Kaiuttimen ei tarvitse olla suuri eikä välttämättä kalliskaan soidakseen hyvin. Testasimme joukon pieniä, alle 27 senttiä korkeita kaiuttimia hintaluokassa 260–390 euroa.
Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas
Matalalle ulottuva ja silti riittävän voimakas bassotoisto on vaatinut aikoinaan suuret elementit ja suuren kotelon. Toki nämä fysiikan lait pätevät edelleenkin, mutta jos kaiutintekniikan kehittyminen näkyy ja etenkin kuuluu jossain, niin selvimmin juuri tässä.
Matalalle ulottuvaan toistoon ei välttämättä tarvita enää suuria elementtejä ja suuria koteloita, vaan pienistäkin on mahdollista saada riittävän voimakas bassotoisto. Tosin tässä “riittävän voimakas” on hieman makuasia, mutta yllättävän kovaa pienetkin kaiuttimet voivat bassoa toistaa.
Superkompaktit
Pieni kaiutin on sisustuksellisesti hyvä ratkaisu. Se on sopivassa suhteessa huomaamaton, mutta se voi olla silti osa sisustusta. Pieni kaiutin voidaan sijoittaa usein isoa kaiutinta optimaalisemmin, ja bassotoiston rajallisuudella voi olla äänen kannalta jopa positiivinen vaikutus.
Mutta minkä kokoinen on pieni kaiutin? Miten se määritellään? Tämä olikin testiä määriteltäessä aika oleellista. Tässä päädyimme melko kategoriseen rajaukseen: kaiuttimien pitää näyttää oikeasti pieniltä. Kaiuttimien minimikokoa ei siis rajattu, mutta niiden pitää kyetä toistamaan silti riittävän alas ilman subwooferia. Ei siis mitään niin sanottuja satelliittikaiuttimia.
Kaiuttimien maksimikorkeus rajattiin 27:ään ja leveys 16 senttimetriin. Nämä maksimimitat täytti yksi testin kaiuttimista, ja se näyttää muiden rinnalla jo suurelta. Pienuus on siis myös suhteellista.
Suurin osa testin kaiuttimista oli kuitenkin hyvin kompakteja, voisi siis sanoa oikeasti pieniä. Hinnaltaan edullisimmat kaiuttimet olivat tanskalainen Dali Spektor 1 (258 euroa), reilu kympin kalliimpi brittiläinen Q Acoustics Q3010i (369 euroa) ja vielä tätä kympin kalliimpi Pro-Ject Speaker Box 5 (279 euroa) Itä-vallasta. Kauas ei jää kanadalainen psb Alpha 3, joka sijoittuu juuri 300 euron rajalle (298 euroa). Hintaluokan kalleimpaan päähän sijoittuvat toinen tanskalainen System Audio (SA) Saxo 1 (339 euroa), toinen britti Acoustic Energy AE100 (369 euroa) ja ryhmän kalleimpana tuttu kotimainen OR R11.2 (389 euroa).
Ääni ratkaisee
Kaiuttimen tärkein tehtävä on tuottaa ääntä mahdollisimman muuttumattomana eli alkuperäisen kaltaisena. Tästä on kyse, kun puhutaan hifistä. Hifi eli high fidelity tarkoittaa äänen korkeaa luonnonmukaisuutta eli alkuperäistä ääntä mukailevaa toistoa. Kaiuttimen tulisi siis toistaa ääni mahdollisimman muuttumattomana. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Kaiutin muuttaa ääntä aina enemmän tai vähemmän. Hyvä kaiutin huonoa vähemmän. Kaiutin on koko äänentoistoketjun tärkein komponentti.
