What HiFi? julkisti viime keväänä listauksen 17:sta kaikkien aikojen parhaasta brittikaiuttimesta. Mukana on erilaisia kaiuttimia halvoista highendiin ja pienistä suuriin.

Ensimmäinen valinta on ensimmäisen sukupolven Wharfedale Diamond vuodelta 1982. Diamond-sarja elää edelleen ja tunnetaan yhä mainiosta hinta-laatusuhteestaan. 24 senttimetriä korkeat, kompaktit kaiuttimet soveltuivat pienempäänkin tilaan. WhatHiFi summaa, että ne tarjosivat erityisen hyvää basson ja keskialueen toistoa, mutta kaipasivat itseään kalliimman luokan vahvistimen paljastaakseen täyden potentiaalinsa.

Vuonna 1983 julkaistut Heybrook HB1 -kaiuttimet olivat ensimmäiset kaiuttimet, jotka voittivat What Hi-Fi? Awards -palkinnon kolmena vuonna peräkkäin. Kyseessä olivat edullisen pään suljetut kaiuttimet, jotka pärjäsivät dynaamisella toistollaan ja laadukkaalla viimeistelyllään kalliimmillekin kaiuttimille.

Vuoden 1988 Acoustic Energy AE1 -kaiuttimet tarjosivat aikanaan harvinaisten metallisten elementtiensä voimin kokoaan tymäkämpää ja dynaamisempaa toistoa. Nimi elää edelleen AE1 Active -aktiivikaiuttimien ansiosta.

90-luvun kaiuttimissa pelin avaa Epos ES11, joka tarjosi ES14-mallin mieleen tuovaa soundia huomattavasti edullisemmalla hinnalla. Jakosuotimessa diskanttia varten oli ainoastaan yksi kondensaattori, mutta kaiuttimet tarjosivat vaatimattomassa kuoressa järeää bassoa, hyvää erottelukykyä, rytmikkyyttä ja dynamiikkaa.

Monitor Audion Studio 20 -kaiuttimien toistoa What HiFi? luonnehtii yksityiskohtaisimmaksi mitä he olivat kuulleet vuoteen 1992 mennessä. Niin viimeistely kuin soundikin olivat kohdallaan. Niiden seuraaja Studio 20 SE oli lehden referenssikaiuttimena vuosikausia.

Mission 753 samalta vuodelta tarjosi tukevaa toistoa. Kapeassa kotelossa kolme 130 millimetrin elementtiä, joista kaksi oli bassoelementtejä, kaksi basso/keskiäänistä, ja lisäksi 25 millimetrin domediskantti.

Tannoy Mercury M2 vuodelta 1997 oli What HiFin? mukaan lähimpänä täydellistä massamarkkinoille suunnattua jalustakaiutinta, etenkin edulliseen hintaansa verrattuna. Ne myös sopivat monenlaisiin laitteistokokoonpanoihin.

Wilson Beneschin A.C.T. One -kaiutin vuodelta 1999 oli levysoittimilla aloittaneen valmistajansa ensimmäinen kaiutin. Ne oli valmistettu enimmäkseen hiilikuidusta, ja niissä oli ensimmäisenä kaareva hiilikuitukomposiittipaneeli. Ääni puolestaan oli lehden mukaan analyyttisintä ja musikaalisinta mitä siihen mennessä oli kuultu.

Quad ELS 2805 -kaiuttimet vuodelta 2008 hyödynsivät valmistajalle jo tuossa vaiheessa 50 vuoden ajalta tuttua elektrostaattitekniikkaa. Jakosuodinta ei tarvittu, ja kaiuttimet toistivat ääntä yhtä lailla eteen ja taakse. Bassontoiston puutteista huolimatta soundi oli harvinaisen hyvä.

B&W 800 Diamond -kaiuttimet vuonna 2012 tarjosivat parasta mitä yhtiö osasi siihen mennessä. Timanttidiskantit ja hiilikuitukartiot tarjosivat lyömätöntä selkeyttä, dynamiikkaa ja äänenvoimakkuutta.

KEF LS50 -kaiuttimien julkistamisestakin on jo kymmenen vuotta. Ne ovat niin ikään voittaneet What Hi-Fi? Awardsin useita kertoja vuoden 2012 jälkeen, ja tuoreimpia inkarnaatioita ovat aktiiviset LS50 Wireless II, LSX sekä alkuperäiselle uskollisesti passiivinen LS50 Meta. Toiston ytimessä on Uni-Q-elementti, joka koostuu alumiinisesta domediskantista magnesium/alumiiniseoksesta valmistetun basso/keskiäänisen keskellä.

Neat Iota -kaiuttimet samaiselta vuodelta ovat persoonalliseen tapaan kyljellään makaavaa mallia, ainoastaan 13 senttiä korkeat ja muutenkin kompaktit. Ne tarjosivat kuitenkin isoa, yksityiskohtaista ja painavaa toistoa.

Q Acousticsin vuonna 2013 esittelemissä Concept 20 -kaiuttimissa oli jo käytössä koteloratkaisu, jossa kahden MDF-levyn väliin on sijoitettu Gelcore-materiaalia resonanssia selättämään. Kaiuttimet taipuvat What Hi-Fin? mukaan tykityksestä tarkkuuteen ja hienovaraisuuteen.

PMC:n vuonna 2014 julkistamat Twenty 26 -kaiuttimet perustuvat transmissiolinjaan. What Hi-Fi? luonnehtii niitä havinaisen musikaalisiksi ja tasapainoisiksi kaiuttimiksi, jotka tarjoavat vaikuttavaa yksityiskohtien toistoa.

Spendor SP2/3R2 -kaiuttimet vuodelta 2016 ovat designiltaan 1970-lukua henkivät. Toistoltaan ne ovat suuret, dynaamiset ja yksityiskohtaiset ja sopivat myös blockbuster-elokuvien ääniraidan toistamiseen.

ATC SCM 50 -kaiutin esiteltiin alkujaan jo 1980-luvulla. Ne ovat olleet toistakymmentä vuotta What Hi-Fin? referenssikaiuttimet, eikä kokonaisuutena parempaa ole lehden mukaan löytynyt, vaikka joillain osa-alueilla osa testikaiuttimista saattaakin ne päihittää.

ProAcin Response D2R -kaiuttimien What Hi-Fi? kertoo kuuluvan parhaiden heidän kuulemiensa kaiuttimien joukkoon. Ne vaativat arvoisensa jalustat, muun laitteiston ja tarkkaa sijoittelua, mutta antavat vastapainoksi hintaluokassaan hyvän sekoituksen yksityiskohtaisuutta ja viihdyttävyyttä.

What Hi-Fin? juttu löytyy täältä. Useista malleista löytyy myös linkki kokonaiseen testiartikkeliin.