Tonnin all-in-one
Kyseessä on melko kallis, 1 000 euron hintainen, tason päälle sijoitettavaksi tarkoitettu yhdistelmäsoitin, joka pitää sisällään modernin verkkosoittimen lisäksi perinteisen CD-soittimen ja perinteisen FM-radio. CD-levytkin ovat nimittäin alkaneet nousta uudelleen suosioon. Onhan niiden fyysisyys edelleen oma juttunsa ja äänikin Spotify-tasoa paljon parempi. Monelle myös radio on edelleen tärkeä ohjelmalähde.
Verkkosoitin taas pitää sisällään nettiradion, DNLA-toiston verkkoon liitetyiltä tietokoneilta/verkkokovalevyiltä, Apple AirPlay 2:n ja Chromecastin kautta kaikki tärkeimmät suoratoistopalvelut, myös Spotify Connectin, niin ja tottakai perustason Bluetoothin. Technicsin Music Center -sovellus sisältää myös optiot Deezerille, Amazon Musicille ja Tidalille (MQA-tuella). Sovelluksessa on myös laitteen ohjaus ja kaikki toiminnot aina ajastinta myöten.
Laitteesta löytyy myös yksi linjatulo, levysoitintulo (siis vinyyli) RIAA-korjaimella, yksi optinen ja yksi koaksiaalinen digitulo sekä USB-B DAC -tulo tietokoneelle. Etupaneelissa on USB-A -portti sekä 3,5 millimetrin kuulokelähtö. Takaa löytyy myös subwooferille linjalähtö. Kaiuttimille (yksi pari) on järeät kullatut naparuuviliittimet.
Tuosta levysoitintulosta sen verran, että monissa levysoittimissa (paitsi kalliimmissa) on nykyään sisäänrakennettu RIAA-korjain/esivahvistin (jota siis tarvitaan levysoittimen äänirasialta saatavan matalan antojännitteen vahvistamiseksi ja vinyylilevyjen tuotannossa käytettävän taajuuskompensaation korjaamiseksi). Nämä sisäänrakennetut RIAA-korjaimet/esivahvistimet ovat osoittautuneet usein niin hyvin soittimen äänirasian kanssa toimiviksi, että vahvistimen omaa erillistä phono-tuloa ei kannata käyttää. Tämä kannattaa toki itse kokeilla.
Yksi asia, mitä liitännöistä toivoisi, on HDMI (CEC/ARC-ominaisuudella). Se olisi kätevin tapa liittää television ääni osaksi äänijärjestelmää. Toki äänen saa liitettyä laitteen optiseen digituloon, mutta tällöin äänenvoimakkuutta ei pysty säätämään television omasta kaukosäätimestä.
Käytössä
Periaatteessa Technics on helppo ottaa käyttöön. Siinä auttaa esimerkillisen seikkaperäinen suomenkielinen käyttöohje. Tästä kiitos ja 10 pistettä. Ottakaa muut mallia!
Periaatteessa töpseli seinään, kaiuttimet kiinni, virrat päälle. radiokanavien automaattihaku ja cd-levy soimaan. Mutta… Verkko-ominaisuuksien ja ohjainsovelluksen käyttöönotto oli jo haastavampaa (kuten valitettavasti usein tuppaa olemaan). Laiteen asennus aloitetaan mobiiilaiteeseen asennettavalla Technics Music Center -sovelluksella, joka opastaa yhdistämään laitteen ensin langattomaan (tai langalliseen) verkkoon käyttäen Google Home -sovellusta (ja tiliä). Tapauksessamme homma jumittui pitkään lähes 15 minuutin ohjelmiston päivityssessioon ja koko homman uudelleen aloittamiseen. Tämän jälkeen Google Home -sovellus ilmoitti, että laite on jo käytössä! Mutta kuinka ollakaan, se olikin ilmestynyt Technicsin sovellukseen.
