{"id":15843,"date":"2020-10-09T09:12:52","date_gmt":"2020-10-09T06:12:52","guid":{"rendered":"https:\/\/avplus.fi\/hifin-historiaa-philips-mfb-545-studio-kaiutin-joka-kuuntelee-itseaan\/"},"modified":"2026-02-22T00:01:45","modified_gmt":"2026-02-21T22:01:45","slug":"hifin-historiaa-philips-mfb-545-studio-kaiutin-joka-kuuntelee-itseaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/avplus.fi\/en\/hifin-historiaa-philips-mfb-545-studio-kaiutin-joka-kuuntelee-itseaan\/","title":{"rendered":"Hifin historiaa: Philips MFB 545 Studio: ”Kaiutin, joka kuuntelee itse\u00e4\u00e4n!”"},"content":{"rendered":"
\n
\n\t

Philips valmisti jo 1970-luvulla huippuedistyksellisi\u00e4 kaiuttimia, jotka tarkkailivat omaa toistoaan ja tarvittaessa korjasivat sit\u00e4 takaisinkytkent\u00e4silmukan avulla. MFB 545 Studio oli niist\u00e4 kehittynein.<\/h2>\n

Teksti: Kari Nevalainen
\nKuvat: Janne K\u00e4pylehto & Valmistaja<\/p>\n

\n

\n

Miten saada dynaaminen kaiutinelementti seuraamaan sille sy\u00f6tetty\u00e4 signaalia mahdollisimman virheett\u00f6m\u00e4sti? T\u00e4t\u00e4 kysymyst\u00e4 kaiutinteollisuus on pohtinut vuosikymmeni\u00e4 \u2013 ja pohtii yh\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>\n

\u00c4\u00e4nentoiston alkuajoista l\u00e4htien on ollut selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 dynaaminen kaiutinelementti on monin tavoin ep\u00e4t\u00e4ydellinen v\u00e4line toistamaan vahvistimelta tulevan ohjaussignaalin, aivan erityisesti alle 200 hertsin taajuuksilla. Basso\u00e4\u00e4nisen tuottama s\u00e4r\u00f6 resonanssitaajuuden tuntumassa voi olla pahimmillaan 5\u201310 prosenttia eli monikymmenkertainen vahvistimen tuottamaan s\u00e4r\u00f6\u00f6n n\u00e4hden.\u00a0<\/span><\/p>\n

Ep\u00e4t\u00e4ydellisyyksi\u00e4 l\u00f6ytyy elementin rungosta, puhekelasta sek\u00e4 magneettirakenteesta mutta varsinkin kartiosta ja sen ripustuksesta. Kartio on vaikea saada liikkumaan tarkasti ja sylinterim\u00e4isesti. Se on vaikea saada kiihtym\u00e4\u00e4n ja pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n t\u00e4sm\u00e4llisesti. Ripustus ei sek\u00e4\u00e4n jousta tarkasti tulosignaalin mukaan eik\u00e4 koskaan palaa t\u00e4sm\u00e4lleen alkuper\u00e4iseen lepoasentoonsa. Muun muassa n\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4 basso\u00e4\u00e4nisen kartio, jonka liikepoikkeama on tyypillisesti suuri, harvoin sijaitsee tarkalleen siell\u00e4, miss\u00e4 sen vahvistimesta l\u00e4hteneen signaalin mukaan pit\u00e4isi olla. Toisin sanoen se ei kiihdy annetulla nopeudella. Iso osa kaiuttimen tuottamasta s\u00e4r\u00f6st\u00e4 matalilla taajuuksilla johtuu juuri puutteista vahvistimen ja kaiutinelementin yhteispeliss\u00e4. \u00a0<\/span><\/p>\n

