Olipa kyseessä tarve petrata olohuoneen äänentoistoa tai etsinnässä pystyvät monitorit työpöytäkäyttöön, yksinkertaiset aktiivikaiuttimet tarjoavat paljon ominaisuuksia helppokäyttöisessä paketissa – eikä hintakaan varsinaisesti päätä huimaa!
Teksti: Heikki Kivelä ja Teppo Hirvikunnas Kuvat ja mittaukset: Teppo Hirvikunnas
ARGON AUDIO FORTE A5 MK2
EDIFIER S3000 PRO
KLIPSCH R-50PM
MAGNAT TRANSPULS 800A
Äänentoistolaitteiston peruslähtökohtana on melkeinpä aikojen alusta ollut kaiuttimien ja vahvistimen kolminaisuus. Vasta sen jälkeen tulevat varsinaiset äänilähteet. Lähteestä ja äänestä riippumatta, jotta kaiuttimista saadaan ulos ääntä, tarvitaan niiden kanssa myös yhteensopiva vahvistin. Tämä vahvistin voi olla myös sisäänrakennettuna itse kaiuttimeen. Tällaisia kaiuttimia on alettu kutsua aktiivikaiuttimiksi.
Kyse on siis oikeista monitoimikaiuttimista. Kun koko ja hintakin ovat niin sanotusti kompaktilla tasolla, nykyaikaiset aktiivikaiuttimet ovat helppo ja mielenkiintoinen vaihtoehto perinteisemmille äänentoistoseteille ja äänen puolesta varsinkin erilaisille soundbar-ratkaisuille.
Otimme vertailuun neljä enemmän tai vähemmän uutta, keskeisimmillä ominaisuuksilla varustettua aktiivikaiutinsettiä tutuilta ja vähän tuntemattomiltakin valmistajilta. Siinä missä jenkkimerkki Klipsch tuskin esittelyjä kaipaa, eikä vuonna 1973 Saksassa perustettu Magnatkaan varmaan kovin vieras merkki ainakaan hifiharrastajille ole, Argon Audio sen sijaan on tekijänä hiukan tuoreempi Tanskasta. Valtaosalle takuulla tuntemattomin valmistaja taas on Edifier, jonka takaa paljastuu vuodesta 1996 toiminut kiinalaistaustainen audiofiilijoukko. Sama porukka muuten otti vuonna 2012 haltuunsa STAX-kuulokemerkin, eli tyypit ovat kaikesta päätellen todella vakavissaan äänenlaadun kanssa.
Teknisestä toteutuksesta
Jos ollaan oikein tarkkoja, niin tämänkertaisen vertailun kaiuttimista oikeastaan vain Edifier ja Argon Audio ovat varsinaiset oikeat aktiivikaiuttimet. Näin siksi, että oikeissa aktiivikaiuttimissa on useimmiten omat vahvistimet molemmille kaiuttimille (stereoparissa siis kahdelle) ja erilliset vahvistimet kaiuttimien eri äänialueita toistaville elementeille (kaksitiekaiuttimessa omansa siis basso–keskiääni- ja diskanttielementeille). Myös niiden välinen jakosuodatus on tehty aktiivisesti (sähköisellä piirillä ennen vahvistimia).
Kuitenkin nykypäivänä aktiivikaiuttimien nimellä myydään myös äänentoistoratkaisuja, joissa vahvistin on sijoitettu vain paketin toiseen kaiuttimeen ja jakosuodatus tehdään tavallisen kaiuttimen tapaan niin sanotusti passiivisesti. Toinen kaiuttimista liitetään siis toiseen, vahvistimen sisältävään kaiuttimeen yhdyskaapelilla, joka voi olla joko perinteinen kaiutinjohto tavallisilla liittimillä tai sitten jokin eksoottisempi ratkaisu. Tällaisessa tapauksessa kyseessä ovat siis tavalliset passiivikaiuttimet, joiden yhteyteen on lisätty stereovahvistin. Englanniksi näitä kaiuttimia kutsutaan nimellä “powered speakers” (ei siis active speakers).
Neljä näppärää vaihtoehtoa
Saimme tähän vertailuun neljä erilaista aktiivikaiutinjärjestelmää, joista jokainen toimii sellaisenaan enemmän tai vähemmän täysipainoisena äänentoistolaitteistona. Niistä löytyy sisäänrakennettu vahvistin, sisääntulot sekä analogisena että digitaalisena sekä bluetooth-yhteys musiikin suoratoistoon älylaitteelta tai tietokoneelta.
Yhtenä valintakriteerinämme oli myös se, että kaiuttimien tulisi olla kooltaan suhteellisen kompakteja ja siten sopia tyypilliseen sijoitukseen tv-tason, lipaston tai työpöydän päälle tai kirjahyllyyn – ja tietenkin myös asianmukaisille jalustoille, jos käyttäjältä sellaiset sattuu löytymään.
