VERTAILUTESTI: Tonnin levysoittimet – Laatua vinyyleille, eli ne hieman paremmat levysoittimet

Pyysimme testiin parhaan mahdollisen soittimen budjettina noin 1000 euroa (+/-10%).

Tämä hintaluokka edustaa tasoa, jossa pitäisi saada jo hyvinkin laadukas soitin ja korkeatasoinen äänentoisto, Tässä hintaluokassa ei vielä liikuta highendin maailmassa, mutta perusrakenteen, materiaalien ja äänivarren osalta ollaan jo selvästi harrastajakäytön yläpuolella.

Tässä vertailussa mukana olevat soittimet tarjoavat myös hyvinkin erilaisia näkökulmia siihen, mitä tuhannella eurolla voi saada. Yhdistävä tekijä on pyrkimys tarjota vinyylin kuunteluun soitin, joka ei ole vain kelvollinen – vaan oikeasti hyvä.

Maahantuoja/merkkiedustaja sai myös valita mahdollisen äänirasiavaihtoehdon sekä sen, onko soittimessa sisäänrakennettu RIAA-korjain/esivahvistin vai toimitetaanko se erillisellä korjaimella. Joka tapauksessa RIAA-korjaimen piti kuulua tavalla tai toisella pakettiin, ja myös budjettiin.

Levysoitin tarvitsee siis aina RIAA-korjain/esivahvistimen, koska vinyylilevyille tallennettua ääntä on teknisistä syistä muokattu siten, että matalia taajuuksia on vaimennettu ja korkeita korostettu. Toiston aikana ääni täytyy korjata takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Lisäksi levysoittimen äänirasian tuottama signaali on erittäin matala. Sitä täytyy myös vahvistaa, jotta se toimii normaalin vahvistimen kanssa. Tämä tehdään niin sanotulla RIAA-korjaimella (RIAA = Recording Industry Association of America: järjestö, joka määritteli aikoinaan tälle standardin).

Monessa vahvistimessa (tosi vanhoja lukuun ottamatta) ei edelleenkään ole RIAA-korjainta/esivahvistinta (Phono-tulo), ja vaikka olisi, niin se on usein laadultaan sangen heikkotasoinen. Toisaalta yhä useampi levysoitin sisältää vastaavasti sisäänrakennetun RIAA-korjaimen, jolloin soitin voidaan liittää helposti mihin tahansa linjatuloon. Käytännössä nämä soittimien omat sisäiset korjaimet ovat myös osoittautuneet usein paremmiksi kuin vahvistimien omat, varsinkin edullisemmassa hintaluokassa. Vaihtoehtona on myös hankkia soittimen perään erillinen RIAA-korjain, mikä tuo toki lisää joustavuutta valintaan ja kenties myös paremman äänenlaadun.

Testilaitteista kaikissa paitsi Rega Planar 2:ssa oli sisäänrakennettu RIAA-korjain. Regan maahantuoja päätyi siis ratkaisuun, missä levysoittimessa ei ole sisäänrakennettua RIAA-korjainta, vaan sen kanssa myydään erillinen 159 euron hintainen Rega Fono Mini A2D MK2 -RIAA -korjain. Rega oli siinä mielessä muutenkin “kustomoitu” kokoonpano, että hinnaltaan 699 euron soittimeen sai valita optiona vakiota paremman (tai ainakin kalliimman) äänirasian. Tässä tapauksessa 250 euron hintainen (optiona +100  euroa) Rega Nd3 MM-rasia. Kokonaispaketin hinnan ollessa yhteensä 958 euroa.

Myös Pro-Ject on tavallaan eräänlainen “erikoisversio”. Pro-Ject T2 Super Phono myydään normaalisti Sumikon äänirasialla hintaan 699 euroa, mutta optiona soittimen saa myös 399 euron hintaisella Ortofon 2M Bronze -rasialla, ja 300 euron lisähinnalla. Yhteensä siis 999 euroa.

Muut soittimet perustuivat valmistajan määrittelemään kokonaisuuteen sisäänrakennetulla RIAA-korjaimella/esivahvistimella ja tietyllä vakiorasialla.

Äänirasiavalmistajia ei muutenkaan ole enää montaa, joten valinnanvaraa ei tässä suhteessa ole paljonkaan. Äänirasiana useassa soittimessa olikin sama Ortofonin 2M Red. Sinänsä hieman “tylsää”, mutta tuleehan ainakin todettua, miten sama rasia toimii erilaisissa yhdistelmissä.

Argon Audion ja siis myös Pro-Ject käyttävät niin ikään Ortofonin rasiaa, mutta pykälää laadukkaampaa 2M Bronze:a. Thorensin luottaessa taas Audio-Technican AT VM95E -rasiaan. Ja Rega omaan Rega Nd3 MM-rasiaan. Kaikki rasiat olivat toimintaperiaatteeltaan MM-rasioita (Moving Magnet).

Levysoitin on kotona usein myös osa sisustusta, kenties jopa “statement” arvostuksesta musiikkia ja perinteisiä vinyylilevyjä kohtaan. Siksi ei ole lainkaan haitaksi, että soitin on myös hyvän ja jopa huomiota herättävän näköinen. Testin kuusi soitinta tarjosivat melko erilaisia näkemyksiä siitä, miltä noin tuhannen euron levysoitin näyttää ja tuntuu.

Argon Audio TT-4 on hihnavetoinen ja täysin käsikäyttöinen soitin. Se erottuu muista sangen laadukkaan ja arvokkaan oloisella ulkonäöllään. Rungon musta kiiltolakkaus on hieno ja klassinen, mutta toisaalta ainoa vaihtoehto. Yksityiskohdat ovat kohdallaan ja tuntuma laadukas. Hiilikuituinen äänivarsi korostaa modernia sävyä. Painoltaan TT-4 oli testin toiseksi raskain, mikä lisää laadun tuntua.

Dual CS 529 BT on niin ikään hihnavetoinen, mutta joukon ainoa täysautomaattinen soitin. Soittimen jäykkä runko on viimeistelty mustalla saarni- tai ruskealla pähkinäpuuviilulla. Ainakin mustana soitin näyttää hieman tavanomaiselta ja jopa hiukan vanhahtavalta. Yksityiskohdat eivät ole erityisen ylellisiä, ja kokonaisuus on ehkä hieman sekavan ja jopa viimeistelemättömän oloinen. Makuasioita toki.

Pro-Ject T2 Super Phono edustaa hyvin minimalistista ja voisiko sanoa “kevyttä” muotoilua. Lasinen levylautanen tuo siihen hienostuneisuutta, mutta itse runko ei välttämättä näytä erityisen arvokkaalta. Tämä on ymmärrettävää, sillä rahasta iso osa on laitettu kalliimpaan äänirasiaan. Sinänsä laatuvaikutelmassa ei ollut moitittavaa. Vetotapana tässäkin hihna ja soitin on täysin käsikäyttöinen. Testilaitteessa oli himmeä valkoinen viimeistely, joka on tyylikäs ja helposti sisustukseen sulautuva – soitin on saatavana myös kiiltävän mustana ja pähkinäpuuviilulla.