N\u00e4it\u00e4 puutteita kaiutinvalmistajat ovat vuosikymmenten varrella pyrkineet korjaamaan lukuisin eri tavoin, usein kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 parempia kaiutinelementtej\u00e4 ja niille paremmin k\u00e4ytt\u00e4ytyvi\u00e4 kartioita. Uusista ihmeit\u00e4 tekevist\u00e4 kartiomateriaaleista tai niiden yhdistelmist\u00e4 raportoidaan edelleen harva se viikko. Syy, miksi kalliit keraamiset elementit l\u00f6ysiv\u00e4t tiens\u00e4 highend-kaiuttimiin 1990-luvulla, oli juuri niiden kertaluokkaa pienempi s\u00e4r\u00f6.\u00a0<\/span><\/p>\n

Suomessa Esa Meril\u00e4inen on tehnyt viel\u00e4 radikaalimman ehdotuksen: kaiuttimia tulisi ohjata virralla sen sijaan, ett\u00e4 niit\u00e4 ohjattaisiin \u2013 kuten nyt tapahtuu \u2013 matalaimpedanssisen audiovahvistimen j\u00e4nnitesy\u00f6t\u00f6ll\u00e4 ottamatta huomioon, mik\u00e4 kuorman l\u00e4pi kulkeva virta on. Toisin kuin j\u00e4nniteohjauksessa, virtaohjauksessa elementin puhekelaan ei indusoidu muun muassa vaihtelevista impedansseista johtuvia ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 ja hallitsemattomia s\u00e4hk\u00f6motorisia voimia, mik\u00e4 n\u00e4kyy esimerkiksi monta kertaa pienemp\u00e4n\u00e4 keskeismodulaatios\u00e4r\u00f6n\u00e4. \u00a0<\/span><\/p>\n

Elektroniikkaj\u00e4tti Philips pohti samaa kysymyst\u00e4 kiihke\u00e4sti 1960- ja 1970-luvun taitteessa. Sen ratkaisu ei ollut sen enemp\u00e4\u00e4 laadukkaampi kaiutinelementti eksoottisella kartiolla kuin virtaohjauskaan; sen ehdotus oli liiketakaisinkytkent\u00e4 eli Motional Feedback (MFB). Perustavoite oli kuitenkin sama: pakottaa kaiuttimen bassoelementti k\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 vahvistimen sy\u00f6tt\u00e4m\u00e4 signaali toistuu kaiuttimesta alkuper\u00e4isen signaalin kaltaisena.\u00a0<\/span><\/p>\n

Liiketakaisinkytkent\u00e4
\n<\/span><\/b>Liiketakaisinkytkent\u00e4\u00e4 voi ajatella tavallisena vahvistimen globaalina takaisinkytkent\u00e4n\u00e4\u00a0 <\/span>(negatiivinen), jolla minimoidaan niin lineaarista kuin ep\u00e4lineaaristakin s\u00e4r\u00f6\u00e4, mutta sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 takaisinkytkent\u00e4\u00e4 ei oteta vahvistimen kaiutinl\u00e4hd\u00f6ist\u00e4 (j\u00e4nnite\/virta) vaan kaiuttimen ulostulosta, tarkemmin sanottuna kartioon kiinnitetyst\u00e4 pienest\u00e4 ja kevyest\u00e4 kiihtyvyysanturista. Liiketakaisinkytkenn\u00e4ss\u00e4 kaiuttimesta tulee osa takaisinkytken\u00e4silmukkaa ja elementin laadun sijaan ratkaisevaksi nousee anturin laatu.\u00a0<\/span><\/p>\n

Philipsin MFB-kaiuttimissa anturi oli p\u00f6lykupin alapintaan asennettu pietsos\u00e4hk\u00f6inen PXE-kiihtyvyysanturi (PXE viittaa pietson materiaaliin), joka v\u00e4r\u00e4hdelless\u00e4\u00e4n tuottaa s\u00e4hk\u00f6isen signaalin samaan tapaan kuin vanhoissa kide\u00e4\u00e4nirasioissa. Anturi mittaa bassokartion\/puhekelan kiihtyvyytt\u00e4 ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 PXE-signaalin komparaattorille, joka vertaa sit\u00e4 vahvistimen tulosignaaliin. Jos eroa on, komparaattori generoi virheenkorjaussignaalin, jolla moduloidaan vahvistimen ulostuloa niin, ett\u00e4 elementin akustinen ulostulo s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 tulosignaalin aaltomuodon k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti katsoen identtisen\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>\n

