Hieman paremmat lattiakaiuttimet – Neljä tapaa kuunnella

Kattaus käsittää nyt neljä hyvinkin erilaista kaiutinta: ranskalainen, Suomessa ehkä vähemmän tunnettu Cabasse. Kaksi brittiä eli varmaan kaikkien tuntema KEF ja levysoittimista tuttu, mutta kaiuttimissa vähemmän tunnettu Rega. Sekä Jenkkien ykkösmerkki Klipsch. KEF ja Klipsch tosin valmistetaan Kiinassa; ainakin vielä. Hinnaltaan Cabasse, KEF ja Klipsch asettuvat 1600-1700 euron maastoon kun Rega maksaa jo sen hieman vajaa 2000 euroa. Teknisesti jokaisessa kaiuttimessa on myös toisistaan ja tavallisesta poikkeavaa tekniikkaa ja teknisiä ratkaisuja.

Cabasse Java MC40 on suurikokoinen (testin suurin) 3-tiekaiutin kahdella 170 mm bassolla ja erikoisella Cabassen kehittämällä BC10 -keskiääni/diskantti-koaksiaali-elementillä. Siinä on 20-21 mm suuntaimen keskellä oleva diskanttikalotti, joka itsessään on sijoitettu hyvin erikoisen, teholliselta halkaisijaltaan 85 mm rengasmaisen keskiäänielementin keskelle. Keskiäänen ulospäin pyöristetty “kartio” on itse asiassa kovaa muovia eikä näytä itse asiassa kartiolta lainkaan, mutta sellainen se kuitenkin on.

Tämä koaksiaalinen rakenne parantaa ainakin teoriassa vaihekoherenssia ja suuntakuvion yhtenäisyyttä, mikä taas tukee tarkkaa stereokuvaa ja esimerkiksi tilavaikutelman luonnollisuutta.

Bassotoistosta vastaavat kaksi nimellishalkaisijaltaan 170 mm elementtiä, joiden kartiot on valmistettu Duocell-materiaalista. Duocell on solurakenteista muoviseosta, jossa Cabassaen mukaan yhdistyy keveys ja jäykkyys.

Elementtien väliset jakotaajuudet ovat 900 ja 3400 hertsiä. Jakosuodatin on suunniteltu hyödyntämään erilaisia jakojyrkkyyksiä (variable slopes). Valmistajan mukaan suotimet on kehitetty siten, että ne takaavat sekä lineaarisen taajuusvasteen että tarkan vaihesovituksen eri elementtien välillä. Eri elementtien välillä käytetään todennäköisesti erisuuruisia suodinjyrkkyyksiä – esimerkiksi bassolle 12 dB ja diskantille 18 tai 24 dB/oktaavi – akustisten ominaisuuksien ja säteilykuvion optimoimiseksi.

Kotelo on refleksiviritteinen. Voimakkaasti trumpettipäinen refleksiputki sijaitsee kotelo takana. Putkessa huomio kiinnittyi sen suurta suuaukkoa lukuunottamatta putken pieneen halkaisijaan. Kotelo on viritetty kohtalaisen alas, 32 hertsiin. Putken pieni läpimitta ei kuitenkaan vaikuttanut aiheuttavan ilmavirran sivuääniä saati “ahdistusta” kotelon toiminnalle; kiitos putken voimakkaasti ulospäin aukeavan muodon.

Matalasta viritystaajuudesta huolimatta Cabassen toistoalueeksi  ilmoitetaan korkeahko 59-23 000 Hz (+/- 3 dB). Tämän kokoisen kaiuttimen luulisi toistavan paljon matalammalle. Kaiuttimen herkkyydeksi ilmoitetaan 90 dB (1 W/1 m) ja hetkelliseksi tehonkestoksi peräti 770 wattia. Liittimet ovat tavanomaiset naparuuvit.

Viimeistelyvaihtoehtoina on upea kiiltävä valkoinen ja kiiltävän musta, mutta myös mattamusta (tyypillisesti kotiteatterikäyttöön) sekä tammi-puuviilujäljitelmä. Mukana tulee sekä mustat että keskiharmaat etukankaat sekä kaiuttimen pohjaan piikit aluslevyineen.

Mainittakoon lisäksi, että mallistoon kuuluu myös samaa tekniikkaa käyttävä pykälää isompi lattiamalli, keskikokoinen jalustakaiutin sekä keskikaiutin.

KEF Q7 Meta on kookas 3-tie -lattiakaiutin, joka hyödyntää KEF:n 12. sukupolven Uni-Q-koaksiaalielementtiä ja Metamaterial Absorption Technology -rakennetta (MAT). Tässäkin diskanttikalotti (19 mm) on siis sijoitettu suoraan keskiäänikartion keskelle, jolloin akustinen lähtöpiste säilyy yhtenäisenä eri taajuuksilla. Tämä parantaa suuntakuviota, vaihetoistoa ja stereokuvan tarkkuutta. Diskanttielementin takana sijaitseva erikoinen labyrinttimainen MAT-rakenne vaimentaa valmistajan mukaan merkittävästi ei-toivottuja resonansseja ja parantaa ylä-äänialueen toistoa.

