie on typistetty minimiin ja pyritty pitämään mahdollisimman vapaana turhista komponenteista. Poissa ovat esimerkiksi dc-rippeliä suodattavat kondensaattorit, jotka on korvattu dc-servolla. Motiivina on ollut särötason pienentäminen ja tietenkin äänenlaatu.
Puolijohteilla toteutettua kaksiosaista äänenvoimakkuudensäädintä – jonka kanavatasapainoarvoja Cambridge Audion mukaan on edelleen paranneltu – voi tarvittaessa käyttää ohjelmalähteen manuaaliseen valintaan ja valikkojen navigointiin. Samat ohjeet pääsee antamaan myös tyylikkäällä, hieman Densen-tyylisellä kaukosäätimellä. Oletusarvo on kuitenkin, että käyttäjä lataa netistä Cambridge Audion oman Edge Remote -sovelluksen (Android/iOS), joka osoittautuikin varsin käyttökelpoiseksi ohjaimeksi. Hyvänäköisille on viiden tuuman näyttö, josta pääsee tuijottamaan suosikkiartistinsa kasvoja tai levynkansia. Tekstin luku onnistuu parhaiten lähempää.
"Tärkeintä Edge NQ:ssa on sen toiminnallisuus ja ennen kaikkea monipuoliset verkko-ominaisuudet."
Tärkeintä Edge NQ:ssa on sen toiminnallisuus ja ennen kaikkea monipuoliset verkko-ominaisuudet, joiden ansiosta mielimusiikin soittaminen on tehty helpoksi melkeinpä mistä tahansa lähteestä matkapuhelimesta verkkokovalevyyn. Sisäänrakennettu Chromecast, Tidal, Deezer, Qobuz, Spotify Connect, AirPlay, bluetooth aptx hd sekä internet-radio ja UPnP täydentävät paketin.
Edge NQ ei ole suinkaan Cambridge Audion ensimmäinen musiikkistriimeri. Talon sisällä kehitetty StreamMagic-alusta löysi tiensä esimerkiksi CXN (v2)- ja Azur 851N -striimereihin jo 2010-luvun alussa. Edge NQ -esivahvistin/verkkosoittimesta löytyy luonnollisesti viimeisin iteraatio StreamMagic-moduulista.
Valmistajan mukaan uusi nopeampi lastu ja 24 bitin/192 kilohertsin ja dsd128:n resoluutio tekevät Edge NQ:sta yhden markkinoiden tehokkaimmista korkearesoluutiostriimereistä.
"Kaikesta verkkopöhinästä huolimatta Edge NQ toimii yhä myös perinteisenä esivahvistimena niin digitaalisille kuin analogisillekin ohjelmalähteille."
Kaikesta verkkopöhinästä huolimatta Edge NQ toimii yhä myös perinteisenä esivahvistimena niin digitaalisille kuin analogisillekin ohjelmalähteille. Varsinkin digipuolelta löytyy kaikki nykyään tarvittavat liitännät mukaan lukien hdmi arc, eikä resoluutiosta tarvitse tinkiä: jos käytössä on koaksiaalinen/spdif, optinen tai usb, EdgeNQ:n da-muunnin päästää läpi 32 bitin/384 kilohertsin ja dsd256:n tasoista dataa. Jos taas käytössä on bluetooth aptx hd, niin läpi menee 24 bitin/192 kilohertsin ja dsd128-tiedostot ja Chromecastillakin resoluutio on 24 bittiä/96 kilohertsiä. Kaikki varsin kilpailukykyisiä lukemia.
Analogisten äänilähteiden kanssa tilanne on vähemmän ruusuinen. Kaksi ottoa löytyy, mutta kumpikaan niistä ei ole esimerkiksi vinyylilevysoittimelle, mitä viimeaikaisen kehityksen valossa joku voisi pitää pienenä kauneusvirheenä esivahvistimelle.
Edge NQ:n käyttö pelkkänä striimerinä onnistuu myös, esimerkiksi Edge A -integroidun vahvistimen kanssa. Esivahvistinasteen ohitus (rca ja xlr) tapahtuu kätevästi ohjainsovelluksella.