Takaisinkytkent\u00e4\u00e4n perustuvissa virheenkorjausj\u00e4rjestelmiss\u00e4 on v\u00e4kisinkin jonkinlaista viivett\u00e4 (Philips ilmoittaa MFB 545 Studion vasteajaksi alle yksi sekuntia yli 1,5 millivoltin signaalilla) ja muitakin teknisi\u00e4 ongelmia. Ongelmista huolimatta Philips onnistui saamaan liiketakaisinkytketyt kaiuttimensa toimimaan suunnitellulla tavalla.\u00a0<\/span><\/p>\n

Philips k\u00e4ytti kiihtyvyysanturiaan vain bassoelementiss\u00e4, sill\u00e4 kartio pyrkii k\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n yhten\u00e4isesti koko pinta-alansa osalta vain alle 500 hertsin taajuuksilla ja mahdollistaa n\u00e4in kaiuttimen ulostuloa vastaavan j\u00e4nnitteen m\u00e4\u00e4ritt\u00e4misen. \u00a0<\/span><\/p>\n

Tekniikka v\u00e4hensi merkitt\u00e4v\u00e4sti paitsi basso\u00e4\u00e4nisen resonanssista johtuvaa lineaarista s\u00e4r\u00f6\u00e4 kuin my\u00f6s ripustuksesta ja magneettirakenteesta johtuvaa ep\u00e4lineaarista s\u00e4r\u00f6\u00e4. Samalla systeemin resonanssitaajuus laski, mik\u00e4 sai aikaan syvemm\u00e4n bassotoiston tilavuudeltaan pienest\u00e4 kotelosta. Esimerkiksi pienikokoisen (23 x 29 x 17 senttimetri\u00e4) RH541-kaiuttimen bassovaste laski suorana 35 hertsiin asti ja s\u00e4r\u00f6 v\u00e4lill\u00e4 35\u2013500 hertsi\u00e4 oli vain 0,5 prosenttia. Tekniikka lis\u00e4si my\u00f6s kaiuttimen tehonkest\u00e4vyytt\u00e4 ja helpotti osaltaan huoneakustiikan vaikutuksen kompensoinnissa.\u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n

Pala historiaa
\n<\/b>Philips ei keksinyt liiketakaisinkytkent\u00e4\u00e4. Jo vuonna 1958 G.H. Brodie patentoi kartion liikett\u00e4 ohjaavan levykondensaattorirakenteen. Servo Speaker jatkoi Brodien viitoittamalla tiell\u00e4 sijoittamalla lieri\u00f6m\u00e4isen kondensaattorin elementin puhekelan sis\u00e4lle magneetin napakappaleen yl\u00e4puolelle. Kartion liike muutti kondensaattorin kapasitanssia, jota tietoa\u00a0 <\/span>ohjauspiiri k\u00e4ytti verratakseen ja korjatakseen vahvistimesta l\u00e4htenytt\u00e4 signaalia. Servo-ohjauksella kaiutinelementin harmoninen kokonaiss\u00e4r\u00f6 laski selv\u00e4sti. \u00a0<\/span><\/p>\n

