Jos alle tonnilla saa tämän näköisen täydellisen ja järeän 5.0-kaiutinjärjestelmän, niin mitä sitten? Saahan niitä vieläkin halvemmalla, mutta ei kyllä vastaavaa.

Teksti: Teppo Hirvikunnas
Kuvat: Teppo Hirvikunnas ja valmistaja

Ruotsalainen Dynavoice on suhteellisen tuntematon kaiutinmerkki Suomessa verrattuna esimerkiksi vaikka Jamoon, JBL:ään ja moneen muuhun tuttuun valmistajaan.

Siitäkin huolimatta, että Dynavoicea on myyty täälläkin jo useita vuosia. Merkkiä ei ole vain markkinoitu kovin aktiivisesti. Ruotsissa Dynavoice on sen sijaan hyvinkin tunnettu, ja sen mainoksiakin näkyy melkein jokaisessa Hifi&Musik- ja HemmaBio-lehdessä.

Kyseessä on siis ihan vakavasti otettava kaiutinmerkki, eikä sitä voi missään tapauksessa verrata kaiken maailman halpahallituotteisiin. Siksi tämänkin kaiutinsarjan hintaa on pidettävä edullisena, vaikka tonnisarjaan mennäänkin. Etenkin kun katsoo, mitä kaikkea rahalla saa.

Dynavoice Challenger -sarja pitää sisällään Challenger M-65 -lattiakaiuttimet, Challenger S-5 -surround-kaiuttimet ja Challenger C-5 -keskikaiuttimet. Sarjan pakettihinta on 923 euroa.

Järeät pääkaiuttimet

Pääkaiuttimet M-65:set ovat kookkaat kolmitiekaiuttimet kahdella 165 millimetrin bassolla, kahdella 135 millimetrin keskiäänellä ja niiden välissä olevalla 25 millimetrin kalottidiskantilla. Jakotaajuudet ovat 240 ja 2 500 hertsiä. Keskiäänielementit ja diskantti muodostavat niin sanotun D´Appolito-elementtiasetelman. Kaiuttimilla on painoa yhteensä 54 kilogrammaa eli 27 kiloa per kaiutin.

Kaiuttimet (ja koko mallisarja siis) on saatavana kolmella eri viimeistelyllä. Musta, valkoinen ja tammi/musta. Kotelon runko-osa on aina puuviilujäljitelmää etulevyn ollessa kiiltävän musta tai valkoinen, ja tammi-vaihtoehdossa etulevy on myös kiiltävän musta. Valkoisessa etukankaan väri on vaalean harmaa ja muissa musta.

Kotelo on jaettu osiin siten, että bassoilla on oma kotelotilavuutensa ja keskiääni–diskantti-osalla omansa. Kotelon rakenne on tukeva, ja sitä on tuettu sisältä välilevyin. Kotelossa olevan vaimennusaineen määrä on melko vähäinen.

Työn laatu on pääosin hyvää tasoa, mutta edullinen hinta näkyy joissain yksityiskohdissa, kuten esimerkiksi etulevyn ja sivuseinien välisessä raossa. Tämä tosin korostuu selvemmin juuri valkoisessa viimeistelyssä.

Kotelo on bassoelementtien osalta refleksiviritteinen peräti neljällä kotelon takana sijaitsevalla refleksiputkella. Refleksiaukkojen tukkimiseksi kaiuttimien mukana toimitetaan kahdet vaahtomuovitulpat (per kaiutin). Refleksiaukkojen tukkimisella voidaan vaikuttaa bassoalueen toistoon. Tukkiminen yleensä vaimentaa bassotoistoa. Palaamme tähän tarkemmin tuonnempana.

