Fisher – Aikansa legenda, etenkin Yhdysvalloissa

Philharmonic Radion varsinainen menestystarina alkoi tammikuussa 1940, kun Consumers Union (silloinen USA:n Kuluttajaliitto) julkaisi vertailutestin korkealaatuisista radio- ja levysoitinjärjestelmistä, jotka olivat siis aikoinaan sellaisia isoja huonekalumaisia kaappeja.

Philharmonic Radion Linear Standard -malli menestyi testissä. Arviossa todettiin: "Äänenlaatu arvioitiin parhaaksi kaikista testatuista hifi-radioista”. “Kriittisille kuuntelijoille, jotka haluavat parhaan mahdollisen äänenlaadun hinnasta riippumatta, tämän mallin lisäkustannukset ovat perusteltuja.” Yhdistelmä muuten maksoi aikanaan 295 dollaria (vastaa noin 6 400 dollaria vuonna 2023).

Toiseksi testissä sijoittui niin ikään Philharmonic mallilla Futura Carillon, joka oli hieman edullisempi (219 dollaria, noin 4 760 dollaria vuonna 2023). Arvion mukaan ero Linear Standardin ja Futura Carillonin äänenlaadussa oli “kuultavissa vain ammattimuusikoille tai insinööreille”.

“Sen suorituskyky radiolähetyksissä oli erinomainen.”

Fisherin tavoitteet korkealaatuisen äänentoiston kehittämiseksi toteutuivat lopullisesti, kun Edwin Armstrong keksi FM-radiojärjestelmä, joka mahdollisti AM-lähetyksiä paremman äänenlaadun. Ensimmäisten FM-vastaanottimien vertailutesteissä Philharmonic Radion Futura K-1 -malli sai korkeimmat suositukset: "Sen suorituskyky radiolähetyksissä oli erinomainen."

Marraskuussa 1941 arvosteltu laite maksoi aikanaan 377 dollaria (nykyrahassa noin 7 830 dollaria) ja sisälsi yhden testin mukaan yhden parhaista äänilevyvaihtajista sekä erinomaisen äänenlaadun. Lisäksi arviossa huomautettiin, “että toisin kuin muissa testatuissa laitteissa, Futura K-1 ei aiheuttanut sähköiskuvaaraa levysoittimen käytössä”.

Vuonna 1942 Yhdysvaltain hallitus määräsi, että radiovalmistus siviilikäyttöön keskeytettiin sodan ajaksi. Philharmonic Radio Corporation alkoi valmistaa siviililaitteiden sijaan sotateollisuudelle suunnattuja radiojärjestelmiä. Philharmonic Radio valmisti myös lähestymisjärjestelmiä kaupallisten ja sotilaslentokoneiden lennonjohtoon. Suurimpia järjestelmiä asennettiin New Yorkin LaGuardia-lentokentälle. Lisäksi yritys työskenteli Yhdysvaltain laivastolle kehittämällä IFF-laitteita (Identification, Friend or Foe), joiden avulla voitiin tunnistaa ystävä- ja viholliskoneet.