Philips oli kuitenkin ensimm\u00e4inen valmistaja, joka aidosti onnistui kaupallistamaan liiketakaisinkytketyn kaiuttimen. T\u00e4st\u00e4 sill\u00e4 on pitk\u00e4lti kiitt\u00e4minen silloisen High Fidelity -ryhm\u00e4n vet\u00e4j\u00e4\u00e4 Piet Gouw\u2019ta, jonka siipien alla ensimm\u00e4iset prototyypit ja valmiit kaiuttimet valmistettiin. Kukoistuskautena Philipsin kaiutinvalikoimassa oli kymmenkunta MFB-kaiutinta alkaen pienest\u00e4 RH541:st\u00e4 seitsem\u00e4n tuuman basso\u00e4\u00e4nisell\u00e4 ja yhden tuuman diskanttidomella. Muita tunnettuja malleja olivat esimerkiksi RH544, AH567, RH532 ja lippulaiva RH545.\u00a0<\/span><\/p>\n

Hanke osoittautui lopulta kuitenkin liian kunnianhimoiseksi ja kalliiksi jopa Philipsille. Er\u00e4\u00e4n tiedon mukaan esimerkiksi 545:t\u00e4 valmistettiin vain noin 1 000 kappaletta ennen kuin tuotanto lopetettiin vuonna 1979. Nyky\u00e4\u00e4n liiketakaisinkytkent\u00e4tekniikka on marginaalissa, mutta ei kokonaan kuollut. Esimerkiksi Grimm Audion (Eelco Grimm ja Guido Tent ovat\u00a0 <\/span>itsekin ty\u00f6skennelleet Philipsin \u00e4\u00e4nilaboratoriossa) SL1-kaiuttimessa on aktiivinen Motional Feedback -subwooferi. Eik\u00e4 niin yll\u00e4tt\u00e4en toinen hollantilaistaustainen valmistaja Kii Audio on hy\u00f6dynt\u00e4nyt vastaavaa tekniikkaa Kii Three -kaiuttimessa, samoin sveitsil\u00e4inen PSI omissaan.\u00a0<\/span><\/p>\n

Philips MFB 545 Studio
\n<\/span><\/b>Kunnianhimoisin Philipsin MFB-kaiuttimista oli 545 Studio vuodelta 1974. Kaiuttimen suunnittelulle asetettiin tiukat tavoitteet. \u00c4\u00e4nentoiston piti olla riitt\u00e4v\u00e4n realistista ja uskottavaa vaativaankin ammattilaisk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Kaiuttimen piti pysty\u00e4 tuottamaan virheet\u00f6nt\u00e4 bassotoistoa alas 20 hertsiin suhteellisen pienest\u00e4 kotelosta ja viel\u00e4p\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n suurella \u00e4\u00e4nenpaineella ilman havaittavaa s\u00e4r\u00f6\u00e4. Taajuusvasteen piti olla s\u00e4\u00e4dett\u00e4viss\u00e4 studion akustiikan mukaisesti. Lis\u00e4ksi kaiuttimessa piti olla sopivat suotimet huonevasteen korjausta varten.\u00a0<\/span><\/p>\n

Syntyi 70 litran (josta 20 litraa kuuluu elektroniikalle) tummalla saarnilla viimeistelty puukoteloinen kolmitiekaiutin kolmella p\u00e4\u00e4tevahvistimella sek\u00e4 kaikilla tarvittavilla s\u00e4\u00e4d\u00f6ill\u00e4 ja \u00e4\u00e4nenmuokkausmahdollisuuksilla.\u00a0<\/span><\/p>\n

Kaiuttimen 35 watin (rms) vahvistin ohjaa keskialueen kahden tuuman dome-elementti\u00e4 (AD 0210\/Sq 4) ja 15-wattinen tuuman diskanttidomea (AD 0162\/T8) yli 3 000 hertsin taajuuskaistalla. Passiivinen jakosuodin on ennen tehovahvistinta. Alle 500 hertsin taajuuksia toistamaan Philips valitsi 12-tuumaisen paperikartioisen (AD 12100\/W4) elementin ja sille 50-wattisen vahvistimen aktiivisella jakosuotimella. Vahvistimet eiv\u00e4t olleet d-luokan palikoita vaan erillisist\u00e4 transistoreista ilman op-vahvistimia rakennettuja ab- tai b-luokan vuorovaihekoneita. Esimerkiksi 545-mallissa signaalitiell\u00e4 oli yhteens\u00e4 85 transistoria ja 39 diodia.\u00a0<\/span><\/p>\n