Alemmasta keskialueesta ja bassoista huolehtii kaksi teholliselta halkaisijaltaan 165 mm alumiinikartoista elementtiä. Jakotaajuudet elementtien välillä ovat 440 ja 2300 hertsiä. Kotelo on refleksiviritteinen ja putki on kotelon takana. Myös KEF:ssä samantapainen voimakkaasti ulospäin aukeava putki kuin Cabassessa. Viritystaajuus noin 39 hertsiä. Toistoalueeksi ilmoitetaan 46-20 000 Hz (+/- 3 dB), herkkyydeksi 87 dB ja vahvistintehoksi suositellaan aika laveasti 15-200 wattia. Tuo 15 wattia on kyllä aika vähän? Viimeistelyvaihtoehtoina on himmeä musta tai valkoinen sekä pähkinäpuuviilujäljitelmä. Varustukseen kuuluu erilliset tukijalat sekä refleksiputkien vaahtomuovitulpat, joilla voidaan vaimentaa bassotoistoa. Liittimet ovat kaiuttimen hintaluokka huomioiden hieman halvanoloiset naparuuvit, jotka toki ajavat asiansa. Muutenkin työn sisäinen laatu ja yksityiskohdat eivät ole ehkä aivan samalla tasoilla verrokkien kanssa.

Q-sarjaan kuuluu useita kaiutinmalleja: kolme jalustamallia, kaksi lattiamallia, keskikaiutin, seinäkiinnitteiset surround-kaiuttimet sekä Dolby Atmos -kattoheijastuskautin. Q7 Meta on näistä suurikokoisin lattiaversio ja suunnattu erityisesti keskikokoisiin ja suuriin tiloihin.

Järeän oloinen Klipsch RP-6000F II on Reference Premiere -sarjaan kuuluva 2-tie-lattiakaiutin, joka edustaa valmistajan keskihintaluokan mallistoa. Kyseessä on toisen sukupolven versio suositusta RP-6000F-mallista, ja siinä sanotaan tehdyn useita teknisiä sekä rakenteellisia parannuksia edelliseen versioon verrattuna. Kaiutin on iso ja myös painava.

Kaiuttimen rakenne perustuu kahteen 165 mm basso-/keskiäänielementtiin ja 25 mm (teholliselta halkaisijaltaan 19 mm) titaanikartioiseen ja torvikuormitteiseen LTS-diskanttielementtiin (Linear Travel Suspension). Diskantti on sijoitettu syvään, laajakartioiseen Tractrix-torvisuuntaimeen, joka on muodostunut lähes tavaramerkiksi Klipschin kaiuttimissa. Torvi nostaa herkkyyttä ja äänen suuntaavuutta. Basso-/keskiäänielementtien kartiot on valmistettu Klipschin käyttämästä Cerametallic-materiaalista, joka yhdistää keveyttä ja jäykkyyttä. Jakotaajuus on basso-keskiäänien ja diskantin väillä sangen matala, 1770 Hz. Suodattimessa on kaksitie-suodattimeksi paljon komponentteja.

Kotelo on refleksiviritteinen ja toteutettu tässä suorakaiteen muotoisilla refleksiaukoilla/tunneleilla, joissa on myös torvimaiset päät. Erikoista on myöskin basso-keskiäänielementtien jako välilaipiolla kahteen erilliseen kotelo-osioon, joissa kummassakin oma refleksiaukko. Viritystaajuus 38 hertsiä, toistoalueeksi ilmoitetaan 38-25 000 Hz (+/- 3 dB). Klipschille ilmoitettu herkkyys on testin suurin 92 dB, mikä tekee kaiuttimesta ainakin periaatteessa helposti ajettavan myös pienitehoisilla vahvistimilla. Hetkellistä tehokestoakin luvataan 550 wattia.

Kaiuttimen kotelo on poikkeuksellisen tukevan oloinen ja varustettu magneettikiinnitteisillä etukankailla. Viimeistelyvaihtoehtoina on tyypillisesti musta saarni- tai ruskea pähkinäpuuviilujäljitelmä. Kaiuttimen pohjassa kiinteät metallijalat, eikä piikeille ei ole paikkoja. Naparuuviliittimet ovat laadukkaat ja mahdollistavat bi-wire- tai bi-amp-kytkennän. Erikoisuutena liitinpaneelissa liitäntä Atmos-korkeuslisäkaiuttimille ja niille kytkentäpisteet kotelon yläreunassa. Kätevä ominaisuus laajempaa kotiteatteria ajatellen.

Klipsch Reference Premiere -sarja on erittäin laaja sisältäen neljä lattiakaiutinta, kolme jalustamallia, kolme erilaista keskikaiutinta, mallit surround- ja Dolby Atmos -käyttöön sekä useita subwoofereita.

Rega eroaa muista testiryhmän kaiuttimista hinnaltaan, muotoilultaan ja osittain myös tekniikaltaan. Rega on ensinnäkin reilu 300 euroa muita kalliimpi. Kooltaan kaikkiaan muita kompaktimpi ja design on kaukana tavallisesta laatikosta. Kapea ja pyöreälinjainen kotelo on valmistettu eräänlaisesta betonin ja lasikuidun seoksesta valamalla. Alaspäin kapeneva kotelo seisoo sirojen metallijalkojen päällä. Etulevy on MDF-levyä, mutta se on saatu kalvopinnoitteella näyttämään hyvin aidosti metallilta. Värivaihtoehtoina on tämä yksi, harmaa/metalli-look.

