Nykypäivän trendi on, että entistä pienempään tilaan saadaan survottua entistä tehokkaampaa teknologiaa. Se näkyy muun muassa kannettavien videoprojektorien toteutuksissa.
Teksti: Heikki Kivelä
Kuvat: AVPlus-toimitus
Pienet ja kannettavat videoprojektorit eivät ole varsinaisesti mikään uusi tai erityinen keksintö, vaan niitä on ollut saatavilla maailmalla jo viitisentoista vuotta. Euroopan kuluttajamarkkinoilla laitteita ei ole kuitenkaan liiemmin nähty, vaan täällä on totuttu lähinnä isompiin, usein kiinteästi asennettaviin malleihin. Osasyy pienten projektoreiden vaimeaan suosioon on myös se, etteivät aiempien sukupolvien mallit ole juuri tyrmänneet kuvanlaadullaan tai valotehollaan.
Nyt, osin Kiinan-verkkokaupan laajentumisen myötä, Euroopassakin on saatavilla teknisesti kehittyneitä nykyaikaisia kompakteja projektoreita, esimerkiksi tähän parivertailuun saamamme Mi Smart Projector Mini ja Xgimi MoGo Pro. Niitä molempia yhdistää se, että suhteellisen pieneen ja helppokäyttöiseen pakettiin on saatu sekä kuvanlaadullista suorituskykyä että käyttäjäystävällisiä ominaisuuksia. Ja kun hintakin on noin 600 euroa, sillä haastaa jo helposti kilpailevia ratkaisuja niin projektori- kuin televisiokentälläkin.
Kevyt ja älykäs
Parivertailun toinen osallistuja tulee matkapuhelimistaan tunnetulta yleisteknologiajätiksi kasvaneelta kiinalaismerkki Xiaomilta, jonka Mi-sarjaan kuuluu siis myös älykäs ja kompakti videoprojektori.
Smart Projector Mini on kaksikosta hiukan kookkaampi, 1,3 kilogramman painoinen ja strategisilta mitoiltaan 14 x 11 x 14 senttimetriä. Se on dlp-pohjainen led-valonlähteellä varustettu projektori 1080p-natiiviresoluutiolla ja integroidulla Android TV 9.0 -käyttöjärjestelmällä. Toisin sanoen verkko-ominaisuuksiensa ansiosta projektori ei välttämättä tarvitse rinnalleen mitään ulkoista medialähdettä, vaikka sellaisenkin liittäminen toki onnistuu mukana olevan hdmi-tulon ansiosta. Suoratoistopalvelut, mediasovellukset, pelit ynnä muut ovat suoraan ladattavissa, asennettavissa ja käytettävissä Google Playn kautta. Google-integraatioon kuuluu myös Assistant-puheohjaus, joka ei kuitenkaan edelleenkään toimi suomeksi.
Mi kykenee muodostamaan 60–120 tuuman kuvan 1,6–3,2 metrin heittoetäisyydeltä, ja projektorin valotehoksi valmistaja ilmoittaa 500 ansi-luumenia. Lisäksi projektorissa on sisäänrakennettu äänentoistojärjestelmä, joka vastaa äänenlaadultaan kohtuullista bluetooth-kaiutinta – ja myös toimii sellaisena. Smart Projector Mini ei sisällä sisäänrakennettua akkua, joten se täytyy käytettäessä olla kytkettynä verkkovirtaan.
Aidosti kannettava
Kaksikon kompaktimpi edustaja tulee sekin Kiinasta, suhteellisen tuoreelta kuvantoistoteknologian tekijältä Xgimiltä. MoGo Pro muistuttaa päälle päin hyvin pitkälti nykyaikaista langatonta älykaiutinta, jonka etuyläreunaan on kuitenkin upotettu pienehkö linssi. MoGo Pro painaa vain 900 grammaa, ja sen mitat ovat 94,5 x 146 x 105,5 millimetriä, joten se mahtuu helposti pienehköönkin laukkuun.
