Soundbar-paketit tarjoavat nykypäivänä ehdottomasti helpoimman tavan luoda olohuoneeseen monikanavainen surround-järjestelmä. Kanavien lukumäärässä mitattuna Samsungin HW-Q960A tekee jonkinasteisen ennätyksen 11.1.4-konfiguraatiollaan, mutta miltä setti kuulostaa?
Teksti: Heikki Kivelä
Kuvat: Valmistaja
Vaikka televisioäänentoisto on viime vuosina parantunutkin huomattavasti siitä, mitä se oli vielä noin vuosikymmen sitten oikeasti ohuiden ja kevyiden paneelien yleistyessä, on sanomattakin selvää, ettei nykytelevisioiden rakenteet salli kovin kaksisen äänentoistojärjestelmän integroimista. Tv-valmistajien paukut menevätkin ymmärrettävistä syistä paitsi kuvakoon kasvattamiseen myös kuvatoiston teknisen kehityksen mukana pysymiseen.
Siinä missä käytännössä jokaisella televisiolla kuitenkin saa äänestä selvän, kun katselee vaikka iltauutisia, elokuvapuolella niin sanotun immersion eli ikään kuin katselukokemukseen uppoamisen saavuttamiseksi tarvitaan ehdottomasti kokijan ympäröivää surround-ääntä. Tämänhän leffantekijät ja -teatterit hoksasivat jo 1940-luvulla.
Kun dvd yleistyi jakeluformaattina vuosituhannen vaihteessa, samalla yleistyivät myös eräänlaiset joka kodin surround-kaiutinpaketit, jotka tosin olivat kaukana taidolla ja ajatuksella toteutetuista kotiteatterijärjestelmistä. Vaikka osalla kuluttajista olikin resurssit ja työkalut varustaa katselutila useammalla kaiuttimella, osalla surround-kaiuttimien asentelu ja setin säätäminen kohdalleen jäi puolitiehen.
Nyt, 2020-luvulla, eletään sikäli mielenkiintoista murrosta, että sekä kohtuuhintaisten videoprojektorien että melko kookkaiden televisiopaneelien saatavuus on parantunut. Lisäksi myös erilaiset suoratoisto- ja muut verkkopalvelut tarjoavat entistä laadukkaampaa kuvaa ja sen ohella myös surround-ääntä.
Ja sen äänen toistoon alkaa olla saatavilla suhteellisen helppoja, toimivia ja vielä melko edullisiakin ratkaisuja, jotka ovat ihan toisesta maailmasta verrattuna parinkymmenen vuoden takaisiin postimyyntikatalogien virityksiin.
Oikeita ja virtuaalisia kanavia
Nykyiset soundbar-järjestelmät pystyvät siis toistamaan nipun erilaisia surround-ääniformaatteja, jotka puolestaan jakautuvat käytännössä kahteen leiriin. Perinteisempi surround-ääni, esimerkiksi Dolby Digital, on pääsääntöisesti 5.1-kanavaista. Se tarkoittaa, että elokuvan ääni jakautuu vasempaan ja oikeaan pääkanavaan, keskikanavaan, vasempaan ja oikeaan surround-kanavaan sekä subwooferin toistamaan lfe- eli low-frequency effects -kanavaan.
Äänen tuotantovaiheessa äänisuunnittelija hyödyntää näitä kuutta kanavaa niin, että yleensä dialogi toistuu keskikanavasta, muu kuvaan liittyvä ääni stereona pääkanavista, takana ja sivuilla olevat tehosteäänet surround-kanavista ja matalataajuiset tehosteäänet subwooferista. Tämän kaiken voi toki hoitaa – ja usein se käytännössä hoidetaankin – stereotoistona kahdesta pääkanavasta, mutta erilliset kanavat mahdollistavat huomattavasti kolmiulotteisemman äänentoiston. Konfiguraatio voi olla myös muodossa 7.1, jossa tyypillisesti surround-kaiutinpareja on yhden sijaan kaksi.