Liittimet on toteutettu asiallisin kullatuin naparuuvein, ja kaiuttimet on mahdollista myös kaksoisjohdottaa. Kaksoisjohdotus tarkoittaa siis vahvistimelta omia johtoja tässä tapauksessa bassoelementeille ja omia keskiääni–diskanttielementeille. Tämän sanotaan joissain tapauksissa parantavan toistoa. Kaksoisjohdotus voidaan tehdä myös kahdella vahvistinasteella, jolloin kutakin jakosuodattimen jakamaa äänialuetta vahvistetaan omalla vahvistimellaan. Tämä mahdollistaa periaatteessa myös näiden kyseisten äänialueiden voimakkuussuhteiden säädön. Esimerkiksi tämän testin kanssa samassa lehdessä julkaistun av-viritinvahvistimien testin kaikki vahvistimet mahdollistavat tällaisen niin sanotun biamp-kytkennän.

Liitinpaneelin yläosassa on eräänlainen lenkki (jumpperi), jonka sijoitusta muuttamalla vaikutetaan diskantin toiston voimakkuuteen. Vaihtoehtoja on neljä: -2, 0, +2 ja +4 desibeliä.
Jakosuodatin sijaitsee suoraan liitinpaneelin takana. Rakenne ja sisäinen johdotus on hintaluokassaan hyvää tasoa.

Muhkea ja dynaaminen soundi

Dynavoice Challenger M-65:n äänibalanssi on muhkea ja tummahko, mutta samalla myös rasittamaton. Diskantin tasonsäädöllä +2- tai +4-asennossa toistoon saa lisää heleyttä, mutta keskialue jää tällöinkin hieman bassojen varjoon. Bassoalue dominoi ääntä – etenkin, jos kaiuttimet joutuu sijoittamaan lähelle seinää tai huoneen nurkkaan. Jokainen rajapinta kaiuttimen välittömässä läheisyydessä nostaa bassojen tasoa kolme desibeliä ja nurkkasijoitus siis kuusi desibeliä.

Bassotoisto toimii rock-/metallimusiikilla parhaiten ja varauksin myös elokuvissa mutta saattaa silti olla liian dominoiva. Sen luonne on kuitenkin tasainen, ja vahvistimen bassosäädöillä sopiva asetus löytynee helposti. Etenkin jos av-vahvistimessa on vielä jonkinlainen huonekorjain ja manuaalinen taajuuskorjain.

Dynavoice Challenger 65:n tehovaste kuunteluhuoneessa bassorefleksiputket avoinna (punainen) ja putket tukittuina (musta). Putkien tukkiminen vaimentaa 45–100 hertsin aluetta merkittävästi, ja itse asiassa 30–40 hertsin alue voimistuu. Suosittelemme kokeilemaan putkien tukkimista.

Yksi vaihtoehto on myös refleksiputkien tulppaaminen. Kuten sanottua, kaiuttimen mukana toimitetaan kahdet tulpat per kaiutin, mutta refleksiputkia on kuitenkin neljä ja tulpatkin ovat hieman löysät. Tulppauksella saavutettava bassojen vaimennusteho ei näin ollen ole mielestämme tarpeeksi suuri. Tulppasimme kummastakin kaiuttimesta kaikki putket tiiviisti solumuovitulpilla. Bassojen taso laski selvästi, ja keskialue tuli paremmin esiin.

Kaiuttimet ovat herkät, ja niistä saa paljon ääntä jo hyvinkin kohtuullisilla vahvistintehoilla. Ääni on myös omalla tavalla dynaaminen.

Takaa ja keskeltä

Dynavoice Challenger -kotiteatterisarjaan kuuluu S-5-taka- eli niin sanotut surround-kaiuttimet sekä C-5-keskikaiutin. Kaiuttimissa käytetään samoja elementtejä, joten niiden pitäisi tältä osin sopia äänibalanssiltaan toisiinsa, mikä on erityisesti keskikaiuttimen kannalta tärkeää. Jos esimerkiksi elokuvakohtauksessa on vasemmalta oikealla liikkuva juna tai puhuva henkilö, niin sen ääni ei saisi muuttua siirtymisen aikana äänenkin siirtyessä kaiuttimesta toiseen. Hyvin ymmärrettävää, eikö vain.

