Teksti Teppo HirviKunnas
Ja voiko kaiutin olla erityisen sopiva vain tietyn tyyppiselle musiikille?
Hifin periaate tarkoittaa mahdollisimman muuttumatonta ääntä. Hifikaiuttimella ei saisi olla siis omaa soundia. Sen pitäisi toistaa ääni mahdollisimman muuttumattomana, neutraalisti ja tarkasti, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että sen pitäisi toistaa musiikki juuri sellaisena kuin sen on alunperin tarkoitettu, siitä mitään taajuusaluetta korostaen tai vaimentaen. Musiikkilajista riippumatta. No tällaista kaiutinta ei ole vielä keksitty. Jokaisella kaiuttimella on enemmän tai vähemmän oma soundinsa.
Testeissä törmäämme usein kaiuttimiin, jotka kuulostavat toimivan hyvin juuri tietyn tyyppisellä musiikilla. Tämä ilmiö on havaittavissa oikeastaan jokaisessa kaiutintestissä. Kaiutin soi siis jollain tavalla hifikäsitteestä merkittävästikin poikkeavasti, mutta kaiutin kuulostaa toimivan silti, ja jopa erityisen hyvin jollain tietyllä musiikkityylillä, kuten esimerkiksi vaikka kirkassävyisesti miksatulla rock-musiikilla, rauhallisella akustisella jazzilla, elektronisella musalla tai vaikka klassisella. Mutta ei läheskään kaikilla. Tällainen kaiutin ei kuitenkaan ole hifimääritelmän mukainen. Mitä enemmän sillä on niin sanottua omaa soundia, sitä enemmän se muuttaa ääntä. Kaiutin ikään kuin miksaa ääntä uudelleen. Ja se ei ole, ainakaan hifissä, tarkoitus.
Ääntä ja laatua arvioitaessa liikumme kuitenkin myös hyvin subjektiivisella alueella. Eri musiikkityylit korostavat erilaisia äänellisiä elementtejä. Esimerkiksi bassovoittoinen hip hop tai elektroninen tanssimusiikki saattavat hyötyä kaiuttimista, jotka toistavat syvät bassotaajuudet voimakkaasti ja puhtaasti. Vastaavasti klassinen musiikki ja jazz paljastavat kaiuttimien kyvyn erottaa hienovaraiset yksityiskohdat ja vivahteet tarjoten rikkaan kuuntelukokemuksen, jossa jokainen instrumentti ja sävy tulee esiin. Eroa on myös kaiuttimen kyvyssä välittää äänitteen tilavaikutelma niin leveys-, korkeus- kuin syvyyssuunnassakin.
Pitääkö kaiuttimet siis valita aina sen mukaan, mikä tuntuu sopivan parhaiten juuri mieleiselleen musiikkilajille ja mikä kuulostaa itsestä parhaalta? Entä voiko kaiutin kuulostaa hyvältä, vaikka sen toistobalanssi olisi vääristynyt?
Vastaus on kyllä ja ei. Kaiuttimen valinta on lopulta henkilökohtainen päätös, joka riippuu monista tekijöistä, kuten kuuntelutottumuksista, musiikkimieltymyksistä, kuunteluympäristöstä ja tietenkin siitä, minkälaisen kuuntelukokemuksen kuulija haluaa saavuttaa. Vastaus kysymykseen, pitääkö kaiutin valita sen mukaan, mikä itsestä kuulostaa hyvältä, vaikka toistobalanssi olisi hifimielessä vääristynyt, on siis kyllä – mutta…
Kuulijan tarpeet
Jos kuulijan ensisijainen tavoite on nauttia musiikista tavalla, joka tuottaa henkilökohtaista mielihyvää ja tyydytystä, kaiuttimen valinta sen perusteella, mikä kuulostaa subjektiivisesti parhaalta, on perusteltua. Musiikin kuuntelun tarkoitus on usein tuottaa nautintoa, ja jos tietty kaiutinmalli resonoi kuulijan kanssa paremmin tietyllä musiikkigenrellä, se voi olla oikea valinta kyseiselle kuulijalle.
Äänenlaadun monimuotoisuus
Eri kaiuttimet tuottavat ääntä eri tavoin, ja jokaisella on oma ainutlaatuinen ääniprofiilinsa. Jotkut kaiuttimet voivat korostaa bassotaajuuksia, mikä saattaa sopia paremmin modernille elektroniselle musiikille tai hip hopille. Toiset taas saattavat olla tarkempia keski- ja korkeilla taajuuksilla, mikä tekee niistä kenties soveltuvampia akustiselle musiikille tai klassiselle.
