Teksti Teppo HirviKunnas Lähteet Techincs, Wikipedia, hifi-wiki.de, lowbeats.de (Andrew Weber), cassettedeck.org Kuvat Technics, hifiengine.com, soundgate.net, audio-heritage.jp, hifi-wiki.de ja muut verkkolähteet

Aikansa huippua – ja tarina jatkuu…

Vaikka Technics tunnetaan ehkä parhaiten huippuluokan ammattilais-dj-levysoittimistaan, brändin historia ulottuu aina vuoteen 1965, jolloin se lanseerattiin Matsushitan (nykyään Panasonic) premium-luokan kaiutinmerkkinä Japanin kotimarkkinoille. Technics oli tuohon aikaan myös yksi markkinoiden huipulle kuuluvista highend-merkeistä, jonka historiasta löytyy sekä hintavia että erikoisia tuotteita.

Technics on monelle, ainakin hiemankaan varttuneemmalle hyvinkin tuttu ja arvostettu japanilainen hifimerkki. Kohtapuolin 60 vuotta (vuonna 2025) täyttävä Technics on merkkinä silti melkein nuorukainen verrattuna silloisiin japanilaisiin kilpailijoihinsa, vaikka toki tausta onkin vanhempi.

Jättimäinen monialayhtiö Matsushita (Matsushita Electric Industries – sittemmin Panasonic) markkinoi pitkään kulutuselektroniikkatuotteitaan “National”- ja “National Panasonic” -nimillä. Yhtiö halusi vahvistaa asemiaan korkealaatuisten hifituotteiden markkinoilla ja päätti tästä syystä luoda oman erillisen tuotekehitysyksikkönsä ja uuden brändin. Tämä strateginen liike oli erittäin perusteltu, sillä hifilaitteiden markkinat olivat voimakkaassa kasvussa eikä Matsushita voinut jäädä pelkästään sivustakatsojaksi, varsinkin kun kilpailijat, kuten Sansui, joka toi markkinoille ensimmäisen esivahvistin/vahvistinyhdistelmänsä jo vuonna 1954, ja Pioneer, joka esitteli ensimmäisen hifikaiuttimensa vuonna 1953, olivat jo vakiinnuttaneet asemansa tässä segmentissä. Uuden brändin tulisi erottua vakiintuneesta radioiden, kodinkoneiden ja jopa polkupyörien valmistajasta. Tämä tapahtui siis 1964–65.

Nimi ja tuote

Ei ole varmuutta siitä, kumpi oli ensin, tuote vai nimi, mutta tarina kertoo, että projektin johtoon ja vetovastuuseen kuuluneet tuotesuunnittelija Shinichiro Ishii ja hänen kollegansa Naratsugu Sakamoto joutuivat keksimään brändille nimen. Insinööreinä he lähestyivät asiaa hyvin pragmaattisesti: selaamalla japanilais-englantilaista sanakirjaa he päätyivät kuulemma englannin kielen sanaan "technology" ja tästä johdettuun muotoon "Technics", vaikka kyseessä ei olekaan sanan monikko. Ehkä he löysivät sanakirjan osiosta sanan "technic" (tekninen) ja sen monikon "technics". Niin tai näin, nimi oli syntynyt – Technics. Joissakin yhteyksissä törmää myös yhdistelmänimeen "National Technics".

Vaikka Technics tunnetaan kenties parhaiten – ainakin ammattipiireissä – huippuluokan levysoittimistaan, niin ensimmäinen tuote oli kuitenkin kaiutin. Tämä ensimmäinen Technics-merkkinen tuote lanseerattiin vuonna 1965, ja se oli Ishiin ja Sakamoton kehittämä kompakti "Technics 1" -2-tiekaiutin.

Ishii oli jo aiemmin kehittänyt uudenlaisen torvidiskantin (5HH17), jota käytettiin nyt tässä uudessa kaiuttimessa. Hänen kollegansa Sakamoton krediiteiksi voidaan lukea hänen jo vuonna 1954 kehittämänsä eräänlainen kaksoiskartio-elementti, 8PW1 (myöhemmin Technics EAS-20PW56, joka sai ulkonäkönsä perusteella lempinimen "Genkotsu", eli "Nyrkki"; katso kuva). "Technics 1" -kaiuttimessa ei kuitenkaan käytetty tätä elementtiä, vaan siinä oli elementtinä EAS-12PL50.