Rega Planar 2 on hyvin samankaltainen kuin Pro-Ject sekä rakenteeltaan että tyyliltään: Hihnaveto, käsikättöinen, minimalistinen, “kevyt”, levylautanen lasia. Viimeistelyvaihtoehtoja on useita, kuten kiiltolakattu valkoinen, musta, punainen sekä pähkinäviilu, joten ulkonäön voi valita sisustuksen mukaan. Yksityiskohdissa  ja viimeistelyssä on kuitenkin parantamisen varaa: Pölykannen saranat ovat heppoiset ja kansi ei pysy auki kuin 90-asteen kulmaan nostettuna, kiinteä signaalijohto on hieman karkea ratkaisu ja nopeuden vaihto täytyy tehdä siirtämällä hihnan paikkaa vetopyörässä. Toisaalta tämä tietty askeettisuus on myös osa Regan tyyliä.

Technics SL-1500C on Technicsin ammatti- ja DJ-käyttöön suunniteltu suoravetoinen ja käsikäyttöinen soitin. Testin selvästi järein – lähes 10 kg antaa massiivisen ja myös laadukkaan vaikutelman. Ulkonäkö on tekninen ja hieman ehkä jopa sellainen työkalumainen, mikä ei kaikkien mielestä ole erityisen eleganttia. Toisaalta erottuu myös massasta. Viimeistelyvaihtoehtoina on himmeä musta, valkoinen ja hopea. Laatuvaikutelma on vakuuttava.

Thorens TD 402 yhdistää klassisen ja silti erottuvan olemuksen. Hihnavetoinen ja käsikäyttöinen soitin on jopa kohtalaisen arvokkaan oloinen. Yksityiskohdat ovat laadukkaat ja viimeistely korkeatasoista. Runko on kiiltolakattua tummaa pähkinäpuuta tai musta, ja rungon päällinen on eloksoitua alumiinia, mikä tuo hienon kontrastin ja tekee Thorensista visuaalisesti kiinnostavan näköisen.

Mittasimme levysoittimista pyörityskoneiston nopeuden tarkkuuden, huojunnan ja värinän sekä soittimen toistovasteen (äänirasian ja soittimen RIAA-korjaimen yhteinen toistovaste), kanavaertotuksen, häiriöetäisyyden ja särön. Lisäksi analysoimme soittimen herkkyyttä ulkopuolisille häiriöille (lähinnä mekaanisen herkkyyden tärinälle). Säädöt tarkistettiin valmistajan suosittelemiin arvoihin.

Levysoittimien mittaustulokset saattavat helposti näyttää teknisesti vaatimattomilta, jos niitä vertaa digitaalisiin äänilähteisiin. Monet niin sanotuista “epätäydellisyyksistä”, kuten pieni taajuusvaihtelu (huojunta), kohina tai harmoninen särö ovat kuitenkin samalla juuri niitä ominaisuuksia, jotka parhaimmillaan tekevät vinyylitoistosta lämpimän, harmonisen ja monen mielestä luonnollisemman kuuloista. Niin hyvässä kuin pahassa.

Testin levysoittimet osoittautuivat mittauksissa varsin erilaisiksi. Dual ja Technics erottuivat parhaalla nopeuden vakaudella (WRMS-huojunta ~0,07–0,08 %), kun taas Argon ja Thorens jäivät hieman jälkeen (0,10–0,13 %). Myös taajuusvasteissa oli eroja: Dual oli tasaisin, kun taas Technicsin diskantti laski selvemmin 10 kHz jälkeen, mikä tekee soinnista todennäköisesti pehmeämmän. Rega oli bassosta diskanttiin käytännössä lineaarisin, vain pieni notko ylätaajuuksilla.

Kanavaerotuksessa Dual ja Rega nousivat kärkeen (~27 dB), kun taas Argon jäi heikoimmaksi (~21 dB). Thorens ylsi testin parhaaseen seurantakykyyn (90 µm), muut jäivät noin 60 µm tasolle, Argon ja Rega hieman alle. Harmoninen särö pysyi kaikilla maltillisena, mutta Regalla se nousi hieman korkeammaksi (3,3 %), kun taas Pro-Ject mittautui puhtaimmaksi (1,9 %).

Rungon eristys paljasti suurimmat erot: Technics osoitti ylivoimaisesti tasaisimman vaimennuksen eikä päästänyt matalia häiriöitä runkoon samalla tavalla kuin Argon tai Thorens, joiden bassopiikit nousivat yli 90 dB.

Lopulta kokonaisuuden ratkaisee kuitenkin aina miltä ääni kuulostaa, ei pelkät mittarit. Mittauksilla on silti tärkeä rooli: ne auttavat ymmärtämään soittimien teknisiä eroja, antavat viitteitä siitä, mistä esimerkiksi tietty soinnin pehmeys, eloisuus tai joskus kireys voi johtua, ja paljastavat rakenteellisia piirteitä, jotka voivat vaikuttaa pitkässä juoksussa myös levyn ja neulan kulumiseen. Mittauksista on myös erillinen osio selityksineen ja analyyseineen.

Tärkeintä on siis kuitenkin se, miltä soittimen toisto kuulostaa. Kuuntelimme soittimia useilla ääninäytteillä rockista poppiin ja jazziin, eikä yksikään soitin tuottanut varsinaista pettymystä. Kaikki olivat ääneltään hyviä, eikä mitään rimanalituksia tullut vastaan.

Eroja löytyi silti erityisesti soinnin luonteessa sekä joidenkin teknisten mittausten osa-alueilla, kuten huojunnassa, taajuusvasteessa, kanavaerotuksessa ja rungon eristyskyvyssä. Käytännössä nämä erot jäivät kuitenkin sen verran pieniksi, että harva niitä sellaisenaan huomaa: useammin ne selittävät soinnin persoonallisuutta kuin varsinaisesti ratkaisevat sen. Lopulta kokonaisuus, soittimen tapa toistaa musiikkia, sen tyyli ja olemus ratkaisevat

Argon Audio TT-4 Special Edition vakuutti viimeistelyllään ja laadukkaalla Ortofon 2M Bronze -äänirasialla, joka toi toistoon avoimuutta ja tilan tuntua. Resonanssimittauksessa kanavat käyttäytyivät hieman epätasaisesti ja nopeuden vakaus jäi keskikastin alapuolelle, samoin rungon eristys päästi matalia impulsseja herkemmin läpi kuin parhailla. Ääni oli kuitenkin nautittava ja tasapainoinen, sisäinen esivahvistin laadukas ja kotelo selvästi hintaluokkansa arvokkaampi. Ulkoisella RIAA:lla soittimesta saisi todennäköisesti vielä enemmän irti.

