Pauli Lyytinen: Rabbit Hole

Genre: Jazz, Elektroakustinen Jazz, Kokeellinen improvisaatio
Julkaisija: Eclipse Music
Pauli Lyytisen kansainvälinen trio rakentaa vangitsevan ja rohkean jazzkokonaisuuden
Jarkko Fräntilä nostaa Rumban artikkelissaan Pauli Lyytisen Rabbit Hole -albumin yhdeksi vuoden kiinnostavimmista suomalaisista jazzjulkaisuista. Saksofonisti ja säveltäjä Lyytisen johtama trio liikkuu modernin jazzin, ambient-vaikutteiden ja kokeellisen elektroakustisen musiikin rajapinnoilla tavalla, joka tekee kokonaisuudesta yhtä aikaa intensiivisen ja avaran.
Lyytisen rinnalla levyllä kuullaan norjalaispianisti Andreas Vold Løwe sekä sveitsiläisrumpali Julian Sartorius, joiden yhteissoittoa Fräntilä kuvaa poikkeuksellisen saumattomaksi. Albumin keskeiseksi vahvuudeksi nousee sen kyky yhdistää tarkkaan rakennettuja sävellyksiä vapaaseen improvisaatioon ilman, että kokonaisuus menettää hallittua muotoaan. Musiikki elää jatkuvassa liikkeessä: elektroniset tekstuurit, rytmiset kerrostumat ja saksofonin vahva läsnäolo rakentavat hypnoottisen tunnelman, jossa yksityiskohdat paljastuvat vähitellen.
Fräntilän mukaan Rabbit Hole ei pyri helppoon lähestyttävyyteen, vaan kutsuu kuulijan syventymään albumin moniulotteiseen äänimaailmaan. Levyn vahvuus syntyy juuri tästä kunnianhimoisuudesta ja rohkeudesta etsiä uusia ilmaisukeinoja modernin jazzin kentällä. Samalla kokonaisuus säilyttää vahvan tunnepohjan eikä jää pelkäksi tekniseksi kokeiluksi.
Rumban artikkelissa korostetaan myös albumin kansainvälistä ulottuvuutta. Eri maiden muusikoiden yhteistyö tuo musiikkiin sävyjä, jotka tekevät Rabbit Holesta aidosti eurooppalaisen jazzalbumin. Fräntilän mukaan levy osoittaa vakuuttavasti, kuinka suomalainen jazz kykenee yhdistämään kokeellisuuden, teknisen taituruuden ja vahvan taiteellisen vision tavalla, joka kestää vertailun kansainväliselläkin tasolla.
Arvio: Rumba 7.1.2026, Jarkko Fräntilä.
Daniel Lopatin: Marty Supreme (Original Soundtrack)

Genre: Experimental, Electronic, Soundtrack
Julkaisija: A24 Music
Daniel Lopatin tekee uransa näyttävimpiin kuuluvan elokuvamusiikin
Pitchforkin arviossa Sam Goldner kirjoittaa, että Daniel Lopatinin säveltämä Marty Supreme -soundtrack on kunnianhimoinen ja poikkeuksellisen vahva kokonaisuus, joka toimii sekä elokuvan osana että itsenäisenä albumina. Josh Safdien ohjaamaan elokuvaan tehty musiikki rakentaa 1950-luvulle sijoittuvaan tarinaan futuristisen ja ajoittain psykedeelisenkin äänimaailman.
Goldnerin mukaan Lopatin yhdistää soundtrackilla new agea, synth-popia, elektronista avantgardea ja elokuvamusiikin suurieleisyyttä tavalla, joka tekee kokonaisuudesta yhtä aikaa nostalgisen ja oudosti ajattoman. Arviossa korostetaan erityisesti sitä, kuinka musiikki heijastaa elokuvan kunnianhimoa, levottomuutta ja jatkuvaa liikettä.
Albumin keskeisiä vahvuuksia ovat Goldnerin mukaan sen jatkuva energia, tarkkaan rakennettu rytminen liike ja runsas melodisuus. Hän nostaa esiin esimerkiksi marimbojen, Mellotron-sävyjen ja arpeggioiden käytön sekä japanilaisen elektronisen musiikin vaikutteet. Soundtrack ei arvioijan mukaan jää taustamusiikiksi, vaan rakentuu täysiveriseksi elektroniseksi albumiksi.
Erityistä kiitosta saa päätöskappale Force of Life, jonka Goldner näkee koko elokuvan emotionaalisena huipentumana. Hänen mukaansa Lopatin onnistuu muuttamaan urheiludraaman kliseet eräänlaiseksi kosmiseksi ja psykologiseksi matkaksi kunnianhimon äärelle.
Arvio: Pitchfork 23.12.2025, Sam Goldner.
Michael Bleu: High School Drama