Tässä on myös syytä todeta, että kuunteluarvioita luettaessa huomio kiinnittyy hyvin nopeasti hyvinkin kriittisiin arvioihin ja mieleen saattaa tulla, että onpas huonoja kaiuttimia. Se ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä kaiuttimet olivat hinta- ja kokoluokassaan jopa yllättävän hyviä. Yksikään kaiutin ei ollut huono, mutta kaiutintestien tarkoitus on etsiä joukosta ääneltään parhaat, ja muissa on väistämättä enemmän tai vähemmän huomautettavaa. Oikeassa elämässä kuulon mukautumiskyky kuitenkin auttaa. Vaikka jokin kaiutin kuulostaa suorassa vertailutilanteessa esimerkiksi hieman tummalta tai verhoutuneelta, niin tämä ominaisuus ei ole sellainen, mikä tekisi kaiuttimen äänestä huonon. Sen toistobalanssi on vain tietynlainen. Korva tottuu. Toki jos rinnalle tuotaisiin parempi kaiutin, niin ero olisi hyvinkin selvä.
Näistä syistä johtuen on – jälleen kerran – syytä todeta, että verratkaa kaiuttimia myös itse ennen ostopäätöstä. Toki kokemuksemme antaa testeille eräänlaista selkärankaa kertoa, mitkä kaiuttimet ovat mielestämme ääneltään parhaita eli lähimpänä ideaalista toistoa ja ainakin 90 prosentin varmuudella voisivat olla luokkansa parhaita valintoja kenelle tahansa. Mutta kaiuttimia kannattaa siis vertailla myös itse ennen ostopäästöstä, etenkin testin kuuntelu- arvioiden kärkikolmikkoa ja myös muita kenties vain yksittäisiä hyviä arvioita saaneita kandidaatteja.
Kuuntelut ja parhaat
Lähes yksimielisesti ääneltään testin parhaat kaiuttimet olivat parhailla pisteillä Acoustic Energy AE100 ja keskenään tasapisteillä Dali Spektor 1 ja Q Acoustics 3010i. Tosin ääneltään kaikki kolme olivat silti aika erilaiset. AE100 rauhallinen ja hillitty, Dali iskevämpi ja kirkkaampi, QA eläväisempi ja erotteleva.
Nämä kaiuttimet olivat myös samassa järjestyksessä testin kolme parasta. Jos ottaa hinnan ja koon huomioon, niin tällöin Dali Spektor 1:n voisi jopa julistaa testin voittajaksi. Tosin hintaero Q Acousticsiin ei ole suuri. Vaikeita valintoja.
Juuri ja juuri mitalisijojen ulkopuolelle jäi pieni mutta pippurinen psb Alpha 3. Sen kokoaan isompi ja iskevä ääni vakuutti kevyellä musiikilla, mutta ei kuitenkaan kaikkia täysin varauksetta. Hyvä kaiutin silti sekin.
System Audio eli SA Saxo 1 oli mielenkiintoinen tapaus. Se nousi itse asiassa tasapisteisiin psb:n kanssa, mutta rankkasimme sen pykälää alemmaksi hieman suuremman koon ja kalliimman hinnan mutta ennen kaikkea selkeästi muista poikkeavan, ylätaajuuksia painottavan toistobalanssin johdosta. On kuitenkin syytä huomata, että yksi kuuntelija antoi sille koko testin parhaimmat pisteet!
Myös Pro-Ject SpeakerBox 5 oli tasapisteissä edellisten kanssa, mutta kuuntelussa kilpailijoiden ääntä pidettiin kuitenkin kokonaisuutena parempana. Toisaalta Pro-Jectin vahvuutena on suuri herkkyys, hieno viimeistely ja edullinen hinta.
Testin pienimpiin kaiuttimiin lukeutuva OR R-11.2 oli ehkä hieman väärässä seurassa, koska suljetun rakenteensa johdosta sen äänepainevarat ja herkkyys jäivät selvästi muita pienemmiksi. Myös bassotoiston voimavarat ja laajuus olivat kilpailijoita rajallisemmat. Toisaalta OR:n tasapainoisessa ja sopivasti erottelevassa äänessä oli paljon hyvää. Kuunteluarvioissa tuli esiin paljon positiivisia asioita. Yksi kuuntelijoista arvotti sen ääneltään jopa neljännelle sijalle.
Vertailu kokonaisuudessaan tuotekohtaisine arvioineen ja mittauksineen on luettavissa AVPlus-lehdestä 3/2020 (nro. 196)
Kommentit