Dual CS 529 BT erottui huipputasoisella automatiikallaan, Bluetooth-ominaisuuksillaan ja teknisesti tasapainoisilla mittauksillaan. Resonanssi oli hallittu, kanavaerotus testin paras ja taajuusvaste tasaisin, vain pienillä 3–4 dB poikkeamilla. Nopeuden vakaus oli Technicsin tasoa ja särö pysyi alhaisena. Rungon vaimennus oli hyvä, joskin jäi hieman Technicsin alle. Ääni oli tasapainoinen, helposti lähestyttävä ja diskantissa kevyesti korostunut, bassotoisto hillitty. Käyttömukavuudessa ja ominaisuuksissa Dual oli testin selvä voittaja, vaikka ulkoasu jäikin hieman vaatimattomaksi.

Pro-Ject T2 Super Phono + 2M Bronze tarjosi hienostuneen, sivistyneen ja erottelevan toiston. Resonanssi oli hyvin hallittu ja särö selvästi matalin kaikista. Taajuusvaste laski loivasti bassosta diskanttiin, mutta hallitusti. Huojunta ja rungon eristys olivat hyviä, joskaan ei aivan Technicsin tai Dualin huippua. Diskanttitoisto nousi testin parhaimmistoon, kiitos 2M Bronze -rasian hienojakoisen neulan. Kokonaisuutena Pro-Ject oli lämmin, dynaaminen ja helposti kuunneltava, vaikkakin ulkonäöltään hiukan pelkistetty.

Rega Planar 2 + Nd3 + Fono MM -yhdistelmä erottui musikaalisuudellaan, ilmavuudellaan ja avoimuudellaan. Resonanssia ei saatu mitattua selkeästi, mikä viittaa todennäköisesti hajautettuun vaimennukseen. Taajuusvaste oli käytännössä lineaarisin, kanavaerotus erinomainen ja rungon vaimennus tasainen ilman voimakkaita piikkejä. Seurantakyky jäi hieman vaatimattomammaksi ja särö nousi testin korkeimmaksi, mikä voi liittyä varren rakenteeseen. Regan äänessä oli kuitenkin tilaa, puhtautta ja hienostunutta keskialuetta, jossa Nd3-äänirasia ja ulkoinen Fono MM -etuaste tekivät tiivistä yhteistyötä.

Technics SL-1500C oli teknisesti testin tasapainoisin soitin. Suoraveto, järeä runko ja ydintön moottori takasivat parhaan nopeuden vakauden sekä erinomaisen rungon vaimennuksen. Resonanssi oli hallittu, kanavaerotus keskitasoa ja taajuusvaste hyvä bassosta keskialueelle, vaikka diskantti laski mittauksissa selvemmin 10 kHz jälkeen. Tämä ei kuulunut häiritsevästi, ja sointi oli puhdas, kontrolloitu ja erityisesti bassossa vahva. Sisäinen RIAA osoittautui varsin päteväksi. Rakenteeltaan Technics on vankka ja viimeistelty, mutta ulkoasultaan enemmän teknisen kuin elegantin oloinen.

Thorens TD 402 puolestaan henki klassista muotoilua ja tarjosi lämpimän, aavistuksen tummasointisen toiston. Seurantakyky oli testin paras ja kanavaerotus hyvä, mutta resonanssi jäi matalimmalle, mikä voi tehdä soittimesta alttiimman aivan alimmille häiriöille. Huojunta ja särö pysyivät maltillisina, mutta runko päästi matalia iskuja herkemmin läpi. Thorensin oma esivahvistin ei yltänyt testin kärkeen, ja soittimesta saisikin ulkoisella RIAA:lla todennäköisesti enemmän irti. Ääni oli joka tapauksessa lämmin, tilava ja monelle miellyttävä — pehmeys voi toisen korvaan olla myös hienoinen tukkoisuus.

Lopulta levysoittimissa ratkaisee ennen kaikkea se, minkä luonteinen ääni miellyttää itseä eniten. Vinyyli on edelleen pitkälti makukysymys — se on analoginen toistotapa, jossa pieniä epätäydellisyyksiä ei aina pidetä puutteina, vaan monesti juuri osana sen viehätystä.

Mittasimme levysoittimista pyörityskoneiston nopeuden tarkkuuden, huojunnan ja värinän sekä soittimen toistovasteen (äänirasian ja soittimen RIAA-korjaimen yhteinen toistovaste), kanavaertotuksen, häiriöetäisyyden ja särön. Lisäksi analysoimme soittimen herkkyyttä ulkopuolisille häiriöille (lähinnä mekaanisen herkkyyden tärinälle). Säädöt tarkistettiin valmistajan suosittelemiin arvoihin.

Äänivarren ja äänirasian resonanssi

Äänivarren ja äänirasian yhteisresonanssi kertoo, millä taajuudella varren massa ja rasian ripustus muodostavat mekaanisen ominaistaajuuden. Tämä on levysoittimessa tärkeä parametri, sillä resonanssi vaikuttaa siihen, miten soitin käyttäytyy levyjen pienille epätasaisuuksille (warp, excentriteetti) ja toisaalta myös siihen, ettei se osu musiikin mataliin bassotaajuuksiin.

Resonanssitaajuus määräytyy käytännössä äänivarren ja rasian kokonaismassan sekä rasian ripustuksen komplianssin (joustavuuden) perusteella. Raskaampi varsi ja pehmeämpi ripustus siirtävät resonanssin alemmaksi, kun taas kevyempi varsi tai jäykempi ripustus nostavat resonanssia ylemmäs. Hyvä resonanssialue on yleensä noin 8–12 Hz, jolloin se on selvästi levyjen mekaanisten virheiden yläpuolella mutta samalla musiikin bassojen alapuolella. Jos resonanssi asettuu liian alas, levyn lievä soikeus tai pinnan pienet virheet voivat heilauttaa äänivartta turhaan. Jos taas resonanssi on liian korkealla, se voi sotkeutua musiikin mataliin taajuuksiin ja aiheuttaa pientä epätarkkuutta tai bassoon kumisevuutta.

Esimerkiksi 7 Hz resonanssi on suhteellisen matala, jolloin soitin on alttiimpi levyn pienille fyysisille epätasaisuuksille, jotka voivat aiheuttaa ylimääräistä neulan liikettä ja lievää epävakautta. Toisaalta 12 Hz resonanssi on turvallisesti levyjen virheiden yläpuolella, mutta alkaa lähestyä musiikin matalia bassotaajuuksia.

Hyvä resonanssialue on yleensä noin 8–12 Hz, jolloin se on selvästi levyjen mekaanisten virheiden yläpuolella mutta samalla selvästi musiikkisignaalin bassojen alapuolella. Jos resonanssi asettuu liian alas, levyn lievä soikeus tai pinnan pienet virheet voivat heilauttaa äänivartta turhaan. Jos taas resonanssi on liian korkealla, se voi sotkeutua musiikin mataliin taajuuksiin ja aiheuttaa pientä epätarkkuutta tai bassoon kumisevuutta.

