Opas: 4k UHD Blu-ray – toistaiseksi ainoa järkevä vaihtoehto täydelliseen elokuvanautintoon

Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Teppo Hirvikunnas ja laitevalmistajat sekä kuvissa erikseen mainitut lähteet

4K-tarkkuudesta on viime vuosina tullut televisioissa jo lähes itsestäänselvyys. 4k-televisioita on ollut tarjolla jo vuodesta 2012 alkaen. Kesti kuitenkin pitkään, ennen kuin 4k-sisältöä saatiin laajemmin saataville.

Varsinaisen 4k-tekniikan julkaisun jälkeen jouduttiin odottamaan neljä vuotta ennen kuin edes ensimmäiset 4k Blu-ray -soittimet saapuivat markkinoille. Sen jälkeen kesti vielä aikansa, ennen kuin täydestä tarkkuudesta hyödyn ottavia elokuvajulkaisuja tuli enemmän saataville. Televisiolähetyksissä 4k:n yleistyminen on edelleen kaukana.

Viime vuosina niin soittimien kuin levyjenkin saatavuus on parantunut, ja tallenteita on saatavilla nykyisin marketeistakin. Myös suoratoistopalvelut ovat muuttuneet viime vuosina yhä suositummiksi, ja monet niistäkin tarjoavat nyt myös 4k-kuvaa.

Samaan aikaan moni kiikuttaa DVD- ja Blu-ray-elokuvakokoelmansa divariin. Kannattaako vielä panostaa yhteen fyysiseen levyformaattiin?

Perehdyimme 4k UHD Blu-rayhin ja teimme pienen katsauksen tällä hetkellä saatavilla oleviin soittimiin, levyjen saatavuuteen ja muihin 4k-materiaalin lähteisiin. Kerromme myös, mitä kannattaa huomioida vahvistimien ja televisioiden osalta.

4k ja UHD eivät ole sama asia

4k UHD on valtava harppaus kuvan tarkkuudessa, kun vertaa sitä ja Full HD -laatua tarjoavaa Blu-rayta – puhumattakaan DVD:n tarkkuudesta. UHD-resoluutio tarjoaa neljä kertaa Full HD:n pikselimäärän. Elokuvamaailmassa 4k on kuitenkin siinä mielessä aidompi 4k, että kuvan vaakaresoluutio on oikeasti yli 4000 pikseliä, kun UHD:ssä se on kuvasuhdeformaatista johtuen vain 3840 pikseliä.

Termejä 4k ja Ultra HD käytetään usein synonyymeinä, mutta ne eivät tarkoita samaa asiaa. Kuluttajan kannalta näiden termien erolla ei kuitenkaan ole käytännössä väliä. Lyhyesti sanottuna 4k:lla viitataan elokuvatuotannossa käytettyyn standardiin, kun taas Ultra HD on kuluttajakäyttöön suunnattujen näyttöjen ja lähetysten standardi.

4k-termin esitteli Digital Cinema Initiatives, joka edustaa elokuvastudioita. Termillä viitataan resoluutioltaan 4096 x 2160 pikselin kuvaan – tarkemmin sen leveämmän sivun pikselimäärään. Samalla termi viittaa sattuvasti myös siihen, että kuvan pikselimäärä on nelinkertainen elokuva-alan aikaisempaan 2K-standardiin verrattuna, joka oli 2048 x 1080 pikseliä. 4k-standardiin ei kuulu pelkkä resoluutio. Sisällön pakkausmenetelmänä on JPEG2000, 250 megatavua sekunnissa 12 bitin syvyydellä ja 4:4:4 -alinäytteistyksellä.

Ultra HD eli UHD taas kehiteltiin Full HD -näytöistä seuraavaksi teknologiaksi. UHD tarkoittaa 3840 x 2160 pikseliä, mikä tarkoittaa, että pikselimäärä ei ole leveyssuunnassa aivan yhtä suuri kuin 4k:ssa. Vastaavasti Full HD on 1920 pikseliä leveä. Käytännössä televisioita kuitenkin myydään 4k-termillä, vaikka joitain poikkeuksia lukuun ottamatta kyse on UHDtelevisioista. Pakkaa sekoittaa lisää vielä se, että toisinaan myös 7680 x 4320 pikselin resoluutioon viitataan nimityksellä UHD tai 8K UHD.