Tämän jälkeen kaikki sujuikin kuin tanssi (melkein). Laitetta on helppo käyttää sen omalla kaukosäätimellä, paitsi että sisääntuloille ei ole kaukosäätimessä omia suoravalintapainikkeita. Ne pitää arpoa askeltamalla ja pientä näyttöä tihrustamalla. Suorat valinnat löytyvät vain CD:lle, radiolle ja Bluetooth-paritukselle. Sovelluksessa sisääntuloille on sitä vastoin omat valintapainikkeet. Käyttö on helpointa sovelluksella. Laitteen oma näyttö on pienehkö mutta selkeä ja ajaa asiansa. CD-soitin sijaitsee laitteen päällä, mikä asettaa rajoituksia sijoitukselle. Levy ladataan manuaalisesti sivuun käännettävän pleksiluukun alle, mistä levyn pyöriminen on nähtävissä. Levylle on myös oma valo. Tässä hintaluokassa olisi ehkä odottanut luukun olevan lasia pleksin sijasta ja kääntyvän sivuun moottorilla. Myös etupaneelin design ja sen USB-aukko ei oikein istu muuten korkeaan laatuvaikutelmaan.
CD-soitin toimi hyvin ja soitti myös hieman naarmuisempiakin levyjä. FM-radio on kohtalaisen herkkä ja ääneltään hyvä, kunhan antenniasiat ovat kunnossa. Radiota kuuntelee mielellään. Myöskään suoratoistopalveluiden toiminnassa ei ollut käyttöönoton jälkeen huomautettavaa.
Emme saaneet avattua laitetta, joten tässä valmistajan kuva sisältä. Vahvistin on Technicsin oma versio D-luokasta. Signaali käsitellään etuasteesta pääteasteeseen täysin digitaalisena. Rakenne on siisti sisältäen muun muassa kaksoisvirtalähteen.
Laitteen oma näyttö on pienehkö, mutta ajaa asiansa. Se on samalla kosketusnäyttö, eli monet toiminnot hoituvat myös sen kautta.
Etupaneelin puhtaan tyylin rikkoo sen vasemmassa laidassa oleva USB-A-paikka. Sen olisi voinut piilottaa edes luukun taakse. Ja kuinka moni edes enää soittaa musiikkia muistitikulta?
Sijoituksen mukaan
Laitteen valikosta ja myös sovelluksesta löytyy mielenkiintoinen SpaceTune-valinta, jolla määritellään kaiuttimien sijoitus. Kaiuttimien sijainnilla on nimittäin toistoon erittäin suuri vaikutus, erityisesti matalilla taajuuksilla, mutta myös keskitaajuuksilla. Kaiuttimen lähellä olevat rajapinnat (seinät) vahvistavat bassotoistoa, ja tämä voi tehdä äänestä liian bassovoittoisen ja jopa tynnyrimäisesti kumisevan. Nurkkasijoitus on tässä suhteessa kaikkein ongelmallisin.
Technicsin SpaceTunen idea on varmaankin kompensoida näitä sijoituksesta aiheutuvia muutoksia. Asetuksissa on valittavana Free (vapaa sijoitus), Wall (seinä), Corner (nurkka) ja In The Shelf (hylly) sekä Custom, jossa vasemmalle ja oikealle kaiuttimelle voidaan valita oma asetus. Sovelluksessa on tarjolla myös vielä Measurement, joka säätää toiston kanavakohtaisesti mittauksen perusteella, mutta tämä toimii vain iOS-sovelluksessa. Siis tavallaan kuin jokin huonekorjaus! Aargh – miksei Androidille?
Sijoituspaikkakohtaisten asetusten kohdalla jäi hieman epäselväksi, parantuiko ääni vai ei. Asetukset nimittäin kuulostivat ja myös mittauksissa näyttivät vaikuttavan pääasiassa muuhun kuin bassoalueen toistoon. Kun taas mittaukseen perustuva korjaus näytti ja myös kuulosti oikeasti korjaavan toistoa. Niin tai näin, jokainen voi silti kokeilla, mikä asetuksista sopii parhaiten omaan käyttöön.
Laitteessa siis vaikuttaa olevan DSP ja taajuuskorjain. Miksi ihmeessä siihen ei voi olla käyttäjällä suoraa pääsyä?