Tässä testissä mitattiin jokaisen soitinyhdistelmän resonanssi käyttäen testilevyn 4-30 Hz taajuuspyyhkäisyä. Useimmilla soittimilla nähtiin resonanssi optimaalisella  8–12 Hz alueella.

Regan yhdistelmä erottui joukosta siten, että selkeää resonanssipiikkiä ei saatu esiin lainkaan, mikä viittaa poikkeuksellisen laajaan tai hyvin vaimennettuun resonanssialueeseen. Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä.

Argonin resonanssimittauksessa nähtiin ensimmäisellä mittauksella seurantaongelmia matalilla taajuuksilla ja resonanssi asettui noin 9 Hz kohdalle. Uusintamittauksissa esiintyi kanavien välillä poikkeamaa: vasen kanava resonoi 11 hertsissä ja oikea jopa 14 hertissä, kolmannella mittauksella tasoittuen kuitenkin noin 12 Hz molemmissa kanavissa. Tämä kuvastaa levysoittimen ja rasian yhdistelmän herkkyyttä mittausolosuhteille, mutta pysyy silti kokonaisuutena turvallisella alueella. Joissain tapauksissa äänivarsi ja rasia voivat olla mekaanisesti niin herkkiä, että resonanssi näkyy eri kohdassa kanavittain. Tämä ilmiö voi johtua varren lievästä sivusuuntaisesta vinoudesta, rasian asennuksesta (overhang, azimuth) tai vaimennuksen epäsymmetriasta (joka voi johtua jopa rasian ripustuksen pienestä valmistus vaihtelusta). Tämä jäi kuitenkin nyt arvoitukseksi. Kuuntelussa mitään epätavallista ei kuitenkaan havaittu.

Thorensin yhdistelmässä resonanssi jäi noin 7 Hz tasolle, mikä on hieman suositellun 8–12 Hz alueen alapuolella. Tämä ei yleensä aiheuta ongelmia kuuntelussa, mutta tekee soitinyhdistelmästä hieman alttiimman levyjen mekaanisille pienille virheille, kuten kevyelle soikeudelle tai aaltoilulle.

Taajuusvasteet

Taajuusvasteen mittaus kertoo, kuinka tasaisesti levysoitin ja äänirasia toistavat eri taajuuksia, käytännössä siis matalista bassoista korkeimpiin diskantteihin. Samalla mittaus paljastaa myös RIAA-korjaimen tarkkuuden, sillä vinyylilevyille tallennettu ääni vaatii toistossa kompensointia: matalia taajuuksia pitää vahvistaa ja korkeita vaimentaa tarkan standardin mukaisesti. Tässä mittauksessa käytettiin soittimien omia RIAA-korjaimia, Regan kohdalla sen maahantuojan suosittelemaa erillistä Rega Fono Miniä. Periaatteessa soittimen omat RIAA:t pitäisi tuottaa täysin suora toistovaste, mutta toisaalta se on myös keino hienosäätää soittimen toistoa.

Kaikki soittimet pysyivät kohtuullisissa rajoissa, mutta taajuusvasteiden muodossa ja maksimipoikkeamissa oli eroja, jotka voivat vaikuttaa soinnin sävyyn kuuntelussa.

Argon Audio TT-4: vaste pysyi hyvin tasaisena bassosta diskanttiin. Diskantissa oli pientä aaltoilua, mutta se pysyi maltillisena. Dual CS 529 oli hyvin samankaltainen, jopa hieman tasaisempi. Maksimipoikkeamat olivat vain 4 dB vasemmalla ja 3 dB oikealla.

Pro-Ject T2 Super Phonon vaste laskee tasaisesti koko matkan, mutta ei erityisen jyrkästi. Diskanttialueella noin 10 kHz jälkeen näkyi hieman aaltoilua. Vasen kanava kulki hieman ylempänä, mikä selittää suuremman poikkeaman.

Rega Planar 2:n vaste laski maltillisesti bassosta diskanttiin, mutta siinä oli pieni notko noin 5–10 kHz alueella ennen ylimmän diskantin lievää nousua ja aaltoilua. Kanavien välillä oli kautta linjan pientä tasoeroa, vasemman kanavan kulkiessa hieman ylempänä, mikä näkyi mittauksen maksimipoikkeamana (7 dB vasen, 4 dB oikea).Rega Planar 2:n vaste laski maltillisesti bassosta diskanttiin, mutta siinä oli pieni notko noin 5–10 kHz alueella ennen ylimmän diskantin lievää nousua ja aaltoilua. Kanavien välillä oli kautta linjan pientä tasoeroa, vasemman kanavan kulkiessa hieman ylempänä, mikä näkyi mittauksen maksimipoikkeamana (7 dB vasen, 4 dB oikea).Tämä viittaa mahdollisesti hienoiseen pehmeyteen tai hillittyyn kirkkauteen juuri tuolla taajuusalueella.

Thorens TD 402:n vaste oli sinänsä tasapainoinen, mutta hieman korkeita kohden kallellaan ja diskantti alkoi laskea selvemmin noin 10 kHz jälkeen. Tämä viittaa hieman pehmeämpään sointisävyyn.

Technics SL-1500:n vaste pysyi hyvin hallinnassa bassosta keskiääniin, mutta diskantti laski 10 kHz jälkeen melko jyrkästi. Tämä saattaa tehdä Technicsin soinnista todennäköisesti pehmeämmän ja vähemmän kirkkaan kuin muilla testin soittimilla.

Kanavaerotus

Kanavaerotus mittaa, kuinka hyvin levysoittimen vasen ja oikea kanava pysyvät erillään — eli paljonko toiselle kanavalle tarkoitettu signaali vuotaa toiseen kanavaan. Vinyylilevyillä kanavaerotus jää yleensä noin 20–30 desibelin tasolle, mikä on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi CD- tai digilähteillä, mutta täysin normaalia mekaanisen tallennustavan vuoksi.

Argonin kanavaerotus oli noin 21 dB, mikä on levysoittimelle varsin tyypillinen arvo. Mittauksissa näkyi kuitenkin selviä viitteitä siitä, että kanavien käyttäytyminen ei ollut täysin symmetristä. Tämä liittyy todennäköisesti samoihin mekaanisiin syihin, jotka näkyivät myös resonanssimittauksessa epätasaisuutena — esimerkiksi äänirasian asennossa, varren mekaniikassa tai rasian kiinnityksessä.