Blu-rayta tarkempi ja dynaamisempi

4k UHD Blu-ray on tämän hetken tuorein versio optisesta elokuvan tallennusvälineestä. Tallennusformaatti julkaistiin vuonna 2015. Se tuli vuonna 2006 ilmestyneen Blu-rayn tilalle, joka puolestaan korvasi jo 90-luvulla julkistetun DVD:n. Ultra HD Blu-rayn määrityksiin kuuluu, että perinteisten Blu-ray-levyjen täytyy toimia myös uusissa soittimissa. Samoin vanhat kunnon DVD-levyt toimivat myös Ultra HD Blu-ray -soittimissa.

Ultra HD Blu-ray tukee 3840 x 2160 pikselin resoluutiota. Sekä pysty- että vaakasuunnassa pikselimäärä on kaksinkertaistunut tavallisen Blu-rayn tarjoamaan Full HD -täysteräväpiirtoon verrattuna. Pikseleitä löytyy siis yhteensä nelinkertaisesti.

Onko Blu-ray-soittimen päivittäminen 4k UHD -aikaan sitten tarpeellista? Ei tarvitse olla kuvahifistelijä havaitakseen eron Full HD:n ja 4k UHD:n välillä. Jää toki jokaisen ratkaistavaksi, pitääkö eroa itselleen tarpeellisena.

Tavalliseen Blu-ray-levyyn verrattuna 4k UHD Blu-ray tukee myös korkeampaa 60 ruudun sekuntinopeutta, mikä tekee kuvan liikkeestä sulavampaa. Tarkkuuden lisäksi myös kuvan kontrastia eli tummien ja kirkkaiden kohtien erottelua parantava HDR-tekniikka (High Dynamic Range) vielä korostaa eroa. HDR-formaattina 4k UHD Blu-ray -levyillä on alun perin staattinen HDR10, mutta tuoreempina vaihtoehtoina mukaan ovat tulleet sittemmin niin sanotut dynaamiset HDR-formaatit. Erona staattisen ja dynaamisen HDR:n välillä on, että dynaamisessa kuvan säädöt mukautetaan ruutu ruudulta eikä koko elokuvaan kerralla. Niin esimerkiksi kirkkaista ja hämäristä kohtauksista saadaan tunnelmaa paremmin tukevat sävyt irti.

Dynaamisen HDR:n formaateista Dolby Vision on ollut saatavilla UHD Bluray- tallenteilla maaliskuusta 2016 alkaen. Tuoreempi, tammikuussa 2018 ilmestynyt HDR10+ on vielä harvinainen fyysisillä levyillä, mutta joillain julkaisuilla ja joissain suoratoistopalveluissa sitä on jo saatavilla.

Blu-ray-levyillä silloin tällöin käytettyä kolmiulotteista 3D-tekniikkaa uusin määritys ei enää tue, mutta kyseessä on muutenkin televisioista katoamassa oleva formaatti. Uusista televisioistakin kyseinen ominaisuus on jo kadonnut käytännössä kokonaan.

Ääntä useammasta kanavasta

Äänen puolella 4k UHD Blu-ray -määritykset toivat mukanaan objektipohjaiset ääniraidat, joista yleisimmät ovat Dolby Atmos ja DTS:X. Ne eroavat aikaisemmista kotiteatteriäänen formaateista siten, että mukana on etu-, keski- ja surroundkaiuttimien lisäksi myös kattoon asennettavat tai ainakin sinne suunnatut kaiuttimet. Näin äänikuvasta on tarkoitus saada myös korkeussuunnassa kolmiulotteisempi.

Objektipohjainen ääni onkin yleistynyt UHD Blu-ray -levyjen myötä, vaikka ne olivat tarjolla myös joillain tavallisilla Blu-ray-levyillä. Dolby Atmos on tavallisempi, mutta DTS:X-ääniraidalla varustettuja levyjäkin on kuitenkin olemassa.

Mistä levyjä?

Kynnystä siirtyä vähin erin 4k UHD Blurayn pariin laskee se, että niiden mukana tulee lähes aina myös erillisellä levyllä tavallinen Blu-ray-versio. Jos soittimen hankinta on suunnitteilla lähitulevaisuudessa, levyjä voi siis jo hankkia valmiiksi. Hinta tosin on korkeampi kuin DVD- ja Blu-ray-elokuvilla.