Tekniseltä toteutukseltaan MoGo Pro on pitkälti kilpakumppaniaan vastaava, mutta valmistajan suosituksen mukaan sen optimaalinen heittoetäisyys on 1,06–2,66 metriä, jolta etäisyydeltä projektori kykenee luomaan 40–100 tuuman kuvan. Valotehoa MoGo Prossa on valmistajan ilmoituksen mukaan vain 300 ansi-luumenia Mi’n 500:aan verrattuna. Muuten kaikki on melko lailla samaa, paitsi että MoGo Pro sisältää 10 400 milliampeeritunnin akun, jonka avulla projektoria voi käyttää asetuksista riippuen kahdesta tunnista eteenpäin täysin langattomasti. Kenttäkokeessamme se toisti videosisältöä YouTubesta täydellä latauksella ja maksimikirkkaudella yhtäjaksoisesti tasan 120 minuuttia.
Asennus ja käyttö
Kannettavuus ja käytön helppous ovat molempien projektoreiden toteutuksen keskiössä. Silti ollaan vielä kaukana siitä, että kuva toimisi sellaisenaan kaikissa olosuhteissa täydellisesti.
Vaikka molemmissa projektoreissa on automaattinen tarkennus ja keystone- eli trapetsikorjaus, jolla parannetaan heittokulman aiheuttamaa vääristymää, fakta on se, että molemmat laitteet toimivat parhaiten vain siinä tapauksessa, että ne sijoitetaan suoraan ja oikeassa kulmassa heijastuspintaa kohti. Koska kummassakaan projektorissa ei varsinaisesti ole optista zoomia, sopiva etäisyys projisointipintaan tulee etsiä käsipelillä projektoria siirtäen. Käytännössä tavoitellusta kuvakoosta riippuen etäisyyttä projektorin ja projisointipinnan välillä täytyy olla mielellään vähintään puolisentoista metriä, ja kaikista paras lopputulos saavutetaan suuntaamalla projektori kohteeseen myös optimaaliselta korkeudelta.
Valmistajat ovat epäilemättä miettineet vaihtuvien sijoituspaikkojen haasteita laitteidensa toteutuksessa, ja niinpä kumpaisenkin pohjasta löytyy kameratelineistä tuttu ¼”-kierre. Projektorin suuntaus ja paikallaan pitäminen helpottuukin huomattavasti, jos sen kumppaniksi hankkii esimerkiksi GorillaPod-tyyppisen kolmijalan. Jos kuvan aikoo heittää esimerkiksi matalahkolta sohvapöydältä seinään miellyttävälle katselukorkeudelle, projektoria on välttämätöntä kallistaa hiukan ylöspäin.
Siinä missä optimaalista sijoituspaikkaa saattaa varsinkin aluksi joutua hiukan etsimään, itse käyttöönotto on suhteellisen suoraviivainen toimenpide. Molemmat skarppaavat kuvan automaattisesti, ja Android TV -käyttöjärjestelmä opastaa alkuasetusten määrittelyssä – tosin vain englanniksi. Käytännössä projektori vain paritetaan mukana tulevan kaukosäätimen kanssa, valitaan langaton verkko listasta ja kirjaudutaan Google-tilille. Sen jälkeen vain etsitään ja asennetaan halutut sovellukset Google Play -sovelluskaupasta ja aletaan viihtyä.
Määritellyt asetukset säilyvät projektorin muistissa, vaikka sen ottaisi irti verkkovirrasta.
Kohtuullista kuvantoistoa
Vaikka vertailun mallien valoteho onkin pikkuprojektorisarjassa varsin kohtuullinen, ei näilläkään luumeneilla vielä pitkälle pötkitä valoisassa huoneessa. On silti sanottava, että esimerkiksi esitelmäkäytössä taustan ja tekstin väriä hiukan optimoimalla molemmilla kyllä pärjää ja videokuvastakin saa selvää jopa keskellä päivää. Silti mitä pimeämmäksi tilan saa, sitä paremmin projektorit suoriutuvat. Täysin pimennetyssä tilassa Xgimin toistossa on siitä huolimatta hienoista hailakkuutta varsinkin verrattuna Mi’hin, joka taas toisaalta onnistui jopa hiukan häikäisemään kirkkaimmillaan. Lisäksi siinä on hdr10-tuki, joka mahdollistaa laajemman väriavaruuden ja dynamiikan.