Ensimmäinen Technics-merkin tuote oli ajalleen tyypillinen ja upea Technics 1 -kaiutin. Se perustui Shinichiro Ishin aiemmin kehittämään uudenlaiseen torvidiskantiin (5HH17) ja eas-12pl50-bassokeskiääneen.
Technics EAS-20PW56 -laajakaistaelementti sai ulkonäkönsä perusteella lempinimen "Genkotsu", eli "Nyrkki".

Jatkoa seuraa

Technics 1 -kaiuttimet saivat hyvän vastaanoton, ja jo seuraavana vuonna (1966) julkaistiin Technicsin ensimmäinen levysoitin Technics FF-253/100P, jota ei kuitenkaan jostain syystä mainita edes Technicsin nettisivujen omassa historiassa. Olisiko se kuitenkin vain uudelleen brändätty National-merkin soitin? Kyseessä oli kuitenkin sangen edistyksellinen soitin tangetiaalisella äänivarrella.

Niille, joille levysoitinasiat eivät ole aivan tuttuja, kerrottakoon, että levysoittimen perinteinen äänivarsi on tuettu yhdestä kiinteästä pisteestä ja varren toisessa päässä oleva äänirasia/neula liikkuu levyn yli kaarevalla radalla, kun taas tangentiaalinen äänivarsi liikkuu suorassa linjassa, joka on aina kohtisuorassa eli tangentiaalisesti levyn uraan nähden. Äänirasia ja sen neula, joka lukee levyn uraa, pysyy koko ajan samassa optimaalisessa kulmassa suhteessa levyn uraan. Tämä vähentää – ainakin periaatteessa – niin sanottua seurantasäröä ja myös levyn/neulan kulumista erityisesti äänivarren ääriasennoissa.

Tangentiaalinen äänivarsi on teknisesti monimutkaisempi ja usein kalliimpi valmistaa kuin perinteiset äänivarret ja myös vikaherkempi, mutta aikoinaan se oli suosittu etenkin äänentoiston harrastajien ja ammattilaisten keskuudessa. Tangentiaalinen, moottorilla ohjattu äänivarsi mahdollisti myös erilaisia automaattitoimintoja, kuten jopa automaattisen kappaleen haun. Toisaalta äänirasiavalikoima on rajallinen.

Technicsin ensimmäinen levysoitin oli Technics FF-253 (tai Technics 100P). Kyseessä oli aikoinaan edistyksellinen soitin tangentiaalisella äänivarrella, tosin hihnavetoisena.

Ensimmäiset vahvistimet

Vuonna 1966 markkinoille tuotiin Technicsin ensimmäinen esi-/päätevahvistinyhdistelmä: 10A ja 20A. Jo 10A-esivahvistin teki tuolloin vaikutuksen edistyksellisillä ratkaisuillaan, jotka mahdollistivat korkean dynamiikan vähäisellä säröllä. Tehokas 20A-päätevahvistin puolestaan sisälsi peräti 20 50HB26-putkea – kymmenen kumpaankin kanavaan. Hifikäyttöön sopeutetut pentodiputket olivat Matsushitan omaa tuotantoa, ja niitä käytettiin myös televisioissa. Vahvistin saavutti huomattavan korkean lähtötehon: 2 x 80 wattia 16 ohmin kuormalla pienellä säröllä. Technics 20A oli rakennettu OTL- eli Output Transformer Less -periaatteella, mikä edellytti korkeaa kuormitusta.

Uusi merkki herätti markkinoilla huomiota ja sai tunnustusta muun muassa teolliselta muotoilijalta sekä Japanin ensimmäisen hifilehden Stereo Soundin päätoimittajalta Fuyuki Segawalta. Hän ylisti vahvistinyhdistelmän äänenlaatua, mutta kritiikkiä sai muotoilu, jonka Segawa koki "kodinkonemaiseksi". Tämän palautteen myötä Technics pyysi Segawaa suunnittelemaan tulevan vahvistimensa. Segawa suostui, mutta koska hän oli tehnyt aikaisemmin suunnittelutyötä myös Pioneerille, projektin piti pysyä salassa. Salaisuutena tämä pysyikin historiankirjoissa aina vuoteen 2014 saakka, jolloin Shinichiro Ishii paljasti asian.

