Coldplayn uusin albumi Moon Music sai murska-arvion Helsingin Sanomissa

Coldplay julkaisi odotetun uuden albuminsa ”Moon Music” lokakuun 2024 alussa, ja albumi on herättänyt vahvoja tunteita musiikkikriitikoissa. Vaikka osa arvioista ylistää sen kokeellisuutta ja tunteellisuutta, toiset pitävät sitä pettymyksenä ja jopa itsepetoksena. Helsingin Sanomien kriitikko Arttu Seppänen antoi levylle murska-arvion, kutsuen sitä ”epätoivoiseksi pomppimiseksi” ja vertaillen sitä jopa aikuisten ”Hoploppiin”, jossa kaikki on vinksin vonksin.

Seppäsen mukaan ”Moon Music” kärsii pöhöttyneestä suuruudenhulluudesta ja tyhjästä pompöösiydestä, jossa Coldplay yrittää olla liiaksi merkityksellinen. Hän nostaa esiin laulaja Chris Martinin haastattelun, jossa Martin väitti, ettei Coldplay ole enää bändi itselleen vaan faneille. Tämä ajatus heijastuu Seppäsen mukaan koko levyllä, jossa musiikki tuntuu teennäiseltä ja yleisöön heitetyiltä kliseisiltä lauseilta. Hän vertaa albumin tunnelmaa tekoälyn vääristämiin hymyihin ja toteaa, että levy kuulostaa maailmanlopun musiikilta.

Muut kriitikot ovat antaneet albumista monipuolisempia arvioita. NME kutsuu sitä ”rakkauden täyttämäksi resilienssin harjoitukseksi” ja nostaa esiin levyn voiman käsitellä vaikeuksia musiikin kautta. Vaikka Chris Martinin sanat voivat ajoittain tuntua kliseisiltä, NME arvostaa levyn positiivista energiaa ja sen pyrkimystä lohduttaa kuulijoitaan vaikeina aikoina. Erityisesti kappaleet kuten ”Feelslikeimfallinginlove” ovat saaneet kiitosta niiden tarttuvasta pop-soundista ja positiivisuudesta.

Toisaalta, The Independentin arvostelussa levyä kritisoidaan tylsistä sanoituksista ja metaforien sekavuudesta. Levyssä on heidän mukaansa liian paljon tyhjäkäyntiä ja epätarkkoja musiikillisia valintoja, jotka tekevät siitä vaikeasti kuunneltavan. ”iAMM”-kappaleen lyriikat, joissa vuoria ja merta sekoitetaan, ovat herättäneet ihmetystä banaaliudellaan.

Kokonaisuutena ”Moon Music” näyttää jakaneen mielipiteitä. Osa pitää sitä Coldplayn tuttuna, mutta hieman yksinkertaistettuna pop-romanttisena ilmaisuna, kun taas toiset kokevat, että bändi on hukannut itsensä teennäisen suuruudenhulluutensa vuoksi. Arviot vaihtelevat, mutta kaikesta huolimatta albumi herättää vahvoja tunteita – hyvässä ja pahassa.

Lähteet: Helsingin Sanomat, NME, The Independent​