Päätevahvistin omassa toimintaluokassaan
Cambridge Audio Edge W:n etulevyä koristaa vain virtapainike. Takaa puolestaan löytyy yhdet parit tukevia naparuuveja kaiutinkaapeleille sekä otot ja annot balansoituna xlr-liittimillä ja balansoimattomana xlr-liittimillä. Mukana on myös 3,5 millimetrin liitäntä trigger-signaalille sisään ja ulos. Valmistajan tyylille uskollisesti liitäntöjen selitteet ovat takapaneelissa myös ylösalaisin, jotta niiden lukeminen on helpompaa laitteen yli kurottaessa.
Myös Edge W -päätevahvistimessa signaalitie on tehty niin tyngäksi kuin käytännön rajoitukset huomioiden on ollut mahdollista. Eräällä laskentatavalla Edge W:n signaalitiellä on päätetransistorit mukaan lukien vain 14 komponenttia, eikä niiden joukossa ole ainuttakaan ääntä mahdollisesti pilaavaa kondensaattoria. Ja jos valmistajaa on uskominen, jokainen komponenteista on valittu paitsi testaamalla myös sokkokuuntelulla.
Cambridge Audio P40 oli aikoinaan ensimmäisiä kaupallisia hifivahvistimia, jonka virtalähteessä oli rengassydänmuuntaja. Rengassydänmuuntaja synnyttää lähtökohtaisesti vähemmän sähkömagneettisia häiriöitä kuin muut verkkomuuntajatyypit. Edge W:ssä, kuten myös Edge A:ssa, Cambridge Audio on mennyt vielä pitemmälle hajakenttien poistamisessa ja asettanut päällekkäin kaksi silikoniterästeippiin käärittyä rengassydänmuuntajaa käänteisessä suunnassa, jolloin muuntajien sähkömagneettiset kentät kumoavat toinen toisensa. Jäljelle jää entistä vähemmän vahvistimen herkälle esiasteelle kantautuvaa sähkömagneettista häiriötä. Myös verkkohurinan taso laskee lisäten äänen läpikuultavuutta. Koska kumpikin muuntaja tuottaa saman virran, hajakenttien kumoutuminen tapahtuu koko tehoalueella ja vaikutus pysyy samana kaikilla äänenvoimakkuustasoilla.
"Myös Edge W -päätevahvistimessa signaalitie on tehty niin tyngäksi kuin käytännön rajoitukset huomioiden on ollut mahdollista."
Cambridge Audio ilmoittaa Edge W:n antotehoksi 100 wattia (rms) kahdeksaan ohmiin ja 200 wattia (rms) neljään ohmiin. Nämä tehot laite tuottaa xd-vahvistusluokassa. Xd ei ole mikään virallinen teholuokka vaan Cambridge Audion nimitys omalle tekniikalleen.
Vuorovaihevahvistimissa, sellaisissa kuten Edge W, päätetransistorit ovat puolet ajasta kytkeytyneenä ja puolet kokonaan pois päältä aiheuttaen ylimenosäröä ylimenokohdassa. Särö on suurimmillaan alhaisilla signaalitasoilla, mutta sitä voidaan pienentää lisäämällä lepobiasta (pienehkö virta), jolla päätetransistorien läpi saadaan kulkemaan virtaa myös lepotilassa. Biaksen määrä ratkaisee vahvistimen toimintaluokan toimintapisteen. B-luokan vahvistimessa läpi ajetun biaksen määrä on hyvin pieni. Kun biaksen määrää lisätään, saadaan ab-luokan vahvistin. Biasta tarpeeksi kasvattamalla päästään a-luokkaan. Käytännössä kaikissa ab-luokan vahvistimissa molemmat päätetransistorit toimivat pienellä signaalitasolla a-luokassa ja signaalitason kasvaessa yli määrätyn tason ne alkavat toimia b-luokan tavoin.
Näin kaiketi myös Cambridge Audion xd-luokan vahvistimissa sillä erotuksella, että valmistajan oman kuvauksen mukaan ab-luokan vahvistimen jännitettä kasvattamalla se on saanut siirrettyä ylimenokohdan alueelle, missä ylimenosärö ei ole enää korvin kuultavissa. Kyse ei siis olisi vain lepobiaksen määrän kasvattamisesta vaan puolijaksojen ylimenokohdan uudelleen sijoittamisesta alueelle, missä mahdolliset säröt joka tapauksessa maskautuvat. Matalatasoisella signaalilla vahvistin toimii a-luokassa, ja vasta kun signaali saavuttaa riittävän suuren tason, päätetransistoriparit kytkeytyvät päälle.