Keskeisimmät liitännät
Liitäntöjen osalta kaikissa testikaiuttimissa on minimissään bluetooth ja kaksi langallista sisääntuloa: yksi analogitulo ja yksi optinen digitulo. Digituloon voi liittää esimerkiksi television ja analogituloon muun laitteen, esimerkiksi cd-soittimen tai tavallisen fm-radion. Bluetooth taas toimii yhdessä älylaitteen kanssa verkkomusiikin kuuntelussa. Liitäntämahdollisuuden kahdelle laitteelle ja myös levysoittimelle tarjoavat kaikki muut paitsi Edifier.
Digitulojen osalta mainittakoon monipuolisimpana Edifier, josta löytyy paitsi optinen toslink- myös koaksiaalinen digiliitäntä sekä asynkroninen usb-liitäntä tietokonetta varten. Toisaalta siitä puuttuu suoran kytkennän televisioon mahdollistava hdmi arc, joka puolestaan löytyy Argon audiosta ja Magnatista. Klipschistäkin löytyy usb-yhteys tietokoneelle, mistä on apua esimerkiksi työpöytäkäytössä.
Helppokäyttöisyys edellä
Vertailumme kaiuttimet ovat kukin toiminnoltaan hyvin suoraviivaisia ratkaisuja. Niiden käyttö ja toiminnot rajoittuvat pääosin kaukosäätimellä tapahtuvaan virran kytkentään ja sammutukseen (ellei se tapahdu automaattisesti), sisääntulon valintaan ja äänenvoimakkuuden säätöön. Näin ollen ratkaisujen väliltä oli jokseenkin hankalaa löytää suuria konkreettisia eroja käytettävyydessä, sillä kaikki pelasivat kaikin puolin asiallisesti.
Koska yhdessäkään kaiuttimessa ei ole varsinaista näyttöä, on esimerkiksi valitun sisääntulon tunnistaminen pelkän ledin värin perusteella hankalaa – varsinkin Magnatin tapauksessa, jossa sisääntulon valinnoille ei ole omia suoravalintapainikkeita, vaan halutun sisääntulo pitää valita askelluspainikkeella sisääntuloja arpomalla ja ledin värien merkitystä muistelemalla.
Jokaisen kaiutinpaketin mukana toimitetaan kaukosäädin pattereineen. Niissä ei sinänsä ole suurta eroa, ja niiden toiminnot hahmottuvat helposti viimeistään käyttöohjetta silmäillessä. Käyttöohjeista puheen ollen yksikään tämänkertaisista malleista ei ole sisällyttänyt myyntipakkaukseen suomenkielistä käyttöohjetta, mutta auttavalla englannilla ja kuvia katselemalla pääsee kyllä pitkälle.
Mittaukset
Kaiuttimista mitattiin vapaakenttävasteet eri kulmissa (Room Eq Wizard -ohjelmalla). Mittauksessa käytettiin kuuntelu-/mittaustilan vaikutuksen eliminoivaa aikaikkunointia noin 400 hertsistä ylöspäin. Sitä matalammat taajuudet mitattiin lähimittauksena bassoelementistä ja refleksiputkesta mittaukset yhdistäen. Bassoalueelle tehtiin vielä mittaustapaan liittyvä kompensaatiolaskenta. Alueet yhdistettiin ohjelmallisesti. Vapaakenttävaste suoraan edestä (musta), 20 asteen kulmassa (tummanharmaa) ja 60 asteen kulmassa (vaaleanharmaa).
1. Argon Audio Forte A5 MK2:n vasteissa on laajahko poikkeama/korostuma 1 800 hertsin alueella ja vastaavasti vaimenemaa 3 000–6 000 hertsin alueella. Toistovaste tasoittuu sivullepäin, mikä tasoittaa myös toistoa akustiikaltaan kovemmassa tilassa. Bassovaste alkaa laskea loivasti 100 hertsin alapuolella, mikä kompensoi bassojen korostumista lähellä takaseinää.
2. Edifier S3000 Prolla on hyvin suorat vasteet, mutta bassoalueella taso voisi olla matalampi ja laskea loivemmin matalia kohti. On ongelmallista, jos kaiutin sijoitetaan lähelle rajapintoja. Toisto ulottuu sinänsä hyvin alas, etenkin kotelon koko huomioiden. Olisikohan toteutettu dsp-korjauksella? Sivusta mitattuna 3 000 hertsissä on korostumaa.
3. Klipsch R-50PM:llä on kohtalaisen tasainen vaste aina 1 000 hertsistä ylöspäin, ja vaste säilyttää muotonsa myös 20–30 asteen kulmassa. Suuntaavuus on tasaista. Bassoalueella vaste alkaa vaimentua loivasti jo 150 hertsistä lukien ja jyrkemmin 50 hertsin jälkeen. Hieman ehkä erikoinen viritys, mutta toimii, kun bassotoisto saa vahvistusta takaseinästä.
