Testissä Tannoyn suunnittelijoiden perustaman Fyne Audion kaksi suosikkimallia.
Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas
Fyne Audio on nuori skotlantilainen kaiutinvalmistaja, jonka voidaan katsoa syntyneen globalisaation avulla. Kun tunnettu skottikaiutinmerkki Tannoy myytiiin sijotusyhtiö Music Groupille ja Skotlannissa iät ja ajat sijainnut Tannoyn tehdas suljettiin, sai myös moni työntekijä lähtöpassit. Tämän seurauksena vuonna 2017 joukko Tannoyn entisiä kaiutinsuunnittelijoita ja kokeneita työntekijöitä päätti perustaa Fyne Audion. Siispä Glasgow’n tehdas avattiin vuonna 2019. Todettakoon kuitenkin, että Fyne Audion edullisemman mallisarjan kaiuttimet tehdään Kiinassa.
Niin tai näin, Fyne Audio on nuoresta iästään huolimatta saanut jo tunnustusta useissa alan lehdissä.
Mallisto
Fyne Audiolla on neljä mallisarjaa; F1, F700, F500 ja F300, joista F300 on edullisin perussarja alkaen 245 euron parihintaisista F300-jalustamalleista ja päättyen 849 euron parihintaisiin F303-lattiakaiuttimiin. F500 on Fyne Audion edullisin mallisarja, jossa käytetään Tannoylta (ja myös KEF:ltä) tuttua diskantin koaksiaalista sijoitusta bassokeskiäänielementin keskelle. Tämä ei liene mikään yllätys sinänsä. Fyne Audion kaiuttimet rakentuvat pääosin juuri tämän IsoFlare Point Source -nimellä kutsutun koaksiaalielementin ympärille.
F500-mallistoon kuuluu nyt kokeilussa olleiden F500-jalustakaiuttimien (789–869 euroa) ja F501-lattiakaiuttimien (1 590–1 650 euroa) lisäksi vielä pykälää isommat F502-lattiakaiuttimet (2 009–2 209 €) sekä kotiteatterikäyttöön F500C-keskikaiutin (579–639 €). F700-mallisto on jo selvästi kalliimpi aina 13 000 euroon saakka.
Asiallinen rakenne
Otimme testiin F500-mallistosta F500-jalustakaiuttimet ja F501-lattiakaiuttimet. Jalustakaiuttimien hinta on 789 tai 869 euroa parilta riippuen viimeistelystä: musta tai tummanruskea tammiviilu tai erittäin pienellä lisähinnalla (tilauksesta) pianolakattu musta tai valkoinen. Lattiamallin hinta on vastaavasti 1 590 tai 1 650 euroa/pari.
F500-jalustakaiuttimet ovat hyvinkin kompaktin kokoiset, jos ei nyt mitkään pikkukaiuttimetkaan. Kirjahyllyyn ne saa kuitenkin vielä mahtumaan, mikäli 32 senttimetrin syvyys ei ole esteenä. Kirjahyllysijoitus on myös hyvinkin mahdollista, koska kaiuttimen refleksiputki ei sijaitse kaiuttimen takana vaan pohjassa, ja se avautuu eräänlaisen suuntaimen avulla kotelon alaosan aukoista kaiuttimen eteen, sivuille ja taakse. Ilma pääsee virtaamaan helpommin, ja näin vältytään myös refleksiputken mahdollisilta puhallusääniltä, eikä refleksivirityksen toiminta pääse häiriintymään. Fyne kutsuu ratkaisua nimellä BassTrax. Myös F501-lattiakaiuttimissa on samanlainen rakenne.
Kaiuttimille on yhteistä myös halkaisijaltaan 150-millimetrinen IsoFlare Point Source -koaksiaalielementti. Se on bassokeskiäänielementti, jonka keskellä on 25-millimetrinen titaanikalottidiskantti. Jakotaajuutena elementtien välillä on suhteellisen matala 1,7 kilohertsiä ja suodatus on tehty epäsymmetrisellä 12/6 desibeliä per oktaavin jakojyrkkyydellä. Bassokeskiäänessä on kuituvahvistettu muovikomposiittikartio ja erikoinen symmetrisillä syvennyksillä varustettu kumiripustus, jonka luvataan vähentävän säröä ja parantavan toiston lineaarisuutta. Samanlainen ratkaisu on tosiaankin ollut käytössä jo pitkään Tannoylla sekä KEF:llä.
Suuremmissa, jo reilut 90 senttimetriä korkeissa F501-lattiakaiuttimissa on samat elementit eli 150 millimetrin IsoFlare Point Source -koaksiaalielemetti ja sen ohessa toistoa tukevoittava ja alaspäin laajentava 150 millimetrin bassoelementti, jonka toisto on rajattu yläpäästään 250 hertsiin. Kyseessä on niin kutsuttu 2,5-tie rakenne.
