Hinta ja laatu kohdallaan

Hinta: 1199 €

Denon AVR-X4500H on X-sarjan suosituin malli. Ei kallein, mutta ei halvinkaan, vaan turvallisesti malliston keskivaiheilta.

Tämän vahvistimen käyttöönotto onnistuu melkeinpä keneltä tahansa, kiitos kerrankin yksityiskohtaisen ja ymmärrettävän käyttöoppaan – tosin kuvaruudulle ilmestyvän sellaisen, eli ihan ensiksi laite tulee kytkeä kiinni televisioon. Mutta myös vahvistimen käyttö on helppoa.

Kaikki liittimet on merkitty hyvin, eikä laitteiden kytkennässä pitäisi olla vaikeuksia. Ainoa hieman outo yksityiskohta on lisähuoneiden tai -alueiden (multizone) kaiuttimien liitännät. Denon mahdollistaa pääalueella seitsemän kanavaa monikanavasisällölle, ja lisähuoneelle (tai -huoneille) jää tällöin kaksi erillistä monofonista kanavaa – siinä missä yleensä vahvistimissa on siis viisi kanavaa päähuoneen monikanavasisällölle ja kaksi erillistä stereokanavaa (siis 2+2) lisähuoneille.

Denonin peruskonfiguraatio on siis 9-kanavainen, mutta 11.1- tai 7.1.4-järjestelmäkin on mahdollinen, sillä laitteesta löytyy tähän linjalähdöt erillisille vahvistimille.

Kaikki hdmi-liitännät selitteineen ovat siistissä rivissä vahvistimen takapaneelissa ja yksi etupaneelissa. Ne käsittävät seitsemän sisääntuloa ja kolme antoa, joista yksi on varattu lisähuonekäyttöön. Liitännät ovat geneeriset, eli niihin voi kytkeä minkä tahansa hdmi-lähteen, mutta selitteiden noudattaminen helpottaa käyttöä pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi bluray-soitin kannattaa liittää bluray-nimettyyn hdmi-tuloon Analogituloja on laitteen takana viisi ja yksi myös vinyylisoittimelle. Digituloja puolestaan on neljä.

Denon käyttää verkkotoistossa merkin omaa ja hyväksi todettua HEOS-sovellusta. HEOS kattaa kaikki tarpeelliset verkkotoistomuodot ja mahdollistaa samalla myös langattoman monihuonejärjestelmän toteutuksen.

Verkkoon liittyminen kävi sutjakasti, ja myös Denon, muiden ohella, yhdistettiin 2,4 gigahertsin wifiin. Jokaisesta kyllä löytyy myös viiden gigahertsin taajuudella toimiva wifi, mutta reitittimen sijainnista johtuen testiolosuhteissamme 2,4 gigahertsin yhteys toimi vakaammin. Varmimman tuloksen saa tietenkin aina kaapeliyhteydellä.

Päätimme olla ajamatta automaattista huonekalibrointia heti kättelyssä ja sen sijaan säätää toiston mieleiseksemme ensin manuaalisesti. Tämä siksikin, että automaattiselle huonekorjaukselle olisi asiallinen vertailukohta. Taajuuskorjauksen puolen desibelin pykälät tulivat tarpeeseen, ja jonkin aikaa säädettyämme toisto oli mielestämme kohdillaan. Ja niin oli myös Denonin Audyssey XT32 -huonekorjauksella, joka onnistui sovittamaan eri kaiuttimet toisiinsa hienosti.

Denonin äänenlaatu herätti hyvin nopeasti positiivisia ajatuksia. Toiston voima, kirkkaus, ilmavuus ja tarkkuus ovat hyvin esillä, ja niin leffaääni kuin musiikkikin toistuvat todella vaivattoman kuuloisesti.

Alabasson toisto on paitsi kiinteä mutta myös sopivan painokas, ja keskibassoissa on iskevyyttä. Keskialue on yksityiskohtainen sekä selkeä, ja diskanttitoisto on pehmeä muttei silti vaimea.
Objektipohjaisessa surround-toistossa äänikuva on suuri, ja äänet tuntuvat tulevan kaiuttimien fyysistä sijaintia kauempaa. Kaikki on siltäkin osin kunnossa.

