Tiejyrä, tankki, Argentinosaurus, hävittäjäalus, jäänmurtaja, musta-aukko... Cd-soittimet eivät ehkä kilpaile universumin massiivisimman kohteen tittelistä, mutta jotkin niistä tekevät kyllä vaikutuksen puhtaasti massallaan. Marantz CD10 on sellainen.
Teksti: Kari Nevalainen
Kuvat: AVPlus-toimitus
Massalla ja cd-soittimella on mielenkiintoinen suhde. Kuivan teknisesti cd-soittimen ei tarvitsisi painaa enempää kuin, sanotaan, 3–4 kilogrammaa. Tämä johtuu siitä, että vaikka massavaimennuksen puuttuessa värinät pääsisivät aiheuttamaan luku- ja toistovirheitä, soitin kykenee korjaamaan ne ennen analogista pääteastetta. Tilanne on tyystin toinen kuin levysoittimilla.
Valtaenemmistö cd-soittimista onkin niin sanottuja kevytsoittimia, joissa pyöritinkoneiston seurana on vain pieni piirilevy ja sille pieni virtamuuntaja. Mutta eivät kaikki. Varsinkin cd-soittimien mioseenikaudella valmistajat intoutuivat valmistamaan malleja, jotka eivät olleet kolossaalisia, mutta kokoonsa nähden painoivat rankasti. Nämä soittimet tekivät suuren vaikutuksen osaan kuluttajista ja harrastajista puhtaasti massallaan. Tekevät yhä.
Kuusitoistakiloinen (16,5 kilogrammaa tarkalleen ottaen) Marantz CD10 kuuluu näihin.
Maranz toi CD10:n markkinoille vuonna 1992. Se huipensi aikakauden, joka alkoi Marantzin ensimmäisestä cd-soittimesta, CD63:sta (uudelleen koteloitu Philips CD-100 vuodelta 1983) ja päättyi SE-versioon kulttisoittimesta Marantz CD63 vuonna 1994.
Ajanjaksoon mahtuu Philips/Matsushitan oem-komponenttikatalogista (Philips omisti tuolloin Marantzin) koottuja kevytrakenteisia cd-soittimia, kuten Marantz CD-50, CD-52 MkII/SE ja CD-53. Mutta oli myös järeämpiä aikaansaannoksia, kuten 10-kiloinen Marantz CD94 vuodelta 1986 Philips CDM-1 -pyöritinmekanismilla ja Philipsin 16-bittisellä TDA1541A-da-muuntimella. Toinen oli 14 kilogrammaa painava, maailman ensimmäinen kaksiosainen cd-soitin: Marantz CD-12 vuodelta 1991.
Eniten velkaa CD10 on lähes yhtä tunnetulle Marantz CD80:lle vuodelta 1991.
Viidentoista kilogramman elopainolla sekin paini raskaassa sarjassa. Pyöritinmekanismi oli yksi parhaista koskaan: Philips CDM-1 Mk II tukevalla alumiinivalurungolla ja kestävällä harjattomalla Hall-moottorilla. Da-muuntimena oli S1-audiofiiliversio Philips TDA1541A -muuntimesta erinomaisella 16-bittisellä, neljä kertaa ylinäytteistävällä digisuotimella SAA7220P/B. Tämä kaikki tuli muuttumaan CD10:n myötä.
On sanottu, että CD10 teki kaiken minkä CD80:kin, mutta vielä paljon paremmin.
Metallia, metallia
Marantz CD10 on valmistettu kuin auto, jonka ovet on betonoitu ja ikkunat vaihdettu panssarilasiin. Sivupaneelit ovat samakkia. Samakki on sinkkiä seosmetalleina enimmäkseen alumiinia, magnesiumia ja kuparia. Kansi- ja pohja ovat kolme millimetriä paksua metallilevyä ja painevalettu runko sekin sinkki–alumiiniseosta.
CD10:n kotelo ei lähde värähtelemään ensimmäisestä heiveröisestä herätteestä.