Levyn tunnistaa kotelon mustasta väristä ja 4k Ultra HD -logosta. Erityisesti suuret elokuvayhtiöt julkaisevat 4k Bluray -levyjä, mutta kotimaiset nimikkeet ovat harvinaisia.

Samanlaiseen kansansuosioon 4k UHD Blu-ray ei varmaan enää yllä kuin edeltävät formaatit. DVD:n kulta-aikoina löytyi varsin kattava elokuvavalikoima lähes jokaisesta automarketista ja jopa R-kioskeista. Laajaa UHD Blu-ray -levyjen valikoimaa kaipaava joutuu etsimään tuotteensa ulkomaisista verkkokaupoista, mutta erityismaininnan ansaitsee suomalainen alan erikoisliike Filmihullu Leffakauppa, jolla on runsaan valikoiman sisältävän verkkokaupan lisäksi myös kivijalkaliike Helsingissä Kampin keskuksen vieressä.

4k Blu-rayssä ei ole enää aluekoodeja, eli mistä tahansa maasta hankittua levyä voi toistaa missä tahansa maassa. Se koskee kuitenkin vain UHD-levyjä. DVDja Blu-ray-levyissä aluekoodit ovat edelleen käytössä, ja myös 4k Blu-ray -soittimet tarkastavat ne.

Mistä muualta 4k:ta?

HDR 4k UHD -sisältöä on saatavilla myös jossain määrin suoratoistopalveluista, kuten Netflixistä ja Amazon Prime Videosta. Verkkovuokraamoista 4k-materiaalia on saatavilla esimerkiksi Google Play Moviesista tai Apple iTunesista.

Suomen suosituin 4k-sisällön tarjoaja on epäilemättä yhdysvaltalainen Netflix, joka on kansainvälisistä suoratoistopalveluistakin voimakkaimmin lisännyt 4ktarjontaa. Liki kaikki sen omat elokuva- ja sarjatuotannot ovat olleet toista vuotta saatavana 4k:na. Netflix veloittaa 4k-sisällöistä 12 euroa kuukaudessa eli muutaman euron tavallista palvelua enemmän.

Ensimmäiseksi 4k-elokuvat saapuvat kuitenkin levyille ja vuokraamoihin – vasta myöhemmin mahdollisesti suoratoistopalveluihin ja televisiolevitykseen.

Elokuvapuolella ollaan kauempana siitä, mihin musiikin suoratoistopalvelut ovat päässeet. Liki kaikki edes jonkinlaista suosiota joskus saavuttanut musiikki löytyy parilla klikkauksella Spotifystä tai sen kilpailijoista, elokuvan suoratoistopalveluissa tilanne on koko lailla toinen. Jos jonkin tietyn nimikkeen haluaa välttämättä nähdä, nettipalveluiden valikoimiin ei ole luottamista.

Kiireisimmät ovat kiikuttaneet striimausmahdollisuuksien innoittamana leffakirjastonsa divariin, mistä innokkaimmat leffafanit ovat poimineet ne itselleen pilkkahintaan. Voisikin sanoa, että fyysisessä formaatissa pysytteleminen on tällä hetkellä todellisen leffaystävän valinta.

Lisäksi striimauspuolella kannattaa muistaa, että 4k-tasoiseksi luvattu kuvanlaatu ei kaikissa olosuhteissa toteudu. Suoratoistettaessa tarkkuus elää nettiyhteyden kulloisenkin tilan mukaan. ViikonViikonloppuiltojen ruuhkahuippujen keskellä muut netinkäyttäjät syövät kaistaa ja taajaman ulkopuolella mobiiliyhteydellä katsovatkaan eivät välttämättä pääse luvattuihin kaistanleveyksiin, mutta fyysisen levyn kohdalla kyseistä ongelmaa ei ole. Kansitaidetta ja levyjen bonusmateriaaleja ei striimauspalveluista myöskään tavallisesti löydy, jos sellaisia pitää arvossa.

Ultra HD -soittimia

Ultra HD Blu-ray -levyjen toistamiseen tarvitaan siis Ultra HD Bly-ray -soitin. Tarjolla on valikoimaa monessa eri hintaluokassa. Sopuhintaisiin vaihtoehtoihin kuuluu esimerkiksi Sony UBP-X700 ja kalliimpaan ääripäähän puolestaan esimerkiksi keväällä testaamamme Panasonic DP-UB9000.