Vapaakentt\u00e4mittauksissa 545 Studion vasteeksi saatiin 45\u201317 000 hertsi\u00e4 \u00b11,5 desibeli\u00e4 ja \u20133 dB -rajaksi noin 20 hertsi\u00e4. Studiovaatimukset t\u00e4ytt\u00e4en 545 MFB Studion kokonais-spl-tasoksi mitattiin yli koko 7,5 oktaavin 108 desibeli\u00e4 metrin et\u00e4isyydelt\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>\n

S\u00e4\u00e4d\u00f6t moneen l\u00e4ht\u00f6\u00f6n
\n<\/span><\/b>Bassoelementti on kaiuttimen keskilinjalla, mutta keskialueen dome ja diskanttidome ovat keskilinjalta hieman sivussa, koska 545:n etulevyyn on istutettu muovikotelo sek\u00e4 liuta \u00e4\u00e4nens\u00e4\u00e4timi\u00e4. T\u00e4rkein s\u00e4\u00e4t\u00f6 pit\u00e4\u00e4 kaiuttimen matalien taajuuksien toiston puhtaana ja v\u00e4rittym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 riippumatta siit\u00e4, sijoitetaanko kaiutin kiinni takasein\u00e4\u00e4n, sivusein\u00e4\u00e4n tai suoraan lattialle. Kompensointia varten on kolme tarkkaa s\u00e4hk\u00f6ist\u00e4 spl-suodinta: 200 Hz: \u20135 dB, 60 Hz: \u20135 dB ja 55\u2013160: \u20133 dB.\u00a0<\/span><\/p>\n

N\u00e4iden lis\u00e4ksi on er\u00e4\u00e4nlaiset j\u00e4lkikaiuntakorjaimet, joista yksi on aktiivinen \u00b110 desibelin\u00a0 <\/span>alip\u00e4\u00e4st\u00f6suodin ja toinen passiivinen 7\/10 kilohertsin ylip\u00e4\u00e4st\u00f6suodin s\u00e4\u00e4dett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 (maksimissaan 20 desibeli\u00e4 per oktaavi) jyrkkyydell\u00e4. Lis\u00e4ksi 35 hertsin ylip\u00e4\u00e4st\u00f6suodin suojaa kaiutinta alle 20 hertsin infrataajuuksilta.<\/p>\n

J\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4v\u00e4t kolme s\u00e4\u00e4dint\u00e4 auttavat kaiuttimen kytkemisess\u00e4. Ensimm\u00e4isell\u00e4 valitaan symmetrinen (studio) tai asymmetrinen (DIN 45500) tulosignaali. Dinille on relepohjainen automaattinen on\/off-kytkent\u00e4. Toinen s\u00e4\u00e4din tarjoaa 11-portaisen s\u00e4\u00e4d\u00f6n oton herkkyydelle (1\u201323 volttia), ja kolmannella m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4\u00e4n kaiuttimien kanavaisuus.\u00a0<\/span><\/p>\n

MFB 545 Studio kytket\u00e4\u00e4n ensisijaisesti sopivaan esivahvistinl\u00e4ht\u00f6\u00f6n joko symmetrisesti (1 voltti \/ 10 kilo-ohmia) tai asymmetrisesti (1 voltti \/ 100 kilo-ohmia). Philipsill\u00e4 oli tarjota my\u00f6s oma, varta vasten MFB-kaiuttimille suunniteltu esivahvistin RH551 (1975). Kaiutin on kuitenkin suunniteltu niin, ett\u00e4 signaali voidaan tarvittaessa ottaa my\u00f6s p\u00e4\u00e4tevahvistimen kaiutinl\u00e4hd\u00f6st\u00e4. \u00a0<\/span><\/p>\n