Genre: Soul, Retro-Soul, Suomi-Soul
Julkaisija: Lördag
Michael Bleu jatkaa suomisoulin perinnettä tyylitajuisesti
Arttu Seppänen kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan, että Michael Bleun High School Drama on viimeisen päälle hiottu retrosoul-albumi. Oikealta nimeltään Mikko Kananoja on rakentanut levyn, jossa estetiikka, tuotanto ja tyylin hallinta ovat keskeisessä roolissa.
Albumin suomenkieliset sanoitukset palaavat lukioaikaisiin ihastuksiin, kiusallisiin muistoihin ja nuoruuden draamaan. Seppäsen mukaan musiikki on kuitenkin lopulta tätä asetelmaa kiinnostavampaa. Hän nostaa esiin levyn elokuvallisuuden sekä instrumentaalit Mariankadulla ja Fillariretki, jotka kuulostavat kuin kuvitteelliselta soundtrackilta.
Arvion mukaan levyn parhaisiin hetkiin kuuluvat upeasti sovitettu Katastrofeja sekä matkalauluna erottuva Vaihdan maisemaa. Seppänen huomioi myös albumin viittaukset Marvin Gayen souliin, suomalaiseen rosoisuuteen ja kotimaiseen rautalankaan – jopa Topin ja Agentsin aaveeseen.
Kokonaisuutena High School Drama on laadukkaasti tuotettu, tarkka ja huoliteltu retrosoul-levy. Seppänen näkee Michael Bleun onnistuneena suomisoulin perinteen jatkajana.
Arvio: Helsingin Sanomat 9.2.2026, Arttu Seppänen.
Halme Prospekt & Queen Djenny Djella: Music Is My Truth

Genre: Etnofuusio, Jazz, Afro, Blues
Julkaisija: Halme Prospekt / All That Plazz
Beninissä alkanut kohtaaminen kasvoi täyteläiseksi viiden tähden etnofuusioksi
Harri Römpötti kirjoittaa arviossaan, että jazzsaksofonisti Hepa Halmeen ja togolaisen laulajan Queen Djenny Djellan yhteislevy Music Is My Truth on vuoden parhaita Suomessa julkaistuja etnolevyjä. Albumi sai alkunsa kaksikon kohtaamisesta Beninin Villa Karon residenssissä vuonna 2023.
Römpötin mukaan levyllä yhdistyvät poikkeuksellisen luontevasti rock, blues, jazz, afro ja arabialaissävyt. Halme Prospekt muodostaa albumin pohjan, mutta laulua ja lyömäsoittimia on äänitetty myös Beninissä. Djella laulaa pääosin ranskaksi, mutta mukana on myös englantia ja afrikkalaisia kieliä.
Arviossa nousevat esiin muun muassa uhmakkaasti käynnistyvä Akheron (The River of Death), afropohjainen Bon Bon Bon sekä hypnoottinen Easy, jossa kuuluvat puhelaulu, jazz ja beniniläisen vodúnin henki. Römpötti kiittää sitä, että monista aineksista huolimatta ideat pysyvät kirkkaina ja kokonaisuus yhtenäisenä.
Levyn keskiössä on Djellan vahva läsnäolo. Römpötin mukaan hänen vastustamaton elämänjanonsa ja -ilonsa leimaavat koko albumia, jopa uhmakkaalla tavalla.
Arvio: Helsingin Sanomat 22.5.2026 / 23.5.2026 (Päivitetty), Harri Römpötti.
Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana: Liikkuu

Genre: R&B, Soul, Jazz, Funk
Julkaisija: Konttori Records
Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana palasi vahvasti uudistuneena
Harri Uusitorppa kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan, että Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana tekee onnistuneen paluun pitkän tauon jälkeen. Liikkuu jatkaa yhtyeen tunnistettavaa yhdistelmää big band -svengiä, räppiä ja rytmimusiikkia, mutta samalla kokonaisuus vie soundia aiempaa vahvemmin soulin, r&b:n ja funkin suuntaan.
Säveltäjä-kitaristi Valtteri Laurell Pöyhösen johtama kokoonpano saa arvioijan mukaan uutta energiaa Fanni Sjöholmin liittymisestä Julkiseen Sanaan Tommy Lindgrenin ja Karri ”Paleface” Miettisen rinnalle. Uusitorppa kehuu Sjöholmin ilmaisua raikkaaksi ja tuoreeksi sekä näkee hänen tuovan yhtyeeseen uuden vaiheen tuntua.
Arviossa nostetaan esiin erityisesti levyn täyteläinen ja moderni rytmimusiikki, jonka sovituksissa kuuluu kokeneen big bandin voima ilman että kokonaisuus jää jazzin perinteisiin kiinni. Leikilliset kappaleet kuten Konttori auki, Sattuu ja tapahtuu ja Perinteinen bisnes tasapainottuvat henkilökohtaisempien ja jopa eksistentiaalisten tekstien kanssa.
Uusitorpan mukaan Liikkuu on ylentävä ja syventävä alku yhtyeen uudelle vaiheelle – levy, joka osoittaa, että Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana kykenee uudistumaan menettämättä omaa identiteettiään.
Arvio: Helsingin Sanomat 20.4.2026, Harri Uusitorppa.
Selma Savolainen: In The Shade