Dual erottui parhaalla kanavaerotuksella, noin 27 dB, mikä viittaa hyvin hallittuun kanavaerotteluun ja tukee tarkkaa stereokuvaa. Pro-Ject:ssa kanavaerotus oli noin 23 dB, mikä on hyvin tavanomainen ja kertoo tasaisesta käyttäytymisestä molempiin kanaviin nähden. Rega asettui samaan noin 27 dB tasoon kuin Dual, eikä mittauksissa ollut viitteitä merkittävistä eroista kanavien välillä. Technics SL-1500:ssä kanavaerotus jäi noin 22 dB:iin, mikä on täysin normaalia tälle toistotavalle ja käytännössä riittävän hyvä stereokuvan erottelulle. Thorens puolestaan osoitti hieman paremman kanavaerotuksen, noin 26–28 dB, mutta mittauksissa näkyi samalla viitteitä siitä, että kanavat eivät käyttäytyneet aivan identtisesti — mikä todennäköisesti liittyy samoihin rakenteellisiin eroihin, joita havaittiin myös resonanssitesteissä.

Kaiken kaikkiaan kaikki soittimet pysyivät kanavaerotuksen suhteen levysoittimille tyypillisissä rajoissa, noin 20–28 dB tasolla. Dual, Rega ja Thorens erottuivat tässä hieman paremmilla arvoilla. Käytännössä nämä erot vaikuttavat lähinnä stereokuvan tarkkuuteen ja tilan erotteluun, mutta ovat vielä täysin normaaleja analogiselle mekaaniselle toistolle.

Käytännössä erot kanavaerotuksessa testin parhaiden ja heikoimman soittimen välillä eivät todennäköisesti kuulu selvästi kuuntelussa. Kaikki soittimet pysyivät levysoittimille täysin tyypillisissä rajoissa, eikä kanavaerotus muodostunut millään laitteella stereokuvan kannalta ongelmaksi.

Huojunta

Levysoittimen pyörimisnopeuden vakaus on oleellinen tekijä musiikin sävelpuhtauden kannalta. Pienet nopeusvaihtelut (wow & flutter), voivat saada pitkät soinnit ja sävelet hienovaraisesti ”keinumaan” tai väreilemään. Käytännössä huojunta mitataan soittamalla tasataajuista testisignaalia ja analysoimalla, kuinka paljon sen taajuus vaihtelee.

Tulokset ilmoitetaan kahdella pääluvulla: WRMS (Weighted Frequency Variation) kertoo pyörimisnopeuden keskimääräisen vaihtelun prosentteina. Tämä vastaa parhaiten kuultavaa vaikutusta. Maksimipoikkeama ilmaisee suurimman hetkellisen heilahduksen keskiarvonopeuteen nähden. Hyvällä levysoittimella WRMS huojunta on tyypillisesti ±0,1–0,2 % tasolla.

Kaikki testin soittimet pysyivät selvästi hyväksyttävällä tasolla.

Technics SL-1500 ja Dual CS 529 erottuivat parhaimmalla nopeuden vakaudella. Technicsin WRMS oli ±0,13 % ja suurin hetkellinen heilahdus vain ±0,17 %, kun Dualilla vastaavat arvot olivat ±0,13 % ja noin ±0,25 %. Nämä luvut kertovat erittäin tasaisesta käynnistä.

Pro-Ject T2 Super Phono ja Thorens TD 402 jäivät hieman korkeammalle, WRMS noin ±0,15–0,18 % ja maksimiheilahdus noin ±0,25–0,27 %, mikä on silti hyvää tasoa.

Argon TT-4 ja Rega Planar 2 osoittivat testissä suurimmat vaihtelut. Argonilla WRMS oli ±0,20 % ja suurin hetkellinen poikkeama noin ±0,30 %, Regalla vastaavasti ±0,18 % ja jopa ±0,35 %. Myös nämä jäävät silti laadukkaiden levysoittimien normaalialueelle.

Kaikki testin soittimet säilyttivät pyörimisnopeutensa riittävän vakaana, ettei musiikin sävelpuhtaus käytännössä kärsi. Eroja voi pitää enemmän laitteiden teknisen viimeistelyn indikaattorina kuin kuuntelussa helposti havaittavina tekijöinä.

Seurantakyky

Seurantakyky mittaa, kuinka tarkasti levysoittimen äänirasia ja äänivarsi pystyvät seuraamaan levyn uran vaativia liikkeitä ilman, että neula menettää kontaktia tai alkaa aiheuttaa ylimääräistä säröä. Käytännössä tämä mitataan toistamalla testilevyltä uria, jotka on asteittain leikattu suuremmalla amplitudilla eli niin, että uran sivuttaispoikkeama kasvaa esimerkiksi 50:stä 100 mikrometriin. Näin nähdään, milloin rasia ei enää kykene puhtaasti seuraamaan signaalia.

Käytännössä seurantakyky vaikuttaa dynamiikan hallinnassa ja vaikeiden levyjen (kuten voimakkaasti kaiverretut rock- tai klassiset levyt) puhtaammassa toistossa.

Tyypilliset seurantakyvyn vaihteluvälit MM-äänirasioilla ovat noin 60 - 70 µm, mutta hyvin sovitetuilla yhdistelmillä voidaan päästä yli 90 µm tasoon. Pienet erot (±10 µm) eivät useinkaan aiheuta kuultavaa ongelmaa tavallisilla levyillä, sillä niiden ura ei yleensä ole yhtä vaativa kuin testiraidat. Testimittauksissa kuitenkin jo noin 10 µm suurempi raita voi paljastaa sen kohdan, jossa rasia ja varsi eivät enää kykene täysin seuraamaan signaalia. Tämä kertoo lähinnä yhdistelmän maksimisuorituskyvyn rajasta.

Myös neulapaino vaikuttaa merkittävästi seurantakykyyn: hieman suurempi paino parantaa usein rasian kykyä seurata vaativia uria, mutta liiallinen paino nopeuttaa sekä neulan että levyn kulumista ja voi muuttaa äänen tasapainoa ja toiston “herkkyyttä” korkeimmilla taajuuksilla.

Selvästi heikompi seurantakyky voi lisätä voimakkaiden sibilanttiäänien (kuten s-äänteiden) tai dynaamisten piikkien vääristymistä ja johtaa äärimmillään jopa neulan hyppimiseen uralta.

Suurin osa testin soittimista saavutti noin 60 μm seurantakyvyn, mikä on varsin tyypillinen ja käytännössä riittävä taso useimmille levyille. Argon ja Rega jäivät hieman tämän alle, mikä viittaa siihen, ettei varren massa ja rasian jousto (compliance) olleet aivan täydellisessä sovussa kaikkein vaativimpiin levyuraan kaiverrettuihin liikkeisiin. Thorens puolestaan erottui selvästi parhaalla tuloksella, 90 μm, mikä kertoo hyvin hallitusta yhdistelmästä, joka pystyy seuraamaan jopa poikkeuksellisen jyrkkiä uria ilman ongelmia. Toisaalta myös testityhmän suurimmalla neulapainolla.