Tyyli ja laatu samassa paketissa

Hinta: 1399 €

Marantz on tyylikäs, ja siitä huokuu laadun tuntu. Kaarevat reunat ja yksityiskohdat, kuten pyöreä näyttö, pitävät huolen siitä, että valmistaja erottuu muista – vaikka kaikkia design ei välttämättä miellytä.
SR6013 on Marantzin malliston toiseksi hintavin av-viritinvahvistin, sillä toisin kuin integroituja av-viritinvahvistimia valmistavat kilpailijansa, Marantz on panostanut kärkituotteissaan erillisiin esi- ja päätevahvistimien yhdistelmiin.

Marantz on kuulunut jo pitkään samaan yrityskonserniin kuin Denon (Sound United, aiemmin D&M Holdings), mikä ei kuitenkaan tule ilmi laitteiden kohdalla mitenkään erityisesti. Pikemminkin päinvastoin, Marantzilla on täysin oma sormenjälkensä niin äänen kuin yksityiskohtienkin saralla, mutta esimerkiksi kuvaruutunäytön käyttöliittymässä ja takapaneelin järjestelyssä on kieltämättä jotain tuttua.
Samoin kuin Denonin kohdalla, SR6013:n kaiutinliittimet sijaitsevat siistissä rivissä takapaneelin alaosassa ja seitsemän hdmi-tuloa sekä kolme hdmi-lähtöä yläosassa. Mutta toisin kuin Denonissa,Marantzissa on vain yksi erillinen monihuone-alue. Toisaalta taas SR6013:ssa on vertailun ainoana 7.1-sisääntulot, eli käytännössä Marantzissa on tavallaan etu- ja pääteasteiden erotus. Tämä siis mahdollistaa vahvistimen pääteasteiden käyttämisen erillisen etuvahvistimen/prosessorin kanssa, mikä kyseistä ominaisuutta tarvitsevien on hyvä pitää mielessä.

Erillisen päätevahvistimen kanssa on mahdollista toteuttaa myös 7.1.4-kanavainen järjestelmä. Ulkoisten vahvistimien käyttö onnistuu muutenkin, sillä kaikille kanaville on myös linjalähdöt. Tähän ei kuitenkaan pitäisi olla tarvetta, sillä tehoa Marantzin vahvistimet antavat lähes yhtä paljon kuin Denon eli riittävästi ja vahvistin on vakaa myös matalilla kaiutinkuormilla.

Pieni mutta joskus hyvinkin tarpeellinen yksityiskohta on myös etupaneelin analoginen videotulo. Siihen voi yhdistää näppärästi vaikka vanhan pelikonsolin tai videokameran ilman kurkottelua laitteen taakse.
Denonin tavoin myös Marantz tarjoaa nipun nykyaikaisia ominaisuuksia. Molempia voi puheohjata Alexan ja Google Assistantin kautta. HEOS-järjestelmä puolestaan mahdollistaa verkkotoisto-ominaisuudet ja monihuonekäytön.

Myös Marantz luottaa huonekalibroinnissa Audyssey XT32:een, ja tulos on vastaava Denonin kanssa eli hyvä.
Ääneltään Marantzia voi luonnehtia tarkaksi ja intiimiksi. Äänikuva tulee lähemmäksi, ja erityisesti elokuvissa ollaan ikään kuin lähempänä tapahtumia. Äänellisesti SR6013 on siis skarppi, yksityiskohtainen ja täsmällinen nautittavalla tavalla. Surround-toistossa äänikuva on kuitenkin ehkä muita vertailun malleja aavistuksen pienempi. Esiintymistila määrittyy sekä leveys- että syvyyssuunnassa hyvin tarkasti, jopa niin, että päätimme suunnata etukaiuttimien kulmausta hiukan leveämmäksi. Tämä toimi hyvin, ja äänikuvaan saatiin lisää leveyttä.