Pyöristettyine kulmineen ja rauhallisine väreineen Edge-sarjan laitteet sulautuvat hienosti sekä sisustukseen että toisiinsa. Oikealla näkyvän Edge W -vahvistimen sivuilla on kookkaat jäähdytysrivastot, jotka siirtävät lämmön pois laitteen sisältä.
Oli miten oli, on selvää, että xd-luokallaan Cambridge Audio pyrkinyt yhdistämään parhaat puolet kahdesta maailmasta: b-luokan hyvän hyötysuhteen ja a-luokan erinomaisena pidetyt äänelliset ominaisuudet. Se, että Edge W:ssä on reilunkokoinen virtalähde ja että laite käy jonkin verran kuumempana kuin tavanomaiset 100 watin ab-luokan vahvistimet, puhuu sen puolesta, että Edge W kurkottaa kohti a-luokkaa. Kuinka paljon tehoja se tuottaa a-luokassa ennen siirtymistään b-luokkaan ei ole tiedossa, mutta jos niin sanotuissa tavallisissa ab-luokan vahvistimissa luku on lähempänä viittä kuin viittätoista prosenttia, niin ehkäpä Edge W:ssä osuus on jossakin noiden lukujen välissä.
Edge W:stä löytyy sekä balansoidut että balansoimattomat sisäänmenot. Täyteen tehoonsa vahvistimen saa ajettua noin voltilla (1,09 V rms, balansoimaton).
Varmaa vahvistusta
Valmistajan mukaan EdgeNQ soittaa jokaisen nuotin kirkkaasti ja tarkasti. Näin voi olla, mutta tätä ei kuitenkaan testattu erikseen. Kuuntelussa Edge NQ oli kytketty Edge W -päätevahvistimeen balansoituna xlr-kaapeleilla. Kaiuttimina kuuntelussa olivat Arendalin miehekkäät 2,5-tielattiamallit 1723 Tower THX. Testimateriaalina oli eri tavoin langattomasti verkon yli sekä usb-liitännällä suoraan tietokoneelta soitettuja lores- ja hires-musiikkitiedostoja sekä nippu cd-levyjä NAD C538 -cd-soittimella.
Arendalin tornit (joista voit lukea lisää numerosta 2/19) eivät ole sellaiset herkästi kumisevat bassohirmut kuin päältä päin voisi ehkä kuvitella. Melko hallitusta bassotoistosta huolimatta bassot ovat äänessä kaiken aikaa läsnä keskialueen ja diskantin jäädessä suhteellisesti ottaen varjoon. Tämä on hyvä tietää, koska kaiuttimen osuutta ei voi varmuudella sulkea pois vahvistimen tuottamaa ääntä arvioitaessa.
"Vahvistin tuntui reagoivan nopeasti musiikin äkillisiin dynaamisiin muutoksiin ja piti hyvin otteessaan myös löysempää bassotoistoa sisältävät musiikkinäytteet."
Vahvabassoisen kaiuttimen kohdalla voi köykäisemmän vahvistimen kanssa käydä niin, että bassotoisto alkaa vaikuttaa subjektiivisesti laahaavalta. Tällaista puutetta ei ollut kuitenkaan havaittavissa Edge W:n resursseilla. Vahvistin tuntui reagoivan nopeasti musiikin äkillisiin dynaamisiin muutoksiin ja piti hyvin otteessaan myös löysempää bassotoistoa sisältävät musiikkinäytteet. Edge W:n tehovarat riittivät enemmän kuin hyvin 92 desibeliä herkille kaiuttimille, eikä ote horjunut suuremmillakaan äänenpaineilla.
