Televisiokaupoilla kannattaa olla tarkkana: HDMI 2.1 -merkintä ei tarkoita paljon mitään

Viime viikkoina on kohistu HDMI 2.1 -standardista. Kaikki sai alkunsa siitä, kun TFTCentral totesi, että HDMI-standardista vastaava HDMI Licensing Administrator on kehottanut laitevalmistajia siirtymään käyttämään HDMI 2.1 -merkintää siitä huolimatta, tukeeko laite tosiasiassa mitään luvattuja ominaisuuksia.

HDMI 2.1 julkistettiin marraskuussa 2017. Sen luvattiin tuovan mukanaan monenlaisia edistysaskeleita edeltäjäänsä HDMI 2.0:aan verrattuna. Etenkin 48 gigatavun sekuntinopeuteen yltävän tiedonsiirron oli määrä kirittää äänen- ja kuvansiirto uudelle tasolle. Standardi on valmis jopa 10K-resoluutioon, edeltäjäänsä rivakampaan 8K-tiedonsiirtoon ja 120 hertsin virkistystaajuuteen, kunhan päätelaitteet ja kaapelit ovat viimeisintä huutoa. Muita herkkuja ovat esimerkiksi dynaaminen metadata, vaihtuva virkistystaajuus, ALLM (automatic low latency connections) ja kehittynyt äänen paluukanava eARC.

Käytännössä se, että valitsee kaupoilla HDMI 2.1 -merkityn television, johdon tai esimerkiksi tietokonenäytön, ei välttämättä takaa, että mitään näistä olisi todellisuudessa tarjolla. Taustalla on se, että HDMI 2.0 -lisenssejä ei enää myönnetä, joten kaikki entiset 2.0-versiota tukevatkin merkitään nyt versioksi 2.1. The Verge -julkaisun kysyessä HDMI Licensing Administratorin edustajan kantaa, hän vetoaa siihen, että valmistajien tulee listata, mitä ominaisuuksia heidän laitteensa tukevat. Mutta entä silloin, jos se ei tue käytännössä mitään 2.1-version ominaisuuksia?

Televisiokaupoilla on siis oltava tarkkana ja tietää, mitä ominaisuuksia käytännössä tarvitsee. Se ei ole välttämättä suurimmalle ostajakunnasta helppoa. Myös USB-merkinnöissä on vastaavaa sekavuutta, sillä USB-C-liitäntä ei välttämättä myöskään tue kaikkia luvattuja ominaisuuksia kuten 20 gigatavun tiedonsiirtonopeutta sekunnissa, kannettavan tietokoneen latausta, useiden monitorien käyttöä tai ulkoista grafiikkakorttia.