4. Magnat Transpuls 800A:n toistovasteissa on aaltoilua aina 600 hertsistä ylöspäin ja outo vaimentuma 600– 1 000 hertsin välillä. Toistovaste on korkeita taajuuksia kohden nouseva. Toisto tasoittuu sivusta mitattuna, joskin 60 asteen kulmassa toisto saisi vaimentua jyrkemmin korkeita taajuuksia kohden. Bassovaste alkaa vaimentumaan loivasti jo 150 hertsin jälkeen, mikä kompensoi hyvin takaseinän aiheuttamaa bassojen korostumista.
Kuuntelu
Kuuntelimme vertailun kaiuttimet hyvin pitkälti sellaisissa olosuhteissa, mihin niiden voisi olettaa tulevan. Eli kaiuttimet sijoitettiin 50 senttimetriä korkean tason päälle television molemmille puolille noin kahden metrin etäisyydelle toisistaan. Itse taso oli tietenkin seinää vasten. Kuunteluetäisyys kaiuttimiin oli noin kolme metriä. Kuunteluhuoneemme ei ole varsinaisesti akustoitu, mutta se on silti akustiikaltaan keskimääräistä pehmeämpi ja kuivempi. Tila ei siis ole pintamateriaaleiltaan kova eikä kaikuisa. Tämä vaikuttaa erityisesti korkeiden taajuuksien toistoon. Kuuntelijoita oli kaksi, ja he antoivat arviot toisistaan riippumatta. Kuuntelu tehtiin avoimena kuunteluna. Kuuntelussa äänilähteinä toimivat muun muassa Mi-televisio, älypuhelimet suoratoistosovelluksineen sekä Bluesoundin Node 2i -verkkosoitin. Kuunteluraportit kaiutinkohtaisissa yhteenvedoissa.
Tehoa järjestelmässä on valmistajan mukaan yhteensä 4 x 80 wattia, ja elementteinä 130 millimetrin bassokeskiääninen ja 26 millimetrin kalottidiskantti.
Järjestelmää ohjataan vain mukana tulevalla kaukosäätimellä, joten se on hyvä pitää tallessa. Kaukosäätimellä onnistuu virtojen kytkentä ja mykistys, lähteiden valinta, bluetooth-parinmuodostus, kappaleiden välillä siirtyminen bluetooth-tilassa sekä luonnollisesti äänenvoimakkuuden säätö. Volyymisäätö on järjestelmän oma, joten esimerkiksi mobiililaitteen tai muun ulkoisen äänilähteen voimakkuus on syytä asettaa maksimiin sitä kautta kuunneltaessa.
Visuaalisesti Forte A5 MK2 on tyylikäs paketti. Mustana testiin saatu versio on silattu kuparisilla renkailla elementtien ympärillä, ja ne saa halutessaan piiloon harmaiden suojaverkkojen taakse. Myös vasemmanpuoleisen kaiuttimen etumaskissa oleva status-led on himmennettävissä, mikä ilahduttaa myöhäisillan leffamaratoneissa. Muut viimeistelyvaihtoehdot ovat valkoinen ja pähkinä.
Liitäntäpuolella Forte A5 MK2 tarjoaa hdmi arcin televisioäänelle, optisen digitaalisen toslink-liitännän, rca-muotoisen stereo-linjatulon ja mm-äänirasioille sopivan levysoitintulon sekä 5.0-version bluetoothin aptx hd- ja aac-koodekeilla. Testeissämme havaitsimme, että kaiuttimen linjatulo oli herkempi yliohjautumaan äänenvoimakkuutta nostettaessa kuin esimerkiksi bluetooth-yhteys. Kaiutin osaa automaattisesti kytkeytyä päälle signaalin havaitessaan, ja äänenvoimakkuutta voi säätää myös television kaukosäätimellä hdmi arc -tilassa ja optisella tulolla.
Forte A5 MK2 sopii parhaiten suhteellisen pieniin tiloihin esimerkiksi televisioäänelle parantajaksi ja arkiseen musiikinkuunteluun kerrostalovoimakkuuksilla. Vaikka setistä irtoaa raamikasta ja menevää ääntä, pieni koko tarkoittaa tässä tapauksessa hiukan maltillisempaa äänellistä suorituskykyä. Mutta on potentiaalisesti monia kohteita, joissa Forte A5 MK2 toimii oikein mainiosti.
Forte A5 MK2:n sisäinen rakenne vahvistimineen on siisti: liittimet ja muut on laitettu omaan tiiviiseen rasiaansa. Itse kotelossa ei ole yhtään vaimennusainetta. Refleksitunneli on kapea ja leveä, ja se kulkee kotelon yläosasta alaspäin, millä on saatu viritystaajuutta alemmas. Elementtejä emme saaneet irti, koska ne on todennäköisesti liimattu etulevyyn.