Astetta järeämpään kotiteatteriin

Hinta: 1699 €

Tähän vertailuun valikoitunut TX-RZ1100 ei ole varsinaisesti mikään uusi laite, sillä se julkaistiin alun perin jo loppuvuodesta 2016, mikä näkyy hieman myös vahvistimen ominaisuuksissa. Siitä huolimatta kyseessä on kaikin puolin toimiva ja nykyaikainen vahvistin, joka sopii vertailuun hyvin. Kun RZ-sarja aikanaan lanseerattiin, vaikutti siltä, että Onkyo olisi keskittynyt konkreettisemmin laitteidensa laadun parantamiseen kaikkien mahdollisten ominaisuuksien mukaan ymppäämisen sijasta.

Onkyo TR-RZ1100 on muita melko selkeästikin kalliimpi, normaalihinnaltaan lähes 2 000 euroa, mutta edullisimmillaan sitä myydään 1 700 eurolla. Rahalle saa toki vastinetta ainakin koon ja massan suhteen. Onkyo on kooltaan ja painoltaan testin suurin. Erityisesti reilut 20 senttimetriä korkea etupaneeli on suorastaan massiivisen oloinen. Etupaneelissa on muita enemmän painikkeita: vasemmalla reunalla on kaksi pientä kiertosäädintä äänensävylle ja kuuntelutilalle, ja medialähteiden valinta on toteutettu pienillä painikkeilla äänenvoimakkuussäätimen yläpuolella oikeassa reunassa. Myös näytön vihreä valaistus poikkeaa positiivisesti massasta. Hintaan saattaa vaikuttaa myös laitteen THX-sertifiointi, joka on mielestämme kyllä pelkkää rahastusta – siis THX-lisenssejä myyvän tahon osalta (nykyään Razor Inc.). Mitään etua kuluttajalle lisenssi ei välttämättä takaa.

Vahvistimen korkeudesta johtuen on myös takapaneelissa muita selkeämpi tunnelma. Liittimillä on enemmän tilaa. Kaiutinliitännät on toteutettu perinteisellä paririviperiaatteella, ja eri kanavat ovat helposti erotettavissa toisistaan.

Painoa Onkyolla on lähes 20 kilogrammaa. Tämä saattaa näkyä myös tehossa, jota Onkyo antaa kaikkein eniten. Neljä ohmin kuormaan dynaamiseksi (hetkelliseksi) tehoksi mitattiin reilusti yli 400 wattia, jopa 500 wattia, ja kahden ohmin kuormaan vielä 200–300 wattia enemmän vaihekulmasta riippuen. Yhden ohmin kuormaan virranantokyky ei enää riittänyt ylläpitämään tehoja, mutta mitään romahdusta ei ilmennyt. Myös Onkyo toimii periaatteessa d-luokassa, mutta toteutus hieman erilainen.
Onkyon mallin ikä ei näy juurikaan sen ominaisuuksissa, vaikka aikaisemmin niin väitettiinkin, lukuun ottamatta ehkä kolmen hdmi-sisääntulon tukea vain vanhemmalle hdcp 1.5 -kopiosuojausprotokollalle (6 ja 7 takana ja yksi etulevyssä oleva). Tästä tuskin tullee ongelmaa missään tilanteessa. Sama koskee myös Pioneeria.

Selkeä ja informatiivinen kuvaruutunäyttö ohjastaa käyttöönotossa, ja manuaalisiin asetuksiin mentäessä käyttäjää odottaa positiivinen yllätys: tarjolla on huoneresonanssien korjaukseen kolmialueinen puoliparametrinen taajuuskorjain (q-arvo eli kaistanleveys on kiinteä). Korkein säätötaajuus on 63 hertsiä, mikä on hieman turhan matalalla.
Lisäksi tarjolla on kullekin kanavalle oma 15-alueinen graafinen taajuuskorjain sekä subwooferille vielä oma 5-alueinen. Niiden avulla soundin saa varmasti kohdalleen. Tarjolla on myös Onkyon oma AccuEQ-korjaus varustettuna AccuReflex-vaihekorjauksella. AccuEQ-huonekorjaus ei toiminut kovin hyvin, ja omat säätömme kuulostivat paremmalta. Säätöjen pohjaksi se kannattaa kuitenkin ajaa, ja AccuReflexin pitäisi parantaa ennen kaikkea Dolby Atmos -korkeusvaikutelmaa luovien kaiuttimien toistoa.

