Pienessäkin asunnossa saattaa olla vaikeuksia saada verkko toimimaan riittävällä nopeudella kaikissa huoneissa. Yksi vaihtoehto on kaapeleiden vetäminen, mutta helpoin ratkaisu on niin sanottu mesh-verkko.
Teksti: Teppo Hirvikunnas ja Niko Tynnilä (Haloradio)
Kuvat: Kuvapankki ja laitevalmistajat
Kodin nettiyhteys on yleensä toteutettu kiinteällä yhteydellä puhelin-, antenni- tai valokuitumodeemin kautta tai käyttäen langatonta modeemia 3/4G-verkossa. Tästä yhdyspisteestä (tukiasemasta) eteenpäin yhteys hoidetaan yleensä langattomalla (wlan) reitittimellä, johon kodin tietokoneet, puhelimet ja muut verkkolaitteet yhdistetään.
Yhteyden laatu riippuu siitä, kuinka voimakas signaali tukiaseman reitittimen ja vastaanottavan laitteen välillä on. Se taas riippuu tietenkin reitittimestä, sen ja vastaanottimen välisestä etäisyydestä sekä mahdollista esteistä niiden välillä. Wlan-reititin tulisi sijoittaa aina mahdollisimman keskeiselle paikalle. Tämä ei ole aina tietenkään mahdollista, ja vaikka olisi, niin katvealueita saattaa silti syntyä juuri sinne mihin ei pitäisi. Kodin langaton verkko kattaa harvoin hiemankaan suuremman asunnon joka huonetta eikä aina edes pienemmänkään, etenkin jos seinät ovat paksut. Häiriöitä voi esiintyä melkein minkä kokoisessa asunnossa tahansa. Olosuhteista riippuen voi pieneenkin asuntoon syntyä katvealueita, joissa langattoman verkon signaali ei toimi niin kuin pitäisi.
Langaton verkko saattaa lisäksi olla herkkä häiriöille, ja sen toimintaa voivat heikentää myös lähellä asuvien naapureiden langattomat verkot ja jopa heidän käytössään olevat laitteet.
Piuhalla, sähköllä vai toistimella?
Verkon voi toki jakaa tukipisteen reitittimeltä eri huoneisiin johdolla, mikä onkin sinänsä kaikkein paras tapa, mutta jälkiasennuksena piuhojen vetäminen – ainakin huomaamattomasti – voi olla lähes mahdotonta. Kaapeloinnissa on muutenkin omat rajoituksensa, eikä monissa laitteissa välttämättä edes ole fyysistä liitintä.
Piuhojen asennuksesta voi päästä eroon käyttämällä olemassa olevia sähköjohtoja. Kyllä vain. Kahteen tai useampaan pistorasiaan voidaan kytkeä niin sanottu datasähkösovitin, jonka avulla tietoliikenne saadaan kulkemaan sähköverkossa: lähetinosa kytketään piuhalla kiinni tukiasemaan ja pistorasiaan, vastaanottimet sijoitetaan haluttuihin paikkoihin ympäri asuntoa, laitteet yhdistetään toisiinsa, ja verkko on valmis. Joissain malleissa on jopa wlan, jolla signaali saadaan jaettua langattomasti kyseiseen tilaan.
Sähköverkkoa hyväksi käyttävän verkkoyhteyden nopeuteen vaikuttavat muun muassa asunnon sähköverkon toteutus ja sovittimien etäisyys toisistaan. Sähköjohtoja ei ole verkkokaapeleiden tapaan suojattu häiriöiltä, joten pitkät välimatkat voivat heikentää siirtonopeuksia varsin paljon.
Langattoman verkon kattamaa aluetta voi laajentaa myös niin sanotuilla wlan-toistimilla, jotka ovat vieläpä aika halpojakin. Wlan-toistin sijoitetaan varsinaisen tukiaseman toiminta-alueelle ja yhdistetään siihen. Toistin vastaanottaa varsinaiselta tukiasemalta tulevan signaalin ja lähettää sen eteenpäin. Ongelmana on kuitenkin se, että toistin muodostaa ikään kuin uuden verkon uudella nimellä. Useamman toistimen ketjutetussa kokoonpanossa saattaa käytössä olla yhtä monta verkkoa kuin toistimiakin. Mihin niistä laitteet tulee liittää, ja entä jos läppärin tai älypuhelimen kanssa liikkuu huoneesta toiseen? Ei erityisen kätevää.
Ratkaisuna mesh-verkko?
Näihin haasteisiin on ratkaisuna langaton mesh-verkko. Mesh-verkko tarkoittaa useista wlan-asemista koostuvaa verkkojärjestelmää, joka näkyy laitteille yhtenä verkkona.
Yksi mesh-asemista toimii pääyksikkönä, joka liitetään kaapelilla varsinaiseen tukiasemaan. Muut mesh-asemat liitetään pääyksikköön ja toisiinsa langattomasti. Yhdessä ne muodostavat kokonaisverkon. Asemat ohjailevat siihen liittyvien laitteiden tiedonsiirtoa nopeasti ja automaattisesti aina parhaimpaan mahdolliseen tukiasemaan ja oikealle taajuudelle. Konfigurointia ei juurikaan tarvita, sillä järjestelmä toimii automaattisesti muuttuvan tilanteen mukaan. Mesh-verkko on hyvä vaihtoehto silloin, kun langallista verkkoa ei huoneiden välillä ole saatavilla.
Edelleenkin langallinen ethernet-verkko päätelaitteiden ja reitittimen välillä on suositeltavin vaihtoehto, mikäli sellainen vain on saatavilla. Tällöin datanopeus on paras mahdollinen eivätkä ilmassa olevat radiohäiriöt aiheuta ongelmia.
Mesh-verkossa kaikki yksiköt ovat yhteydessä toisiinsa muodostaen ikään kuin yhden ison verkkokokonaisuuden. Yksi laitteista on kuitenkin varsinainen portti ulkoverkkoon.
Mesh-verkko on helppo toteuttaa esimerkiksi valmiilla kolmen yksikön setillä. Sitä voi myöhemmin laajentaa helposti lisäyksiköillä. Tarjontaa on runsaasti. Hyväksi todettu järjestelmä on esimerkiksi reilun 400 euron hintainen Ubiquiti AmpliFi HD WiFi -mesh-järjestelmä. (Lisätietoja: www.amplifi.com)
Kommentit