Hermokeskus
\n<\/span><\/b>Philips MFB 545 Studion kaltaiset aktiivikaiuttimet eiv\u00e4t olleet aivan jokap\u00e4iv\u00e4inen n\u00e4ky 1970-luvulla edes studiomaailmassa. Kaiuttimen varsinainen valttikortti ei ollut kuitenkaan aktiivisuus eik\u00e4 edes monipuolinen s\u00e4\u00e4dett\u00e4vyys, vaan alussa mainittu bassoelementin kartion keskelle puhekelan tuntumaan kiinnitetty pietsos\u00e4hk\u00f6inen kiihtyvyysanturi ja sille rakennettu takaisinkytkent\u00e4piiri. \u00a0<\/span><\/p>\n

Anturin tekninen toiminta on p\u00e4\u00e4lt\u00e4 katsoen suoraviivaista. Pietsos\u00e4hk\u00f6inen levyanturi, jonka kokonaismassa on noin 30 grammaa, tuottaa kartion\/puhekelan kiihtyvyytt\u00e4 vastaavan pienen j\u00e4nnitteen (maksimissaan 500 millivolttia), jonka JFET-piiri (JFET ja kaksi vastusta) v\u00e4litt\u00e4\u00e4 sopivan muotoisena komparaattorille. T\u00e4m\u00e4 vertaa PXE-signaalia vahvistimen tulosignaaliin tuottaen korjaussignaalin, joka sy\u00f6tet\u00e4\u00e4n vaiheenk\u00e4\u00e4nn\u00f6ll\u00e4 takaisin vahvistimelle. N\u00e4in bassoelementin kartion mahdolliset liikevirheet tulevat eliminoiduiksi heti signaalil\u00e4hteess\u00e4 ja elementin akustinen signaali on alkuper\u00e4isen ohjaussignaalin kaltainen. Sivutuotteena liikkuvien osien suurempi massa parantaa bassotoiston tehokkuutta matalilla taajuuksilla.\u00a0<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on suurin piirtein selv\u00e4\u00e4, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toteutus varsinkaan 1970-luvun v\u00e4lineill\u00e4 ei ollut, eik\u00e4 ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n, aivan triviaali temppu. V\u00e4r\u00e4hdelless\u00e4\u00e4n ja kiihtyess\u00e4\u00e4n kartion mukana pietsoelementti altistuu suurille kuormille ja erilaisille voimille. Ongelma on saada anturi seuraamaan kartion liikett\u00e4 niin, ett\u00e4 se antaisi oikeita lukemia eik\u00e4 samalla vaikuttaisi kielteisesti toiston muihin puoliin. Anturin kiinnitys piti mietti\u00e4 hyvin tarkkaan, samoin esteet\u00f6n liikkuminen (kumilohkot). Liikkuvien osien massa oli valittava huolella, transistorit suojata s\u00e4hk\u00f6isilt\u00e4 h\u00e4iri\u00f6ilt\u00e4 koteloimalla, ilmanvastuksen vaikutus ottaa huomioon ja niin edelleen. Lopuksi koko kokonaisuus tuli luonnollisesti alistaa tiukoille k\u00e4ytt\u00f6testeille.\u00a0<\/span><\/p>\n

Kiihtyvyystakaisinkytkenn\u00e4n rinnalla k\u00e4ytettiin velositeettitakaisinkytkent\u00e4\u00e4, eli puhekelan velositeettia vastaava j\u00e4nnite johdettiin kiihtyvyyssignaalista ja lis\u00e4ttiin vahvistimelle menev\u00e4\u00e4n signaaliin niin kutsutulla integraattorilla.\u00a0<\/span><\/p>\n

