Nimi ja tuote

Ei ole varmuutta siitä, kumpi oli ensin, tuote vai nimi, mutta tarina kertoo, että projektin johtoon ja vetovastuuseen kuuluneet tuotesuunnittelija Shinichiro Ishii ja hänen kollegansa Naratsugu Sakamoto joutuivat keksimään brändille nimen. Insinööreinä he lähestyivät asiaa hyvin pragmaattisesti: selaamalla japanilais-englantilaista sanakirjaa he päätyivät kuulemma englannin kielen sanaan "technology" ja tästä johdettuun muotoon "Technics", vaikka kyseessä ei olekaan sanan monikko. Ehkä he löysivät sanakirjan osiosta sanan "technic" (tekninen) ja sen monikon "technics". Niin tai näin, nimi oli syntynyt – Technics. Joissakin yhteyksissä törmää myös yhdistelmänimeen "National Technics".

Vaikka Technics tunnetaan kenties parhaiten – ainakin ammattipiireissä – huippuluokan levysoittimistaan, niin ensimmäinen tuote oli kuitenkin kaiutin. Tämä ensimmäinen Technics-merkkinen tuote lanseerattiin vuonna 1965, ja se oli Ishiin ja Sakamoton kehittämä kompakti "Technics 1" -2-tiekaiutin.

Ishii oli jo aiemmin kehittänyt uudenlaisen torvidiskantin (5HH17), jota käytettiin nyt tässä uudessa kaiuttimessa. Hänen kollegansa Sakamoton krediiteiksi voidaan lukea hänen jo vuonna 1954 kehittämänsä eräänlainen kaksoiskartio-elementti, 8PW1 (myöhemmin Technics EAS-20PW56, joka sai ulkonäkönsä perusteella lempinimen "Genkotsu", eli "Nyrkki"; katso kuva). "Technics 1" -kaiuttimessa ei kuitenkaan käytetty tätä elementtiä, vaan siinä oli elementtinä EAS-12PL50.

Jatkoa seuraa

Technics 1 -kaiuttimet saivat hyvän vastaanoton, ja jo seuraavana vuonna (1966) julkaistiin Technicsin ensimmäinen levysoitin Technics FF-253/100P, jota ei kuitenkaan jostain syystä mainita edes Technicsin nettisivujen omassa historiassa. Olisiko se kuitenkin vain uudelleen brändätty National-merkin soitin? Kyseessä oli kuitenkin sangen edistyksellinen soitin tangetiaalisella äänivarrella.

Niille, joille levysoitinasiat eivät ole aivan tuttuja, kerrottakoon, että levysoittimen perinteinen äänivarsi on tuettu yhdestä kiinteästä pisteestä ja varren toisessa päässä oleva äänirasia/neula liikkuu levyn yli kaarevalla radalla, kun taas tangentiaalinen äänivarsi liikkuu suorassa linjassa, joka on aina kohtisuorassa eli tangentiaalisesti levyn uraan nähden. Äänirasia ja sen neula, joka lukee levyn uraa, pysyy koko ajan samassa optimaalisessa kulmassa suhteessa levyn uraan. Tämä vähentää – ainakin periaatteessa – niin sanottua seurantasäröä ja myös levyn/neulan kulumista erityisesti äänivarren ääriasennoissa.