Massasta edukseen poikkeava
Technics S-C600 on massasta tyyliltään edukseen poikkeava kompaktin kokoinen yhdistelmälaite, joka pitää sisällään erilaisten verkkotoistomahdollisuuksien lisäksi myös CD-soittimen ja perinteisen FM-radion. Nämä ovat monelle tärkeitä ohjelmalähteitä ja myös monella tapaa parempia kuin suoratoistopalvelut. Ne tarjoavat mahdollisuuden kuunnella musiikkia kenties laadukkaammin, uudella tavalla ja radion osalta yllätyksellisemmin, puheohjelmia unohtamatta. Verkkosoitin toimii myös hyvin, ja sovellus on käytöönottoa lukuun ottamatta selkeä ja toimiva. Käyttö onnistuu toisaalta hyvin myös ilman sitä. Laitteen kaukosäädin on riittävän suuri ja selkeä. Ainoa miinus tulee sisääntulojen suoravalintojen puutteesta. Erityismaininta taas annettakoon erinomaisesta suomenkielisestä käyttöohjeesta.
Laite toimii kuten pitää, ja sen käyttö on kohtalaisen helppoa. Ääni on kaikilla ohjelmalähteillä kirkas ja erotteleva ja laadukas, voisi jopa sanoa että hifistynyt. Laite ansaitsee seurakseen laadukkaat kaiuttimet. Vahvistimessa riittää tehoa ohjaamaan epäherkempiä tai isompia kaiuttimia. Toki laitteen kokoluokka ja käyttötarkoitus huomioiden. Tässä hintaluokassa löytyy toki vaikka mitä, mutta jos ja kun kyse on yhdistelmälaitteesta, tyyli puhuttelee ja varaa on, niin tässä olisi mainio laite.
Jitter ja Noise Shaping?
Nämä tekniset ja usein markkinoinnissa esiintyvät termit ovat monelle täyttä hepreaa. Tässä aiheesta hieman kansantajuisemmin.
Jitter tarkoittaa ajallista epätarkkuutta ja vaihteluita digitaalisessa signaalissa. Jitterissä puhutaan tietenkin hyvin pienistä aikaviiveistä ja eroista, jotka mitataan usein mikrosekunteina (miljoonasosasekunteina) tai jopa nanosekunteina (miljardisosasekunteina). Digitaalisessa äänentoistossa nämä pienet viiveet voivat johtua monista tekijöistä, kuten signaalin siirrossa käytettävän laitteiston ominaisuuksista, digitaalisen signaalinkäsittelyn nopeudesta ja niin edelleen.
Ideaalitilanteessa jokaisen digitaaliseen muotoon muutetun äänisignaalin bitin eli digitaalisen tiedon merkkijonon pitäisi saapua ja sitä pitäisi käsitellä täsmällisesti oikeassa järjestyksessä ja ajassa. Todellisuudessa laitteiden välillä ja signaalin siirrossa voi esiintyä pieniä viiveitä tai ajoituksen vaihteluja, jotka aiheuttavat tätä niin sanottua jitteriä. Jos esimerkiksi tietty bittijono saapuu liian myöhään tai liian aikaisin suhteessa muihin bitteihin, se voi aiheuttaa signaaliin käsittelyssä muutoksia, jotka voivat kuulua digitaalisesta analogiseksi takaisin muunnetussa äänisignaalissa eri tavoin.
Digitaali–analogimuunnos perustuu digitaalisen signaalin muuntamiseen jatkuvaksi analogiseksi aaltomuodoksi, joka vastaa alkuperäistä ääntä. Jitterin aiheuttamat pienetkin ajoituserot voivat muuttaa äänen aaltomuodon muotoa tai ajoitusta, mikä voi vaikuttaa äänen sävyyn, puhtauteen ja yksityiskohtien selkeyteen. Äänen eri taajuuksien ja sävyjen havaitseminen taas perustuu osittain siihen, miten ääniaallot yhdistyvät ja vuorovaikuttavat keskenään.