Pyöritinkoneisto on vaihtunut CDM-1 Mk II:sta Philipsin viimeiseksi jääneeseen metallikoteloiseen kääntövarsimekanismiin CDM-4/36 Metallic. Tästä eteenpäin Marantz siirtyi Philipsin lineaarisiin kolmipäisiin laser-mekanismeihin. CDM-4/36 Metallicissa magneettisesti aktivoituun kääntövarteen kiinnitetty yksisäteinen laser-anturi on sijoitettu mikrometrin tarkkuudella cd-levyn päälle. Tuota miljoonasosan tarkkuutta Philips käytti tehokkaasti markkinoinnissaan.
Ulkoisesti Marantz CD10 on kuin mikä tahansa cd-soitin: kelkka vasemmalla, näyttö keskellä, nupit oikealla. Näytön saa näppäimellä pois päältä, mutta numeronäppäimet ja pikakelausnäppäimet on delegoitu Marantz RC-10 CD -kaukosäätimelle. Levykelkka avautuu hitaasti mutta varmasti.
Kohti yksibittistä
CD10:n da-muuntimen tarina on kiinnostava. Marantzin vielä hyödyntäessä Philipsin 16-bittisiä da-muunninsiruja nelikertaisella ylinäytteistyksellä (TDA-1540/41) markkinat olivat jo hyvää vauhtia siirtymässä kohti yksibittisiä BitStream-daceja. BitStream-dacit perustuvat täysin erilaiseen konseptiin (korkea näytetaajuus mutta vain yhdellä bitillä) kuin monibittiset dacit, jotka ovat luontaisesti lineaarisia mutta vaativat suurta valmistustarkkuutta ja tulevat siksi kalliiksi. BitStream-dac on valmistajan kannalta yksinkertaisempi.
Marantz ei aluksi pysynyt kehityksen kelkassa. Sen ensimmäiset 1-bittiset pdm-koneet (Pulse Density Modulation) jäivät pahasti alakynteen jopa sen omille monibittisille cd-soittimille. Yksi syy oli 1-bittisten muuntimien pahamaineinen diskanttitoisto.
Tässä tilanteessa CD10:stä muodostui Marantzille eräänlainen näytön paikka. Se hylkäsi CD80:n 16-bittisen TDA1541A-S1-dacin digisuotimineen ja päätti asentaa CD10:een Philipsin yksibittisen BitStream-da-muuntimen. Ei kuitenkaan Philipsin SAA7350:ta (18-bittisellä, kahdeksaan kertaan ylinäytteistävällä SM5840FP-digisuotimella), jota se oli jo ehtinyt käyttää muutamassa soittimessa, vaan Philipsin aivan uuden kytkentäkondensaattori-tyyppisen TDA1547 Bitstream DACin. DAC-7:nä paremmin tunnettu muunnin sai seurakseen 20-bittisen SM5803APT-digisuotimen 8-kertaisella ylinäytteistyksellä. Digisuotimen ja DAC-7:n väliin sijoitettiin vielä delta-sigma-daceille välttämätön kohinanmuokkauspiiri (SAA7350GB) siirtämään yksibittisen dacin peruskohinaa kuuloalueen ulkopuolelle.
Molemmille kanaville on kaksi sovitettua 1-bittistä DAC-7-muunninta (yhteensä neljä) vastakkaisella polariteetilla. Vastakkaisvaiheiset signaalit summataan dacin jälkeen kohinan ja särön pitämiseksi kurissa. Da-muuntimen perässä on vielä joukko digipuolesta eristettyjä operaatiovahvistimia.
Vaikka CD10 on sisäisesti ollut varsinkin omana aikanaan pitkälle kehittynyt ja laadukas cd-soitin, siitä on vuosien saatossa muodostunut modaajien keskuudessa eräänlainen kestosuosikki. Laitteen kolme tärkeintä parannuskohdetta ovat olleet virtalähde, kello ja analoginen pääteaste.
Käytettävyys ja äänenlaatu
Ulkoisesti CD10 on kuin mikä tahansa cd-soitin: kelkka vasemmalla, näyttö keskellä, nupit oikealla. Näytön saa näppäimellä pois päältä, mutta numeronäppäimet ja pikakelausnäppäimet on delegoitu Marantz RC-10 CD -kaukosäätimelle. Levykelkka avautuu hitaasti mutta varmasti. Takalevyssä on optinen ja koaksiaalinen digilähtö analogisen lisäksi.
