Teksti Teppo HirviKunnas Kuvat Teppo Hirvikunnas ja (“passikuvat” valmistajalta)
Kolme hyvinkin erilaista vinyylin pyörittäjää.
Levysoittimia ovat tulleet nyt suosituiksi ja markkinoille tulee niin uusia kuin vanhempia levysoitinbrändejä jo olemassa olevien valtamerkkien rinnalle.. Tämän innostamana päätimme ottaa kuitenkin testiin kolme sinänsä tunnettua, mutta levysoittimissa vähemmän esillä ollutta merkkiä. JBL, Lenco ja Thorens . Ei varsinaiseen vertailuun, vaan lähinnä kertoa millaisia soittimia nämä ovat.
Levysoittimet ovat viime vuosina kokeneet renesanssin, kun yhä useampi musiikinkuuntelija on löytänyt vinyylilevyjen viehätyksen. Vaikka digitaalinen musiikki hallitsee suurinta osaa musiikin kuuntelusta, monet ovat kääntäneet katseensa takaisin perinteisempään äänilähteeseen.
Vinyylilevyjen äänenlaadun sanotaan olevan lämpimämpi, luonnollisempi ja autenttisempi verrattuna digitaaliseen musiikkiin. No tähän voisin sanoa, että kun cd-soittimet aikoineen tulivat, niin en ole sen jälkeen kokenut mitään niin suurta harppausta äänenlaadussa. CD todella mullisti äänentoiston. Toki silloinkin oli levysoittimia, jotka soivat yhtä hyvin tai paremmin kuin CD, mutta niiden hinta oli moninkertainen. Niin on itse asiassa nykyäänkin.
Oma lukunsa on tietenkin kun musiikki siirtyi voimakkaasti pakattuihin tiedostomuotoihin. Niihin nähden musiikki saattaa hyvinkin kuulostaa vinyyliltä kaiken kaikkiaan paremmalta.
Väitän kuitenkin, että pääosin vinyylissä on kyse nostalgiasta tai nuoremmalle sukupolvelle “uudesta” ja ihmeellisestä laitteesta fyysisine tallenteineen. Jotain käsin kosketeltavaa. Toki äänen epätäydellisyys on varmaan myös “autenttisuutta”, mistä vinyylilevyjen kohdalla kuullaan puhuttavan.
No niin tai näin, niin kovasti levysoittimia jälleen myydään ja markkinoille tulee niin uusia kuin vanhempia levysoitinbrändejä jo olemassa olevien valtamerkkien rinnalle. Näitä valtamerkkejä ovat olleet, ainakin Suomessa (about markkinosuusjärjestykessä) Pro-ject, Audio-Technica, Denon ja Rega.
Tämän innostamana päätimme ottaa kuitenkin testiin kolme sinänsä tunnettua, mutta levysoittimissa vähemmän esillä ollutta merkkiä. JBL, Lenco ja Thorens.
JBL Spinner BT (399 €),
Lenco LBT-335BA (399 €),
Thorens TD 204 (799 €).
Jokaisessa soittimessa sattui olemaan kolme tyypillistä levymattotyyppiä: JBL:ssä (ylin) huopa, Lencossa (keskllä) korkki ja Thorensissa (alin) kumi.
JBL. Valittavissa myös levylautasen automaattimen pysäytys levyn lopussa.
Lencossa myös USB-lähtö tietokoneneeseen liittämistä varten.
Thorens TD 204.
Kaikissa soittimissa on sisäänrakennettu RIAA-korjain/-esivahvistin, joten soittimet voi liittää suoraan mihin tahansa linjatasoiseen sisääntuloon.
JBL Spinner BT
JBL on tunnettu kaiutinmerkki ja ei ole oikeastaan koskaan ollut mikään levysoitinvalmistaja. Mutta sen verran voimakas trendi vinyylilevyt nyt ovat, että pitää siellä olla merkin kuin merkin olla mukana oma osuutensa ottamassa.
Ja JBL:llä on itse asiassa nyt myynnissä kaksi mallia: TT350 Classic ja tämä testiin otettu edullisempi JBL Spinner BT. Tosin ei sekään ihan markkinoiden edullisimmasta päästä 399 euron hinnallaan.