Puhdasta bassoa
\n<\/span><\/b>MFB 545 Studion, kuten muidenkin MFB-kaiuttimien, \u00e4\u00e4nenlaatuun liittyv\u00e4 taustaoletus ja perustelu oli, ett\u00e4 huippuluokan kaiuttimen \u00e4\u00e4nen tulee olla puhdas ja s\u00e4r\u00f6t\u00f6n riippumatta toiston voimakkuudesta tai \u00e4\u00e4nil\u00e4hteen kompleksisuudesta. L\u00e4ht\u00f6kohdan taustalla oli puolestaan uskomus, ett\u00e4 ihmisen korva on herkk\u00e4 tietyntyyppisille heikosti havaittaville ep\u00e4lineaarisuuksille ja ep\u00e4puhtauksille, my\u00f6s kahden ensimm\u00e4isen oktaavin alueella. Siksi alkuper\u00e4isen signaalin kaiuttimen l\u00e4pi menness\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4 toistua mahdollisimman virheett\u00f6m\u00e4sti, mik\u00e4 sitten n\u00e4kyy kaiuttimen tasaisina amplitudi- ja vaihevasteina sek\u00e4 alhaisena s\u00e4r\u00f6tasona.\u00a0<\/span><\/p>\n

Janne K\u00e4pylehto hankki MFB 545 Studio -kaiuttimet itselleen viitisen vuotta sitten kaverilta, joka kymmenen vuotta aiemmin oli vannonut pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ne ikuisesti itsell\u00e4\u00e4n. Kuunneltuaan kaiuttimia riitt\u00e4v\u00e4sti vuosien varrella Janne on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 Philips on onnistunut p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4\u00e4n. H\u00e4n on aiemmin kuullut my\u00f6s pienempi\u00e4 MFB-kaiuttimia ja todennut nekin \u00e4\u00e4nelt\u00e4\u00e4n loistaviksi. N\u00e4in h\u00e4n kuvailee kaiuttimia: \u00a0<\/span><\/p>\n

\u201cEro 545:n ja pienempien v\u00e4lill\u00e4 on kuitenkin iso: 545:n \u00e4\u00e4ni on hirmu vaivaton, ja kaikki toistuu \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tarkasti. Itse asiassa ei olisi kokonaan v\u00e4\u00e4rin kuvailla \u00e4\u00e4nt\u00e4 genelecm\u00e4iseksi. MFB 545 soi kuin tasapainoisen monitorikaiuttimen tulee soida: bassotoisto laskee alas ja on tarkkaa sek\u00e4 puhdasta matalillakin taajuuksilla. B\u00e9la Fleckin kuuntelu on juhlaa, s\u00e4hk\u00f6basso ja bassorumpu erityisesti. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa liiketakaisinkytkent\u00e4 tuntuu toimivan oikein hyvin. Ehk\u00e4 huonointa kaiuttimessa on diskanttitoisto, mutta vain suhteellisesti, ei absoluuttisesti. Keskialueen toisto on hienoa. Laulu\u00e4\u00e4ni on puhdas ja luonnollinen. Monitorimaisuudesta ja erottelevuudestaan huolimatta kaiuttimen \u00e4\u00e4ni ei ole lainkaan rasittava. Arvostan kaiuttimen \u00e4\u00e4nt\u00e4 suuresti. Genelec 8050 ei p\u00e4rj\u00e4\u00e4!\u201d\u00a0<\/span><\/p>\n

Kuuntelujensa ajan Janne on pit\u00e4nyt kaikki s\u00e4\u00e4d\u00f6t keskiasennossa, koska huone on tilava ja aika hyvin akustoitu eik\u00e4 kaiuttimien kiinni sein\u00e4\u00e4n viemiselle ole ollut tarvetta. Sen h\u00e4n on huomannut, ett\u00e4 \u00e4\u00e4nikuvasta saa miellytt\u00e4vimm\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kaiuttimia noin 20\u201330 astetta kuuntelijaa kohden.<\/p>\n