Marantz CD10:n valttikortti kilpailijoihin nähden oli sen vankka rakenne, mistä käyttäjä vakuuttuu viimeistään silloin, kun yrittää nostaa soitinta.
Mutta lähtee soittimesta äänikin. Soitinta enemmän kuunnelleet ovat kehuneet äänen laajaa dynamiikkaa, eloisia yksityiskohtia, hienoja vivahteita, rytmistä intensiteettiä ja pulssia, toiston helppoutta, akustisen tilan välittymistä, läpinäkyvyyttä ja ylipäätään voimakasta ja sävyltään analogista ääntä.
Kritiikkiä on saanut diskanttitoisto, jota jotkut ovat pitäneet ylikorostuneena ja turhan terävänä, minkä on saattanut kuulla esimerkiksi viulusoundin rasittavuutena. Tämä ei ole universaali kokemus, eikä kukaan väitä, että CD10 tulisi sen vuoksi saattaa unholaan. Mutta olisiko niin, että kaikesta yrityksestä huolimatta Marantz ei ole sittenkään onnistunut pääsemään kokonaan irti BitStream-muuntimien helmasynnistä? Mistä saammekin oivan aasinsillan CD10:n modifioimiseen.
Vähemmän jitteriä uudella kello-oskillaattorilla
CD10 on nimittäin pitkään ollut modaajien kestosuosikki. Modifiointi-intoa ei ole motivoinut kirpeä diskantti, vaan se, että teknisesti uskottavana ja luotettavana soittimena CD10 tarjoaa modaajille ihanteellisen aihion paranneltavaksi. Kaikkia cd-soittimia ei kannata ottaa työn alle. Ne eivät ole vaivan ja rahanmenon arvoisia. Mutta CD10:n tasoisen soittimen äänen nostaminen seuraavalle laatutasolle on ymmärrettävästi houkutellut monia.
Kolme tärkeintä parannuskohdetta ovat virtalähde, kello ja analoginen pääteaste.
Yleisesti ottaen CD10:n virtalähde on sen verran asiallisesti toteutettu (optimoidut paikalliset virtalähteet digi- ja analogiapiireille, matalakohinaiset regulaattoripiirit ja niin edelleen), että isolle virtalähteen modifioinnille ei ole tarvetta. Sen sijaan, jos vähänkään siltä näyttää, kaikki 20 vuotta vanhat elektrolyyttikondensaattorit (ja ehkä muitakin konkkia) kannattaa vaihtaa vastaaviin nykyaikaisiin ensimmäisenä askeleena alkuperäisen suorituskyvyn palauttamisessa.
Sen sijaan CD10:n da-muuntimen kello-oskillaattori on melko yksinkertainen, eikä pienijitterisin, ja on siksi usein ensimmäinen, joka menee vaihtoon.
Vakiokellon korvaaminen uudella matalajitterisellä kello-oskillaattorilla vähentää säröä audiokaistalla ja yleisen kokemuksen mukaan parantaa myös cd-soittimen ääntä. Markkinoilla on tarkoitukseen valmiita kellomoduuleita, kuten Tentlabsin pienijitterinen XO2/XO3, jota on saatavana eri taajuuksille eri cd-soittimille. Moduulille on erillinen XO Supply -virtalähde.
Eräs tuttavani vaihtoi Tentlabs XO3 -kello-oskillaattorin virtalähteineen toiseen omistamistaan CD10-soittimista. Verratessaan lopputulosta modaamattomaan CD10:een vaikutelma oli, että modifioidun CD10:n ääni (testisignaali) ylimmillä taajuuksilla oli vähemmän kova tai karhea. Kuunteluvaikutelmille antoi tukea FFT-mittaukset (1/19 kilohertsiä), jotka kertoivat modifioidun CD10:n harmonisten särökomponenttien spektrin olevan tasaisempi kuin modaamattoman.
Takalevyssä on optinen ja koaksiaalinen digilähtö analogisen lisäksi sekä erillisen kauko-ohjauksen liitäntä.