JBL Spinner poikkeaa olemukseltaan tämän päivän tyypillisiä levysoittimista. Sen ulkonäössä on selvästi “nuorekkuutta” joka… hmm… on tietenkin makuasia, ja toki edelleen JBL:kin näyttää levysoittimelta, mutta erilaiselta ja esimerkiksi etureunan muovisesta JBL-logosta voi olla erilaisia mielipiteitä. Soitinta saa kullan- tai oranssinvärisellä levylautasen reunalla. Soitin on myös melko kookas. Pölykansi on tyylikkäästi himmennetty.
Soittimen runko on luokassaan tavanomainen eli jäykkä ja tehty MDF-levystä. Alla on isohkot kumieristeiset jalat, Ulkoiset somisteet ovat muovia. Rakenne sinänsä siisti ja luokassaan tukeva ja äänivarren kohdalla alapuolella on jopa erillinen maadoitus pohjalevyn kuparifolioon. Selvästi yritystä.
Hihnavetoinen kevyehkö levylautanen on alumiinia ja mattona tässä kevyt musta huopa. Äänivarsi on suora ja alumiinia. Siinä on irrotettava rasiakelkka, mikä ei sinänsä tuo mitään erityistä lisäarvoa, ellei ole tarkoitus käyttää jatkuvasti erilaisia rasioita.
Varren rakenne on hieman heppoinen ja sen kiinnityksessä oli havaittavissa pientä pitkittäisvälystä. Sinänsä aika tyypillistä vielä tämän hintaisille levysoittimille. Neulapainolle tavanomainen säätö, jossa asteikkorengas turha löysä. Sivuttaisvedon poisto säädettävällä jousikuormalla.
Äänirasiana edullinen Audio Technica AT3600L. Luokassaan silti laadukas ja “turvallinen” valinta. Sen ominaispiirteisiin kuuluu hyvä seuranta ja pehmeähkö äänibalanssi (toki riippuen myös muun muassa RIAA-korjaimesta). Hyvä seuranta on seurausta myös rasialla suositellusta korkeahkosta 3 gramman neulapainosuosituksesta.
Tästä pääsemmekin JBL Spinnerin käyttöönottoon ja ohjeisiin. Ne eivät ole suomeksi, mutta kuitenkin paketissa. Ohjeet ovat osittain kuvalliset, mutta muuten hieman turhan ylimalkaiset.
Monia asioita olisi hyvä selittää paljon yksityiskohtaisemmin. Esimerkiksi neulapainosta ei puhuta mitään vaan varren “tasapainottamisen” jälkeen kehotetaan vain kääntämään vastapainorullaa täysi kierros vastapäivään. Ja sivuttaisvedon poisto kolmoseen (eli “tappiin”).
JBL ei siis anna neulapainolle mitään arvoa. Antiskating arvon perusteella (ja Audio-Technican nettisivuilta) se on 3 grammaa. Soittamisesta, levyjen käsittelystä yms. ei kerrota juuri mitään. Huonot ohjeet. Toisaalta JBL:n varustukseen kuuluu keskimääräistä laadukkaammat RCA-kaapelit.
JBL Spinnerissa on sisäänrakennettu RIAA-korjain/esivahvistin. Soitin voidaan siis liittää suoraan mihin tahansa linjatuloon. RIAA-korjaimen voi tarvittaessa myös ohittaa, mutta emme oikein näe siihen mitään syytä, ellei äänirasiaa sitten haluta vaihtaa johonkin toiseen tai tyypiltään erilaiseen MC-rasiaan. Soittimen oma RIAA toimii hienosti yhteen AT:n äänirasian kanssa.
Takaa voidaan myös valita automaattinen pysäytys. JBL on muuten siis täysin käsikäyttöinen eli ensin valitaan pyörimisnopeus, nostetaan äänivarsi nostovivusta ylös ja kun se siirretään kohden levyn reunaa, alkaa levylautanen pyöriä. Levyn lopulla äänirasia ja -varsi siirtyvät “päättymättömälle” niin sanotulle lopetusuralle, mutta levylautanen jatkaa pyörimistä kunnes äänivarsi nostetaan ylös ja palautetaan alkuasentoonsa. Automaattisen pysäyksen aktivointi pysäyttää levylautasen, mutta äänivarsi ja jää alas ja levyn loppuun.
Takana on myös painike bluetooth-yhteyden aktivointiin/paritukseen. JBL tarjoaa yhteyteen perustasoa paremman aptX HD audio-koodekin sikäli vastaanottava laite tätä myös tukee.