Harmoninen särö

Levysoittimen harmoninen särö (Total Harmonic Distortion, THD) kuvaa sitä, kuinka paljon päätaajuuden (tässä 1 kHz) lisäksi syntyy toisia, kolmansia ja korkeampia harmonisia taajuuksia. THD ilmoitetaan prosentteina pääsignaalin tasosta. Esimerkiksi 2 % THD tarkoittaa, että näitä ylimääräisiä harmonisia esiintyy 2 % pääsignaalin voimakkuudesta.

Levysoittimilla harmoninen särö on tyypillisesti selvästi suurempi kuin esimerkiksi digitaalisilla äänilähteillä tai vahvistimilla, sillä mekaaninen lukeminen aiheuttaa toistoon väistämättä pientä epälineaarisuutta. Hyvissä levysoittimissa THD asettuu yleensä noin 1–3 prosentin tasolle. Käytännössä tällainen harmoninen särö ei yleensä ole häiritsevää, koska se syntyy korvalle varsin miellyttävänä matalana lisäenergiana. Suuremmat THD-arvot voivat kuitenkin muuttaa ja hieman pyöristää tai ”lämmittää” soundia, erityisesti jos tois- ja kolmas harmoninen korostuvat.

Tässä testissä soittimien harmoninen särö vaihteli tyypillisissä levysoitintasoissa, kaikki pysyen alle noin 3,5 prosentin.

Testatuista soittimista Technics SL-1500 erottui pienimmällä kokonais-THD:llä, joka jäi noin 2,3 prosenttiin, ja sen toinen sekä kolmas harmoninen pysyivät muita alhaisempina. Thorens TD 402 asettui hieman tätä korkeammalle noin 2,2 prosentin THD-arvollaan, jossa toinen harmoninen oli noin 1,2–1,5 prosenttia ja kolmas harmoninen noin 0,5 prosenttia. Argon Audio TT-4, Dual CS 529 ja Pro-Ject T2 Super Phono sijoittuivat varsin lähelle toisiaan, THD:n liikkuessa noin 3,0–3,4 prosentin välillä. Näissä erityisesti toinen harmoninen oli keskimäärin noin 2 prosenttia, ja kolmas harmoninen noin puolen prosentin tasolla.

Kaikki testatut soittimet toimivat tässä suhteessa hyvin tavanomaisissa rajoissa, eikä yksikään ylittänyt sellaisia lukemia, jotka voitaisiin pitää poikkeuksellisina tai häiritsevinä. Käytännössä nämä arvot tarkoittavat, että soitto pysyy luonnollisena, eikä harmoninen särö aiheuta merkittävää kuultavaa värittymistä. Ennemmin kyse on luonteesta ja hienovaraisista sävyeroista.

Mekaaninen eristys

Testissä mitattiin, miten hyvin levysoittimet eristävät mekaanisia tärähdyksiä, joita syntyy esimerkiksi, kun sijoitusalustaa kopautetaan tai siihen kohdistuu värähtelyä. Käyrät kuvaavat syntyvän häiriön taajuussisältöä ja voimakkuutta (SPL) laajalla alueella. Mitä matalammaksi käyrä asettuu (ja mitä nopeammin se vaimenee), sitä paremmin soitin onnistuu eristämään mekaanisia häiriöitä.

Käyrien perusteella arvioitiin häiriöspektrin keskimääräinen energiatila (20–200 Hz), joka kertoo kuinka paljon mekaanista energiaa kulkeutuu rungon kautta äänirasialle. Mitä alempi taso, sitä paremmin soitin vaimentaa alustan iskuja ja värähtelyjä.

Argon Audion häiriövaste nousi matalilla taajuuksilla (30–50 Hz) yli 90 dB tasoon, mikä viittaa siihen, että erityisesti rungon ja jalan jousitus päästää bassoalueen iskut jonkin verran läpi. Häiriöspektrin keskimääräiseksi tasoksi arvioitiin noin 85–88 dB, eli soitin päästää melko paljon mekaanista energiaa rungon kautta levylle. Korkeammilla taajuuksilla iskut vaimenevat tehokkaasti.

Dualin häiriövaste oli maltillisempi: iskun jälkeiset huiput jäivät noin 83 dB tasoon, ja keskimääräinen häiriöspektri sijoittui 82–84 dB välille. Taajuuksien nousu oli leveämmällä alueella, mutta ei yhtä piikkimäistä, mikä kertoo tasaisemmasta vaimennuksesta rungon ja jalkojen osalta.

Pro-Ject:in piikit bassossa olivat korkeampia (yli 85 dB ~30–50 Hz) kuin Dualilla, ja keskimääräinen häiriötaso asettui 83–85 dB välille. Keskialueella (~100–300 Hz) näkyi useampia nousuja, mikä voi viitata monitaajuuksiseen rungon tai jalan resonanssiin.

Rega Planarin häirövaste pysyi maltillisena ilman kovin jyrkkiä piikkejä matalilla taajuuksilla.Häiriöspektri sijoittui tasolle 80–83 dB, mikä kertoo kohtuullisesta bassoresonanssien hallinnasta. Eristys näytti myös varsin tasaiselta n. 70–85 dB alueella.

Technicsissä oli ´selvästi tasaisin ja matalin häiriövaste koko testissä. Huippu noin 90 Hz kohdalla jäi selvästi alle 80 dB, ja keskimääräinen taso arvioitiin 78–80 dB, mikä kertoo erityisen hyvin toimivasta rungon eristyksestä, jalkojen vaimennuksesta ja rungon massasta. Matalataajuuksiset iskut eivät juuri välittyneet levyneulalle.

Thorens näytti melko paljon Argonin kaltaiselta: selvä piikki matalilla taajuuksilla (yli 90 dB) ja häiriöspektrin keskiarvo noin 85–88 dB, mutta vaste vaimeni nopeasti keskialueelle. Resonanssi oli siis voimakkaasti keskittynyt bassoalueelle, mikä tekee soittimesta hieman herkemmän alustan värähtelyille.

Miksei häiriöetäisyyttä?

Vaikka mittasimme soittimien häiriöetäisyydet, emme kuitenkaan julkaisseet mittausarvoja, koska eri levysoittimien signaaliketjua ei ollut tässä testissä mahdollista tasata täysin samaan viitetasoon. Äänirasioiden erilaiset lähtötasot ja RIAA-korjainten vahvistuserot vaikuttavat suoraan mitattuun SNR-lukuun, mikä voisi antaa harhaanjohtavan kuvan soittimien todellisista eroista.

On kuitenkin hyvä todeta, ettei yhdenkään testatun soittimen kohdalla havaittu häiriöetäisyyden suhteen mitään käytännön ongelmaa. Kaikki soittimet toimivat tässä suhteessa puhtaasti ja tarjosivat odotetun hiljaisen taustan.