Teknisesti kyseessä on 2,5-tie kaiutin. Matalista taajuuksista huolehtii nimellishalkaisijaltaan 170 mm paperikartioinen bassoelementti yhdessä kotelon ylälaidassa sijaitsevan 125 mm basso/keskiäänielementin kanssa. Jälkimmäinen toistaa myös siis keskiäänialuetta ja jatkaa ylemmäs aina diskantin jakoon saakka, kun taas bassoelementti on suodatettu toimimaan vain matalilla taajuuksilla. Rega ei ilmoita jakotaajuuksia, mutta ne voisivat olla noin 220 ja 1900 Hz. Diskantin osalta siis aika matala. Diskantti on takaa koteloitu 19 mm pehmytkalotti. Jakosuodatin on rakenteeltaan hyvin yksinkertainen.

Kotelo näyttää tavalliselta refleksikotelolta, mutta valmistajan spekseissä puhtaan bandpass-kotelosta? Outoa. Tarkemmin tutkittaessa havaittiin, että kotelon sisällä on rakenne, joka jakaa kotelon kahteen tilaan: elementit toimivat etummaisessa osassa ja refleksiputki on sijoitettu toiseen, kotelon alaosassa olevaan “kammioon”. Tämä väliseinä ei ole täysin tiivis, vaan se toimii ikään kuin akustisena suodattimena tai paine-erottimena, joka vaimentaa ja suodattaa elementin takasäteilyä ennen sen kulkeutumista refleksiputken kautta ulos. Ratkaisun tarkoitus jää hieman epäselväksi. Emme saaneet valmistajaltakaan tästä sen tarkempaa tietoa.

Kotelon viritystaajuudeksi mitattiin korkeahko 52 Hz. Toistoaluetta ei valmistaja ilmoita. Jatkuvaksi tehonkestoksi ilmoitetaan 110 W ja herkkyydeksi 89,5 dB, mutta se lienee mitattu 2,83 V jännitteellä.
Liittimet ovat päällekkäin sijoitetut naparuuvit.

Cabasse Java MC40

Teppo Hirvikunnas:

Kaiuttimen ääni on selvästi kirkas, erottelevasti soiva ja yleisluonteeltaan raikas – paikoin jopa siinä määrin, että se saattaa kuulostaa hieman rasittavalta, erityisesti kovemmilla voimakkuuksilla tai runsaammini ylärekisteriä painottavalla musiikilla. Äänikuva on tarkka ja selkeästi piirtyvä, mutta sijoittuu melko lähelle kuuntelijaa, mikä voi luoda vaikutelman ”iholle” tulevasta esityksestä.

Bassotoisto ei ulotu erityisen alas, ja sen sävyssä on havaittavissa kuivuutta ja tiettyä ponnettomuutta, mikä voi jättää kokonaisvaikutelman hieman kevyeksi. Alataajuuksilta kaipaisi enemmän painetta ja syvyyttä. Kaiutin toimii kuitenkin hyvin seinän läheisyydessä ja pienemmissä tiloissa, eikä sen bassovaste korostu liikaa sijoittelusta riippuen.

Parhaimmillaan kaiutin on akustisen ja klassisen musiikin toistossa, jossa sen avoin, ilmava ja yksityiskohtia esiin tuova sointi pääsee oikeuksiinsa. Toisto hyötyy selvästi pehmeästä huoneakustiikasta, joka tasapainottaa kirkasta äänensävyä ja tekee kuuntelusta miellyttävämpää myös pidemmillä kuuntelujaksoilla.

Mikael Liukkonen:

Ensivaikutelmana on vahva läsnäolo ja tietty neutraali kuivakkuus.

Cabasse on vahvoilla akustisella materiaalilla, jossa puhdas keskialue ja puhtaan kirkas diskantti antavat paljon informaatiota äänitteestä. Se on luonteeltaan varsin analyyttinen ja kuten aiemmin mainitsin, kuivakin. Tuo piirre on varmasti monien kuuntelijoiden mieleen, varsinkin jos kuuntelumateriaalina on esimerkiksi jazz- ja klassinen musiikki. Diskantin suuntaimesta johtuen, se on melko suuntaava, joten optimaalinen kuuntelupaikka on keskellä - kaiuttimen sivuille mentäessä yläpää vaimenee varsin nopeasti ja tämä taas vähentää huoneen heijastusten aiheuttamaa vääristymää äänessä. Bassojen ulottuvuus ei ole tässä vertailuryhmässä kärkiluokkaa. Matalat jyrähdykset Yellon Kiss In Blue -kappaleessa jäi kokematta, mikä on kaiuttimen fyysiset mitat huomioon ottaen erikoista. Toisaalta, Cabasse saattaa hyvinkin toimia pienessä huoneessa sijoitettuna lähelle seinää, ja saada näin kaivattua lisäboostia bassotoistoonsa. Ja onhan ne subwooferitkin toki keksitty!