Keskikaiuttimen keskialue

Kotiteatterijärjestelmässä keskikaiuttimella on tärkeä rooli. Suurin osa elokuvan äänistä, erityisesti puhedialogi, toistetaan keskikaiuttimesta. Kaikkein matalimmat taajuudet kannattaa toki ohjata pääkaiuttimille, koska keskikaiutin ei pysty niitä kunnolla toistamaan.
Keskikaiuttimen tulisi olla toistoltaan – ennen kaikkea puheäänen kannalta tärkeältä keskialueeltaan – neutraali tai toistobalanssiltaan pääkaiuttimien kaltainen. Perustelut tälle mainittiin jo edempänä.
Dynavoice täyttää nämä kriteerit kohtalaisen hyvin. Keskialueen toisto on selkeää. Se ei tietenkään vastaa pääkaiuttimien toistoa, koska muun muassa kaiutinasetelma on pääkaiuttimiin nähden vaakatasossa. Tämä vaikuttaa muun muassa kaiuttimen suuntakuvioon.
Yleisbalanssi on kuitenkin Dynavoicessa aika hyvin kohdallaan. Ja jälleen kerran refleksiputkien tukkimisella ja vaimennusaineen lisäämisellä on toistoon parantava vaikutus.

Takakaiuttimet seinälle

S-5-takakaiuttimet ovat rakenteeltaan tavanomaiset kaksitierefleksikaiuttimet, mutta elementtien sijoittelu on tavallisiin kaiuttimiin nähden käänteinen: Normaalisti kun diskantti on kotelossa ylimpänä ja basso–keskiääni alimpana, niin tässä ne ovat päinvastoin. Tämä johtuu siitä, että takakaiuttimet asennetaan yleensä kuuntelukorkeutta selvästi korkeammalle, jolloin on luontevaa, että diskantti on tällöin lähempänä kuuntelijan sijoitusta.

Kotelot on suunniteltu sijoitettavaksi seinälle, ja siksi niiden syvyys on vain reilu 13 senttimetriä, ja kaiuttimien takana on VESA-standardin mukaiset valmiit kiinnitysruuvit. Myös refleksiputket on sijoitettu kotelon etuseinään.
Tilaääntä toistavien takakaiuttimen äänenlaadulle ei ole aivan yhtä tiukkoja vaatimuksia kuin keskikaiuttimelle saati pääkaiuttimille. On kuitenkin suotavaa, että niiden perusbalanssi on tasapainoinen eikä esimerkiksi diskantti kuulosta korostuneilta.
Dynavoice S-5-kaiuttimien ääni on riittävän tasapainoinen ja yhtenevä keski- ja korkeiden taajuuksien osalta pääkaiuttimien kanssa. Ainoa huomauttamisen aihe on ylempien bassotaajuuksien korostuminen ja jopa kumina, joka on pitkälti seinäsijoituksen syytä. Toki tilaäänentoistossa bassoja ei juuri tarvita, ja jotenkin tämä saattoi jopa olla syynä tilaäänten hyvään erotteluunkin.
Jos ääntä halutaan kuitenkin yrittää säätää, niin tässäkin tapauksessa refleksiputkien tukkiminen auttaa, ja koteloon kannattaisi laittaa selvästi enemmän vaimennusainetta. Nyt sitä on vain nimeksi.

Putket tukkoon ja lisää vaimennusta?

Miksi refleksiputkien tukkiminen ja vaimennusaineen lisääminen parantaa ääntä? Miksei sitä ole tehty jo valmiiksi? Syyt ovat yksinkertaiset. Ne laskevat kaiuttimen herkkyyttä, ja ”bassotoisto” vaimenee. Tuo bassotoisto on lainausmerkeissä, koska hyvin usein kyse on korostuneesta ylemmän bassoalueen toistosta kuin oikeasti matalista taajuuksista. Refleksivirityksellä bassotoisto saadaan kuulostamaan aluksi voimakkaalta, mutta hyvin pian se alkaa häiritä. Näennäisesti voimakas bassotoisto peittää alleen myös oikeasti matalia taajuuksia. Huono refleksiviritys heikentää myös iskuäänien tarkkuutta.