JBL toimii luotettavan tuntuisesti ja soitin on tukevan oloinen. Ääneltään JBL-Audio-Technica-yhdistelmä on miellyttävä, hieman ehkä jopa loudnesmainen. Basso soi muhkeasti. Kaikkiaan ääni mukava, vaikka aavistuksen ehkä sellainen “pyöreä”, mutta luokassaan siitä on vaikea lausua mitään erityistä vikaa. Musiikkia kuuntelee ihan mielellään, vaikka soitin onkin… no sen näköinen kuin on?
Lenco LBT-335BA
Lencosta tähän alkuun hieman pidempi esittely, koska kyseessä on itse asiassa todella vanha merkki, perustettu jo vuonna 1946 Sveitsissä. Ja ensimmäinen Lenco levysoitin tuli myyntiin 1949.
Lenco oli tunnettu levysoitinmerkki niiden suosion huippuaikoina. 1950-luvun puolivälistä alkaen Lenco toimitti levysoittimia myytäväksi ympäri maailmaa, mutta käyttäen ko. paikallisen kauppakumppanin brändiä, mukaan lukien Bogen Yhdysvalloissa ja Goldring Englannissa. Ikään kuin vain valmistajana muille merkeille. Myöhemmin myös omalla merkillä.
Yritys kasvoi nopeasti ja laajeni myös muihin tuoteryhmiin. 1970-luvun puolivälissä maailmantalouden laskusuhdanne heikensi kysyntää korkealaatuisille audio-laitteille. Yhdistettynä kasvavaan kilpailuun Kaukoidästä valmistettujen tuotteiden kanssa, Lenco kärsi taloudellisesti. Lenco AG Burgdorf julistettiin konkurssiin vuonna 1977, ja seuraajayritys Lenco Audio AG otti hoitaakseen olemassa olevien Lenco-laitteiden korjaukset, huollot ja takuutyöt, kunnes sekin lopetti toimintansa vuonna 1983.
Nimen osti vuonna 1984 saksalainen Horst Neugebauer KG ja sitä käytettiin monenlaisissa Kaukoidässä valmistetuissa tuotteissa, mutta menestys jäi rajalliseksi. Vuonna 1997 Lenco-nimen hankki hollantilainen Lenco STL Group, ja vuonna 2015 Commaxx International NV osti yrityksen, laajentaen tuotevalikoimaa jälleen monenlaisiin, pääosin edullisiin audiotuotteisiin, nyttemmin myös levysoittimiin, niiden tullessa jälleen “muotiin”
Lencon nykyinen mallisto on erittäin laaja, keskittyen kuitenkin alempiin hintaluokkiin. Osassa jopa sisäänrakennetut kaiuttimet. Nyt testattu, 399 euron hintainen Lenco LBT-335BA edustaa malliston yläpäätä.
Tässä Lencon “huippumallissa” on bambusta valmistettu kokopuinen runko, äänivarren putki on hiilikuitua, hihnavetoinen levylautanen alumiinia ja siinä on korkista valmistettu levymatto. Itse perusrakenne on tutun näköinen monista muistakin soittimista sekä myös Lencon muista malleista. Tämän (-kin) soittimen valmistaa todennäköisesti tsekkiläinen Pro-Ject.
Työn laatu ei ole kuitenkaan erityisen korkealuokkaista ja rungon alla oleva elektroniikan kätkevä muovikotelo on heppoisen tuntuinen. Äänivarren kiinnityksessä on hieman pituussuunnan välystä.
Jalat ovat kumieristeiset ja niitä on kolme, joka takaa tasapainon epätasaisellakin alustalla. Tämä idea on lainattu tunnetulta englantilaiselta levysoitinmerkiltä Regalta.
Runko on jotenkin hieman “herkkä” ja rungon äänet välittyvät herkästi ääneen. Äänivarren neulapainon asteikkorengas on löysä mikä vaikuttaa säätöä. Rengas liikkuu helposti ja asteikko menettää merkityksensä. Vastakkaisvedon poisto on toteutettu ohuen siiman päässä olevalla punnuksella, mikä on sinänsä hyvä ratkaisu, mutta ei kovin (=ei lainkaan) käyttäjäystävällinen. Punnuksen siiman kanssa sai nytkin tapella pitkään ja hartaasti. Siitäkin huolimatta, että Lencon mukana toimitettu ohjeistus oli sangen seikkaperäinen, vaikka ei ollut tämäkään suomeksi.
