Mieleisensä kaiuttimet saa, kun suunnittelee ja tekee ne itse. Eikä siihen välttämättä tarvita akustiikka- ja sähköinssin papereita. Hieman softaa, hyvät korvat ja ehkä hieman tuuriakin. Tästä todisteena on hifiharrastaja Joni Mikkosen lähes korvakuulolta suunnittelemat, hämmästyttävän hyvältä kuulostavat kaiuttimet.
Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas
Hifiharrastukseen liittyy usein myös vahvasti tee-se-itse-rakentelu. Aikoinaan tuotteiden saatavuuskin oli rajallista ja laadukkaat laitteet olivat kalliita. Rakennussarjat olivat hyvinkin yleisiä, etenkin kaiuttimien, joiden tekeminen oli myös paljon yksinkertaisempaa kuin varsinaisten elektroniikkalaitteiden.
Kaiutinrakentelu ei ole kuitenkaan enää kovin suosittua. Kaiuttimia saa valmiina niin halvalla, että motivaatio ja hyöty ei ole enää ainakaan rahassa. Sen sijaan se on edelleen rakentelun ilossa, oppimisessa ja ennen kaikkea onnistumisessa. Suunnittelemalla itse saa juuri sellaiset kaiuttimet ja toiston kuin haluaa. Ainakin voi siis yrittää.
Se vie mennessään
Myös Joni Mikkonen kiinnostui aikoinaan kaiuttimien rakentelusta. Taustalla on kokemusta vakavammasta musiikin kuuntelusta eli hifiharrastuksesta jo 30 vuoden ajalta, ja laitteistot ovat olleet välillä Sharpin stereosarja ja 1 000 mummonmarkan Radio-Technicat siirtyen pikkuhiljaa Von Shweikert vr4:siin, Musical Fidelityyn, Goldmundiin sekä Transparentin ja Analysis Plussan kaapeleihin. Eli suhteellisen vakavaksi on mennyt.
Reilut 10 vuotta sitten Joni alkoi “jostain kieroutuneesta syystä” kiinnostumaan tee-se-itse-kaiuttimista ja kaiuttimien suunnittelusta.
“Ensin rakenneltiin alan foorumeilta löytyneitä muiden suunnittelemia, ja sen jälkeen piti kokeilla omaa suunnittelua” hän kertoo.
Kokemusta hänellä on jo useammasta projektista.
Kaiutinrakenteluun kuuluu olennaisesti se, että aina pitää tehdä uudet. Mutta nyt Joni päätti tehdä itselle vielä yhdet, “ne viimeiset” kaiuttimet – tai tässä tapauksessa lopulta kahdet. Ja nimenomaan sellaiset, jotka säädetään korvakuulolta itselle ja omille musiikkimieltymyksille sopivaksi. Jonin musiikkimaku painottuu pääasiassa rankempaan metalliin, ja ääneltä haluttiin ennen kaikkea hyvää erottelua, nopeaa transienttitoistoa ja selkeää lauluääntä. Jonin mukaan metallilla ja rockilla toimivat kaiuttimet kuulostavat yleensä hyviltä muullakin musiikilla.
Tavoitteena oli tehdä hyvinkin kompaktin kokoiset kaksitie-jalustakaiuttimet, jotka toimivat myös lähellä seinää.
Elementeiksi valikoituivat yhdysvaltaisen, audiopuolen erilaisiin diy-tuotteisiin erikoistuneen Dayton Audion Reference-malliston 165-millimetrinen RS150-4-bassokeskiääni ja 30 millimetrin alumiinidomediskantti RST28A-4. Dayton Audion elementteihin päädyttiin niiden sopivien speksien ja hyvän maineen kautta. Mukana oli myös kokeilunhalua tätä merkkiä kohtaan.
Kotelon mitoitukseen käytettiin netistä löytynyttä ihan tavallista online-laskentasovellusta, jolla päädyttiin muutaman kokeilun jälkeen tilavuudeltaan noin 8-litraiseen refleksikoteloon viritystaajuutena noin 45 hertsiä.
Tutun näköiset kotelot
Sivuiltaan kaarevat kotelot on tehty kotelon muodon mukaan leikatuista, päällekkäin liimatuista havupuuvaneripalikoista, jolloin vaakasuuntaiset viilut muodostavat koteloon hienon ja yksilöllisen viimeistelyn. Lopputulos muistuttaa hieman suomalaista Penaudiota, jossa viilun suunta on kuitenkin pystyssä.
Havupuuvaneri on kevyttä, melko pehmeää ja akustisesti niin sanotusti kuollutta materiaalia. Kaiuttimet ovat kokoon nähden merkille pantavan kevyet mutta samalla erittäin tukevan tuntuiset.