Segawan ensimmäinen työ Technicsille oli salainen SU-30A-vahvistin. Tämän seuraaja, ensimmäinen Technicsin transistorivahvistin SU-50A, lanseerattiin vuonna 1969. Sen muotoilu oli aikakaudelleen moderni.

Fuyuki Segawa menehtyi vuonna 1981 vain 46-vuotiaana. Hän jätti kuitenkin pysyvän jäljen tulevien laitesukupolvien muotoiluun; Segawa loi perustan Technicsin 1970-luvun muotoilulle, jonka vaikutukset ovat tunnistettavissa vielä tänäkin päivänä.

Vuonna 1966 Technics julkaisi ensimmäiset etu- ja päätevahvistimet (putki): A10 ja A20. Näistä 20A-päätevahvistin sisälsi 20 kappaletta 50HB26-elektroniputkea – kymmenen kummallekin kanavalle.
Technicsin ensimmäinen integroitu vahvistin oli SU-30A (1969). Se oli edelleen putkivahvistin.
Ensimmäinen transistorivahvistin oli SU-5A0 (1969). Siinä oli runsaasti edistyksellistä tekniikkaa ja aikanaan moderni design.

Legendan synty

Technicsin maineikas historia levysoittimien saralla sai alkunsa vuonna 1969, kun yritys kehitti SP-10:n. Kyseessä oli ensimmäinen suoravetoinen levysoitin, joka oli suunnattu ammattikäyttöön. Tämä oli aikanaan vallankumouksellinen innovaatio, koska se oli suoravetoinen, toisin kuin aikansa suositut hihnavetoiset mallit. SP-10 oli itse asiassa pelkkä servo-ohjattu pyöritin, eli se toimitettiin ilman äänivartta ja äänirasiaa. Sen suunnitteli Matsushitan insinööri Shuichi Obata Osakasta. Laitteen teknologia ei herättänyt epäilyksiä, mutta sen korkeat tuotantokustannukset ja hinta aiheuttivat epäröintiä markkinoille tuomisessa.

Huolimatta näistä haasteista SP-10 saapui markkinoille kesäkuussa 1970, tasan vuoden sen julkistamisen jälkeen, ja BBC oli yksi sen ensimmäisistä asiakkaista. Laite oli tarkoitettu käytettäväksi yhdessä äänivarren ja obsidiaanikivestä valmistetun alustan kanssa. Vuonna 1975 Technics esitteli päivitetyn SP10 mkII -mallin, joka oli varustettu kvartsilukitulla nopeudensäädöllä ja ulkoisella virtalähteellä. Tämä paranneltu versio lunasti paikkansa lukuisissa studioissa ja korvasi aikaisemmat laitteet, kuten suositut Garrard 401 -soittimet. Kuluttajamarkkinoille tarjottiin SL1000 mkII -mallia, johon sisältyi SH-10B3-obsidiaanialusta ja EPA100- tai myöhemmin EPA500-äänivarsi.

Ammattikäyttöön tarkoitettu SP10 mkII P -versio tarjosi kattavat kauko-ohjausominaisuudet, mukaan lukien langallinen kauko-ohjaus käynnistyksen, pysäytyksen ja nopeuden säädöille sekä lisäominaisuutena porrastetun pitch-säädön. BBC käytti tätä versiota, mikä kertoo mallin luotettavuudesta ja suorituskyvystä vaativissa ympäristöissä.

Vuonna 1972 Technics asetti tavallaan uuden standardin dj-kulttuurille ja vinyylien soitolle esittelemällä SL-1200-levysoittimen. SL-1200 yhdisti suoravetoisen moottorin, vankkarakenteisen rungon sekä korkealaatuiset komponentit ja tarjosi siten erinomaisen suorituskyvyn ja luotettavuuden kohtuulliseen hintaluokkaan. SL-1200:n tarkka nopeuden säätö, tehokas vaimennus ja kestävä rakenne tekivät siitä suositun erityisesti radioasemilla ja disco-käytössä tiskijukkien keskuudessa. Pohdintana aiheeseen: tuleekohan sana tiskijukka englanninkielisestä ilmaisusta disc jockey eli dj vai kuvaako sana “tiski” tässä yhteydessä enemmänkin Jukan harrastamaa tiskiharjan pyöritystä lautasilla, samaan tapaan kuin levyjä pyöritellään äänivarren alla?

