Kolumni: ”Älykaiuttimet – eli näin juttelen digilaitteilleni”

Viime aikoina älykaiuttimista on puhuttu paljon ja ilmeisesti niille myös puhutaan paljon. Näin siis ainakin jos on markkinointia tai tuotejulkistuksia uskominen. Erityisesti Amazon on kunnostautunut kasvattamaan Alexa-avustajaansa pohjautuvaa tuotevalikoimaa niin omilla Echo-tuotteillaan kuin muidenkin valmistajien tuotteilla.

Teksti: Jiri Koivuniemi

Älykaiuttimet on tuotekategoriana varsin uusi. Vaikuttaa tällä hetkellä siltä, että mikä tahansa kaiutin muuttuu markkinoinnissa älykkääksi siinä vaiheessa, kun siihen on liitetty jonkinlainen puheohjaus tai virtuaaliavustaja. Näistä kolme tunnetuinta ovat Apple Siri, Google Assistant ja Amazon Alexa.
Virtuaaliavustajat ovat hieno lisä digimaailmaan ja ne kehittyvät jatkuvasti. Niiden avulla voi tehdä monia asioita aiempaa helpommin ja nopeammin. Itse olen silti suurelta osin vielä välttynyt juttelemasta digilaitteilleni. Joskus autossa puhun navigointisovellukselle osoitteet, koska se on turvallisempaa kuin puhelimen räplääminen liikenteessä, mutta muuten laitteille puhuminen tuntuu edelleen jotenkin vaivaannuttavalta.

En myöskään oikein tiedä mitä tai miten asiat sanoisin ja yleensä unohdan oikean sanamuodon. Kotikäytössä voisi joskus olla mukava sanoa: “Hei Siri, soita Spotifyssä Back In Black”. Koska kuuntelen musiikkia yleensä albumeittain, halusin tietysti kuulla koko albumin, mutta Siri soitti vain kyseisen biisin. Minun olisi pitänyt sanoa: “Hei Siri, soita Spotifyssä albumi Back In Black”. Tämän sanamuodon ehkä vielä voisin oppiakin, kun kyse on klassikkoalbumista, mutta edellispäivänä suosikiksi tallennettua uutuusalbumia en sitten enää muistakaan ja puheohjauksen hyöty haihtui bittisavuna ilmaan.

Virtuaaliavustajat sopivat tietysti moneen muuhunkin kuin musiikin kuunteluun. Kun halusin kytkeä päälle muistutuksen, sanoin Sirille: “Hei Siri, aseta muistutus tunnin päähän”. Minun olisi tietysti pitänyt sanoa: “Hei Siri, aseta muistutus tunnin päästä”. Siri nimittäin päätti, että tarvitsen tälle päivälle muistutuksen nimeltä Päähän eikä sille tarvitse määrittää kellonaikaa lainkaan. Voi ei!
Toinen omalla kohdallani hämmennystä aiheuttava asia on älykaiuttimen tarpeellisuus verrattuna älypuhelimeen. Oma älypuhelimeni on metrin säteellä itsestäni koko ajan, joten mihin tarvitsen älykaiutinta, joka kuuntelisi minua, koska puhelimeni kuuntelee minua joka tapauksessa.

Puheohjausta tärkeämmäksi älykkyydeksi koen kaiuttimien monipuolisen liitettävyyden ja toiminnallisuuksien helppokäyttöisyyden. Näillä tarkoitan miten voin ohjata äänentoistoa puhelimestani tai muista laitteistani. Tällä hetkellä joudun olohuoneessani painamaan kaukosäätimestä yhtä nappia avatakseni Airplay-yhteensopivan televisioni ja niihin kytketyt kaiuttimet. Vasta sen jälkeen voin toistaa musiikkia älypuhelimeni kautta, koska television avaaminen ei avaa kaiuttimia ilman kaukosäätimen näppäintä. Voin hyvin elää tämän asian kanssa, mutta onhan se silti tavallaan tyylirikko. Asia olisi korjattu Airplay-yhteensopivilla kaiuttimilla tai jos nykyiset kaiuttimet heräisivät saatuaan optisen signaalin televisiosta.

Toinen oikeasti musiikin kuunteluun liittyvä älykkyys keskittyy kaiuttimien keskinäiseen liitettävyyteen. On todella fiksua, että kodin jokaiseen huoneeseen voi nykyään helposti hankkia langattomia kaiuttimia, joita voi ohjata yhdessä tai erikseen älypuhelimen sovelluksella. Jopa IKEA on lähtenyt tähän kelkkaan mukaan ja se jos jokin kertoo massamarkkinoiden heräämisestä älykkääseen äänentoistoon.

Älykkääseen äänentoistoon tarvitaan siis ennen kaikkea älykäs käyttäjä eikä välttämättä virtuaaliavustajalla varustettua älykaiutinta. Monelle riittää yksi tai useampi “tavallinen” langaton kaiutin, kunhan käyttäjä tietää mitä hän tarvitsee ja älypuhelin pysyy lähempänä kuin vaimo, lapset tai lemmikit.

Kolumni on julkaistu AVPlus-lehdessä 9/2019 (nro. 192)