KEF Q7 Meta

Teppo Hirvikunnas:

Hmmm. Ääni on kokonaisuutena rauhallinen, tasapainoinen ja selvästi vähemmän kirkas kuin monet saman vertailun mallit, mutta… Sointi on siis siisti ja miellyttävä, mutta sävy on aavistuksen tummaan päin kallellaan – ei häiritsevästi, mutta havaittavasti. Keskialue on puhdas, joskin bassotoiston lievä korostuneisuus saattaa paikoin peittää keskialueen sävyjä. Bassossa on myös taipumusta lievään kuminaan, erityisesti kun kaiutin sijoitetaan lähelle seinää. Refleksiputkien osittainen tulppaus ("puolikkaat tulpat") auttaa hillitsemään bassoa ja parantaa tasapainoa. Pieni diskantin lisäys vahvistimesta tuo soundiin ripauksen kirkkautta ja tekee siitä jotenkin avoimemman. Kaiutin toimii hyvin monentyyppisellä musiikilla ja tarjoaa kaikkiaan rasittamattoman kuuntelukokemuksen. Kokonsa ja toistonsa puolesta se soveltuu parhaiten keskikokoisiin tai hieman suurempiin huoneisiin. Tässä testiseurassa se nousi omaksi suosikiksi rauhallisen, tasapainoisen ja hillityn esityksensä ansiosta. Hyvä kaiutin.

Mikael Liukkonen:

On ilo kohdata tuotteita ja asioita, joista kokee, että asiat ovat tasapainossa ja mikään ei anna aihetta kritiikkiin. Samankaltaista tunnetta tuli pintaan kun laitoin funkahtavaa jazzia soimaan: sointi oli lämmin ja kaikin puolin miellyttävä. Äänikuva oli avara ja ilmava. Stereokuva jäsentyi tarkasti. Keskialueen toistosta on vaikea löytää mitään negatiivista, integraatio äänialueiden välillä kanssa on onnistunut. Bassotoisto miellytti erityisen paljon: se on kiinteä ja tarkka, ja kuulostaa ulottuvan varsin matalalle, ollen tältä osin testin parhaimmistoa. Diskantti soi hillityn sivistyneesti, ehkä jopa liian hillitysti tietyllä materiaalilla. Muutama desibeli lisää tasoon olisi nostanut sen lähelle täydellisyyttä. Mutta tämä soundibalanssi ei ainakaan aiheuta kuunteluväsymystä pitkässäkään kuuntelusessiossa. Voidaan todeta että kyseessä on mainio yleiskaiutin, jonka tuottama ääni toimii monipuolisessa kuuntelussa käytännössä kaikella musiikkimateriaalilla klassisesta elektroniseen.

Klipsch RP-6000F II

Teppo Hirvikunnas:

Nyt lähtee! Ensivaikutelma on energinen ja tehokas – herkkyyttä riittää ja ääntä lähtee. Yläpää ja keskialue ovat korostuneet. Toisto on parhaimmillaan erottelevaa ja dynaamista. Joillain äänitteillä soundi on kuitenkin jopa korvia riipivää. Erotteleva siis kyllä, mutta liika on liikaa. Äänikuva on tarkka ja esitys dynaaminen, mutta rauhallisempaa otetta kaipaava tekee varmasti pari napsua diskantin säätimestä alaspäin. Kaiutin hyötyy myös hyvin akustoidusta kuuntelutilasta, jossa sen kirkas ja korostunut yläpää pysyy paremmin hallinnassa.

Bassopää on selvästi tämän kaiuttimen vahvin osa – se ulottuu alas, iskee napakasti ja antaa toistolle kunnolla voimaa. Rokki raikaa ja basso potkii, eikä meno jätä kylmäksi. Tässä kaiuttimessa on luonnetta; joko rakastaa tai sitten ei. Toiminee parhaiten kotiteatterissa?

Mikael Liukkonen:

Tämä kaiutin ei jätä kylmäksi: Klipsch ei todellakaan halua ujostella tai pyydellä anteeksi. Amerikkalaiskaiutin tarjoaa ääntä isolla kädellä ja kipakoilla mausteilla. Kaiuttimen perusluonne tulee varsin nopealla kuuntelulla selväksi: siinä tiettyä raikasta ärhäkkyyttä, ruutia ja elämää, joka tuodaan lähellä kuuntelijan naamaa. Steven Wilsonin “To The Bone” -biisin dramaattinen alku tömähtää tilaan vaikuttavalla voimalla ja mahtavuudella. Mark Lettierin räyheän energinen bassottelu kappaleella “Magnetar” pääsee näillä kaiuttimilla oikeuksiinsa. Bassot ovat mehevät ja niiden ulottuvuus on vähintäänkin riittävä. Bassojen tarkkuus ja napakkuus on myös varsin hyvää tasoa. Keskialue on puhdas ja erotteleva, ei moitteen sijaa. Diskantti taas… on melkoisen kirpeä ja tasoltaan koholla. Jos kuuntelussa on varsin kristallin kirkas äänite, se kirkkaus todellakin tulee näillä kaiuttimilla selväksi. Sinällään diskantti on sävyltään puhdas ja värittymätön, mutta lujaa kuunnellessa meinasi välillä lähteä paikat hampaista. Tehtaan perinteiden mukaisesti diskanttisuuntain kohdistaa äänen hallitusti kuuntelupisteeseen, niin ettei diskanttienergiaa suunnata laidoille, asia, joka pienentää haitallista huoneen tuottamaa heijastusta. Klipsch on täsmätuote hauskanpitoon ja räväkkään kuunteluun, erityisesti rock- ja elektronisella materiaalilla,  missä kriteerinä on vaikuttavuus, viihdyttävyys ja… ne bassot. RP-6000 II toimisi varmasti myös kotiteatterin pääkaiuttimina, jopa ilman subwooferia. Kyllä näissä klassinenkin toimii, mutta ehdoton neutraalius ei ole tämän kaiuttimen juttu. Toisaalta, tarviiko näin aina ollakaan…?