Argon Audio Forte A5 MK2:n kaukosäädin on hyvä pitää tallessa, sillä itse kaiuttimissa ei ole minkäänlaista ohjausmahdollisuutta. Television kaukosäätimellä tosin on mahdollista säätää äänenvoimakkuutta sen ollessa kytkettynä. Paketissa ei ole mitään äänensävyn säätöjä.
Forte A5 MK2:n takapaneeli on siisti ja yksinkertainen. Mukana on erilliset rca-tulot linjatasoiselle äänilähteelle ja mm-rasialla varustetulle vinyylisoittimelle, subwoofer- lähtö, optinen digitaalinen toslink-tulo, usb-latausliitäntä sekä hdmi arc televisioäänelle. Mukana on myös asianmukainen maadoitusruuvi vinyylisoittimelle sekä alhaalla vasemmalla näkyvä, kiertoliittimellä varustettu din- tyylinen liitäntä kaiuttimien väliselle yhdyskaapelille.
Argon Audio Forte A5 MK2:n yhdyskaapeli on kolmimetrinen, ja sen päissä on pykälää harvinaisemmat, nelipinniset din-tyyliset liitännät. Ratkaisun taustalla lienee se, että kaapelin tulee liikuttaa erillistä signaalia sekä basso- että diskanttielementille. Näin ollen Forte A5 MK2 on niin kutsuttu täysaktiivinen kaiutinjärjestelmä, jossa kummallekin kaiuttimelle ja kaikille elementeille on omat vahvistimensa. Toimitussisältöön kuuluvan kolmimetrisen kaapelin voi halutessaan korvata valmistajan verkkokaupasta tilattavissa olevilla pitemmillä vaihtoehdoilla.
Kuunteluarviot
Teppo Hirvikunnas
Aika tumma ääni ja vaimea keskialue, toisaalta myös hyvin rasittamaton. Yleissävy on siisti ja ihan luonnollisen kuuloinen. Basso soi vähän paksun kuuloisesti, mikä johtuu myös tummasta yleissävystä. Ääni selkeytyy, jos kaiuttimet ottaa selvästi (>40 senttimetriä) etäämmälle takaseinästä. Kun ääneen tottuu, niin ei se ole hassumpi. Toki joillain äänitteillä mennään jo tunkkaisuuden puolelle. Noin 3–4 desibeliä diskanttia lisää olisi tarpeen. Tällöin sointiin tulee enemmän säihkettä, ja oikein kiva ja silti miellyttävä ja rauhallinen perusluonne säilyy. Tämä rauhallisuus kuvaakin sointia kaikkein parhaiten. Bassotoisto ei ole erityisen napakka, mutta toimii. Bassotoisto on yllättävän muhkeaa ja voimallista näinkin pienen kaiuttimesta. Myös äänenpainevarat ovat yllättävän hyvät. Toimii todennäköisesti parhaiten akustiikaltaan kovemmassakin tilassa.
Heikki Kivelä
Pieni kaiutin hyötyy bassotoiston osalta sijoituksesta lähelle seinää tai nurkkaan, sillä siten se saa huomattavasti muhkeutta alimmille taajuuksille. Toisaalta tämä paljastaa tietynlaisen mehevyyden puutteen alemmalla keskialueella ja korostaa kaiuttimen lievää loudness vaikutelmaa, mutta varsinkaan maltillisemmalla voimakkuudella toistossa ei ole pahemmin mukisemista. Stereokuva ei ole erityisen laaja tai vivahteikas, mutta eri elementit asettuvat äänikuvaan kuitenkin luontevasti ja melko tarkkarajaisesti. Ylin diskantti ei ole erityisen kirkas, mikä tekee esimerkiksi symbaaleista hiukan samettisen kuuloiset, mutta eipä yläpää siten myöskään ota korviin kovempaakaan kuunneltaessa. Bassotoisto ei ole mitenkään järin syvä, mutta se pysyy raskasbassoisellakin materiaalilla suhteellisen hyvin kasassa. Kompressio alkaa kyllä kuulua kovempaa kuunneltaessa, mutta mitään turhia sivuääniä tai rupsahteluja ei ilmene. Siisti toteutus siis monelta osin.
Liitäntöjen ja vähän muutenkin toteutuksensa osalta S3000 Pro on ikään kuin toinen jalka pro audion ja toinen tavallisen kuluttajaelektroniikan puolella. Mukana on ensin mainittuun viitaten paitsi balansoitu linjatulo xlr-liittimillä sekä asynkroninen usb-yhteys tietokoneelle myös tavallinen rca-linjatulo sekä koaksiaalinen ja optinen digitaalinen liitäntä esimerkiksi televisiolle tai cd-soittimelle. HDMI ARC -liitäntää paketissa ei ole, mikä on tavallaan harmi.