Ultra HD Blu-ray -levyjen toistamiseen tarvitaan siis Ultra HD Blu-ray -soitin. Onneksi soittimet eivät ole enää pelkästään kalliita erikoistuotteita, vaan tarjolla on valikoimaa monessa eri hintaluokassa. Sopuhintaisiin vaihtoehtoihin kuuluvat esimerkiksi parinsadan hintaiset Sony UBP-X700, Panasonic DP-UB150 ja LG:n UP970 Y. Kalliimpaan ääripäähän puolestaan kuuluvat Pioneer UDP-LX500, Cambridge Audio CXUHD ja keväällä testaamamme Panasonic DP-UB9000.

Moni saattaa myös tietämättään omistaa 4k Blu-rayn kanssa sopivan soittimen. Pelikonsolipuolella Microsoftin tämän hetken tuoreimmat Xbox One S ja Xbox One X nimittäin tukevat ensimmäisinä konsoleina 4k UHD Blu-ray -toistoa.

Sony ei tuonut ainakaan vielä PlayStation 4 Pron mukana kyseistä ominaisuutta, vaikka se muutoin tukeekin 4k HDR -kuvaa. Konsolit eivät ominaisuuksiltaan pärjää varsinkaan paremmille erillissoittimille, mutta monelle niiden tarjoamat ominaisuudet riittävät.

Kaikki valmistajat eivät kuitenkaan ole jaksaneet uskoa uuteen formaattiin, sillä järeimmän pään 4k UHD -soittimia valmistava Oppo vetäytyi bisneksestä kokonaan ja korealainen elektroniikkajätti Samsung ilmoitti helmikuussa 2019, että se luopuu kokonaan Blu-ray-soittimien valmistuksesta.

Mitä televisiolta vaaditaan?

4k UHD -materiaalin katsomiseen täydellä tarkkuudella tarvitaan luonnollisesti 4k-televisio. Jotta parannetusta tarkkuudesta pääsee nauttimaan, television on hyvä olla suurempi kuin Full HD -television. Mitä suurempi tarkkuus on, sitä lähempää sitä kannattaa katsella hyötyäkseen televisiokuvan tarkkuudesta.

Kokoa pohtiessaan kannattaa miettiä, miltä etäisyydeltä televisiota aiotaan katsella. Suositellut katseluetäisyydet ovat myös hieman makuasioita, mutta jos asiaa tarkastellaan mahdollisimman vaikuttavan katselukokemuksen kannalta, niin esimerkiksi 32 tuuman 4k-televisiota täytyisi katsoa noin metrin päästä, 50-tuumaista 1,5 metrin päästä, 60-tuumaista parin metrin päästä, 75- tai 80-tuumaista noin 2,5 metrin päästä. Televisiolla siis alkaa olla parin metrin päästä katsellessakin jo melkoisesti kokoa. No oikeastihan kuvaa ei näin läheltä katsota, mutta 4k-tarkkuuden ansiosta kuvaa voi halutessaan katsoa hyvinkin läheltä.

Tarkkuuden ohella kuvanlaadun maksimoimiseksi kannattaa varmistaa, että televisio tukee HDR:ää. Siitä kertoo myös Ultra HD Premium -logo. Sen enempää tarkkuus kuin HDR-merkintä eivät vielä suoraan kerro kaikkea television kuvanlaadusta.

Televisio saattaa tukea HDR-kuvaa, mutta käytännössä kuvan värintoisto ja HDR-ominaisuuden hyöty voivat jäädä paneelitekniikan vuoksi vaatimattomaksi etenkin halvimmissa ja LCD-tekniikalla toteutetuilla televisioissa sekä videotykeissä. Toki erot saattavat olla pieniä ja sellaisia, että niitä ei ehkä osaa havainnoida kuin suorassa vertailussa.

Hieman hintavammat OLED- tai QLED-televisiot kykenevät kuitenkin yleensä LCD:tä suurempaan kontrastiin ja etenkin parempaan tummien sävyjen tasoon ja erotteluun kuin LCD-paneelilla varustetut. LCD-taustavalaistus vuotaa myös tummempiin kohtiin, jolloin mustat kohdat jäävät harmahtaviksi. Ilmiö korostuu HDR-tilassa, jolloin valoisimpien kohtien kirkkaus pyritään maksimoimaan.