Täyteläistä tyyliä

Argon Audio TT-4 Special Edition on huolella viimeistelty, ulkoisesti jopa ylellisen oloinen levysoitin, joka luottaa jykevään kotelorakenteeseen, raskaaseen levylautaseen ja erilliseen vaimennukseen resonanssien hallitsemiseksi. Hiilikuidusta ja alumiinista valmistettu äänivarsi hyödyntää valmistajan ATS-rakennetta, jonka tarkoituksena on hillitä ei-toivottuja mikroresonansseja ja ohjata niitä hallitusti pois kriittisiltä taajuusalueilta. Kokonaisuus viimeistellään laadukkaalla Ortofon 2M Bronze -äänirasialla, joka nostaa soittimen heti lähtökohtaisesti perusmalleja korkeammalle tasolle.

Äänellisesti TT-4 SE tarjoaa avoimen, tilavan ja tasapainoisen soinnin, jossa bassotoisto on vahva ja kontrolloitu. Diskantti piirtyy puhtaana ilman karheutta, stereokuva on laaja ja dynamiikka elävä. Erityisesti 2M Bronze -rasia tuntuu olevan tässä selvästi edukseen: toisto pysyy tarkkana ja rytmisesti eloisana.

Mittauksissa ilmeni kuitenkin pientä mekaanista epäsymmetriaa: resonanssi vaihteli kanavien välillä ja kanavaerotuskin jäi vertailun heikoimmaksi. Lisäksi rungon eristys päästi tärinää hieman herkemmin läpi, eikä nopeuden vakaus yltänyt ihan testin kärkeen. Nämä eivät kuitenkaan heijastuneet kuultuun ääneen oikeastaan mitenkään, sointi pysyi kuulakkaana ja dynamiikka hyvänä. Mittaukset eivät siis aina kerro kaikkea.

Argon TT-4 Special Edition tarjoaa tyylikkään, viimeistellyn kokonaisuuden, hyvin hallitun ja lämpimän äänentoiston laadukkaalla äänirasialla. Tämä yhdistelmä tekee siitä houkuttelevan vaihtoehdon etenkin niille, jotka arvostavat valmiiksi hienosti balanssissa olevaa,laadukkaan oloista ja tyylikästäkin kokonaisuutta.

Tyyli ja laatuvaikutelma
Täyteläinen, silti avoin ääni
Laadukas kokonaisuus

Resonanssimittausten epäsymmetria
Heikohko rungon vaimennus

Modernilla tvistillä

Dual CS 529 BT yhdistää perinteisen vinyylisoittimen tekniikan nykyaikaisiin mukavuuksiin. Täysin automaattinen käyttö tekee siitä poikkeuksen tässä hintaluokassa: soitto alkaa ja päättyy napin painalluksella, ilman manuaalista äänivarren asettelua. Lisäksi soittimessa on langaton Bluetooth-äänensiirto (analogiessa vinyylisoittimessa?) sekä mobiilisovelluksella toimiva ohjaus, jotka mahdollistavat soittimen sijoittamisen vapaammin, sillä yhteys vahvistimeen tai kaiuttimiin voi tapahtua ilman kaapeleita.

Rakenne ja viimeistely ovat siististi tehtyjä, mutta kokonaisuus ei aivan yllä saman hintaluokan huippujen arvokkuuteen. Materiaalit ja yksityiskohdat tuntuvat hieman yksinkertaisilta, ja ulkonäkö on ennemmin käytännöllinen kuin erityisen hienostunut. Tässä kuitenkin korostuu Dualin käytännönläheinen filosofia: soitin on tehty tarjoamaan ominaisuuksia ja helppokäyttöisyyttä.

Teknisesti Dual on vakuuttava. Twin gimbal -äänivarsi takaa tarkan neulan seurannan, sisäänrakennettu RIAA-korjain mahdollistaa liittämisen suoraan aktiivikaiuttimiin tai linjatuloon, ja kolme pyörimisnopeutta lisäävät monikäyttöisyyttä. Mittauksissa Dual erottui tasaisella taajuusvasteellaan ja erittäin hyvällä nopeuden vakaudellaan, resonanssit pysyivät hallinnassa ja kanavaerotus oli vertailun paras. Myös rungon eristys toimi hyvin, vaikka Technics vei tältä osin niukan voiton.

Äänellisesti Dual tuottaa tasapainoisen ja helpon soundin ilman korostumia. Ortofonin 2M Red toistaa diskanttia hieman korostuneesti, mutta ei häiritsevästi, bassotoisto voisi olla napakampi. Kokonaisuus toimii erinomaisesti heti suoraan paketista, ja laadukkaampaan neulaan päivittäminen tuo äänen todennäköisesti vielä lisää avoimuutta, tarkkuutta ja napakkuutta.

Dual CS 529 BT on selvästi suunnattu käyttäjälle, joka arvostaa vaivattomuutta ja moderneja ominaisuuksia. Täysautomatiikka, sovellus ja langattomuus helpottavat käyttöä, vaikka perinteisempiä ratkaisuja suosiva voi kokea ne turhina. Mekaanisesti ja teknisesti soitin on kuitenkin hyvin tasapainoinen suorittaja, joka tarjoaa helpon tavan nauttia vinyyleistä.

Täysautomatiikka ja mobiiliohjaus
Tasapainoinen kokonaisuus
Bluetooth tuo sijoitusvapautta

Vaatimaton olemus hintaluokassaan
Vaimeahko bassotoisto
Bluetooth vinyylisoittimessa?

Pelkistetyn hyvä

Pro-Ject T2 Super Phono erottuu pelkistetyllä mutta laadukkaalla rakenteellaan. Runko on siisti, hieman koruton, mutta yksityiskohdiltaan viimeistelty. 9-tuumainen alumiininen äänivarsi kiinteine rasiakelkkoineen ja jäykällä laakeroinnilla tukee tarkkaa seurantaa ja vähentää ylimääräisiä värähtelyjä. Raskas, 1,7 kiloa painava lasinen levylautanen lisää mekaanista vakautta. Käyttö on vaivatonta elektronisen nopeudenvaihdon ansiosta, eikä hihnaa tarvitse siirrellä.

Mukana on laadukas sisäinen MM-esivahvistin, joka on toteutettu kaksivaiheisella split-passive -ratkaisulla ja tarjoaa tarkan RIAA-korjauksen. Se voidaan halutessa ohittaa ulkoisen etuasteen tieltä. Mukana olevassa versiossa on Ortofonin 2M Bronze -äänirasia, joka on selvä päivitys monien perustasolla toimitettujen 2M Red -rasioiden rinnalla.

Mittauksissa Pro-Ject osoitti tasapainoista käyttäytymistä. Resonanssi asettui hallitusti noin 11–12 Hz tasolle. Taajuusvasteessa oli loivaa laskua bassosta diskanttiin, mutta ilman häiritsevää epätasaisuutta. Huojunta jäi matalaksi ja maksimiheilahdus kohtuulliseksi, joskaan ei aivan Dualin ja Technicsin huipputasoa. Seurantakyky asettui tavanomainen 60 µm. Erityistä oli harmonisen särön pysyminen testin alhaisimpana (1,9 %), mikä kertoo siististä ja puhtaasta mekaanisesta toiminnasta. Rungon eristys oli hyvä, bassopiikki nousi hieman, mutta ei häiritsevästi.