Kaiuttimen takaa löytyy kiertosäätimet bassolle ja diskantille ±6 desibelin toiminta-alueella, mutta niiden toiminta-aluetta ei ole ilmoitettu. Potikoita pyöriteltäessä vaikutuksessa on pieni viive, joten säätö tapahtuu kaikkea päätellen digitaalisen signaaliprosessorin kautta. Varsinkin lähikenttäkuuntelussa pienemmässä huoneessa bassonsäätö on hyvä, sillä basso korostuu kaiuttimen toistossa melkoisesti, ja tähän kiinnittivät huomiota myös molemmat kuuntelijat.
Mukana on fiksu kaukosäädin, jolla onnistuu virtojen kytkentä ja mykistys, lähteen valinta parinmuodostuksineen, äänenvoimakkuuden säätö sekä toiston ohjaus Bluetooth- ja USB-tiloissa. Lisäksi kaukosäätimessä on neljä esiasetettua EQ-profiilia, joista monitor on tasainen, dynamic tarjoaa "enemmän iskua ja dynamiikkaa", classic tuottaa "klassisen hifisaundin" ja vocal korostaa ihmisääntä. Profiilit ovat luonteeltaan jokseenkin maltilliset, joten ne eivät merkittävästi sävytä kaiuttimen perussaundia.
Kaukosäädin ohjaa järjestelmän omaa voimakkuutta, joten tässäkin esimerkiksi mobiililaitteen äänenvoimakkuus kannattaa asettaa täysille. Television äänenvoimakkuuden ohjaus toslink-liitännällä onnistuu vain MacBook Air -tietokoneeseen muodostui suoraan kuten yleensäkin.
S3000 Pro tarjoaa siinä määrin bassokkaan ja tanakan toiston, ettei se pääse aivan oikeuksiinsa ainakaan pienemmässä kerrostalokämpässä. Akustisesti käsitellyssä, äänieristetyssä studiossa kaiuttimet voivat kuitenkin toimia edukseen, ja niissä riittää tehoa myös esimerkiksi isomman omakotitalon olohuoneen toistotarpeisiin. Äänenpaineen ja bassojen osalta hinta–määräsuhde on melko ällistyttävä!
Edifier S3000 Pro on sisäisesti todella korkeatasoinen kaiutin. Se on aito aktiivitoteutus, sillä kummassakin kaiuttimessa on omat vahvistimensa. Sisäinen rakenne on toteutettu hienosti aina käsin tehtyjä juotoksia myöten ja osiot eristetty toisistaan siististi.
Edifierin kaukosäädin poikkeaa vertailuryhmässä muista lähinnä siltä osin, että siinä on neljä esiasetettua taajuuskorjainprofiilia. Muuten kaukosäädin noudattelee näppäinlogiikaltaan muita ja toimii kuten kuuluukin. Muihin, bulkkimallisempiin kaukosäätimiin verrattuna se on pykälää enemmän pro – kuten oikeastaan koko kaiutinpaketti.
S3000 Pro tarjoaa muista poiketen balansoidun linjatulon xlr-liittimin esimerkiksi tietokoneen ulkoiseselle äänikortille. Toinen poikkeus on kaiuttimista löytyvä koaksiaaliliitäntä, mutta vastaavasti vinyylisoitinottoa tai hdmi arcia ei ole saatavilla. Television saa kuitenkin kytkettyä mukaan optisella toslinkillä tai analogisesti rca-linjatuloa hyödyntäen. Takapaneelista löytyy äänenvoimakkuudensäädön ja tulovalinnan ohella myös ±6 desibelin voimakkuudella toimivat basso- ja diskanttisäädöt.
Kuunteluarviot
Teppo Hirvikunnas
Nyt lähtee bassoa. Ja todellakin enemmän kuin tarpeeksi. Harvoin sanon tätä: “Nyt on liikaa bassoa”. Tai ongelma on enemmänkin basson laadussa. Se on löysä ja kumiseva. Muita äänialueita on ihan turha koittaa arvioida, kun niitä ei kuule kunnolla jyminän alta. Mitä ihmettä tässä on ajateltu. Edes kauttimien bassosäädöllä soundia ei saa kohdalleen. Irti rajapinnoista ja jalustoilla ääni paranee, mutta edelleen bassoissa on mielestäni perustavaa laatua olevaa ongelmaa. Ihan kuin kotelon viritys olisi poskellaan tai jotain. En muista kuulleenipitkään aikaan näin epämääristä bassotoistoa. Outoa suorastaan. Keskialue ja diskantti soi ihan ok, mutta...
