Testissä Perlisten R4b – Musiikin tarkka tulkitsija

Nuori merkki

Perlistenin voidaan katsoa saaneen alkunsa vuonna 2016 muutaman intohimoisen audiofiilin ja kaiutinsuunnittelijan projektina, mutta laajempaan tunnettuuteen merkki nousi vasta vuosina 2020–2021 useiden testimenestysten ja kunniamainintojen saattelemana. Eurooppaan Perlisten rantautui pandemia-ajan johdosta kuitenkin vasta vuonna 2022.

Perlistenin kaiuttimissa suunnittelun lähtökohtina ovat olleet muun muassa omaa suunnittelua olevat kaiutinelementit ja ennen kaikkea suuntaavuuden hallinta. Kaiuttimet on suunniteltu musiikin ehdoilla perinteiseen stereokuunteluun, mutta mallisto rakentuu kokonaisuutena pääasiallisesti korkean tason kotiteattereiden tarpeisiin. Tarjolla on kaksi mallisarjaa kalliimpi Signature (S) ja edullisempi Reference (R), joissa kussakin on kaksi lattiakaiutinta, kaksi jalustakaiutinta, keskikaiuttimet, surround-/takakaiuttimet sekä useita aktiivisubwoofereita. Lisäksi saatavilla on myös seinään upotettavat In-Wall-mallit. Signature-sarjalla on THX Dominus- ja Reference-sarjalla THX Ultra -luokitus.

Perlisten R4b

Nyt testattu Perlisten R4b on edullisemman Reference-sarjan pienin ja edullisin malli, ja kooltaan siis hyvinkin kompakti. Kaiuttimien korkeus on vain 382, leveys 230 ja syvyys 236 millimetriä. Kaiuttimien perusviimeistely on kiiltävän musta, mikä saa R4b:t näyttämään vielä hieman kokoistaan pienemmältä. Myös kiiltävän valkoinen on kuulemma tulossa vaihtoehdoksi. Rakenteeltaan kaiutin on suljettu, ja se on suunnittelu pienempiin huoneisiin (tarkoittanee Suomessa aika normaalia huonetta) tai käytettäväksi erillisen subwooferin kanssa, sekä tottakai pääkaiuttimina tai surround-kaiuttimina laajemmissa 5.1- ja 11.1-monikanava-/kotiteatterikokoonpanoissa.

Bassokeskiäänenä on koko Reference-malliston käyttöön suunniteltu järeän oloinen 165 millimetrin elementti (teholliselta halkaisijaltaan 125 millimetriä). Bassokeskiäänen yhtenäinen kupera kartio on tukevaa paperimassaseosta. Ylätaajuudet puolestaan toistetaan Perlistenin kehittämällä ja tavallaan koko kaiuttimen teknisellä kulmakivellä, kolme diskanttia sisältävällä DPC- eli Directivity Pattern Control -suuntainyksiköllä. DPC-yksikkö muodostuu Reference-mallistossa kolmesta päällekkäin sijoitetusta 26 millimetrin kangaskalottidiskantista (Signature-mallistossa 28 millimetrin Beryllium-diskantit) ja niiden laajasta suuntaimesta. Tavoitteena on hallita suuntaavuutta etenkin jakotaajuuden alueella, jossa toisto siirtyy voimakkaammin suuntaavalta bassokeskiääneltä normaalisti säteilykuvioltaan laajemmalle diskantille. Myös kaiuttimen hieman ulostyöntyvä ja reunoiltaan pyöreäksi muotoiltu etulevy vaikuttaa osaltaan suuntaavuuden hallintaan ja kotelosta aiheutuvien heijastusten minimointiin. Kaiuttimien mukana ei muuten toimiteta minkäänlaisia suojakankaita tai verkkoja.

Erikoinen suodatin

Perlistenin sähköinen toteutus on tavallaan kolmitie, vaikka ulkoinen olemus näyttääkin enemmän perinteiseltä kaksitiekaiuttimelta. No ihan perinteinen ei kolmitietoteutuskaan ole. Suodatin sisältää peräti 15 komponenttia.

Bassokeskiäänen ja diskanttiyksikön välillä on tietenkin ali- ja ylipäästösuodattimen muodostama jako kahteen alueeseen jakotaajuudella 1 200 hertsiä (valmistajan ilmoittama sähköinen jako). Jakotaajuus on siis epätavallisen matalalla. Tästä ylöspäin toisto siirtyy kolmelle diskantille, mutta mittausten mukaan noin 3,5 kilohertsin kohdalla diskanttiyksikön alemman ja ylemmän diskantin toisto suodatetaan pois alipäästösuodattimella ja vain keskimmäinen, suuntaimen keskellä oleva diskantti jatkaa siitä ylöspäin.Tällä hallitaan diskanttialueen suuntaavuutta bassokeskiäänen ja diskanttien jakotaajuuden alueella ja siitä jokin verran ylöspäin.

Ihan perussuodattimista Perlistenin kohdalla ei siis ole kyse. Sekä bassokeskiäänelle että diskanttipaketille on kummallekin erilliset suodinpiirit, jotka sisältävät kaikkiaan 15 komponenttia. Komponentit ovat Perlistenille räätälöityjä, ja diskanteillekin käytetään järeitä ilmasydänkeloja. Tosin bassopuolella oli jostain syystä käytössä yksi “edullisempi” rautasydänkela.