Kaksiteräinen miekka
Siinä missä kellon vaihto tarkoittaa kiistatta matalampaa jitteritasoa ja pienempää säröä, eli toisin sanoen virheettömämpää ääntä, pääteasteen operaatiovahvistimien vaihdolle ei ole yhtä yksiselitteistä syytä. Voi käydä niin, että ääni ei ole yhtään sen parempi kuin alkuperäisillä op-ampeilla. Ainakin tuloksen verifiointi on hankalampaa.
CD10:n annossa on NJR:n NJM5532M- ja NJM5534M- (NE5534) -op-vahvistimet, yksi molempia per kanava. Modaajien suosimia korvaavia op-amppeja on ollut esimerkiksi Burr Brown OPA-627. Sen on sanottu lisäävän ääneen “sulavaa herkkyyttä ja yksityiskohtaisuutta” sekä “avaavan äänimaisemaa”. On myös niitä, jotka ovat katsoneet viisaaksi vaihtaa annon op-vahvistimet putkiin. Sekin onnistuu, ja siihenkin löytyy markkinoilta valmiita kortteja integroituine virtalähteineen.
Operaatiovahvistimien vaihto parempiin tai putkiin ei ole sinänsä sen vaikeampaa kuin kello-oskillaattorinkaan vaihtaminen. Kaikki ne kuitenkin vaativat jonkin verran sähköopillisia taustatietoja (mikä tulee mihinkin), vakaata kättä ja tasokasta kolvia. Siksi modaamista voi suositella vain kokeneelle amatöörille tai ammattilaiselle.
Marantz CD10 -cd-soittimia löytyy vielä toisen käden markkinoilta. Kiinnostustakin kunnossa olevaa (ei ongelmia esimerkiksi laserin kanssa) CD10:tä kohtaan on edelleen olemassa soittimen vankan rakenteen ja yleisen laadun takia. Hintapyynnöt vaihtelevat 500:n ja 1 000 euron välillä, mikä kertoo arvostuksesta tätä ikonista soitinta kohtaan. CD10:n kevyempiä sisarmalleja saa selvästi edullisemmin. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tiedossa on kelpo digiääntä ihan ilman paranteluakin.
Marantz CD10:n jälkeen
CD10:n jälkeen Marantz palasi, osin Ken Ishiwatan toimesta, aiheeseen ”CD-63” ja toi markkinoille ensiksi Mk II -version. Siinä Marantz tiettävästi ensimmäistä kertaa hylkäsi Philipsin BitStream-dacit ja siirtyi käyttämään NPC:n vastaavaa delta/sigma-dacia.
Samalla Marantz luopui Philipsin kääntövarsimekanismista ja siirtyi Philipsin CDM-12.1-lineaarimekanismiin kolmipäisellä laserilla ja digitaalisella servo-ohjauksella. Analogisen pääteasteen operaatiovahvistimet korvattiin omilla kohinattomilla HDAM (Hyper Dynamic Amp Modules) -vahvistinmoduuleilla.
CD63:n SE-versio painoi 1,5 kilogrammaa enemmän kuin Mk II, ja CD-63 KI Signature -versio oli vielä sitäkin painavampi ylimitoitetun rengassydänmuuntajan, kuparisuojatun kotelon ja kuparikoteloitujen hdam-vahvistinmoduulien ansiosta. Silti reilulla viidellä kilogrammalla silläkään ei ollut asiaa raskaaseen sarjaan.
CD10 sai myöhemmin seuraa esimerkiksi 16,6 kilogrammaa painavasta Marantz CD-7-soittimesta vuodelta 1999.
Neljä vuotta myöhemmin CD-17 painoi enää kahdeksan kilogrammaa ja CD6005 vuodelta 2009 vain seitsemän kilogrammaa. Paino on tullut tasaisesti alaspäin, tosin CD6007 vuodelta 2020 painoi taas 8,8 kilogrammaa.
Marantzin sa/cd-soittimissa tilanne on ollut vähän toinen: SA-1 vuodelta 2000 painoi 18 ja SA-10 vuodelta 2016 22 kilogrammaa. Väliin mahtuu malleja 7:stä 14 kilogrammaan.
Kommentit