Eräs hiukan poikkeavampi, vuodesta 2012 eteenpäin hiljalleen yleistynyt surround-ääniformaatti on objektipohjainen Dolby Atmos, joka taas perustuu määritellyssä äänikentässä eräällä tapaa vapaasti liikkuviin äänielementteihin diskreettien kanavien keskittymisen sijasta. Atmos on myös formaatti, joka vaatii järjestelmältä myös katto- tai korkeuskanavien toistoa, jolloin kanavakonfiguraatio on yleensä muodossa X.X.X., esimerkiksi 11.1.4, jossa viimeinen numero kertoo korkeuskanavista.
Olipa kyseessä sitten konventionaalisempi tai objektipohjainen surround-ääni, tärkeintä on, ettei mikään teknisessä toteutuksessa erotu liian selvästi katsojan näkökulmasta. Toisin sanoen kunhan äänentoisto kokonaisuudessaan toimii kuvan kanssa yhdessä immersiota luoden, kaikki on hyvin.
Moni järjestelmä, erityisesti soundbarit, ilmoittavat kykenevänsä toistamaan esimerkiksi Dolby Atmos -ääntä, mutta kaikista laitteista ei useinkaan löydy teoriassa vaadittua kanavamäärää. Tällöin soundbar-järjestelmän dsp-prosessori ikään kuin dekoodaa Atmos- tai muun surround-äänen omaan kanavakonfiguraatioonsa sopivaksi hyödyntäen usein eräänlaisia virtuaalikanavia.
Myös tässä pätee sama kuin surround-formaateissa: kunhan ääni ja kuva toimivat yhdessä saumattomasti, kaikki on hyvin – olipa äänentoistolaitteistossa sitten oikeita tai virtuaalisia kanavia.
Atmoksesta alaspäin
HW-Q960A on eteläkorealaisjätti Samsungin tämänhetkisen soundbar-malliston lippulaiva ja samalla tämänhetkisen soundbar-kentän kanavakunkku 11.1.4-konfiguraatiollaan, joka kattaa esimerkiksi Dolby Atmos- ja DTS:X-äänen vaatimukset. Kanavia toistamassa on yhteensä 22 elementtiä, jotka jakautuvat itse soundbariin (15 elementtiä) sekä langattomiin taka-surround-kaiuttimiin (kuusi elementtiä) ja langattomaan subwooferiin (yksi 8-tuumainen elementti). Koko paketin hinta on 1 500 euroa, mikä on soundbarista melko paljon, mutta kalliimpiakin markkinoilta löytyy, esimerkiksi AVPlus-numerossa 8/21 testattu, 2 099 euroa maksava Klipsch Cinema 1200.
Päällisin puolin HW-Q960A on hyvin yksinkertainen ja hillitty paketti, eikä se äkkiseltään vilkaistuna juuri poikkea esimerkiksi edullisesta HW-A450 2.1 -mallista, johon puolestaan tutustuimme AVPlus-numerossa 7/21. Simppelin ulkonäön ei kuitenkaan kannata antaa hämätä, sillä kuten sanottua, HW-Q960A kätkee sisäänsä melkoisen määrän sekä kaiutinelementtejä että niiden ohjaukseen kehitettyä teknologiaa.
HW-Q960A ei ole millään tapaa markkinoiden pienimpiä soundbareja. Leveyttä palkilla on peräti 123 senttimetriä, syvyyttä vähän alle 14 ja korkeutta seitsemän senttiä. Näin ollen laite ei sovellu parhaiten kovin pienen television kumppaniksi. Ruudun onkin hyvä olla vähintään 55-tuumainen, jottei palkki mene kohtuuttomasti kuvan reunojen yli. Lisäksi on tärkeää huomioida, että pöytä- tai tasoasennus ei onnistu, jos televisiolla ei ole tarpeeksi korottavaa jalustaa tai jalkoja. Seitsemän senttiäkin on sen verran, että matalajalustaisella televisiolla palkki voi peittää kuvan alareunan ja usein myös kaukosäädön infrapunavastaanottimen.