Aluksi nimenomaan dj:t, ei siis niinkään hifiharrastajat, olivat suurelta osin vastuussa tämän levysoittimen menestyksestä. Erityisesti voidaan mainita DJ Kool Herc, jota pidetään hiphopin keksijänä. Hän kehitti "Merry-Go-Round" -tekniikan, jossa hän keskittyi kappaleen lyhyeen, rytmiä korostavaan osaan, niin kutsuttuun “breakiin". Koska tämä osa sai tanssilattialla eniten huomiota, Herc toisti tätä osaa vuoron perään kahdella soittimella eli teki niistä tavallaan nykytermein loopin. Tähän tarvittiin soitin, joka saavutti oikean pyörimisnopeuden erittäin nopeasti, piti nopeuden vakaana ja jossa oli voimakas moottori. Suoraveto oli välttämätön. Nämä soittimet olivat, kuinkas muuten, Technicsilta.

Tämä menestys ei jäänyt huomaamatta Technicsin insinööreiltä. He myös kuuntelivat dj:itä, ja  SL-1200-sarja sai useita päivityksiä vuosien varrella. Vuonna 1978 julkaistiin SL-1200 mk2, joka on edelleen tunnetuin malli. Technics paransi moottoria ja iskunkestävyyttä, lisäsi maadoitusjohdon ja vaihtoi pyörivän pitch-säätimen liukusäätimeksi.

SL-1200-sarja pysyi tuotannossa aina vuoteen 2010 saakka, jolloin Technics ilmoitti lopettavansa soittimen valmistuksen (ja itse asiassa koko Technics-merkin!). Vuoteen 2010 mennessä oli valmistettu yli viisi miljoonaa SL-1200-levysoitinta. Tämä ennätys päätyi jopa Guinnessin ennätystenkirjaan pisimpään tuotetusta kulutuselektroniikkatuotteesta.

Technicsin legendaaristen levysoittimien voittokulku alkoi vuonna 1969, kun Technics suunnitteli SP-10-levysoittimen. Se oli ensimmäinen studiokäyttöön suunnattu suoravetoinen levysoitin.
SP-10:stä oli myös saatava eräänlainen kuluttajamalli SL1000 mkII, johon kuului SH-10B3-obsidiaanikivialusta sekä EPA100- ja myöhemmin EPA500-äänivarsi.
Vuonna 1972 Technics asetti tavallaan uuden standardin dj-kulttuurille ja vinyylien soitolle esittelemällä SL-1200-levysoittimen. Vuonna 1978 julkaistiin SL-1200mk2 (kuvassa), joka on edelleen tunnetuin malli. SL-1200-sarja pysyi tuotannossa aina vuoteen 2010 saakka, ja sitä on myyty yli viisi miljoonaa kappaletta.
Technicsin mallistoon kuuluu tottakai myös runsaasti erilaisia perussoittimia, esimerkiksi tämä midikokoinen SL-10 1980-luvun alkupuolelta.

Tehomittareiden taikaa

Legendaaristen levysoittimien lisäksi Technicsillä on ollut vuosien varrella monia muita merkittäviä tuotteita ja innovaatioita. Vahvistimista voidaan mainita muun muassa vuonna 1977 esitellyt SU-A2-esivahvistin ja SE-A1-päätevahvistin. Niiden massiivisuus tekee edelleen vaikutuksen: todella runsaasti säätöjä ja kytkimiä sisältävä esivahvistin painoi peräti 40 kilogrammaa, siis pelkkä esivahvistin. Päätevahvistin puolestaan painoi 51 kilogrammaa.
Tilauksesta valmistettavat vahvistimet maksoivat aikoinaan yhteensä 38 000 Saksan markkaa – tasan 1 700 markkaa enemmän kuin Porsche pyysi tuolloin 911-mallista! Eli tässä voidaan puhua ihan oikeasta highendistä.

Päätevahvistin toimi Technicsin kehittämässä A+-luokassa, ja tehoa siitä luvattiin 350 wattia kanavaa kohden sekä neljän että kahdeksan ohmin kuormaan. SE-A1-vahvistimessa oli ensimmäistä kertaa myös valtavat tehomittarit. Suurien vu-/tehomittareiden hehku ja hypnoottinen viisareiden liike oli ja on edelleen maagista ja jäänyt varmasti monelle mieleen.