Rega AYA

Teppo Hirvikunnas:

Toisto on selvästi aika erilainen ja omanlaisensa. Ensivaikutelma on etäinen ja hieman jopa tunkkainen. Keskialue soi vaimeasti ja alakeskialue soi korostuen. Sointi on kuitenkin rauhallinen ja rasittamaton, vaikka äänen yleissävy ei ole erityisen eloisa. Bassotoisto jää vaimeaksi, ja erityisesti “rytmimusiikilla” (dance, r&b, tekno jne.) Rega kuulostaa tukehtuneelta ja jopa kumisevalta. Tämä peittää alleen entuudestaan hieman vaimean keskialueen.

Silti kaiuttimessa on omat vahvuutensa: diskantti soi siististi ja miellyttävästi, jopa kuulaasti, ja äänikuva on syvä ja tilava. Sellaista ajallista, aitoa rytmiä. Kaiutin toimii parhaiten akustisella musiikilla ja klassisella, jossa sen koherentti äänikuva, lempeä luonne ja avara esitys pääsevät esiin. Kokonaisuutta vaivaa kuitenkin selvästi alakeskialueen korostus ja keskialueen vaimeus, jotka dominoivat ääntä.

Mikael Liukkonen:

Heti ensimmäisten kappaleiden soidessa huomasin kuinka persoonallinen ja erilainen Regan sointi on. Regan toistama äänimaailma on kuulas ja ilmava. Ayan vahvuudet tulevat esille akustisissa, orgaanisissa äänitteissä, joissa se pystyy piirtämään luontevan illuusion livetilanteesta. Lilan Downs:n vahva tulkinta kappaleella “Seguire Mi Viaje” soi vakuuttavasti ja suorastaan kolmiuloitteisesti, nostaen hymyn kuuntelijan huulille.

Aya tuo solistin ja aidot soittimet kauniisti esille. Matalissa taasen jäädään jälkeen isompikoteloisten vertailukumppaneiden taakse. Olisin kieltämättä toivonut ryhdikkäämpää otetta bassopuolella. Tämä olisi nostanut kaiuttimen arvostusta vielä korkeammalle. Matalimmat oktaavit jäävät kokematta. Toisaalta jälleen voidaan todeta, että sijoittelu pienempään tilaan ja lähellä kiviseinää saattaa hyvinkin parantaa tilannetta toivottuun suuntaan. Mutta mainittava on, että mihinkään “party”-käyttöön tästä kaiuttimesta ei ole, eikä sitä siihen varmaankaan ole suunniteltukaan.

Musiikin tärkeimmän perusinformaation ja kauneuden se osaa välittää edellä mainituista rajoitteista huolimatta.

Kaiuttimista mitattiin vapaakenttämittausta simuloivat aikaikkunoidut taajuusvasteet 2 voltin jännitteellä 1 metrin etäisyydeltä, alkaen 300 hertsin taajuudesta ylöspäin. Alle 300 hertsin taajuudet mitattiin erikseen lähimittauksena, johon sovellettiin tasokorjausta ja lähimittauksessa tarvittava niin sanottu baffel step -kompensointi. Mittaukset tehtiin Room EQ Wizard -ohjelmistolla suoraan kaiuttimen edestä sekä 30 ja 60 asteen kulmista. Kulmamittaukset antavat kuvan kaiuttimen toistosta sivusuuntaan ja suuntaavuudesta eri taajuuksilla. 2 V:n vakiojännitteellä tehty mittaus tuo esiin kaiuttimien väliset herkkyyserot. Keskimääräinen herkkyysarvo on merkitty myös taulukkotietoihin, samoin kuin vapaan kentän taajuusvasteesta arvioitu kaiuttimen -6 dB:n alarajataajuus.

Cabasse Java MC40

Cabassen taajuusvaste on itse asiassa hyvinkin suora. Korkeimmilla taajuuksilla (> 8kHz) toisto korostuu, joka tosin tasoittuu sivulle mentäessä. Vaste pitää hyvin muotonsa myös sivusta mitattaessa. Yläpään taso on kuitenkin aika hallitseva ja erityisesti 3-6 kHz alueella oleva korostuma. Bassovaste alkaa vaimentumaan jo 60 hertsin jälkeen. Sinänsä vasteen muoto asiallinen. Keskimääräinen herkkyys korkeahko: 2 V:n jännitteellä noin 91-92 dB. Impedanssivasteen minimi-impedanssi on matalahko, vain  3,1 ohmia välillä 120-180 Hz, vaikka nimellisimpedanssiksi ilmoitetaan 8 ohmia.

