Kauhuteemaisia pelejä kannattaa ehdottomasti pelata äänet päällä, sillä muuten pelikokemus jää pahasti vaillinaiseksi.

Useimpien kauhupelien selkäpiitä karmiva tunnelma on nimittäin pitkälti taustamusiikin ja ääniefektien ansiota.

Tässä artikkelissa selvitämme, millaisia keinoja äänisuunnittelijat käyttävät luodessaan kauhupeleille tyypillistä painostavaa tunnelmaa.

Perehdymme myös siihen, miten ääniefektit varoittavat lähestyvistä vaaratilanteista ja ohjaavat pelaajaa tekemään pelissä oikeita ratkaisuja.

Ensimmäiset peliautomaatit olivat äänettömiä

Vielä 1960-luvulla elektroniset peliautomaatit olivat lähes äänettömiä. Tekninen kehitys mahdollisti äänten hyödyntämisen vasta vuonna 1971, jolloin Nutting Associates -yhtiö julkaisi pelin nimeltä COMPUTER SPACE. Sen teemana oli avaruustaistelu, joten taustalta kuului rakettien, ammusten ja räjähdysten ääniä.

Äänien lisääminen tuotti pelisuunnittelijoille pitkään harmaita hiuksia, koska pelikoneissa ei ollut tarpeeksi muistia. Pelin muut toiminnot vaativat vähäisen muistin käyttöönsä, joten musiikkiraidat saivat soida vain satunnaisesti.

Ongelma ratkesi 1980-luvulla, kun PSG-äänisirut keksittiin. Ne mahdollistivat musiikin ja ääniefektien ohjelmoinnin ensin fyysisiin pelikoneisiin ja sitten Suomi kasinoiden peleihin.

Äänillä tärkeä rooli 1980-luvun kauhupeleissä

Kun pahimmat tekniset ongelmat oli raivattu pois tieltä, äänisuunnittelijat pääsivät vihdoin näyttämään taitojaan. Nämä 1980-luvulla ilmestyneet kauhupelit ottivat tekniikan edistysaskeleista kaiken ilon irti:

  1. Chiller
  2. Soft & Cuddly
  3. Castlevania

Chiller-kolikkopelissä on taustamusiikkia, huutoja ja ampumisen ääniä. Kotikonsoleilla pelattavissa kauhupeleissä taas hyödynnetään 8-bittisiä ääniefektejä ja taustamusiikkia.

Esimerkiksi Castlevania-pelissä on Kinuyo Yamashitan ja Satoe Terashiman säveltämää musiikkia, joka vaihtui tasolta toiselle noustessa. Musiikki tukee pelaajan etenemistä Draculan linnassa, jossa vampyyrimetsästäjä Simon Belmont jahtaa kreivi Draculaa. Ilman musiikin antamia vihjeitä pelaajan olisi huomattavasti vaikeampaa päästä korkeimmille tasoille.

Musiikki ja peliäänet ovat olennaisessa osassa myös NetEntin vuonna 2015 julkaisemassa Dracula-pelissä. Karmaisevasta Draculasta on muodostunut yksi nopeiden kasinoiden suosituimmista kolikkopeleistä.

Kauhutunnelma syntyy äänten avulla

Äänisuunnittelijat valitsevat pelin jokaisen äänen huolella, jotta äänimaisema saisi aikaan juuri oikeanlaisen sekoituksen jännitystä, kauhua ja pelon tunnetta.

Heillä on käytössään tällaisia konsteja:

  1. Tiettyjen taajuusalueiden korostaminen saa aikaan epämiellyttävän äänen, jonka kuuleminen herättää negatiivisia tunteita
  2. Muokkaus saa tutut äänet kuulostamaan vierailta ja oudoilta
  3. Äänen alkuperän ja tarkoituksen epämääräisyys saa pelaajan tuntemaan pelkoa
  4. Kun virtuaalisen hahmon suun liikkeet eivät sovi yhteen puheäänen kanssa, kuulija kokee outouden tunnetta

Luonnollisesti myös sävelkorkeudella, äänenvoimakkuudella ja muilla ääniominaisuuksilla on merkitystä.