Äänirasiana tässä Lencon mallissa on Ortofon 2M Red, joka on sinänsä edullisen pään rasia, mutta kalliimpi kuin yleisesti käytetty Audio- Technica AT3600. Tätä Ortofonin rasiaa käytetään useissa tämän hintaluokan soittimissa. Sen ominaisuuksiin kuuluu erotteleva ja dynaaminen ääni ja rasia toimii parhaiten massaltaan keskiraskaiden äänivarsien kanssa.
Myös Lencossa kytkettävä sisäänrakennettu RIAA-korjain/esivahvistin. Takaa löytyy myös USB-B-lähtö soittimen omalta AD-muuntimelta eli soittimen saa liitettyä tietokoneeseen ja vinyylilevyt digitoitua käyttäen ilmaista Audacity-ohjelmaa. Hmm… Eikö koko homman idea ole kuunnella musiikkia nimenomaan vinyyliltä. No toki, jos haluaa vaikka siirtää puhelimelle jonkin harvinaisen levyn.
Lencossa on myös Bluetooth-lähetin. Se toimii perustason SBC-audio-koodekilla, mutta tämä ajanee asiansa bluetooth-yhteyttä tarvitsevalle.
Kuten sanottu, Lencossa oli jotenkin sellainen halvemman soittimen tuntu. Virta-/bluetooth-kytkimen sijoitus ja sen kirkkaan sininen led on kuin jälkiasennus ja äänivarren lukitussalpa jää ikävästi osittain äänivarren nosto-/laskuvivun eteen.
Ääneltään Lenco-Ortofon-yhdistelmä oli kuitenkin hyvin neutraali kirkas ja erotteleva. Myös dynaaminen Ainakin JBL:ään verrattuna. Soundi on hyvin neutraali, mutta yleisbalanssi on aika kirkas, joka saattaa korostaa huonokuntoisten tai laadultaan huonojen levyjen häiriöitä ja säröä.
Hieman ristiriitainen soitin, joka ei aivan vakuuttanut.
Thorens TD 204
Thorens on niin ikään vanha merkki, taustat jo 1890-luvulta. Merkistä on tässä numerossa itse asiassa laaja historiikki, joten emme käsittele merkin taustaa tässä tämän enempää.
Suomessa Thorens on jäänyt viime vuosina hieman näkymättömäksi merkiksi johtuen pääosin aikaisemman maahantuonnin passiivisuudesta ja heikosta jakelusta.
Thorens on keskittynyt hieman kalliimpiin soittimiin ja vaikka tämä TD 204 on Thorensin malliston alkupäästä, niin hintaa on jo lähes 800 euroa. Siis tuplat enemmän Lencoon ja JBL:ään nähden.
Hintaero toki myös näkyy ja tuntuu. Upea jalopuuviilu ja pianolakkaus, paino ja yleinen olemus ovat hintansa mukaiset. Thorens TD 120 on oikeasti arvokkaan näköinen ja tuntuinen, mutta 800 euron arvoinen?
Soittimen runko on jäykkä. Vasta kalliimmissa Thorensin soittimissa on kelluva erillisrunko. Runko on kuitenkin tukeva, mutta ei niin tukeva kuin ehkä saisi olla. Tässä olisi selvästi pienen oman parantelun paikka. Viimeistely on silti korkealuokkaista ja esimerkis kytkimissä juuri sellainen oikea tatsi. Soitin on täysin manuaalinen.
Hihnavetoinen levylautanen on alumiinia, mutta hieman verrokkeja painavampi ja mattona painava musta kumimatto. Äänivarsi J-mallinen ja alumiinia. Siinä on irrotettava rasiakelkka. Varren rakenne näyttää yksinkertaiselta,koska “nivelistö on “piilossa” suojakupin alla. Neulapainolle tavanomainen säätö ja asteikkokiekko napakka. Sivuttaisvedon poisto säädettävällä jousikuormalla.
Thorens on helppo ottaa käyttöön ja ohjeet ovat selkeät. Tosin ei tässäkään suomeksi.
Myös Thorens luottaa sisäänrakennettuun RIAA-esivahvistimeen, joka voidaan toki tarvittessa myös ohittaa. Esivahvistimen laatu vaikutti hyvältä.
Äänirasiana Audio-Technica AT-VM95E joka on sekin AT:n perusrasioita. Tässä hintaluokassa olisi ehkä voinut jo odottaa laadukkaampaa (kalliimpaa) rasiaa, vaikka ei tässäkään mitään vikaa ole.