KEF Q7 Meta

KEFin toistovasteet ovat etenkin 1000 hertsistä ylöspäin hyvin tasaiset, myös sivulle siirryttäessä. Tämä tarkoittaa myös tasapainoista tehovastetta. Toisaalta bassoalueen taso on korkeahko ja muodoltaan aavistuksen pyöreä. Tämä korreloi myös kuunteluvaikutelmaan. Vapaan kentän alarajataajuus on noin 55 hertsin kohdalla. Keskimääräinen herkkyys on kaiuttimen kokonaan nähden matalahko: 2 V:n jännitteellä noin 86 dB. Impedanssivasteen minimi-impedanssi laskee alas, aina 2,8 ohmiin välillä 120-180 Hz.

Klipsch RP-6000F II

Klipschin toistovaste on suoraan edestä mitattuna, aina  2000 hertsistä ylöspäin varsin tasainen, mutta tasoltaan selvästi korostunut. Tämä kuului myös äänessä. Sivulle siirryttäessä taso hieman laskee, mutta vasteeseen tulee myös poikkeamia. Bassovaste laskee loivasti ja ulottuu alas. -6 dB:n piste on 36 hertisissä. Klipsch on myös erittäin herkkä: 92 desibeliä (2V/1M). Minimi-impedanssi on tässäkin matala, 3,2 ohmia välillä 150-200 Hz. Nimellisimpedanssin ollessa 8 ohmia.

Rega AYA

Regan toistovaste on diskantin (> 3 kHz)  osalta melko tasainen, joskin korkeita taajuuksia kohti loivasti nouseva. Kulmassa vasteeseen tulee kuitenkin enemmän vaihtelua, mikä kertoo suuntaavuuden muutoksista. Keskialueella on laajahko vaimentuma, joka kuuluu selvästi myös äänessä. Yläbassossa tai oikeastaan alemmalla keskialueella (200–500 Hz) on myös korostumaa. Vaste ei ole kokonaisuutena erityisen tasainen. Bassovaste alkaa vaimentumaan jo 60 hertsin jälkeen. Keskimääräinen herkkyys on matalahko: noin 87 dB. Impedanssivaste on ongelmaton, minimi-impedanssi 3,7 ohmia ilmenee vasta korkeimmilla taajuuksilla 10-11 kHz alueella. Toisaalta tämä voi aiheuttaa putkivahvistimilla diskantin vaimentumista.

Analyyttinen, kirkas ja tarkka

Cabasse Java MC40 on kookas ja näyttävä lattiakaiutin (varsinkin kiiltävän valkoisena tai mustana). Cabassessa yhdistyvät valmistajalle tyypillinen tekninen omaleimaisuus ja persoonallinen sointi. Kaiuttimen keskeinen rakenneratkaisu on BC10-koaksiaalielementti, jossa diskantti on sijoitettu poikkeuksellisen rakenteen omaavan rengasmaisen keskiäänielementin keskelle. Tämä tukee valmistajan mukaan vaihekoherenssia ja suuntakuvion yhtenäisyyttä. Bassotoistosta vastaavat kaksi 170 mm Duocell-kartioista elementtiä. Refleksikotelo on viritetty alas, mutta käytännössä matalin toistoalue jää silti vaimeaksi.

Kuunteluarvioissa Cabassen ääntä kuvattiin kirkkaaksi, puhtaaksi ja analyyttiseksi, joka tuo esiin paljon yksityiskohtia ja informaatiota äänitteestä. Keskialue ja diskantti ovat selkeitä ja erottelevia, mutta sointi on myös kuiva ja voi paikoin kuulostaa rasittavalta, erityisesti kovemmilla voimakkuuksilla tai “kovalla” materiaalilla. Äänikuva on tarkka ja sijoittuu lähelle kuuntelijaa, mikä lisää läsnäolon tuntua mutta voi korostaa "iholle tulemisen" vaikutelmaa.

Cabassen diskantti on suuntaava, mikä tekee kuuntelupaikan valinnasta kriittistä, mutta samalla se vähentää huoneheijastusten vaikutusta ääneen. Bassotoisto ei ulotu kovin alas eikä ole vertailuryhmässä vahvimmasta päästä. Sävyltään basso koetaan kuivaksi ja osin ponnettomaksi. Syvyyden ja paineen puute jää erityisesti esiin tietyllä materiaalilla.

Cabasse toimii parhaiten akustisen ja klassisen musiikin kanssa sekä pienemmissä huoneissa, joissa sen sinänsä puhdas, informatiivinen ja hillitty bassotoisto pääsee ehkä paremmin esiin. Sijoittaminen lähelle seinää voi auttaa tuomaan kaivattua lisävoimaa alataajuuksille. Pehmeä akustiikka hyödyttää kokonaiskuvaa, tasapainottaen kirkasta äänisävyä.