Toistobalanssin merkitys
Vaikka toistobalanssin vääristymä voi olla vastoin hifin periaatetta, on subjektiivinen kuuntelukokemus usein monimutkaisempi. Jotkut kuulijat saattavat arvostaa tietyntyyppistä vääristymää tai värittymistä, koska se vahvistaa heidän musiikkikokemuksensa tunnetta. Tämä ei tarkoita, että vääristynyt toistobalanssi olisi objektiivisesti parempi, mutta se voi olla miellyttävämpi tai sopivampi tietyille kuulijoille.
Tottuminen
Tietynlaiseen ääneen myös tottuu. Korvat tai oikeastaan siis aivot tottuvat nopeasti tietynlaiseen ääneen, siis jos on kyse pääasiassa eri äänialueiden välisestä toistobalanssista. Toki siis jossain rajoissa tämäkin. Toisaalta taas esimerkiksi kovempaa soiva kaiutin kuulostaa useimmiten paremmalta kuin hiljempaa soiva kaiutin. Tämä koskee yhtälailla korostunutta basso- ja diskanttitoistoa, etenkin hiljaisilla äänenvoimakkuuksilla. Mutta pidempään kuunneltaessa tämä saattaa alkaa häiritä. Kaiuttimia vertailtaessa tulisikin kuunnella niitä riittävän pitkään ja erilaisella musiikilla. Hyvän kaiuttimen tunnistaa siitä, että se soi hyvin kaikenlaisella musiikilla.
Oppiminen
Edellä mainittuun liittyy myös oppiminen. Mitä enemmän kuuntelijalla on kokemusta kuuntelemisesta, erilaisista kaiuttimista ja erilaisesta äänestä, ennen kaikkea luonnonmukaisesta, sitä helpompaa on analysoida ääntä ja kuulemaansa eli erottaa myös hyvä ääni vähemmän hyvästä.
Kuunteluympäristön vaikutus
Eikä pidä unohtaa, että kaiuttimen toistobalanssiin vaikuttaa myös kuunteluympäristö. Huoneen akustiikka, kaiuttimen sijoittelu ja muut ympäristötekijät voivat vaikuttaa siihen, miltä ääni korvaan saapuessaan lopulta kuulostaa. Kaiutin, joka kuulostaa hyvältä yhdessä ympäristössä, ei välttämättä toimi yhtä hyvin toisessa. Ymmärrys akustiikan vaikutuksesta toistoon on tämän takia tärkeää. Tässä kokeneen hifitoimittajan neuvot saattavat olla tärkeitä.
Kriittinen suhtautuminen omiin mieltymyksiin
Valitessamme kaiuttimia omien mieltymystemme perusteella on tärkeää suhtautua kuulemaansa kriittisesti sekä siihen, mitä todella ääneltä odotamme. Kaiuttimen valinta kun tasapainoilee hifi-ihanteiden ja subjektiivisen kuuntelukokemuksen välillä. Vaikka on luonnollista ihastua sellaisen äänen, joka tuottaa välitöntä mielihyvää, niin on hyvä myös tiedostaa, miten valintamme vaikuttavat musiikin kokonaisvaltaiseen kuuntelukokemukseen. Tämä ei ole kehotus hylätä henkilökohtaisia mieltymyksiä, vaan pikemminkin kutsu laajentaa musiikillista näkemystä ja avartaa kuuntelukokemuksia – pitäen mielessä hifiäänen perimmäisen tavoitteen: musiikin toistamisen mahdollisimman todenmukaisesti.
Toisaalta kaiuttimen valinta, joka perustuu pelkästään siihen, mikä kuulostaa hyvältä, on myös ihan oikein, vaikka kyse ei olisikaan hifistä. Tässä ei ole mitään väärää, mutta tämä on hyvä tiedostaa.
Apua asiantijoilta
Paljon kuuntelua ammatikseen tekevät, esimerkiksi myyjät ja etenkin hifitoimittajat ovat hyvä apu kaiuttimien valinnassa. Heidän arvionsa tuovat perspektiiviä, joka auttaa kuluttajia ymmärtämään, miten tietty kaiutin soveltuu eri musiikkigenreihin, kuunteluympäristöihin ja myös henkilökohtaisiin kuuntelumieltymyksiin.
Hifitoimittajat tukeutuvat vuosien kokemukseensa ja syvälliseen äänenlaadun ymmärtämiseen arvioidessaan kaiuttimia. Heidän kykynsä erottaa hienovaraiset äänenlaadun erot ja ymmärtää teknisten ominaisuuksien vaikutus musiikin toistoon tarjoaa arvokasta tietoa, joka ei välttämättä tule ilmi pelkästään teknisiä speksejä tutkimalla.
Jaa Jaa artikkeli