Herkkyyden laskeminen on taustalla myös vaimennusaineen määrässä. Mitä enemmän kaiuttimen kotelossa on vaimennusainetta, sitä enemmän se sitoo itseensä äänienergiaa.
No tämähän on juuri vaimennusaineen tarkoitus: vaimentaa kotelon sisään syntyviä heijastumia ja resonansseja, jotka muuten kuuluvat elementtien kartioista läpi. Ja uskokaa tai älkää, vaimennusaine saa kotelon myös ikään kuin näyttämään bassoelementeille todellisuutta suuremmalta, jolloin toisto ulottuu alemmas.

Varsinkin edullisissa kaiuttimissa on suuri houkutus sekä säästää kuluissa että saada kaiuttimesta mahdollisimman herkkä. Vertailutilanteessa herkempi kaiutin soi kovempaa ja kuulostaa hetkellisesti paremmalta.

Hintaansa suurempi

Dynavoice Challenger 5.0 -kaiutinsarja on näyttävän näköinen kokonaisuus, jonka voi valita vielä kolmesta erilaisesta pintavaihtoehdosta. Edullinen hinta tosin näkyy muutamissa pienissä viimeistelyn yksityiskohdissa, mutta se tuskin haittaa ketään.
Toistoltaan sarjan pääkaiuttimet ovat muhkeat ja dynaamiset, joskin myös hieman tummasävyiset. Ne sopivat niin elokuvakäyttöön kuin musiikin kuunteluunkin. Mutta pienin säätövarauksin. Varsinkin pienemmässä kuuntelutilassa bassot saattavat soida liian voimakkaasti Kaiuttimet vaativat ympärilleen mielellään tilaa.
Kokonaisena kotiteatterisettinä Dynavoice 5.0 -sarja toimii kuitenkin hintaansa nähden hyvin, ja se antaa rahalle kyllä paljon vastinetta, niin äänenlaadun kuin etenkin sen määrän suhteen. Sarjalla saa aikaan kunnon jytinät ja hyvän leffakokemuksen. Jopa ilman subbareita.

+ Muhkea ja dynaaminen soundi
+ Koko ja näkö hintaluokassaan
+ Bassot leffakäytössä
+ Keskikanavan selkeä ääni
– Bassotoiston taso ja epämääräisyys (varauksin)
– Ei ihan tiptop-viimeistely

TAULUKKOTIEDOT:

EXTRA: Lisää bassoa ja korkeutta

Dynavoicen setti on helppo päivittää useaa pykälää ylemmäksi – vaikka Dolby Atmos 7.2.4 systeemiksi suhteellisen edullisesti.

Dynavoice Challenger SUB-12 aktiivisubwooferilla matalien taajuuksien äänimaailma siirtyy kertaheitolla oktaavia alemmaksi ja tehokkaammaksi, ja itse asiassa tämä mahdollistaa myös bassoalueen toistolle laajemmat säätömahdollisuudet. Yhden Challenger SUB-12 -subwooferin hinta on noin 449 euroa.

Atmos-surround-järjestelmässä äänimaailma siirtyy myös kuuntelijan yläpuolelle.
Joissain kaiuttimissa tämä tehdään kattoa kohden suunnatuilla kaiuttimilla. Paras ja oikea tapa on käyttää oikeasti kuuntelutilan yläosaan sijoitettavia kaiuttimia.
7.2.4 järjestelmässä tarvitaan siis yhdet ylimääräiset takakaiuttimet ja kattoon kaksi paria ns. korkeuskaiuttimia.
Dynavoice S-5 -surround-kaiuttimet ovat tähän kätevä ja edullinen vaihtoehto (199 €/pr). Tällaisena 7.2.4 -järjestelmänäkin kahdella subbarilla koko sarjan hinta jäisi vielä alle 2500 euron.