Cabasse sopinee hyvin esimerkiksi hieman pienempiin tiloihin ja akustiikaltaan vaimennettuun ympäristöön. Voisi toimia hyvin myös erilaisissa kotiteatterikokoonpanoissa (subbarin kera).

Erottelukyky ja keskialueen tarkkuus
Avara ja selkeä äänikuva
Toimii hyvin akustisella ja klassisella musiikilla

Korostunut ylärekisteri
Kevyehkö bassotoisto, ei ulotu kovin alas

Tasaista suoritusta

KEF Q7 Meta on valmistajansa uusimman Q-sarjan suurin lattiakaiutin, jossa hyödynnetään KEF:n kehittämää 12. sukupolven Uni-Q-koaksiaalielementtiä sekä sen MAT-vaimennusteknologiaa. Elementtiratkaisun tavoitteena on tasapainoinen suuntakuvio ja vaihetoisto. Kaksi alumiinikartioista 165 mm:n bassoelementtiä täydentävät rakenteen refleksiviritteisessä kotelossa. Kaiutin on suunniteltu erityisesti keskikokoisiin ja suurempiin tiloihin.

KEF Q7 Metan toistoa kuvailtiin rauhalliseksi, tasapainoiseksi ja yleisluonteeltaan miellyttäväksi. Sointi on selvästi vähemmän kirkas kuin monissa muissa testin kaiuttimissa, ja sävy painottuu hienoisesti lämpimään tai hieman jopa tummaan suuntaan. Keskialue on selkeä ja luonnollinen, eikä siitä juuri löydy moitittavaa. Integraatio bassoelementtien kanssa on onnistunut, ja stereokuva jäsentyy tarkasti ja avarana. Bassotoisto on jämäkkää ja testijoukon vahvimpia. Toisaalta bassotoistossa mainittiin esiintyvän myös korostumaa ja lievää kuminaa, mutta refleksiputkien osittainen vaimennus auttaa. Diskantti soi siististi ja hillitysti, ja se voisi joidenkin mielestä hyötyä pienestä tason nostosta erityisesti kirkkaammalla materiaalilla. Toisaalta tällainen sounditasapaino tekee kuuntelusta rasittamatonta myös pidemmillä istunnoilla.

KEF Q7 Meta toimii erinomaisesti monipuolisessa kuuntelussa ja monenlaisella ohjelmamateriaalilla, klassisesta jazziin ja elektroniseen. Se sopii parhaiten keskikokoisiin tai suurempiin huoneisiin ja tarjoaa hillityn toiston ilman korostuneita piirteitä. Kokonaisuutena kyseessä on tasapainoinen ja monikäyttöinen kaiutin, joka ei yritä herättää huomiota, vaan toistaa musiikkia vaivattomasti.

Kokonaisuutena KEF Q7 Meta on asiallinen kaiutin. Toistoltaan tasapainoinen ja monipuolinen, joka toimii hyvin monenlaisella musiikilla. Se ei pyri erottumaan erityispiirteillä, vaan vakuuttaa ehjällä ja hallitulla toistolla, joka sopii laajaan käyttöön.

Tasapainoinen ja rauhallinen sointi
“Maukas” bassotoisto

Basson taso ja sävy (varauksin)
Aavistuksen tumma yleissävy
Vaatimattomat liittimet (luokassaan)

Voimaa ja potkua

Klipsch RP-6000F II on Reference Premiere -sarjan “keskikokoinen”, mutta järeän oloinen lattiakaiutin. Rakenne on kaksitiekonseptin mukainen, mutta teknisesti poikkeuksellinen: diskantti on titaanikalvoinen ja syvään Tractrix-torveen upotettu, ja basso-keskiäänialue hoidetaan kahdella 165 mm:n Cerametallic-elementillä. Refleksiviritteinen kotelo sisältää erikoisesti kaksi erillistä bassokammiota ja omat torvimaiset refleksiaukot kummallekin elementille. Kaiutin on suunniteltu sekä stereokuunteluun että kotiteatterikäyttöön.

Klipschin luonne on vahvasti energinen. Ääntä tulee isolla kädellä. Herkkyys on korkea, esityksessä on dynaamisuutta ja voimaa. Yläpää ja keskialue ovat kirkkaat ja erottelevat, mutta niiden sävy on voimakkaan korostunut. Jopa rasittava. Äänikuva on sinänsä tarkka ja suuntautuu vahvasti kuuntelupisteeseen.

Bassotoisto on Klipschin vahvuus: Se on napakkaa, ulottuvaa ja mehevää. Toimii erityisen hyvin rockin, elektronisen musiikin ja muun dynaamisen materiaalin kanssa, jossa haetaan vaikuttavuutta ja viihdyttävyyttä. Kaiutin toimii hyvin myös kotiteatterissa, ja monessa tapauksessa jopa ilman subwooferia. Kokonaisuutena Klipschien ääni jakanee mielipiteitä – toiset ihastuvat sen eläväiseen, voimakkaaseen ja iskevään sointiin, kun taas toiset voivat kokea sen sävyltään aivan liian räväkäksi. Neutraalia tasapainoa etsivälle Klipsch ei ole ensisijainen valinta, mutta varteenotettava vaihtoehto intensiiviseen ja elämyshakuiseen kuunteluun, ja myös kotiteatteriin.