Onkyossa (ja myös Pioneerissa) monihuonetoiminnallisuus on toteutettu kolmannen osapuolen avoimilla ohjelmistoalustoilla (FlareConnect, Chromecast ja DTS PlayFi), kun taas Denon ja Maratz käyttävät omaa HEOS-järjestelmäänsä ja Yamaha Music Castia. Avoimet järjestelmät eivät ole niin sidottuja tietyn valmistajan tuotteisiin mutta eivät myöskään välttämättä yhtä monipuolisia.
Onkyossa on myös ”Works with Sonos” -ominaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että Sonos Connect -linkkiyksikön voi yhdistää suoraan vahvistimeen digitaalisesti, jolloin TX-RZ1100 sulautuu osaksi Sonos-monihuonejärjestelmää.

Huolimatta siitä, että muita pitempään markkinoilla olleen vahvistimen kolme hdmi-liitäntää ovat versiota 1.4 ja siitä puuttuu eARC-liitäntä ja Airplay 2, niin muilta osin se on edelleen moderni av-virititinvahvistin.

Ääneltään Onkyo on helppo. Sen kanssa on mukava upota nojatuoliin ja keskittyä viihtymään. Vertailun muiden mallien rinnalla TX-RZ1100:n ääni on myös poikkeuksellisen lämmin, suorastaan pehmeä ja miellyttävä. Keskialue tuntuu olevan hiukan vaimea ja yksityiskohdiltaan hillitympi kuin vertailun muilla vahvistimilla.
Ääni kuitenkin avautuu volyymia nostamalla, ja jos käytössä sattuu olemaan toistoltaan kirkkaanpuoleinen kaiutinjärjestelmä, TX-RZ1100 voi olla siihen ääneltään todella hyvä vaihtoehto.

Helppokäyttöinen ja ääneltään kirkas

Hinta: 1 590 €

Serkkuunsa Onkyoon verrattuna Pioneerin SC-LX701 on fyysisiltä mitoiltaan matalampi ja muutaman kilon kevyempi. Tämä johtuu siitä, että vahvistimen pääteaste toimii d-luokassa. Pioneer onkin luottanut d-luokan toteutuksiin kotiteatteriratkaisuissaan jo pitkään.

Tehoa Pioneer antaa hyvin, mutta vahvistimen virranantokyky ei ole kovin hyvä, mikä näkyy lievänä tehottomuutena mataliin kaiutinkuormiin. Toisaalta vahvistimen ottoteho ja virrankulutus ovat pienet.
Pioneerin käyttöönotto ja liitännät ovat lähes identtiset Onkyon kanssa On tosin syytä mainita, että vain neljä SC-LX701:n hdmi-otoista on määriteltävissä erikseen ja loput kiinteitä, joten kytkentöjen suhteen on syytä olla tarkkana.
Pioneerin kuvaruutunäyttö on jaettu kolmeen osioon: asetuksiin, MCACC-huonekorjaukseen sekä verkko- ja bluetooth-asetuksiin. Ulkoasultaan se on samankaltainen Onkyon kanssa, joskin grafiikaltaan näyttävämpi.

Pioneerin MCACC-huonekorjaus on kehittynyt vuosien saatossa, mutta toiminnallisesti MCACC ei enää säväytä samalla tavalla kuin vuosikymmen sitten. Kaikki kyllä toimii, mutta manuaalisesti päästään usein samaan tai jopa parempaan lopputulokseen.
Pioneer SC-LX701 on ollut markkinoilla jo jonkin aikaa, mikä tarkoittaa myös sitä, että tarjolla on vain AirPlayn versio 1 ja tavallinen ARC-liitäntä, mutta toisaalta Pioneerissa on myös Sonos Connect -ominaisuus.

Pioneerin monihuonetoiminnallisuus on toteutettu samaan tapaan kolmannen osapuolen avoimilla ohjelmistoalustoilla (FlareConnect, Chromecast ja DTS PlayFi) kuin Onkyonkin.