OLED-paneelissa ei ole taustavalaistusta, vaan jokainen pikseli sisältää oman valonlähteensä. Sen vuoksi mustat sävyt ovat aidosti mustia, mutta toisaalta maksimikirkkaus on pienempi. QLED taas on Samsungin jatkokehittelemä versio LCD-paneelista. Se pääsee LCD:tä paremmalle mustan tasolle – ei kuitenkaan aivan samalle kuin OLED. Kirkkautta siinä on kuitenkin enemmän ja värintoisto hyvää.

Jos television osto ei ole tällä hetkellä ajankohtaista, 4k-soitin ja levyt toimivat myös vaatimattomammalla resoluutiolla varustettujen televisioiden kanssa.

4k-materiaali vain skaalataan silloin vaatimattomampaa resoluutiota varten. Jos siis Blu-ray-soittimen vaihto on muutenkin edessä, voi jo päivittää 4k-soittimeen, vaikka televisio ei yltäisikään kyseiseen tarkkuuteen.

Entä ylöspäin skaalaus?

Ylempi kuva on kuvakaappaus 4k-näytöltä natiivi-4k UHD -lähteestä ja alempi samalla näytöllä, mutta kuva on skaalattu ylös 4k-tarkkuuteen kuvalähteen Full HD-tarkkuudesta. Kuva pehmenee merkittävästi skaalauksessa. (kuvat: www.rtings.com)

4k-televisiot pystyvät tietenkin toistamaan mitä tahansa kuvatarkkuutta, ja se tapahtuu niin sanotusti ylösskaalaamalla (upscaling) kuva matalammasta tarkkuudesta korkeampaan tarkkuuteen. Kuva ei valitettavasti yllä kuitenkaan samaan tarkkuuteen ja tasoon kuin mitä se olisi aidolla 4k UHD -lähteellä toistettuna. Ja paitsi televisioiden myös skaalausta tekevien av-vahvistimien välillä on eroa. Hyvää tulosta niistä ei tee yksikään; siis jos verrataan aitoa 4k:ta tai skaalattua.

Ja seuraavaksi 8k? Seuraava askel on 8k, jonka resoluutio ja kuvan tarkkuus ovat vielä kaksi kertaa 4k-kuvaa tarkempia. 8k-televisioitakin on ollut saatavilla Suomessa syksystä 2018 alkaen. Sisältöä kyseisellä tarkkuudella on kuitenkin saatavilla todella vähän, pääasiassa demoja, ja tekniikka on vielä alkutekijöissään ja televisioiden hinta on korkea. Esimerkiksi 8k-levyjä ja -soittimia ei ole vielä edes valmistettu. Toistaiseksi pärjää siis mainiosti 4k-tarkkuudella.

AV-vahvistin vaihtoon?

Nykyään 4k-läpivienti on usein tarjolla jo edullisissakin AV-viritinvahvistimissa – esimerkkinä Denonin alle 300 euron hintainen AVR-X550BT.

EI välttämättä. Monet käyttävät AV-viritinvahvistinta eri HDMI-lähteiden välillä valitsemiseen sekä audio- ja videosignaalin kuljettamiseen kotiteatterijärjestelmälle. Silloin vaaditaan yhteensopiva vahvistin, jotta se toimisi 4k Blu-rayn kanssa. Jos vahvistin on hankittu viime vuosina, asia on useimmiten kunnossa. Vahvistinostoksilla tai olemassa olevaa vahvistinta tutkaillessa kannattaa kiinnittää huomiota sellaisiin merkintöihin kuin HDCP 2.2 ja HDMI 2.0a. Jos käytössä ovat kyseiset versiot tai niitä uudemmat, asia on kunnossa.

Ongelma on kuitenkin ratkaistavissa vähemmälläkin, kunhan 4k UHD Bluray -soittimessa on kaksi HDMI-lähtöä. Silloin täytyy vain kytkeä HDMI-johto erikseen televisioon ja vahvistimeen.

Suomen kenties paras 4k UHD Blu-ray -levyjen valikoima löytyy Filmihullu Leffakaupasta (www.filmihulluleffakauppa.com sekä tietenkin ihan oikeasta myymälästä osoitteessa Kampinkuja 2C, Helsinki)