Dynaaminen ja räväkkä toisto
Jämäkkä ja tarkka bassotoisto
Suuri herkkyys

Voimakkaasti korostunut ylärekisteri

Kaunis ja rauhallinen

Rega Aya erottuu testijoukosta jo ulkonäöllään ja rakenteellaan: kapea ja virtaviivainen betonikomposiitista valettu kotelo seisoo sirojen metallijalkojen varassa. Tekniikaltaan kyseessä on 2,5-tiekaiutin, jossa yksi bassoelementti toimii vain matalilla taajuuksilla ja toinen jatkaa keskialueelle saakka. Refleksikotelo on sisäisesti jaettu kahteen osioon, joiden välinen osittain läpäisevä rakenne.

Rega Aya erottuu testiryhmästä persoonallisella ja selvästi omaleimaisella äänellään. Sen sointi on rauhallinen, kuulas ja ilmava, mutta samalla sävyltään hieman tumma ja etäinen. Keskialue jää vaimeaksi, ja alamidlellä on korostusta, mikä voi tehdä äänestä paikoin tunkkaisen – erityisesti rytmimusiikilla, jossa myös bassotoisto tuntuu tukehtuneelta ja ponnettomalta. Matalimmat taajuudet jäävät vaimeiksi verrattuna suurempikokoisiin kaiuttimiin.

Ayan vahvuudet tulevat parhaiten esiin akustisessa ja klassisessa musiikissa, missä se toistaa äänikuvan koherentisti, syvänä ja avarana. Diskantti soi miellyttävän puhtaasti ja kuulaasti, ja kaiuttimen esityksessä on ajallista rytmisyyttä ja luonnollisuutta. Se tuo erityisesti solistit ja akustiset soittimet esiin kauniisti ja onnistuu luomaan uskottavan tilavaikutelman.

Aya ei ole dynaamista tai iskevää esitystä hakevan valinta, mutta se tarjoaa rauhallisen ja harmonisen kuuntelukokemuksen, joka sopii parhaiten pienempiin huoneisiin ja rauhallisemmalle ohjelmamateriaalille. Kaiutin ei pyri vaikuttavuuteen, vaan välittää musiikin ytimen hillitysti ja selkeästi, omilla ehdoillaan.

Kokonaisuutena Rega Aya on kaiutin, joka jakanee mielipiteitä – sen vahvuudet ovat selkeitä, mutta rajoitukset myös ilmeisiä. Musiikillisen sisällön välittämisessä se onnistuu hyvin, mutta dynamiikka ja toiston auktoriteetti jäävät hillityiksi. Sopii parhaiten rauhalliseen kuunteluun ja pienempiin huoneisiin.

Rauhallinen ja kuulas sointi
Syvä ja tilava äänikuva
Hyvä esitys akustisella ja klassisella musiikilla

Vaimea keskialue ja rajoittunut basso
Persoonallinen sointi ei sovi kaikille
Ei vakuuta rytmimusiikilla tai suuremmissa tiloissa

Testiin valitut neljä kaiutinta – Cabasse Java MC40, KEF Q7 Meta, Klipsch RP-6000F II ja Rega Aya – edustavat varsin erilaisia lähestymistapoja niin rakenteen, sointivärin kuin käyttötarkoituksenkin osalta. Hintaluokka (noin 1600–2000 € / pari) antaa odottaa teknisesti huolellisia ratkaisuja ja soinnillista laatua, mutta kaikilla malleilla on selkeät vahvuutensa ja myös joitain rajoitteita.

Cabasse Java MC40 erottuu teknisesti omaleimaisella koaksiaaliratkaisullaan ja korkealla erottelukyvyllään. Sointi on kirkas ja yksityiskohtainen, mutta toisinaan myös terävä ja pitkässä kuuntelussa rasittava. Bassotoisto jää toivottua kevyemmäksi. Kaiutin toimii parhaiten akustisella musiikilla ja pienemmissä tiloissa.

KEF Q7 Meta on testin tasapainoisin ja monipuolisin kaiutin. Sen sointi on rauhallinen, puhdas ja hallittu. Diskantti on hillitty, keskialue eheä ja bassotoisto (varauksin) hallittu. Kaiutin ei herätä erityisiä tunteita suuntaan tai toiseen – ja juuri se tekee siitä vahvan yleiskaiuttimen kaikenlaiseen kuunteluun.

Klipsch RP-6000F II on testin tehokkain ja sävyltään räväkin vaihtoehto. Diskantti ja keskialue ovat selvästi korostuneet, ja basso voimakas sekä ulottuva. Kaiutin on omimmillaan rytmimusiikissa ja kotiteatterikäytössä, mutta joillain äänitteillä soundi on jopa rasittava. Parhaimmillaan hyvin akustoidussa tilassa.

Rega Aya tarjoaa omintakeisen vaihtoehdon pehmeällä, hieman tummalla sävyllään. Keskialue on vaimea, ja basso jää vaatimattomaksi, mutta diskantti on siisti ja äänikuva tilava. Aya toimii erityisen hyvin akustisessa ja klassisessa musiikissa, mutta ei ole dynaamista ja iskevää toistoa etsivän valinta.