Meille toimitettujen kaiuttimien viimeistelyssä ja toteutuksessa oli jonkin verran sanomista, mutta se ei ollut nyt oleellista. Viimeistelyyn voi tietenkin panostaa vaikka kuinka paljon, jos haluaa.
Sikäli mikäli kaiuttimista olisi tarkoitus tehdä kaupallinen tuote, niin viimeistelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Suodatin kuuntelemalla
No ei ihan pelkästään korvakuulolta, mutta melkein, sillä alkuvaiheessa suodattimen suunnittelussa käytettiin ehkä hieman antiikkista mutta hyvinkin monipuolista ja arvostettua “Jeff Bagby´s Passive Crossover Designer 8” -Excel-taulukkolaskentaohjelmaa.
Elementeistä on mitattu vain impedanssi- ja vaihevasteet, ja muuten on menty valmistajan ilmoittamilla tiedoilla ja mittauksilla. Daytonin elementeistä on tosin saatavana myös suunnitteluohjelmaan ladattavat frd- ja zma-datatiedostot eli elementtien vapaakenttävasteet ja impedanssi- ja vaihevasteet. Mitään varsinaisia toistovastemittauksia suunnittelussa ei käytetty, vain teoreettista mallinnusta. Lopullinen hienosäätö on tehty puhtaasti korvakuulolta eri komponttiarvoja kokeilemalla. Suodattimen komponentit ovat laatutavaraa, muun muassa Mundorfia ja Jantzen Audiota.
Dark Forest Speakers
Kaikkinensa kaiuttimet siis onnistuivat yli odotusten, siis ainakin Jonin omien odotusten, ja silloin hän päätti suunnitella niille kaveriksi vielä lattiamallin tuplabassoilla. Kun tuttaviltakin saatiin kaiuttimista positiivista palautetta, niin miksei näitä voisi siis myydä muillekin. Näin tästä syntyikin yhtäkkiä ajatus ihan omasta kaiutinmerkistä, joka sai nimekseen Dark Forest Speakers.
Tuotteessa, etenkin työn laadussa ja hieman ehkä soundissakin, on vielä jonkin verran kehitettävää, mutta aineksiakin löytyy. Ja kyllä Suomeen kaiuttimia mahtuu!
Miellyttävä soundi
Lähdimme kuuntelemaan kaiuttimia ilman sen kummempia taustatietoja, kuin kyseessä olisi uusi suomalainen kaiutinmerkki. Kuuntelukriteerit olivat siis ihan normaalin kriittisellä tasolla.
Kuuntelu aloitettiin jalustamalleista. Heti alussa ilmeni, että kaiuttimethan soivat oikein nätisti, mutta sävy oli aika tumma. Piti oikein käydä kuuntelemassa, kuuluuko diskanteista mitään. Ja kuuluihan niistä. Hetken totuttelun ja useamman kappaleen jälkeen ääni alkoi miellyttämään yhä enemmän ja enemmän. On harvinaista, että kaiutin soi näin miellyttävästi ja silti luontevasti. Yleissävy on pehmeä ja bassot muhkeat. Äänessä on ehkä sellaista loudnessmaisuutta, mutta ilman diskantin korostumista. Pienempi kaiutin toimii mielestämme paremmin jalustoilla ja irti seinästä.
Lattiamallin perussävy on samanlainen mutta hieman kirkkaampi ja bassot toistuvat alemmas.
Joillakin äänitteillä kaiuttimet soivat todella maukkaasti ja ennen kaikkea miellyttävästi. Oli vaikeaa löytää mitään äänitettä, joka soisi näillä epämiellyttävästi. Parasta äänessä oli kuitenkin iso ja kolmiulotteinen äänikuva sekä äänikuvan yhtenäisyys. Kumpikin hyviä kaiuttimia mutta ei erityisen analyyttisiä. Vahvuudet ovat muualla.
Linkkivinkkejä:
Jeff Bagbyn suunnitteluohjemat: audio.claub.net/software/jbabgy/jbagby.html
(Huom! Excel/Office 2016 ja vaatii “Analysis Toolpak” -lisäosan ja makrot).
Dayton Audion elementtejä ja muita DIY-tuotteita: www.soundimports.eu
Mielenkiintoista tietoa jakosuodatinsuunnitelusta YouTubessa: Hakusanalla “How to Design a Crossover - Part 1”
Kaiuttimissa käytetään yhdysvaltalaisen, hieman ehkä tuntemattomamman Dayton Audion elementtejä. Speksien, mittausten ja äänen perusteella ne ovat hintaisekseen todella laadukkaita. Kaiuttimien jakosuodattimet ovat toteutukseltaan vielä jokseenkin “prototyyppiasteella”. Ainakin nuo irrallaan suojaamattomina heiluvat johdot voisi suojata ja kiinnittää.