Heikki Kivelä
Subjektiivinen aistimus äänenvoimakkuudesta on, että sitä kyllä piisaa. Kuten olettaa saattaa, alimmat bassot korostuvat huoneessa melkoisesti seinänläheisellä sijoituksella, mutta pahimman kuhmun saa kyllä tasoitettua takaa löytyvällä sävynsäätimellä. Muuten bassotoisto on luokassaan todella syvää ja jopa melko dynaamista. Varsinkaan pienempään huoneeseen subwooferia ei todellakaan tarvita setin tueksi. Tasaisella monitor-taajuuskorjainasetuksella äänessä on kieltämättä ripaus studiomaailman kuivuutta ja äänielementtien tarkkarajaisuutta. Kaiuttimien kulmauksella vaihtamalla suuntaavuutta voi hiukan säätää, mikä osaltaan laajentaa myös äänikuvaa. Turhan kuivaksi ääntä ei voi kylläkään sanoa, vaan lopputulos on itse asiassa aika viihdyttävä mutta dynaamisesti tarkka. Oikeastaan ainoa potentiaalinen ongelma on akustisesti haastavassa tilassa takuulla liikaa korostuva basso, mutta muuten kaiuttimien saundi on varsin mukaansatempaava, iso ja koko kaistalta puhdas.
Setin vahvistin ja liitinpaneeli sijaitsevat oikeanpuoleisessa kaiuttimessa, ja vasemmanpuoleinen kaiutin kytketään mukana toimitettavalla nelimetrisellä yhdyskaapelilla. Sen liittiminä ovat perinteiset banaaniliittimet ja naparuuvit, joten halutessaan käyttäjä voi myös korvata yhdyskaapelin millä tahansa vastaavalla, jos asennuspaikka sitä vaatii.
Mukana tulevalla kaukosäätimellä kytkeytyvät virrat ja etumaskin statusledi, säädetään ja mykistetään äänenvoimakkuus, käynnistetään ja pysäytetään Bluetooth-toisto sekä parinmuodostus, ja valitaan ohjelmalähde. Mukana on erikseen kytkettävissä olevan subwooferin tasonsäätö, muttei esimerkiksi raitojen skippausta Bluetooth-tilassa. R-50PM osaa kytkeytyä päälle havaitessaan signaalin, mutta television äänenvoimakkuuden säätö toslink-liitännällä onnistuu vain Klipschin omalla kaukosäätimellä, samoin Bluetooth-tilassa.
Esiasetettuja EQ-profiileja ei ole, mutta dynaaminen basson tasonsäätö määrittelee alimpien taajuuksien tason suhteessa äänenvoimakkuuteen. Ja tämä ominaisuus tuntui toimivan erityyppisillä testimateriaaleilla melko hyvin. Esimerkiksi kerrostalovoimakkuuksilla kuunneltaessa ominaisuus voi tuoda sopivasti muhkeutta toistoon myös vähän maltillisemmilla voimakkuuksilla.
Liitäntöjen osalta kompaktissa paketissa yhdistelmä-RCA linjatasoiselle analogilähteelle tai mm-rasialla varustetulle vinyylisoittimelle, yksi optinen toslink, 3,5 millimetrin aux sekä sub out. Mukana on myös USB-audio tietokoneelle, mutta jostain syystä se ei pelannut Applen MacBook Airin kanssa, mikä on varsin poikkeuksellista. Tästä pieni miinus, samoin siitä, ettei mukana ole HDMI ARC -liitäntää.
Muuten R-50PM on sangen toimiva ja hyväääninen paketti. Se osoittautui kuuntelukokeissa molempien osallistujien ykkösvalinnaksi puhtaasti äänen osalta. Klipschin saundi toimii monessa mielessä ja monella eri materiaalilla, olipa kyse sitten maltillisesta musan fiilistelystä tai vaativasta leffaäänentoistosta.
Klipschin jenkkiperimä näkyy sen sisäisessä toteutuksessa. Kaikki on periaatteessa ihan siistiä ja laadukasta, mutta tietty kiirehtiminen näkyy joiltain osin työn laadussa. Mutta eipä siinä, kaikki toimii, ja kotelon sisällä on kohtuullisesti vaimennusainetta.
Klipschin kaukosäädin on pitkälti samankaltainen kuin muillakin. Poikkeuksena on suora painike etumaskin ledin himmennykseen sekä ulkoisen subbarin tasonsäätö. Raidanvaihtopainikkeita ei ole, mutta dynaamisen basso-eq:n saa sentään päälle ja pois sub-painikkeella.
Klipsch R-50PM tarjoaa kaikki oleellisimmat liitännät. Vippakytkimellä valittavan yhdistelmä-rca:n analogiselle linjalähteelle tai vinyylisoittimelle, 3,5 millimetrin auxin, yhden optisen toslinkin sekä usb-audion tietokoneelle. Mukana on myös subbarilähtö, jolle on oma tasonsäätönsä kaukosäätimessä. Yhteys paketin toiseen kaiuttimeen hoituu perinteisen kaiutinkaapelin avulla, ja takapaneelissa on myös äänenvoimakkuuden säätö ja lähteen valinta.