Väritoiston kohdalla kumpikaan projektori ei varsinaisesti ollut aivan virheetön. Siinä missä paketista nostettaessa standard-kuvatilassa molempien kirkkaus ja kontrasti oli jotakuinkin kohdillaan, Xgimin magenta ja punainen korostuivat vähän liiaksi, Mi’n kohdalla taas vihreän sävyt. Tätä voi kuitenkin korjata kuva-asetusvalikossa.
Xgimin kohdalla yksi ratkaisu on laskea saturaatioarvoa noin kymmenellä pykälällä, mutta toisaalta tämä haalentaa kuvaa entisestään. Toinen vaihtoehto on säätää värilämpötilavalikosta punaista noin 10–15 pykälää alemmas, mutta siinäkin on hyvä varoa, ettei kuvasta tule liian kylmää. Varsinkin pimeässä katseltuna ja pienemmällä heijastusetäisyydellä värivirheet korostuvat, mutta hiukan valoisammassa ympäristössä ja kauempaa heijastettuna niihin ei juuri kiinnitä huomiota.
Kuvanlaadultaan paremman Mi’n kohdalla ärsyttäväksi piirteeksi osoittautui se, ettei projektorin kuvansäätövalikkoon pääse kuin aloitusnäytön kautta. Näin ollen asetuksia ei voi muokata niin sanotusti lennosta. Lisäksi Smart Projector Ministä puuttuu tyystin erilliset värisäädöt. Projektoria käytettäessä kannattaa valita kirkkausasetukseksi view mode, sillä highlight mode on todella vihertävä. Kuvatiloista taas standard toimii ihan hyvin, mutta materiaalista riippuen user moden säädöillä voi hakea vielä lisää dynamiikkaa. Mi’n automaattitarkennus tuntui myös pitemmällä katselulla elävän tuntemattomasta syystä. Kuvan skarppaamiselta kesken leffan voi kuitenkin välttyä kytkemällä tarkennus manuaaliseksi.
Yleisellä tasolla molempien mallien toistotarkkuus ja liiketoisto olivat yllättävän hyvällä tasolla, ja tässä lieneekin se keskeisin tekninen harppaus verrattuna aiempaan. Projektorien natiiviresoluutio on full hd, eli ne pystyvät näyttämään
1 920 x 1 080 pikselin kuvaa ilman skaalausta. Sohvalta katseltuna reilun parin metrin päästä 80–90 tuuman kuvassa ei pikseli juuri erotu (ellei lähdemateriaali syystä tai toisesta ole heikompilaatuista). Samoin liike on sujuvaa eikä minkäänlaista nykimistä ilmentynyt testissämme.
Molemmat projektorit tarvitsevat tuuletusta pysyäkseen viileänä, joten kovin tiukkaan hyllyyn niitä ei kannata laittaa. Tuuletinäänet eivät olleet aivan niin voimakkaat tai erottuvat kuin isommissa projektoreissa, mutta kieltämättä – varsinkin jos projektori oli sijoitettu lähelle katselupistettä – sirinän kyllä havaitsee.
Äänentoiston suhteen molemmat laitteet ovat yllättävän hyvällä tasolla. Luonnollisestikaan ääntä ei voi verrata erilliseen äänentoistojärjestelmään, mutta yllättävän pitkälle integroidulla systeemilläkin pääsee. Kaikesta keskeisestä saa hyvin selvän ainakin hiukan maltillisemmalla äänenvoimakkuudella.
Liitäntävaihtoehdot ovat identtiset. Langattoman verkkoyhteyden ohella tarjolla on 3,5 millimetrin audiolähtö, hdmi-liitäntä sekä usb-portti. Xgimi (vasemmalla) tarjoaa myös mahdollisuuden täysin langattomaan toistoon sisäänrakennetun akkunsa ansiosta.
Molempia projektoreita komennetaan mukana tulevalla kaukosäätimellä bluetooth-yhteyden avulla. Taustavalaistuksen puute hiukan haittaa näppäimien hahmottamista pimeässä, mutta toisaalta tarvittavia painikkeita on vähän ja ne ovat loogisesti aseteltu.
Xgimi (oikealla) ja Mi ovat varustaneet kompaktit projektorinsa Android TV -käyttöjärjestelmällä. Niinpä niiden käytössä ei välttämättä tarvitse lainkaan ulkoisia laitteita. Pelkkä verkkoyhteys riittää, ja suositut suoratoistopalvelut ovat käsillä saman tien.
Kommentit