Vaikka erot ovat äärimmäisen pieniä, niin ihmiskorvalla (tai lähinnä siis aivoilla) on kyky havaita hyvin pieniäkin eroja äänen ajoituksessa ja sävyssä. Tämä herkkyys on keskeinen syy siihen, miksi jopa äärimmäisen pienet aikaerot digitaalisessa signaalissa voivat aiheuttaa kuultavia eroja, kun signaali muutetaan analogiseksi. Pienetkin aikaviiveet voivat muuttaa äänen kompleksisten aaltomuotojen yhdistymistä (faasi), mikä voi vaikuttaa äänen taajuusvasteeseen ja siihen, miten eri taajuudet sekoittuvat yhteen. Tämä voi muuttaa äänen väriä ja tilavaikutelmaa.
Stereotoistossa pienet ajoituserot vasemman ja oikean kanavan välillä voivat heikentää stereokuvan tarkkuutta ja tilavaikutelman syvyyttä, koska korvamme ja aivomme käyttävät näitä ajoituseroja paikantamaan äänilähteitä tilassa.
Ihmiskorva on siis erittäin taitava havaitsemaan pieniäkin eroja äänen ajoituksessa ja yhdistämään ne osaksi kokonaiskuulokuvaa. Tämän vuoksi jopa äärimmäisen pienet ajoituserot voivat muuttaa äänen laatua ja kuuntelukokemusta, kun digitaalinen signaali muunnetaan analogiseksi.
Noise Shaping puolestaan on digitaalisen signaalinkäsittelyn tekniikka, jota käytetään parantamaan äänisignaalin laatua vähentämällä niin sanottua kvantisointikohinaa korvalle herkillä taajuuksilla. Kohinan muotoilun perusidea on siis tavallaan siirtää kohinaa äänen kannalta vähemmän kriittisille taajuusalueille, tyypillisesti korkeammille taajuuksille, joilla korvan herkkyys on pienempi. Tämä tekniikka on hyödyllinen niin digitaali–analogimuunnoksessa (DAC) kuin analogi–digitaalimuunnoksessa (ADC), jossa kvantisointikohina on väistämätöntä.
Kvantisointikohina syntyy, kun jatkuva äänisignaali muunnetaan digitaaliseen muotoon ja signaalin amplitudi kvantisoidaan eli muutetaan numeerisiksi arvoksi.
Kun ääni tallennetaan digitaaliseksi, se tallennetaan sarjaksi nollia ja ykkösiä, jotka edustavat äänen voimakkuutta eri kohdissa signaali- ja aikajanaa. Kvantisointiprosessissa jatkuvan signaalin arvot jaetaan näytteenottojen taajuuden (määrä per sekunti) mukaisiin osiin eli kvantteihin, ja jokainen näyte (eli äänen voimakkuuden arvo tietyllä hetkellä) pyöristetään lähimpään kvanttien määrittelemään arvoon. Tämä mahdollistaa analogisen signaalin esittämisen rajoitetulla määrällä digitaalisia arvoja.
Kvantisointi on välttämätöntä DA–AD-muunnoksessa, mutta se tuottaa väistämättä pienen määrän kohinaa (virheitä), koska alkuperäistä signaalia pyöristetään lähimpään kvantisointitasoon.
Noise shaping -tekniikan avulla tämä kohina siis ikään kuin muotoillaan ja siirretään pois ihmiskorvan herkimmiltä taajuusalueilta. Tekniikka hyödyntää digitaalisen signaalinkäsittelyn algoritmeja, jotka suodattavat ja uudelleen jakavat kvantisointikohinan spektrin niin, että kohinan energia keskittyy taajuusalueille, joilla se on vähiten haitallista äänenlaadulle. Tämän seurauksena kohina tulee vähemmän havaittavaksi ja äänisignaalin laatu paranee, tai siis ainakin on lähempänä alkuperäistä.
Ja jälleen kyse siis hyvin pienistä asioista ja nyannsseista – eli siitä niin sanotusta hifistelystä. Vähän niin kuin viinin aromit ja “maun viipyily kielen takaosassa”.
Jaa Jaa artikkeli