Kuunteluarviot
Teppo Hirvikunnas
Ensivaikutelma hyvä: hyväsoundinen kaiutin. Vapautunut ja mukavan soljuva toisto. Ylärekisteri soi selkeästi, yksityiskohtaisesti ja ilmavasti mutta ei tee itsestään numeroa – eikä rasita. Toistoalueet kuulostavat toistuvan hyvässä balanssissa ja integroituvan hyvin toisiinsa, vaikka toisto ei ihan flatiksi todennäköisesti olekaan. Hieman ehkä sellainen “kaupallinen” ja omanlainen klangi, mutta juuri sopivasti. Ääni pysyy kasassa, kuuntelipa hiljaa tai kovempaa. Äänikuva piirtyy tarkasti, ja siinä on myös syvyyttä. Basso on hieman pinnassa, mutta siinä on niin ikään hyvä soundi. Se ei toki mene erityisen alas, mutta toimii silti. Näitä todellakin kuuntelee mielellään ja jaksaa myös kuunnella pidempäänkin. PS. Kuultuani nyt kaikki muutkin kaiuttimet, niin nämä olisivat ehdottomasti oma valintani.
Heikki Kivelä
Klipschin ääni on koko kaistalta melko kontrolloitu, kiitos hyvin toimivan dynaamisen basso-EQ:n. Diskantti tikittää nätisti, symbaalit erottuvat omalla kaistallaan, keskialueella on sopivasti massaa ja basso melko lailla sopusuhtainen. Myös stereokuva on pykälää leveämpi, eikä torvitoteutuksesta huolimatta ääni ole niin suuntaavaa sorttia kuin voisi olettaa. Sikäli R-50PM onnistuu tarjoilemaan kelpoa ääntä koko kotisohvalle. Vertailun kontekstissa Edifierin massiivisuuteen Klipsch ei toistollaan yllä, mutta yleisesti ottaen hillitty ja siisti profiili sopii paremmin pieniin ja mahdollisesti akustisesti vähän haastavampiin tiloihin dynaamisen ja tarkan bassotoistonsa ansiosta. Yleinen toistoprofiili on Klipschin kohdalla kenties lähimpänä tietynlaista hifi-ideaalia. Plussaa kaikkiruokaisuudesta!
Magnatin retrokuosi on tässä vertailussa täysin omassa luokassaan. Teknisesti Klipschin linjoja noudatellen kookas 26 millimetrin kalottidiskantti on maltillisen kokoisen torven kurkussa, 175-millimetrisessä bassokeskiäänisessä on muhkeat kangasripustukset, ja kaiuttimien tuplarefleksiaukot sijaitsevat etupaneelissa. Koteloiden kyljistä puolestaan löytyy nättiä puuviilua, ja jossain määrin huomiota herättävän etumaskin saa rauhoitettua mukana tulevilla suojaverkoilla. Mukana on myös neljä kumista korokepalaa, joilla saa vähän nostettua kaiuttimien etureunaa ja suunnattua niitä esimerkiksi matalalta tv-tasolta ylöspäin.
Klipschin tavoin setin vasemmanpuoleinen kaiutin kytketään mukaan tavallisella kaiutinkaapelilla, ja kaiutinpäästä löytyy naparuuvit. Näin käyttäjä voi tarvittaessa korvata yhdyskaapelin millä tahansa sopivan mittaisella kaiutinjohdolla. Setin 2 x 60 watin vahvistin ja liitinpaneeli löytyvät oikeanpuoleisesta kaiuttimesta.
Pakettia ohjataan kaukosäätimellä, josta löytyy virtapainike, parinmuodostuspainike, äänenvoimakkuuden ja toistolähteen valinnat, mykistys sekä basson ja diskantin tasonsäätö ja asetukset nollaava linear-painike. Käyttäjän kontolle jää omaksua oikeanpuoleisen kaiuttimen etulevystä löytyvän statusledin ilmaisema toistolähde, sillä kaukosäätimessä ei ole lähteen suoraa valintaa. Järjestelmä ei myöskään osaa automaattisesti kytkeytyä päälle tai hakeutua oikeaan ottoon signaalin havaitessaan.
Liitäntöjen osalta mukana on melko lailla sama setti kuin Klipschillä, mutta USB-audion sijasta tarjolla on HDMI ARC. Siispä jos hiukan suurempi koko ja levottomampi muotoilu eivät haittaa, eikä kaiuttimia ole tarkoitus sijoittaa lähikenttään työpöydälle, Magnat toimii mainiosti esimerkiksi vähän kookkaamman television kylkiin asetettuna.