Ääneltään ja monikanavatoiston äänikuvan koossa Pioneer asettuu johonkin Marantzin ja Onkyon väliin. Keskialueella toisto on yksityiskohtaista, ja korkeat taajuudet toistuvat kirkkaasti. Äänen sijoittuminen on veitsenterävää, ja kuuntelijat kuvailivatkin SC-LX701:n toistoa mikrotason tarkaksi ja suorastaan analyyttiseksi.
Tämä heijastuu tai kenties jopa johtuu bassoalueen kuivahkosta toistosta, mikä toisaalta on hyvä juttu silloin, jos kuuntelutilassa on esimerkiksi jälkisointia matalilla taajuuksilla. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että subwoofer saattaa tulla tarpeeseen jopa bassoiltaan tehokkaiden pääkaiuttimien kanssa.

SC-LX701:lle annetuissa arvioissa oli kaikista eniten vaihtelua. Hyväksi koettiin varsinkin toiston resoluutio ja yksityiskohtaisuus, kun taas moitteita tuli liian kevyestä yleisotteesta muihin verrattuna. Mielipiteitä jakava tapaus siis!

Ääneltään paras ja hyviä ominaisuuksia

Hinta: 1 399 €

Viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä (vain Onkyo on vertailussamme kooltaan suurempi, mutta sekin vain korkeuden osalta) esittelemme Yamahan toiseksi kookkaimman kotiteatteriviritinvahvistimen, RX-A2080:n.

Se näyttää samalta kuin ennenkin, eikä liki vuosikymmenen markkinoilla olleen Aventage-sarjan tuore edustaja poikkea hyväksi havaitusta linjasta. Vahvistimen viides tukitassu keskellä koteloa keventää kotelon jännitystä, ja mukana tuleva uudistettu kaukosäädin on vertailun parhain.

Tehoa Yamaha antaa peruskuormiin suurin piirtein saman tasoisesti muiden kanssa, mutta jo kahden ohmin kuormaan vahvistimen virranantokyky alkaa tulla vastaan. Yhden ohmin kuormaan tehot tippuvat jo selvästi, ja teho suorastaan romahtaa.

Tässä on kuitenkin syytä todeta, että kuuntelussa mitään teho-ongelmia ei ollut havaittavissa. Tosin kaiutinsettimme oli myös kuormaltaan helppo.

Yamahan liitäntäpaneeli ei juuri yllätyksiä tarjoa, mutta vertailumme kannalta mielenkiintoista on se, että RX-A2080 on varustettu vain 7.1-kanavan linjalähdöillä, ja prosessorin kyvyt rajoittuvat 9.1- tai 7.1.2/5.1.4-konfiguraatioon ainoana testissä. Jos siis aikeissa on luoda täysi 7.1.4-kanavainen Dolby Atmos -järjestelmä, parempi hankinta Yamahan valikoimasta on noin 2 500 euroa maksava lippulaivamalli RX-A3080.

Maininnan ansaitsee bluetooth-lähetin, joka siis mahdollistaa suoraan langattomien kuulokkeiden käytön. Kuulokelähdössä on myös Silent Cinema -surround-tila.

Yamahan kaiutinasetusten tekeminen saattaa hiukan hämmentää, sillä valikoista löytyy kyllä eräänlainen 7.1.4-konfiguraation variantti, mutta sen pohjalla on valmistajan automaattinen tunnistusteknologia, joka määrittää ja ottaa käyttöön taka-surround- tai Dolby Atmos -kaiuttimet tarpeen mukaan.
Yamahan kaiuttimien manuaalinen määrittely toimii hyvin, mutta yllättäen automaattinen YPAO-huonekorjaus toimii vielä paremmin, etenkin Atmos-äänen kohdalla.

Muuten liitännöistä ei juuri ole sanottavaa, paitsi se, ettei etupaneelissa ole hdmi-liitäntää. Näin ollen esimerkiksi toisinaan käyttöön otettavalle pelikonsolille kannattaa pitää yksi ylimääräinen hdmi-kaapeli kytkettynä takapaneeliin.
Muuten Yamaha on toiminnoiltaan tiukasti kiinni tässä päivässä. Airplay 2 ja eARC-tuki tosin ovat kirjoitushetkellä tulossa firmware-päivityksen myötä.