Kaiuttimet suositellaan sijoitettavaksi jalustoille (hylly tai edes taso ei liene 5 000 euron kaiuttimille ihan arvoisensa paikka, vai?). Perlistenin omat jalustat maksavat 1 300 euroa pari. Ne jättävät kaiuttimet mielestämme kuitenkin hieman liian matalalle. Jalustat saisivat olla jopa 20 senttimetriä korkeammat, tai kaiuttimia voi toki myös suunnata hieman ylöspäin.

Mittauksia

Perlisten ilmoittaa R4b:n toistoalueeksi -10 desibelin rajoissa 45–32 000 hertsiä. Mittauksemme korreloi tuon -10 desibelin alarajan kanssa, mutta käytännössä alarajataajuus arvioidaan yleensä -6 desibelin pisteen mukaan, joka on tässä tapauksessa noin 56 hertsin kohdalla. Kovin alas kaiuttimen ei voi siis odottavan toistavan. Bassovasteen muoto on suljetulle kotelolle tyypillisesti melko loiva, ja huoneessa bassot ulottuvat yleensä vapaakenttävastetta alemmaksi, mikä oli tässäkin tapauksessa kuuntelussa havaittavissa.

Toistovaste oli tärkeällä keskialueella tasainen, ja vaste säilytti muotonsa myös sivulle päin, aina lähes 3 000 hertsiin saakka. Suuntaavuuden hallinta oli selvästi hallussa jakotaajuuden alueella. Sinänsä Perlisten R4b ei ole mielestämme erityisen suuntaava, sillä toistovaste ei ala juurikaan vaimentua 30 asteen kulmasta mitattuna. Toisaalta vasteen muoto säilyy erittäin hyvin. Kaiutin muuttuu vaakatasossa suuntaavaksi selvimmin vasta 3 000 hertsin yläpuolella ja tällöinkin vasta yli 45 asteen kulmassa. Perlistenin suuntaavuus on siis hallittua jopa aina 5 000 hertsiin saakka, mutta erityisen suuntaavana (siis suuntakuvioltaan kapeana) Perlisteniä ei voi pitää. Toisaalta tämä on hyvä asia laajaa kuuntelualuetta silmällä pitäen, esimerkiksi juuri kotiteatterikäytössä. Suuntaavuus onkin suurempaa pystyakselilla, ja siksi kaiuttimet olisikin hyvä saada riittävän korkeille jalustoille.

Perlisten R4b:n impedanssi- ja myös vaihevaste olivat hieman tavanomaista eloisampia, mutta vaiheen käyttäytyminen oli koko taajuuskaistalla kuitenkin hillittyä. Impedanssivasteen ja noin 3,2 ohmin minimi-impedanssin perusteella Perlistenin kanssa käytettävän vahvistimen soisi olevan astetta järeämmän – toki myös jo kaiuttimen hintaluokka huomioiden.

Ääni

Kuuntelussa kaiuttimet sijoitettiin Perlistenin omille jalustoille noin 0,8 metrin etäisyydelle takaseinästä ja kaiuttimia kallistettiin hieman taaksepäin. Näin diskantille saatiin ikään kuin suorempi yhteys. Vahvistimena toimi upea 2 x 200-wattinen verkkosoittimen ja dacin sisältävä NAD M33 -integroitu vahvistin. Musiikkia toistettiin muun muassa Tidalista, Spotifysta ja paikallistiedostoista.

Perlisten R4b:t osoittautuivat ääneltään kokoistaan selvästi suuremmiksi, vaikka totta kai fyysiikan lait sanelevat niidenkin kohdalla, mihin on mahdollisuuksia. Etenkin siis basso-osastolla, mikä oli tässä tapauksessa toteutettu tässä vielä herkkyydeltään heikommalla suljetulla kotelolla. Kaiuttimien kokoon nähden toisto ulottui kuitenkin kohtalaisen alas, vaikka kuunteluhuoneemme oli aika suuri (noin 40 neliömetriä). Pienempi huone antaisi bassoihin enemmän tukea. Ihan matalimmille taajuuksille asti toisto ei siis yllä, ja rohkeammalla voimakkuudella bassotoisto alkaa myös kompressoitua.

Toisaalta basso soi erottelevasti ja yhtenäisesti, toisin sanoen luonnollisesti. Bassoa saa määrällisesti enemmän sijoittamalla kaiuttimet lähemmäs takaseinää, mutta sillä on toki vaikutusta myös yleiseen sointibalanssiin ja myös äänikuvan muodostumiseen.Kokeilimme kaiuttimia lähes kiinni takaseinässä, mutta yläbasso korostui mielestämme liikaa. Sopiva etäisyys voisi olla 60–100 senttimetriä takaseinästä.

Keskialueen ja diskantin toisto on erottelevaa, selkeää ja yksityiskohtaista olematta kuitenkaan rasittavaa, jopa päinvastoin. Joillain äänitteillä korkeimmat oktaavit saattaisivat ehkä kaivata hieman ylimääräistä briljeerausta (sanoo 56-vuotiaan korvat).

Äänikuva on kaiuttimissa erittäin kolmiulotteinen ja laaja. Voisi jopa sanoa, että harvinaisen avara. Ääntä voi kokonaisuudessaan hyvinkin luonnehtia tarkaksi, luonnolliseksi ja vaivattomaksi, vailla mitään ylimääräistä ja huomiota kiinnittävää. Mitä enemmän kuuntelee, sitä enemmän pitää. Juuri tällainen hyvän kaiuttimen pitääkin olla. Toki edelleen muistaen pienen kaiuttimen rajoitteet bassotoiston ja äänenvoimakkuuden suhteen. Perlisten R4b toimii hienosti hyvinkin erilaisella musiikilla, jos se ei vain ole erityisen voimakasta bassotoistoa vaativaa.