AT-VM95E -äänirasia tarjoaa tässä lämpimän ja täyteläisen äänimaailman. Diskantti ja keskialue soi ilmavasti, mutta paikoin hieman suttuisesti ja vailla huippurasioiden hienostuneisuutta. Keskialue soi tasapainoisesti ja selkeästi. Basso on syvä ja voimakas, mutta aavistuksen samalla pehmeä. Kaikkiaan upea soitin, jolla on toki hintansa.
JBL Spinner BT
Hinta: 399 €
“JBL-kohderyhmälle” asiallinen soitin
Kokonaisuutena JBL Spinner BT on massasta erottuva (hyvässä tai pahassa) ja luokassaan tukevan tuntuinen vinyylisoitin, joka tarjoaa hyvän perustason suorituskyvyn ja miellyttävän äänen. Äänibalanssi ei ole ehkä kovin dynaaminen, mutta sen lämmin ja miellyttävä ääni sopii monenlaiseen musiikkiin. Sisäinen RIAA-esivahvistin on hyvin sovitettu äänirasiaan. Bluetooth-toisto tarjoaa kätevän tavan yhdistää soitin langattomiin kaiuttimiin tai vaikka suoraan kuulokkeisiin, jos sikseen. Ihan hyvä vaihtoehto, vaikka tätä tuolla aiemmin hieman “ihmettelimmekin”.
Kaikkinensa, ehkä pienen alkujärkytyksen jälkeen, JBL Spinner BT siis osoittautui kuitenkin oikein mukavaksi ja hyvä-ääniseksi vinyylisoittimeksi, jonka voisi hyvinkin kuvitella sopivan nuoremmalle “JBL-sukupolvelle” vinyylien maailmaan tutustuttaessa.
Asiallinen kokonaisuus luokassaan
Miellyttävä ääni
aptX HD bluetooth
Ulkonäkö jakaa mielipiteitä
Käyttö varauksin
Ohjeistus
Lenco LBT-335BA
Hinta: 399 €
Ristiriitainen - katse edullisempiin
Kokonaisuutena Lenco LBT-335BA ei oikein sytyttänyt, vaikka soittimessa ei ole sinänsä mitään erityistä vikaa. Yhdistelmä ei vain mielestämme oikein toiminut ja yleinen laatutaso ei vakuuttanut. Soitin on melko herkkä tärinälle. Ääni on sinänsä hyvin neutraali, eroteleva ja dynaaminen, mutta hieman mielestämme ylärekisteriä liikaa painottava ja kuivahko.
Itse asiassa lähes samat ominaisuudet, mutta mielestämme kokonaisuuteen paremmin sopivalla Audio- Technican AT3600 -äänirasialla, huopamatolla ja todennäköisesti Pro-Jectin valmistamalla äänivarrella, saa 150 euroa edullisemmin mallissa Lenco LBT-188 (249 €). Jopa aika tyylikkäällä tummalla tai vaalealla pähkinäpuuviimeistelyllä.
Neutraali ja erotteleva soundi
USB-lähtö digitointiin
Bluetooth lähtö
Heikohko laatuvaikutelma
Rungon herkkyys
Thorens TD 204
Hinta: 799 €
Kallis - hintansa arvoinen?
Thorens TD 204 on jo selvästi paremman luokan soitin. Voisi sanoa sellainen “Entry Level Premium” Soittimen olemus on siis hieno ja siinä on jo oikeaa laadun tuntua. No toki sitä pitää jo tähän rahaan alkaa ollakin. AT-VM95E -äänirasia tarjoaa tässä yhdistelmässä lämpimän ja täyteläisen äänimaailman. Diskantti ja keskialue soi ilmavasti, mutta paikoin hieman suttuisesti ja vailla parhainta hienostuneisuutta mihin tällä soittimella voisi olla mahdollisuus vielä kertaluokkaa paremmalla äänirasialla päästä. Kokonaisuutena Thorens TD 204 on siis upea ja miellyttävästi soiva soitin. Sillä on toki hintansa, mutta päinvastoin kuin nykyelektroniikka, levysoitin voi hyvinkin siirtyä jopa isältä pojalle.
Laatutuntuma
Miellyttävä ja hyvä ääni
Sisäinen RIAA
Äänirasia voisi olla parempikin
Laadulla on hintansa
Jaa Jaa artikkeli