Kaiuttimissa on loivasti kaarevat etu- ja takaosat, jotka antavat kokonaisuudelle kevyemmän olemuksen ja tekevät koteloista muutenkin tukevammat. Kaikkiaan jämäkän tuntuisissa, 18 millimetrin mdf-levystä valmistetuissa koteloissa on myös sisäinen tuenta. Takapaneelin metallirunkoiset naparuuviliittimet mahdollistavat myös kaksoisjohdotuksen tai bi-amp-kytkennän. Kaiuttimien jakosuodattimet ovat hintaluokassaan melko tavanomaiset, joskin kriittisellä taajuusalueella on käytetty pienemmän särön tuottavia ilmasydänkeloja.
Erilaista ääntä
Kaiuttimissa oli luonnollisesti jonkinasteista samankaltaisuutta, koska kummassakin on täsmälleen sama diskantin sisältävä koaksiaalinen bassokeskiäänielementti. Tämän kuuli selvästi, vaikka kaiuttimien äänessä olikin muuten iso ero. Nimittäin bassotoistossa. F500- jalustakaiuttimien bassotoisto on selvästi lattiamallia vaatimattompi. Ei niin, että F500:n bassotoisto olisi huono, mutta kokoisekseen toisto voisi ulottua alemmaksi. Nyt valmistaja on päätynyt valitsemaan suuremman herkkyyden basson alarajataajuuden kustannuksella. Itse asiassa jalustamallin herkkyys oli mittausten perusteella lattiamallia suurempi, vaikka valmistaja ilmoittaa toisin. Sinänsä F500:n bassotoisto on silti kokonaisuudessaan balanssissa, joskaan toisto ei tietenkään ulotu kovin alas. Lähelle seinää tai hyllyyn sijoitettuna bassotoistoon saadaan lisää voimaa, mutta samalla ylempi bassoalue korostuu ja tekee yleisbalanssista ehkä aavistuksen jumputtavan ja tumman. Pieni korostus diskantissa korjaa tilannetta, mutta ei ehkä ihan oikeaoppisesti. Sinänsä diskantissa on skarppi ääni, mutta ainakin toinen kuuntelija jäi kaipaamaan enemmän kirkkautta. Makuasia. Toistossa on myös monitorimaista neutraaliutta ja ylemmän keskialueen tarkkuutta. Ehkä jopa liikaa? Kaiutin on kuitenkin tässä suhteessa herkkä suuntaukselle.
Jalustalle sijoitettuna ja irti seinästä, F500:n toisto on kokonaisuutena hylly- tai tasosijoitusta parempi. Ääni on selkeä ja erotteleva, kokonaisuutena rasittamaton, eikä ehkä aivan niin tarkka suuntaukselle, mutta toki tässäkin suuntaus on edelleen, jopa korkeuden suhteen tärkeää.
Äänenpainetta kaiuttimista saadaan varmasti riittävästi, mutta runsasbassoisella musiikilla pienehkön elementin liikerata tulee aika nopeasti vastaan.
Erot jatkuvat
Lattiamalli F501:n bassotoisto oli pikkuveljeensä nähden kuin eri planeetalta. Basso soi parhaimmillaan kevyellä musiikilla ja rockilla jämäkästi ja dynaamisesti, joskaan toisto ei ulotu mitenkään erityisen alas. Toisaalta bassotoisto on myös selvästi korostunut. Erityisesti, jos musiikki on muutenkin bassovoittoista. F501:iä ei voi myöskään suositella sijoitettavaksi lähelle seiniä saati huoneen nurkkaan. Bassoja voi toki koittaa vaimentaa vahvistimen sävynsäädöillä.
Vaikka F501:ssä on käytetään samaa bassokeskiääni-/diskantti-koaksiaalielementtiä kuin jalustamalli F500:ssa, on sointibalanssi suorastaan yllättävän erilainen. Tämä näkyi myös mittauksissa. Jakosuodattimien täytyy olla erilaiset. F501 soi kirkkaammin ja eläväisemmin. Toisaalta keskialue jää hieman taustalle, niin äänellisesti kuin äänikuvassakin.
Kaikkiaan F501 on ääneltään rasittamaton ja rauhallinen. Hyvä yleistoistin. Bassojen suhteen kuitenkin varauksin. Iso koko ja erillinen bassoelementti tuottaa myös merkittävästi enemmän äänenpainetta. Sitä riittää ihan varmasti.
Tarkka suuntaukselle
Kuuntelussa kuten myös mittauksissa tuli ilmi myös molempien kaiuttimien herkkyys oikealla suuntaukselle. Paras toisto saadaan, kun kaiuttimet suunnataan hyvinkin tarkkaan kuuntelupaikalle.
Tämä johtuu Fynen koaksiaalielementin suurehkosta suuntaavuudesta eli sen toistovasteen vaimentumisesta siirryttäessä sivuun kaiuttimen edestä. Suurehko keskiäänielementti on jo luonnostaan suuntaava, ja sen kartio muodostaa myös suuntaimen elementin keskelle sijoitetulle diskantille. Suuntaavuus kasvaa siirryttäessä kohti korkeampia taajuuksia, mutta tässä tapauksessa vaimentuminen on oikeaoppisesti suhteellisen tasaista jo keskialueelta lähtien. Suuri suuntaavuus vähentää kuuntelutilan akustiikan vaikutusta toistoon, mutta kaventaa myös optimaalista kuuntelualuetta. Sivusta kuunneltuna korkeiden taajuuksien toisto vaimenee selvästi.
