Vinyylisoittimissa ja -levyissä on ollut nähtävissä pientä buumia. Nyt myös cd-levyt ovat alkaneet kiinnostaa uudelleen. Cd-soittimia ei enää paljon myydä ja niiden valikoima on sangen suppea. Yksi vaihtoehto on käytetty cd-soitin. Sellainen voi olla jopa parempi vaihtoehto kuin uusi.

Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas

On vain niin, että cd-levyltä saa huomattavasti paremman äänen kuin perustasoisista suoratoistopalveluista. Ei silti pidä käsittää väärin. Cd-levyllähän on periaatteessa vain samanlainen digitaaliseen muotoon muunnettu mallinne äänisignaalista kuin suoratoistopalveluissa tai vaikka kovelevylle tallennettavassa tiedostossa. Cd-levylle se on vain tallennettu enemmän fyysiseen muotoon. Ja toki suoratoisto- ja musiikkitiedostopalveluista löytyy laadultaan cd-tallennetta vastaavia ja periaatteessa jopa laadukkaampiakin hires-toistoa ja -tiedostoja tarjoavia palveluita.

Jotain muutakin

Cd-levyissä on kuitenkin osittain sitä samaa kuin vinyylilevyissäkin eli levyn fyysinen olemus kansineen ja kappaleluetteloineen sekä itse fyysinen soitin, johon levy laitetaan. Jotenkin tämä fyysinen olemus myös tuo äänen lähteen ikään kuin lähemmäs kuulijaa. Tiedä häntä.

Denonissa on ikäluokalleen tyypillisesti runsaasti toimintoja ja monessa tilanteessa käytännöllinen säädettävän kuulokelähtö

Cd-levyjä kuunnellaan yleensä myös paljon laadukkaammilla soittimilla kuin suoratoistopalveluja, joiden fyysinen olemus on korkeintaan yksi piilossa oleva mikropiiri (prosessori) ja pätkä ohjelmakoodia. CD vain soi paremmin ja siinä on sitä jotain muutakin.

Moni onkin tämän huomannut ja varastosta saattaa löytyä paljonkin kuuntelua odottavia cd-levyjä. Niin ja kirppareilta saa lisää lähes ilmaiseksi. Mutta mitenkä niitä pääsisi kuuntelemaan kun vanha soitin tuli myytyä pois jo aikoja sitten? Uusien cd-soittimien valikoima on suhteellisen kapea ja hiemankaan laadukkaampi soitin maksaa helposti 500-600 eurosta ylöspäin.

Käytetty cd-soitin?

Vuonna 1989 oli cd-soittimien välillä kovaa bittitaistelua. Denon luotti sen vuoden 1989 uudessa mallistossaan 20-bitin digitaalisuodattimieen kun taas Yamahalla oli 18-bittiset suodattimet.

Tässä ote New York Times -lehdestä 2. heinäkuuta 1989:
“Although Denon and Yamaha adhere to different technical philosophies when it comes to digital decoding, both companies have achieved splendid sound in their latest CD players. Denon's three new entries (DCD-620, DCD-820 and DCD-920, ranging in price from $300 to $500) all use 20-bit digital filters while Yamaha's new CD players, priced from $279 to $1,199) use 18-bit circuitry. To these ears at least, both sound equally good, which proves once again that the bit count, so often stressed in competitive advertising, doesn't really matter as long as the basic design is properly done.”

Nuo Denonin DCD-820 ja -920 soittimet ovat nykyään jo harvinaista vintage-kamaa ja tietyissä piireissä hyvinkin arvostettuja soittimia.

Linjalähtö on säädettävä ja toki soittimesta löytyy jo digilähtökin. Tosin ei optisena.

Löysimme helsinkiläisestä, vanhoihin hifilaitteisiin erikoistuneesta Classic Audiosta Denon DCD-820 -cd-soittimen hintaan 120 euroa, joka pienellä tinkimisellä saattaisi lähteä mukaan jopa tasarahalla.

Denonin suositushinta on ollut vuonna 1989 Yhdysvalloissa noin 390 taalaa (silloisen valuuttakurssin mukaan n. 1620 markkaa, ilman veroja), ja Suomessa sen hinta on ollut 17 % arvonlisäveron (jota muuten kutsuttiin tuolloin nimellä liikevaihtovero) kanssa noin 2500 markkaa. (420 €), ja joka vastaa elinkustannusindeksi huomioiden nykyrahassa noin reilua 700 euroa. Ei siis mikään ihan perussoitin.