Ääneltään Pro-Ject T2 Super Phono on sivistynyt ja erottelukykyinen. Siinä on ilmavuutta ja tilan tuntua, diskanttitoisto kuuluu testin parhaimmistoon. Tässä on kiistatta isossa roolissa laadukas Ortofon 2M Bronze -rasia, jonka hienojakoinen neulan hionta tuo esiin musiikin yksityiskohdat selvästi ja ilman karkeutta. Sointi on lämmin, dynaaminen ja mukavan elävä. Kokonaisuus toimii hintaluokassaan erinomaisesti. Erityismaininta esimerkillisestä suomenkielisestä ohjeistuksesta ja ohjeistarvikkeista.

Ilmava, erottelukykyinen ja lämmin sointi
Erinomainen sisäinen RIAA, joka on kytkettävissä pois
Pelkistetyn tyylikäs
Ohjeistus ja oheistarvikkeet

Rakenne voi näyttää liian pelkistetyltä

Musiikin ehdoilla

Rega Planar 2 edustaa valmistajansa selkeää filosofiaa: kevyt mutta erittäin jäykkä runko johtaa ei-toivotut värähtelyt nopeasti pois, mikä tukee dynaamista ja luonnollista sointia. Tämä näkyy myös RB220-äänivarren toteutuksessa — se on yhdestä alumiinikappaleesta valmistettu, jäykkä ja kitkaton, mikä minimoi mekaanisia epäpuhtauksia ja auttaa pitämään liikkeen hallittuna. Käytännössä mittauksissa seurantakyky jäi kuitenkin noin samalle tasolle Argonin kanssa, alle 60 µm, eli ei aivan testin terävimpään kärkeen. Samalla resonanssimittauksessa ei ilmennyt selkeää piikkiä, mikä todennäköisesti kertoo siitä, että varsi ja runko hajauttavat resonanssit tasaisesti, eikä voimakasta yksittäistä taajuutta muodostu.

Mukana ollut uusi Rega Nd3 -äänirasia tuo ääneen ilmavuutta ja hienostunutta puhtautta. Sen herkästi liikkuva neula ja voimakas neodyymimagneetti yhdessä Fono MM -etuvahvistimen kanssa muodostavat parin, joka tuo musiikkiin runsaasti tilaa ja luonnollisuutta. Diskantti pysyy pehmeänä mutta selkeänä, keskialue soi avoimesti ja basso säilyttää siisteytensä eikä paina liikaa. Tulos on erityisesti pitkillä kuunteluilla miellyttävä ja väsyttämätön — musiikki hengittää ja tuntuu vaivattomalta.

Rakenteessa korostuu Regan minimalistinen lähestymistapa. Pölykannen kitkaton saranointi tarkoittaa, että kansi on joko täysin auki tai kiinni, mikä vaatii sijoittelussa huomiointia. Myös nopeuden vaihto edellyttää levylautasen nostamista ja hihnan siirtämistä. Samalla rakenne on yksinkertaisuudessaan jämäkkä ja laadukkaista osista kasattu.

Mittauksissa Rega erottui lineaarisella taajuusvasteellaan, vain pieni notko ylätaajuuksilla näkyi kanavien erona. Kanavaerotus oli testin parasta tasoa yhdessä Dualin kanssa. Huojunta pysyi maltillisena ja harmoninen särö oli hieman korkeampi kuin muilla, mutta täysin vinyylisoittimille tyypillisissä rajoissa. Rungon vaimennus oli tasaisen siisti, ilman voimakkaita bassopiikkejä kuten joillain muilla testin soittimilla.

Kokonaisuutena Rega Planar 2 -kokoonpano erottui juuri musikaalisuudellaan ja ilmavuudellaan. Se ei pyri alleviivaamaan matalia taajuuksia tai tiivistämään sointia liiallisella mekaanisella massalla, vaan jättää tilaa yksityiskohdille ja päästää musiikin virtaamaan kevyesti ja luonnollisesti. Plussaa myös punaisesta väristä.

Avoin, ilmava ja musikaalinen ääni
Värivaihtoehdot
Fono-RIAA:n ja Nd3-rasian selkeä synergia

Askeettisuus (toki myös hyvässä)
Pölykannen rakenne ja toiminta

Huippusoitin

Technics SL-1500C on suoravetoinen levysoitin, joka edustaa valmistajansa vahvaa insinööriosaamista ja kunnioittaa ulkoasullaan merkin klassisia malleja. Työnjälki, runkorakenne ja vaimennusratkaisut ovat järeitä ja huolellisesti viimeisteltyjä. Pelkistetty muotoilu tekee siitä samalla tyylikkään ja moniin sisustuksiin sopivan. Tosin omalla erottuvalla tyylillään.

SL-1500C:n tekninen toteutus on huippuluokkaa: suoravetomoottori, servosäätö ja rungon vaimennus pitävät pyörimisnopeuden erittäin vakaana ja eliminoivat häiriöt tehokkaasti. Äänivarsi tuntuu mekaanisesti täsmälliseltä ja se tarjoaa myös korkeussäädön. Automatiikka rajoittuu kätevään automaattinostoon levyn päättyessä.

Kuunteluissa SL-1500C erottui tasapainoisella ja kontrolloidulla soinnillaan. Bassotoisto oli tiukkaa ja ulottuvaa, keskialue selkeää ja kokonaisuus musikaalinen. Sisäänrakennettu RIAA-esivahvistin osoittautui erinomaiseksi ja kykeni puristamaan Ortofonin perusrasian suorituskyvyn täysimääräisesti esiin. Mittauksissa diskantissa havaittiin laskua noin 10 kHz jälkeen, mutta sillä ei ollut kuultavaa vaikutusta toiston avoimuuteen tai ilmavuuteen. Kokonaisuutena SL-1500C oli testin tasapainoisimpia, teknisesti vakaimpia ja rungoltaan tehokkaimmin häiriöitä vaimentavia soittimia.

SL-1500C tarjoaa heti käyttövalmiin, laadukkaan paketin, joka ei varsinaisesti kaipaa päivityksiä – mutta kun alkuperäinen neula aikanaan kuluu, on suositeltavaa vaihtaa tilalle Ortofonin Blue- tai Bronze-sarjan neula. Näin saadaan todennäköisesti selvästi lisää erottelua ja ilmavuutta erityisesti diskanttiin.

Yleinen rakenne
Työn laatu ja yksityskohdat
Musikaalinen ja kontrolloitu ääni

Diskantissa vaimentumaa
Olemus saattaa jakaa mielipiteitä