Ennalta opitut tunnusmerkit ratkaisevat

Äänen ominaisuudet eivät yksinään riitä luomaan kauhupeleille ominaista painostavaa tunnelmaa. Pelaajan on ymmärrettävä ääniefektien merkitys ja osattava yhdistää kuulemansa pelottaviin asioihin.

Touko Niinisen opinnäytetyön mukaan esimerkiksi kivusta ja tuskasta kertova vaikerrus on kaikille ihmisille tuttu ja pelottava ilmiö. Siksi esimerkiksi zombin valittavan äänen matalat sävelkorkeudet herättävät pelkoa ja ahdistusta.

Myös epämiellyttäviin tilanteisiin ja pelottaviin ympäristöihin liittyvät äänet saavat lähes jokaisen pelaajan tuntemaan pelkoa. Klassinen esimerkki tästä on kauhuelokuvista tuttu kartano, jossa kuuluu seinien narinaa, itsestään sulkeutuvien ovien paukahtelua ja kummitusten kuiskailua.

Olemme oppineet pitämään tällaista ympäristöä pelottavana, ja siksi äänimaisema saa aikaan voimakasta kauhun tunnetta.

Musiikilla ja äänillä on peleissä monta tehtävää

Taustamusiikki luo oikeanlaisen kauhutunnelman, mutta sillä on merkitystä myös pelissä etenemisen kannalta. Musiikki antaa pelaajalle ennakkotietoa tulevista tapahtumista ja auttaa reagoimaan vaaratilanteisiin ajoissa.

Esimerkiksi musiikin rytmin nopeutuminen viestittää pelaajalle, että pelissä tapahtuu pian jotain tärkeää. Myös ääniefektit antavat pelaajille vihjeitä ja varoituksia lähestyvästä vaarasta.

Lisäksi äänisuunnittelulla pystytään saamaan aikaan immersion kokemus. Taustamusiikki ja äänet auttavat pelaajaa uppoutumaan pelin maailmaan ja unohtamaan ympäröivän todellisuuden lähes täydellisesti. Näin pelikokemuksesta tulee intensiivisempi, ja pelaaja jaksaa yrittää tason läpäisemistä yhä uudestaan ja uudestaan.

Yhteenveto

Suomi tunnetaan paitsi FinTech-yritysten myös pelinkehityksen kultamaana. Äänisuunnittelu on olennainen osa pelinkehitystä. Kun ensimmäiset peliautomaatit ilmestyivät, niissä ei ollut vielä lainkaan ääniä. Äänet pystyttiin lisäämään peleihin vasta 1970-luvulla, ja silloinkin pelikoneiden vähäinen muisti vaikeutti äänisuunnittelua tuntuvasti. 1980-luvulla kehitetyt PSG-äänisirut kuitenkin antoivat äänisuunnittelijoille mahdollisuuden ohjelmoida peleihin musiikkia mielensä mukaan.

1980-luvun kauhupeleissä hyödynnettiinkin jo taustamusiikkia sekä pelottavia ääniefektejä. Nykyajan peleissä kauhutunnelma syntyy pitkälti äänen ominaisuuksista, kuten sävelkorkeuden ja äänenvoimakkuuden vaihteluista. Ääniä voidaan myös muokata niin, että tutut äänet muuttuvat vieraiksi, epämääräisiksi ja pelottaviksi.

Kauhutunnelman luomisessa on oleellista se, että pelaaja ymmärtää äänen merkityksen ja osaa yhdistää sen ennalta oppimiinsa pelon tunnusmerkkeihin. Esimerkiksi tietynlaisten huutojen ja vaikerrusten merkitys on kaikissa kielissä ja kulttuureissa sama, ja kuulijat yhdistävät ne mielessään tuskaan ja kipuun. Myös pelottavista ympäristöistä tutut äänet, kuten vanhan talon rakenteiden narina, herättävät useimmissa pelaajissa kauhun tunnetta.