Laadun tuntua

Denon DCD-820 oli aikoinaan hyvin varusteltu ja teknisesti edistyksellinen, ja ei häpeä ikäänsä tänä päivänä yhtään. Päinvastoin. Denonin ase oli tuolloin kahteen PCM56P-L -muuntimeen perustuva “Double Super Linear Converter”  yhdessä 8 kertaisella ylinäytteytyksellä ja 20-bittisen digitaalisuodattimen kera. Lukupäänä Denonissa oli Sony KSS-150A, jota käytetään edelleen ja on siten saatava edelleen varaosana.

Myös analogipuolelta Denon DCD-820 on moniin nykysoittimiin nähden tietyllä tavalla paljon “hifistyneempi”. Laadukkaat erilliskomponentit ovat yhä kovassa kurssissa kun puhutaan vähänkään laadukkaimmista laitteista. Toki ikäkin tuo haasteita, etenkin elektrolyyttikondensaattoreiden suhteen. Matalajännitepuolella tämä ei ole niin niin suuri ongelma kuin esimerkiksi vahvistimissa, mutta tästä on hyvä silti olla tietoinen.

Sisällä Denonissa on moniin nykysoittimiin verrattuna paljon enemmän tavaraa. Laadukkaat erilliskomponentit ovat yhä kovassa kurssissa kun puhutaan vähänkään laadukkaimmista laitteista

Denonin kotelo on tukeva ja sen myös etupaneeli on alumiinia. Laite on oikeasti laadukkaan tuntuinen ja levykelkkakin on tukeva (vaikka onkin muovia) ja se aukeaa hienostuneesti. Tämä oli muuten aikoinaan todella “tärkeä” ominaisuus.

Vuonna 1989 cd-soittimissa oli myös nykyistä enemmän ominaisuuksia. DCD-820 tarjosi muun muassa erittäin suurikokoisen näytön niin sanotulla kappaleiden kalenterinäytöllä, monipuolisen ohjelmoinnin ja toistotoiminnot, säädettävän erillisen kuulokelähdön, kaukosäätimen kappaleiden suoravalinnoillla ja tasonsäädöllä (linjalähtö on siis säädettävä) sekä koaksiaalisen digilähdön.

Ääntä 30 vuoden takaa

Denon DCD-820 on käyttökelpoinen ja laadukas cd-soitin jopa näin 30-vuodenkin jälkeen. On muuten harvinaisen positiivista, että laite kestää aikaa näin hyvin, niin tekniikkan kuin rakenteensakin puolesta. Soitin toimii täsmällisesti ja nopeasti, mitä nyt pientä luistoa levykelkan mekanismin vetohihnassa oli paikoin havaittavissa. Ja se tärkein eli ääni oli kuin hunajaa korville. Tässä voi toki olla jo mukana annos nostalgian tuomaa lisämaustetta, mutta olkoot niin. Äänenlaatu oli huippua ja cd-soitti mukisematta naarmuisetkin levyt.

Kaukosäätimessä on runsaasti toimintoja. Myös säädettävä linjalähdön taso (ei kuitenkaan kuulokelähdön). Tämän yksilön kaukosäätimessä oli jonkin verran käytön jälkiä.

Tämä kyseinen yksilö ei ole kunnoltaan ehkä ihan minttiä. Etenkin kaukosäädin oli jopa rujossa kunnossa, mutta jos vaihtoehtoina olisi 120 euron hintainen tai vaikka jopa kolme kertaa kalliimpi uusi cd-soitin tai vastaavan hintainen bluray-soitin, niin vaaka kallistuisi ehdottomasti Denonin puolelle. Erinomainen vaihtoehto esimerkiksi vaikka ensimmäistä cd-soitinta hankkivalle nuorelle tai miksei vanhemmallekin. Tällainen vaativa keski-ikäinen päätoimittaja ja lehden kustantaja saattaa kuitenkin haluta vanhankin soittimen olevan kuin pakasta vedetty. No sitä odotellessa kuunnellaan nyt vielä hetki tätäkin.

PS. Ebaystä löytyi vielä orginaaleja hyväkuntoisia kaukosäätimiä (20–30 €)

Merkki ja malli: Denon DCD-820

Vuosimalli: 1989
Hinta: 120 €
Myyjä: Classic Audio
Lisätietoja: www.classicaudio.fi

DA-muuntimet: 2 x PCM56P-L
Digitaalisuodatin: 20-bit, SM5818AP
Ylinäytteitys: x8
Toistoalue: 2 Hz - 20 kHz
Dynamiikka: 97 dB
Häiriöetäisyys: 102 dB
Kanavaerotus: 98 dB
THD: 0.004%
Linjalähtö: 0-2 V
Digitaalilähtö: Koaksiaali
Mitat (l x k x s): 434 x 103 x 315 mm
Paino: 4 kg
Muuta: Kauko-ohjain (RC-220)