Vuosina 1992–2000 valmistettu SE-A7000-päätevahvistin oli levysoittimien ohella kenties eräs Technicsin tunnetuimmista tuotteista. Siinä käytettiin uutta MOS Class-AA -tekniikkaa. MOS Class-AA yhdistää A-luokan vahvistimien lineaarisuuden ja B-luokan vahvistimien tehokkuuden tarjoten siten korkealaatuisen äänentoiston vähäisellä säröllä ja hyvällä hyötysuhteella.

Vahvistimista voidaan mainita muun muassa vuonna 1977 esitelly SU-A2-esivahvistin ja SE-A1-päätevahvistin. Komponenttien massiivisuus tekee edelleen vaikutuksen: runsailla säätimillä ja kytkimillä varustettu esivahvistin painoi peräti 40 kilogrammaa, siis pelkkä esivahvistin. Tuo nappuloiden määrä saa sormet syyhyämään. Toisin on nykyajan valikkosyövereissä. Tässä jo laitteiden värinä on Technicsin tuttu tummanruskea.
Vuosina 1992–2000 valmistettu SE-A7000-päätevahvistin oli levysoittimien ohella kenties eräs Technicsin tunnetuimmista hifituotteista. Katsokaa noita mittareita!
Tässä Technics-mainos 1980-luvulta. Tällaisia settejä siihen aikaan hankittiin. No ei ehkä ihan kuvassa olevilla yläpään malleilla, mutta kuitenkin.

Ja paljon muuta

Vuonna 1982 esiteltiin SL-P10, Technicsin ensimmäinen cd-soitin, joka edusti digitaalisen äänentoiston aikakauden alkua. Vuonna 1986 lanseerattiin SB-RX50, kaiutinjärjestelmä, jossa oli uudenlainen tasainen koaksiaalirakenne. Vuonna 1988 esiteltiin massiiviset SB-AFP1000-tasopaneelikaiuttimet. Bassoalueelle oli kahdeksan 300 x 80 millimetrin ja alemmalle keskialueelle neljä 130 x 320 millimetrin tasoelementtiä. Kaiuttimien prototyypit toimitettiin jopa Wienin valtionoopperaan.

Technics on myös tunnettu hunajakennorakenteisista kaiutinelementeistään, kuten Technics Monitor 2- ja myöhemmin SB-X700- ja SB-X500-malleissa. Muista kaiuttimista voidaan mainita jo 1975 Japanissa esitellyt Technics 7:t, jotka tulivat Euroopan-markkinoille 1977 mallimerkinnällä SB-7000.

Technicsillä oli merkittäviä tuotteita myös kela- ja kasettinauhureissa. Esimerkiksi ikoninen RS-1500 tai vielä kunnianhimoisempi mutta erittäin harvinainen RS-1800. Ja kasettinauhureista voidaan mainita RS-9900US ja ensimmäinen DBX-kohinanvaimennuksella varustettu dekki Technics RS-M240X (1981) sekä vuonna 1987 myyntiin tullut huippumalli RS-B905, joka oli varustettu myös DBX-kohinanvaimennuksella, suoravetomekanismilla, kolmella moottorilla, kolmella äänipäällä sekä monipuolisilla säädöillä. Analogiaikana nämä laitteet olivat täynnä elektroniikkaa ja mekaniikkaa. Vahvistimiin ilmestyi New Class AA -tekniikkaa ja cd-soittimiin vuonna 1990-luvulla edistyksellinen “MASH”, 1-bittinen Multi-stage Noise Shaping -da-muunnin, joka oli kehitetty yhdessä Japanin lennätin- ja puhelinlaitoksen kanssa (NTT: Nippon Telegraph and Telephone).

Technicsilä oli laaja mallisto upeita ja teknisesti edistyksellisiä tuotteita, joita löytyy vieläkin vintage-hifin myyntipalstoilta ja liikkeistä.