HW-Q960A:n asennus onnistuu myös seinään, ja sitä varten paketin mukana tulee asennussabluuna, kiinnikkeet sekä ruuvit. Testiolosuhteissa soundbar sijoitettiin melko kapean televisiotason päälle ja käytännössä ihan sen etureunaan, jolloin taso ei aiheuttanut ääneen minkäänlaista heijastusta.
Sekä itse soundbar että surroundit ja subwoofer ovat viimeistelyltään siistit ja väriltään tummat, jolloin ne uppoavat sisustukseen melko kivuttomasti. Mikään design-puolen riemuvoitto paketti ei ole, eikä esimerkiksi subwooferin lastulevykotelo kilpaile niin sanottujen oikeiden hifisubbareiden kanssa, mutta kokonaisuus kuitenkin menettelee. Mitään erityistä marmattamista käytetyissä materiaaleissa, designissa tai laatuvaikutelmassa ei ole, mitä nyt esimerkiksi statusnäytön sijoitus soundbarin kanteen on kieltämättä vähän erikoinen ratkaisu. Sitä kun ei esimerkiksi matalalla sohvalla löhötessä todennäköisesti näe ensinkään – tosin eipä se muutenkaan tarjoa mitenkään erityistä informaatiota.
Halutessaan käyttäjä voi ladata älylaitteeseensa Samsungin SmartThings-sovelluksen, jonka avulla HW-Q960A:n ohjastaminen niin ikään onnistuu, mutta mikään välttämättömyys se ei ole. Tämä on erittäin painava plus aikana, jolloin laite kuin laite vaatii usein melko heikoin perustein ensinnäkin sovellusten asentamisen mutta myös tuotteiden ja käyttäjätunnuksen rekisteröinnin sekä erilaisten tietojen ja oikeuksien luovutuksen sovelluksen kautta. Jos ja kun sovellus ei tuo todella merkittävää lisäarvoa kokonaisuuteen, käyttäjää ei kannata pakottaa sen käyttöön. Pisteet siis Samsungille siitä, että SmartThings on pidetty vapaavalintaisena, ja oikeastaan kaikki tarpeelliset toiminnot hoituvat käteenkäypällä, yksinkertaisella kaukosäätimellä.
Kaiken HW-Q960A:sta saa irti yhdessä Samsung-television kanssa, sillä synergiaetuna on muun muassa eräänlainen huonesovitusoptio, SpaceFit Sound, sekä television kaiuttimien ymppääminen mukaan pakettiin Q-Symphony-ominaisuuden muodossa. Sen sijaan yksinkertaisempi toisto-optimointi, Auto EQ, toimii kaikkien televisioiden kanssa.
HW-Q960A tarjoaa pohjaan upotetussa liitinpaneelissaan kaksi hdmi-sisääntuloa sekä yhden hdmi-lähdön äänen paluukanavalla (earc). Lisäksi mukana on optinen toslink digitaaliselle äänelle, muttei mitään muuta. Musiikkia on lisäksi mahdollista toistaa myös bluetoothin ja esimerkiksi AirPlay 2:n avulla. Molemmat langattomat toistotekniikat toimivat testissämme suoraan paketista erinomaisesti.
Mainittakoon vielä, että vaikka paketin subwoofer ja surround-kaiuttimet ovat langattomat, ne vaativat luonnollisestikin virtaa. Virtajohdoissa taas on omanlaisensa, kulmalliset euroliittimet, joita tuskin löytyy muualta kuin valmistajalta varaosina. Tämä olisi muuten ihan okei, mutta virtajohdot eivät ole mitenkään erityisen pitkät. Asennukseen kannattaa siis varmuudeksi varata muutama jatkojohto. Ja jatkossa toivoa, etteivät esimerkiksi kotieläimet nakertele virtajohtoa.