Sivuiltaan kaarevat kotelot on tehty kotelon muodon mukaan leikatuista, päällekkäin liimatuista havupuuvaneripalikoista, jolloin vaakasuuntaiset viilut muodostavat koteloon hienon ja yksilöllisen viimeistelyn.
Kuunteluarviot
Heikki Kivelä: Jalustamallissa on miellyttävän pehmeä yleissävy, joskin diskantti on omaan makuuni sellaisenaan hiukan liian tumma. Tämä pehmentää luontevasti kirkkaita studiotallenteita, mutta tummapaahtoisemman kamppeen kanssa ja varsinkin matalammalla äänenvoimakkuudella ääni on kovasti basso–keskialuepainotteinen. Bassotoisto sen sijaan on kaiuttimen kokoluokassa varsin muhkea ja vain korostuu lähemmäs seinää sijoitettaessa. Äänikuvan koko on sopivan leveällä materiaalilla kiitettävä, ja kaiutin soi suht koherentisti niin lähikentässä kuin kauempaakin. Monia hyviä yleispätevän kaiuttimen ominaisuuksia on tarjolla, vaikka toistoprofiili ei neutraalimmasta päästä olekaan.
Lattimallin hengenheimolaisuus pienempään malliin on melko selvä, ja ehkä tässä isommassa tulee selkeämmin ilmi se, että tekijä on hakenut kaiuttimelle tietynlaista, mahdollisesti juuri hänen musiikkimieltymyksiään palvelevaa profiilia. Sanotaan näin, että toteutus niiaa hienosti klassisemman rock-ilmaisun puoleen: stereokuvassa on aidosti kokoa, basso vie kokonaisuutta rohkeasti, ja rummut kuulostavat oikeaoppisen muhkeilta. Jälleen tarjolla on siis paljon hyvää, mutta ihan kaikkia genre-esteettisiä piirteitä kaiutin ei sellaisenaan palvele tasaveroisesti. Subjektiivisesti arvioiden saundia sai viritettyä ideaalimpaan suuntaan tulppaamalla refleksiaukot ja nostamalla varovasti diskanttia vahvistimen sävynsäädöistä.
Teppo Hirvikunnas: Onpa miellyttävä toisto. Tosin joillain äänitteillä tumma, jopa tunkkainen. Basso soi melko muhevasti, etenkin kaiuttimen (pieni) koko huomioiden. Itse sijoittaisin kaiuttimen ennemmin jalustalle irti seinästä kuin seinän viereen. Refleksiputken tukkiminen rauhoittaa bassoa, mutta samalla myös alimmat vaimenevat. Refleksiputki tuhisee kovempaa soitettaessa.
Äänessä jotain todella kivaa: se on iso, kolmiulotteinen ja hyvin miellyttävä. Erityisesti taustakuuntelussa kaiutin täyttää hienosti koko tilan, ja sitä kuuntelee mielellään. Toisto on koherentti ja yhtenäisen kuuloinen. Hyvä yleistoistin, mutta ei erityisen analyyttien. Vahvuudet ovat muualla.
Lattiamallin soundissa on selvästi sama dna mutta bassojen taso suurempi ja toisto ulottuu selvästi alemmas. Äänikuva on todella iso ja ennen kaikkea kolmiulotteinen, ei kuitenkaan välttämättä erityisen tarkka. Bassoalueella on jotain erikoista, ja kovempaa soitettaessa ääni menee hieman tukkoiseksi. Ja ihan kuin bassot komperssoituisivat. Vaatii ison tilan, ja soundi paranee, kun refleksiputket tuplataan. Tosin tällöin tuo kompressoituminen korostuu. Tällä saattaa olla tekemistä bassoalueen hyvin matalan impedanssin kanssa. Kokonaisuutena myös tämä lattiamalli on soundiltaan erittäin miellyttävä ja koherentti.
Dark Forest Speakers
Lisätietoja Facebook/Dark Forest Speakers
Joni Mikkonen (P. 050-3407315)
“Jalustamalli”
Rakenne 2-tie, bassorefleksi
Elementit 165 mm bassokeskiääni & 30 mm alumiinikalottidiskantti
Jakotaajuus 3 500 Hz
Mitat (k x l x s) 262 x 205 x 289 mm
Paino 4,9 kg
“Lattiamalli”
Rakenne 2,5-tie, bassorefleksi
Elementit 2 x 165 mm bassokeskiääni & 30 mm alumiinikalottidiskantti
Jakotaajuus 200 / 3 200 Hz
Mitat (k x l x s) 940 x 205 x 289 mm
Paino 17,1 kg
Juttu on lyhennelmä artikkelista, joka on julkaistu alunperin AVPlus-lehdessä 1/2021 (nro.202).
Kommentit