Kuunteluarviot
Fyne F500:
Teppo Hirvikunnas: Hmm… Ei aivan luonnollinen. Keskialue hieman pinnassa ja myös diskantti on paikoin hieman särmikäs, vaikka samaan aikaan kaipaisi ääneen enemmän kirkkautta. Ääni tulee aika lähelle. Bassotoisto aika hillitty, joskaan ei kuiva. Itse asiassa basso soi hyvässä balanssissa. Seinän lähellä hieman kumua ja jumputusta. Suuntaavaa ääntä. Diskantti vaimenee hiemankaan sivusta kuunneltaessa, erityisesti pystysuunnassa. Pitää olla korvan korkeudella tai ainakin suunnattuna. Tarkka äänikuva ja sinänsä realistisen kuuloinen kokonaisuus. Parhaimmillaan hyvä soundi ja äänessä sellaista hyvää hifimäisyyttä ja menoa. Stereokuva tosi tarkka, samoin äänikuva, mutta ei kovin kolmiulotteinen. Se tulee ikään kuin eteenpäin. Livemäinen ote. Kaksi pykälää diskanttia ja yksi bassoa vahvistimesta, niin oikein hyvä. Tässä on selvästi ainesta, mutta jakaa varmasti myös mielipiteitä.
Heikki Kivelä: Melko leveän mutta tarkan stereokuvan piirtävä kaiutin, joka yllättää äänen ulottuvuudellaan kaistan molemmissa päissä. Bassoa riittää siis kokoon nähden mukavasti (joskaan ei aivan sitä matalinta), ja diskantissa on miellyttävä mutta skarppi ääni ilman tarpeetonta korostusta. Toistossa on ripaus monitorimaista neutraaliutta ja ylemmän keskialueen tarkkuutta kohtuullisella äänenvoimakkuudella kuunneltaessa, mutta hiljempaa ja varsinkin kovempaa soitettaessa toistoprofiili on vähemmän balanssissa. Ihan mahdottomia äänenpaineita kaiutin ei tarjoa puhtaana, sillä tietyn kynnyksen jälkeen ääni aavistuksen kovettuu ja alkaa kompressoitua. Käyttökelpoista kuunteluvoimakkuuden kaistaa kuitenkin piisaa peruskäyttöön riittoisasti, ja parhaimmillaan kaiutin soittelee sujuvasti musiikkia genrestä riippumatta miellyttävällä ja mukaansatempaavalla otteella.
Fyne F501:
Teppo Hirvikunnas: Selvästi enemmän bassoa, mutta samalla kirkkauttakin, ainakin jos vertaa jalustamalliin. Yllättävän erilainen soundibalanssi? Soi elävämmin ja kirkkaammin, voisi sanoa “kaupallisemmin”. Joillain äänitteillä bassoa kuitenkin on liikaa. Vaikka bassoa on sinänsä paljon, se ei mene erityisen alas, ja aivan alimmilla taajuuksilla myös kontrolli häviää. Muuten bassossa on potkua, hyvä groove ja soundi. Runsas basso voi toki joissain sijoituksissa ja musiikkityyleillä olla liian runsas. Tanakka soundi tai kamalaa kumua. Myös tässä havaittavissa voimakasta suuntaavuutta. Keskialueella on ehkä pientä korostumaa, mutta muuten toisto on rauhallinen. Kaikkiaan tätä kaiutinta jaksaa kuunnella pidempäänkin, ja äänessä on paljon hyvää, vaikka toistossa ei ole kaikki ihan kohdallaan. Erityisesti stereokuvan tarkkuus ja syvä äänikuva ansaitsevat maininnan. Vahvistimesta yksi tai jopa kaksi pykälää bassoa pois, niin paranee.
Heikki Kivelä: Bassotoisto ei yllä kokoluokassaan mitenkään erityisen mataliin taajuuksiin, eikä saundia yleisesti ottaen voi kuvata erityisen syväksi, mutta mikä tärkeämpää, basson kontrolli ja dynaaminen isku on kyllä poikkeuksellisen hyvin kohdillaan. Peruskuuntelussa, kevyempää musiikkia maltillisella voimakkuudella soitellessa, oikeastaan mikään ei ota korviin negatiivisesti – mutta toisaalta ääni on myös aavistuksen tasainen ja säyseähkö. Näillä kaiuttimilla kuunnellessa tuntuu myös vähän siltä, ettei kuuntelutilan ominaisuudet (tai ongelmat) tule niin selvästi esiin vähän lujempaakaan kuunneltuna. Suuntauksen kanssa on niin ikään liikkumavaraa, ja stereokuva pysyy yllättävän hyvin mitoissaan kauempaakin kuunneltuna. Jos tasainen suorituskyky iskee suurten tunteiden tulkintaa enemmän, niin tämä kaiutin tarjoaa paljon!
Kommentit