Sama suvereeni ote musiikista jatkui keskialueella ja diskantissa. Edget eivät tuoneet keskialueelle varsinaisesti lisää valoa ja loistoa, mutta eivät myöskään tummentaneet tai verhonneet sitä. Puhdasta, puolueetonta ja miellyttävää, sellaista se oli. On puolijohdevahvistimia, jotka pyrkivät valloittamaan musiikinkuuntelijan sydämen tarkalla ja kirkkaalla soinnillaan. Edge-paketin tuottama ääni ei vaikuta olevan tällä tavoin anteeksiantamatonta ja analyyttista. Pikemminkin yhdistelmä tekee, mitä pitää: tuo esiin yksityiskohtia ja esittelee äänikuvankin selkeästi, mutta antaa kaiken tämän tapahtua huomaamatta, liioittelematta, kuuntelijaa lyhytkestoisesti säväyttämättä. Vahvistimen kutsuminen musikaaliseksi on aina arveluttavaa, mutta jos tällaista musikaalisuutta on olemassa, Edget eivät ainakaan pyri olemaan sitä keinotekoisesti.
"Vahvistimen kutsuminen musikaaliseksi on aina arveluttavaa, mutta jos tällaista musikaalisuutta on olemassa, Edget eivät ainakaan pyri olemaan sitä keinotekoisesti."
Tasapainoinen, nopeasti reagoiva, syvä ja selkeä. Jos Edge-paketin ääni on tällainen, minkälaisen kaiuttimen kanssa yhdistelmä pääsisi parhaiten loistamaan? Ensimmäiseksi tulee mieleen laadukkaat koko kaistan avoimesti soivat lattiakaiuttimet, kuten vaikkapa Audio Physicit, PMC:t, Audiovectorit tai KEFit. Kuuntelujen kuluessa sellainenkin ajatus tunki mieleen, että tässäpä saattaisi olla erinomainen vahvistinpaketti tasokkaalle, suurin piirtein samanhintaiselle (3 000–5 000 euroa) jalustakaiuttimelle riittävän tilavalla kotelolla ja sivistyneen läpikuultavalla äänellä. Ehdot täyttäviä kaiuttimia löytyy monilta valmistajilta.
Harvinaisen pätevä ohjainsovellus
Cambridge Audion Edge NQ:n ohjainsovellus Edge Remote on sarjassaan ilahduttavan hyvin toteutettu. Kuten kupletin juoneen nykyisellään kuuluu, sovellus ohjastaa laitteen käyttöönotossa ja päivittelee viimeisimmän ohjelmistoversion heti ensi kättelyssä.
Kun laitteisto on soittovalmiudessa, Edge Remoten perusnäkymä tarjoaa ohjelmalähteet ja äänenvoimakkuudensäädön sekä toistonäppäimet. Edge NQ:n kiertosäätimen toimintalogiikkaa mukaileva kehämallinen toteutus on yksinkertainen, ja eri ohjelmalähteet on helppo hahmottaa kerralla. Äänenvoimakkuutta säätäessä liike on sujuvaa, eikä volyymiä tule vahingossa töksäyttäneeksi liikaa. Yläpalkin pikavalinnoissa taas näkyvät yleisimmät striimauspalvelut.
Edge Remoten toiselta välilehdeltä taas löytyy mediakirjasto verkkokäyttöä varten, ja kolmas välilehti on omistettu nettiradioille. Radiokanavien etsintään tarjolla on kolme suodatinta, genre, alue ja kieli. Esimerkiksi suositut kotimaiset radiokanavat ilmestyivät listalle automaattisesti, ja ne sai myös saman tien soimaan. Käyttäjä voi myös asettaa 20 suosikkikanavaansa omaan listaan, joka löytyy neljänneltä välilehdeltä.
Viidennellä välilehdellä sijaitsevat soittimen asetukset, muun muassa virrankäyttö, laitteen nimeäminen, näytön kirkkauden säätö, sisääntulojen ja niiden äänenvoimakkuuksien säätö, esivahvistintilan kytkentä, äänenvoimakkuuden rajoitin, verkkoasetukset ja niin edelleen. Samalla välilehdellä sijaitsevat myös palaute, tuki ja soittimen tarkemmat infot.
Eräs ominaisuus ohjainsovelluksesta kuitenkin puuttuu, nimittäin äänensävysäädöt. Niiden pois jättäminen on kuitenkin Cambridge Audion tietoinen valinta, sillä he eivät halua suoda mahdollisuutta vaikuttaa alkuperäisen esityksen profiiliin.
Cambridgen sivuilla sanotaan: Designed and assembled in the UK.