Äänen suhteen Magnat yllätti, ennen kaikkea positiivisesti. Siinä missä Transpuls 800A:n ulkomuoto kielii kenties rennosta retro-otteesta, todellisuudessa kaiuttimien ääni oli hyvinkin dynaaminen ja reaktiivinen nykyaikaisella ääripäiden korostuksella. Eteenpäin suunnattujen refleksiaukkojen ansiosta kaiuttimet myös toimivat piirun verran paremmin lähempänä takaseinää. Leffojen dialogeissa oli selkeyttä ylemmällä keskialueella ja potkua bassoisissa LFE-tehosteissa, mutta myös eri musiikkigenret toistuivat mukiinmenevällä otteella.
Tässä ryhmässä muita selvästi kalliimpi hinta ei ehkä kaikilta osin ole perusteltu, mutta ei Transpuls 800A:ssa silti merkittäviä moitteita ole. Jos ulkonäkö uppoaa ja käyttölogiikan omaksuu, Magnatin saundi on omalla tavallaan siisti!
Saksalaisen Magnatin Transpuls 800A on toteutukseltaan asiallinen, perussiisti kaiutin, jossa on käytetty laadukkaan oloisia osia, esimerkkinä erillinen passiivijakosuodatin komponentteineen. Kaiuttimen bassoelementti on vanhahtavan näköinen, perinteinen paperimassakartio, joka kylläkin on herkkäliikkeinen perinteisellä paperimassakartio, joka kylläkin on herkkäliikkeinen perinteisellä kangastyyppisellä ripustuksella. Diskantti on Klipschin tavoin torvikuormitteinen mutta Magnatin toteutuksessa kevyellä magneetilla. Halvahkon oloinen mutta asiallinen elementti sekin. Koteloiden tupla-refleksiaukot sijaitsevat etupaneelissa, samoin äänenlähteestä kertova led-näyttö.
Magnatin kaukosäädin poikkeaa parilla tapaa muista. Siinä ei ole bt-toistolle minkäänlaista ohjausta saati suoraa lähdevalintaa, mikä vaatii käyttäjältä vähän opettelua, mutta tarjolla on basson ja diskantin tasonsäätö sekä asetukset nollaava linear-painike.
Transpuls 800A:n takapaneeli tarjoaa yhdistetyn linja- ja levysoitintulon rca-liitännällä, 3,5 millimetrin auxin, yhden optisen toslinkin ja hdmi arcin televisiolle, subbarilähdön sekä asialliset naparuuvit kaiuttimien yhdyskaapelille. Takaa löytyy myös kiertosäädin, jolla onnistuu äänenvoimakkuuden säätö ja lähteen valinta.
Magnat Transpuls 800:n vahvistimessa on runsaasti osia, ja se on laadukkaan oloinen liittimien ynnä muiden yksityiskohtien osalta. Sama pätee toisen asteen suodatuksella toimivaan erilliseen passiivijakosuotimeen komponentteineen.
Kuunteluarviot:
Teppo Hirvikunnas
Selvästi ylempiä äänialueita korostava, mutta omalla tavallaan silti ”maukas” soundi. Ylärekisteri ei ole sävyltään kaikkein siistein ja ainakaan hifistynyt, mutta ääni ei ole mielestäni silti rasittava. Tässäkin on hieman sellainen loudnessmainen sävy, mutta silti keskialueella hyvin erotteleva. Soi hyvin myös hiljaa kuunneltaessa. Menevä soundi. Toimii niin kevyellä kuin klassisellakin musiikilla. Kaikkiruokainen. Basso soi aavistuksen paksusti ja/tai alemmalla keskialueella on jotain epämääräistä vaimeutta. Mutta basso-osasto on silti ihan dynaaminen ja potkiva. Toimii myös lähellä seinää hyvin. Muistuttaa ehkä hieman Klipschiä, mutta aavistuksen ”rouheammalla” soundilla. Kaukosäätimen sävynsäädöillä on muuten todella helppo hienosäätää soundia mieleisekseen ja tilan akustiikkaan sopivaksi (kaukosäädin vaatii muuten tarkan suuntauksen). Näitäkin kuuntelee oikein mielikseen.
Heikki Kivelä
Rennon retroasun ei kannata antaa hämätä, sillä Magnatin toisto on kaikin puolin nykyaikaiseen tyyliin viritettyä. Ja vieläpä hyvällä tavalla, sillä ääni on dynaamista, hyvässä kontrollissa ja toistokaistan suhteen tasapainossa – linear-asetuksella kuunneltuna. Toki halutessaan käyttäjä voi korostaa joko bassoa tai diskanttia, mistä on hyvinkin hyötyä esimerkiksi myöhäisillassa leffoja katsellessa. Dialogi ja lauluääni toistuvat molemmat hyvällä resoluutiolla ja tarkkuudella, ja kaiuttimen äänikuva on hyvällä tavalla nipussa. Subjektiivisesti arvioituna kaiutin ei myöskään ole niin herkkä akustisen tilan ominaisuuksille.
Kommentit