SL-P10 oli Technicsin ensimmäinen cd-soitin. Ajalleen tyypillisesti se oli levyn pystylatauksella.
Vuonna 1988 esiteltiin massiiviset SB-AFP1000-tasopaneelikaiuttimet. Bassoalueelle oli kahdeksan 300 x 80 millimetrin ja alemmalle keskialueelle neljä 130 x 320 millimetrin tasoelementtiä. Kaiuttimien prototyypit toimitettiin jopa Wienin valtionoopperaan.
Vuonna 1986 lanseerattiin SB-RX50, kaiutinjärjestelmä, jossa oli uudenlainen tasainen koaksiaalirakenne.
Japanissa vuonna 1975 esittellyt Technics 7:t tulivat Euroopan-markkinoille 1977 mallimerkinnällä SB-7000 ja toki rakenteen peittävällä suojakehikolla.
Technics on myös tunnettu honeycomb-rakenteisista kaiutinelementeistään, kuten Technics SB-X700.
Technicsillä oli merkittäviä tuotteita myös kela- ja kasettinauhureissa, esimerkiksi ikoninen RS-1500.

Kasettinauhureista voidaan mainita ensimmäinen DBX-kohinanvaimennuksella varustettu dekki Technics RS-M240X (1981) ja vuonna 1987 myyntiin tullut huippumalli RS-B905, joka oli varustettu myös DBX-kohinanvaimennuksella, suoravetomekanismilla, kolmella moottorilla, kolmella äänipäällä sekä monipuolisilla säädöillä. Analogiaikana nämä laitteet olivat täynnä elektroniikkaa ja hienoa mekaniikkaa.
Kuka muistaa tämän upean 2 x 31-kaistaisen taajuuskorjaimen? Ääntä nimittäin säädettiin tällaisilla ennen dsp-aikaa.

Lopun alkua

Vuosituhannen vaihteeseen saakka Technics pysyi vielä vahvana, erityisesti perinteisillä tuotesegmenteillä, kuten vahvistimissa, viritinvahvistimissa, kasettisoittimissa, cd-soittimissa ja tietenkin levysoittimissa. Mallisto oli laaja, ja Suomessakin Technicsillä oli vahva ja kattava jakelu. Technicsillä oli monia upeita tuotteita, ihan siis keskihintaluokassakin. Toisaalta jo 1990-luvun puolivälistä lähtien valikoima alkoi pikkuhiljaa kutistumaan. Technicsin alun perin aloittama kaiutinmallisto supistui, highend-tuotteita oli vain vähän jäljellä, eivätkä uudet malli pystyneet enää herättämään suurta huomiota.

Kun cd-formaatti oli saavuttanut ennennäkemättömän myyntiennätyksensä, 2,7 miljardia euroa vuonna 1997, niin siitä lähtien koko ala alkoi taantua. Taustatekijöitä ovat digitalisaatio, netin yleistyminen, yhteyksien nopeutuminen, mp3 ja muut digitaaliset musiikkitiedostoformaatit, iPod ja muut kannettavat soittimet. Klassinen audiojärjestelmä ei enää kiinnostanut, ja hifiharrastajienkin määrä oli laskusuunnassa. Myynti laski eikä uusia tuotteita enää suunniteltu, ja viimein vuonna 2010 Technics (Panasonic) päätti lopettaa myös legendaarisen SL-1200:n tuotannon. Mallistoon jäi vain kourallinen Panasonicin valmistamia dj-kuulokkeita. Koko merkki ja tuotanto ajettiin alas.

Mutta tarina jatkuu

Erityisesti levysoittimen tuotannon loppuminen oli kova pala, varsinkin vinyylidiggareille. Panasonic sai lopettamispäätöksestä aika paljon kuraa päälleen ja myös painostusta tuotannon uudelleen käynnistämisestä, tai edes tuotantovälineiden myynnistä jollekin jatkajalle. Tämä ja varmaan ennen kaikkea vinyylilevyjen jonkinlainen uusi tuleminen ja suosio sai kuin saikin Panasonicin käynnistämään rakastetun SL-1200:n tuotannon uudelleen vuonna 2015, toki hieman uudistettuna versiona SL-1200G, ja myös raskaampaan päähän tuli tarjolle 20 tonnin SL-1000R. Eikä siinä kaikki: tuoteportofolioon on tullut nyt myös yhdistelmälaitteita, vahvistimia, cd-soittimia, kaiuttimia ja tietenkin nykyaikaisia hires-media- ja -verkkosoittimia.

Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, niin alta löytyy mielenkiintoinen YouTube-video (20 min): “What really happened to Technics”.