Genre: Jazz, Kokeellinen Indie, Laulelma
Julkaisija: Whirlwind Recordings
Selma Savolainen syventää ilmaisuansa vaikuttavasti
Harri Uusitorppa kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan, että Selma Savolaisen in the shade ylittää jopa artistin kiitetyn Horror Vacui -albumin tason. Hänen mukaansa uusi levy on täysipainoisempi ja lunastaa ne odotukset, joita Savolaisen läpimurto herätti suomalaisessa jazzkentässä.
Uusitorppa korostaa erityisesti sitä, että kaikki albumin kappaleet ovat nyt Savolaisen omia sävellyksiä ja sanoituksia. Hän näkee musiikillisen ilmaisun selkeytyneen ja syventyneen vuosien kokemuksen sekä yhtyeen pitkäaikaisen yhteissoiton myötä.
Vaikka Savolaisen tausta on vahvasti jazzissa, arvioijan mukaan jazz toimii hänen musiikissaan enemmän työtapana ja vapauden vertauskuvana kuin varsinaisena genrerajana. Savolaisen itse käyttämä määritelmä ”kokeellinen indiehybridi” kuvaa Uusitorpan mielestä osuvasti albumin ilmaisua, jossa improvisaatio, herkkyys ja kunnianhimoinen lauluntekijyys yhdistyvät.
Arviossa nostetaan esiin muun muassa levyn avaava Last Summer sekä yli yksitoistaminuuttinen Lamb, jossa fanatismia ja seuraamisen tematiikkaa käsitellään tiiviisti mutta vaikuttavasti. Myös Lie ja Angry Men rakentavat arvioijan mukaan kiinnostavaa jännitettä tekstien ja musiikin välille.
Uusitorppa pitää in the shadea yhtenä Savolaisen tähänastisen uran vahvimmista kokonaisuuksista ja antaa levylle viisi tähteä.
Arvio: Helsingin Sanomat 15.5.2026, Harri Uusitorppa.
Grace Ives: Girlfriend

Genre: Indie Pop, Synth-Pop, Bedroom Pop
Julkaisija: True Panther / Capitol
Grace Ives tekee sekasorrosta kirkasta ja kunnianhimoista popia
Hattie Lindert kirjoittaa Pitchforkin arviossa, että Grace Ivesin Girlfriend on artistin tähänastisen uran vahvin ja kunnianhimoisin albumi. Pitchforkin Best New Music -maininnan saanut levy kuvaa matkaa henkilökohtaisesta kaaoksesta toipumiseen tavalla, jossa huumori, haavoittuvuus ja suurieleinen pop-ilmaisu yhdistyvät poikkeuksellisen luontevasti.
Lindertin mukaan Ives laajentaa aiempien bedroom pop -julkaisujensa intiimiä estetiikkaa kohti dramaattisempaa ja melodisempaa kokonaisuutta. Albumin taustalla vaikuttavat artistin omat kokemukset alkoholiongelmista, eristäytymisestä ja uuden suunnan etsimisestä, mutta arvioijan mukaan levy ei jää pelkäksi tunnustukselliseksi päiväkirjaksi. Sen sijaan Girlfriend rakentuu energiseksi ja emotionaalisesti tarkaksi popalbumiksi, jossa pienetkin yksityiskohdat kasvavat suuriksi tunteiksi.
Arviossa nostetaan esiin erityisesti kappaleet Avalanche, Dance With Me ja My Mans, joissa Ives yhdistää särmikästä synth-popia, melodramaattisia sovituksia ja itseironista mutta vilpitöntä ilmaisua. Lindert kehuu myös Ariel Rechtshaidin ja John DeBoldin tuotantoa, joka antaa Ivesin kappaleille aiempaa laajemman ja elokuvallisemman soinnin.
Pitchforkin mukaan Girlfriend onnistuu siinä, missä moni nykyinen popalbumi epäonnistuu: se kuulostaa aidosti riskinotolta. Lindert kuvaa levyä yhtä aikaa sotkuiseksi, eläväksi ja vapautuneeksi kokonaisuudeksi, joka tekee Grace Ivesista yhden tämän hetken kiinnostavimmista indiepop-artisteista.
Arvio: Pitchfork 20.3.2026, Hattie Lindert.