Philips MFB 545 Studio -kaiutinta ei liiku k\u00e4ytettyjen markkinoilla ylen m\u00e4\u00e4rin. Mit\u00e4 myyntiin on tullut, hintapyynt\u00f6 on ollut muutama sata euroa. Netiss\u00e4 uudet omistajat ovat kiitelleet rahalle saatua vastinetta. Er\u00e4skin totesi, ett\u00e4 \u201dhalpa kotelo ja soi kuin 10 000 euron kaiutin\u201d!<\/p>\n

Kokeiltu Philips MFB 545 Studio -pari on myyt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyden: janne.kapylehto (A) gmail.com <\/i>\u00a0<\/span><\/p>\n

\n

INFO<\/strong><\/p>\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n
Philips 22RH545 Studio<\/b><\/td>\n<\/tr>\n
Taajuusvaste<\/td>\n20\u201320 000 Hz (\u20133 dB)<\/td>\n<\/tr>\n
SPL (7\u00bd oktaavia)<\/td>\n108 dB \/ 1 m<\/td>\n<\/tr>\n
Kotelotilavuus<\/td>\n70 L (mist\u00e4 elektroniikka 20 L)<\/td>\n<\/tr>\n
Diskanttielementti<\/td>\n1\u201d dome AD 0162\/T8<\/td>\n<\/tr>\n
Keskialue-
\nelementti<\/td>\n		2\u201d dome AD 0210\/Sq 4<\/td>\n<\/tr>\n
Basso\u00e4\u00e4ninen<\/td>\n12\u201d AD 121 00\/W4<\/td>\n<\/tr>\n
Jakotaajuudet<\/td>\n500 Hz ja 3 kHz (aktiivinen)<\/td>\n<\/tr>\n
Bassovahvistin<\/td>\n50 W (1 000 Hz , 40 W) \/ 5\u20135 000 Hz<\/td>\n<\/tr>\n
Keskialuevahvistin<\/td>\n35 W (1 000 Hz , 25 W \/ 40\u201330 000 Hz<\/td>\n<\/tr>\n
Diskanttivahvistin<\/td>\n15 W (1 000 Hz , 10 W) \/ 40\u201350 000 Hz<\/td>\n<\/tr>\n
Oton herkkyys<\/td>\nS\u00e4\u00e4dett\u00e4v\u00e4: 1\u201323 V<\/td>\n<\/tr>\n
Mitat (L x K x S)<\/td>\n436 x 650 x 320 mm<\/td>\n<\/tr>\n
Paino<\/td>\n31 kg<\/td>\n<\/tr>\n
Alkuper\u00e4inen hinta<\/td>\n4 500\u20135 000 Mk (vastaa nykyrahassa noin 2 740\u20133 045 euroa)<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n
\n

\"\"
\nVTT mittasi Philips MFB 545 Studion 1970-luvulla HIFI-valintaopasta varten.<\/em><\/p>\n

\"\"
\nKaiuttimen etulevyst\u00e4 l\u00f6ytyy muun muassa kaiuttimen sijoituspaikan mukaiset bassos\u00e4\u00e4d\u00f6t, j\u00e4lkikaiuntakorjaimet ja tulosignaalin valitsin.<\/em><\/p>\n

\"\"
\nPhilips MFB 545 Studiossa diskantteja toistaa tuuman dome, keskialuetta kahden tuuman dome ja bassoja 12 tuuman basso\u00e4\u00e4ninen.<\/em><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Kaiuttimessa on kolme a\/b-luokan 15\u201350-wattista vahvistinta.\u00a0<\/span><\/em><\/p>\n

\"\"
\nPhilipsill\u00e4 oli parhaina vuosinaan useita liiketakaisinkytkettyj\u00e4 kaiutinmalleja, joista 545 Studio oli suurin.<\/em><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

\"\"
\nGlobaalissa takaisinkytkenn\u00e4ss\u00e4 (negatiivinen) takaisinkytkent\u00e4 otetaan vahvistimen kaiutinl\u00e4hd\u00f6ist\u00e4 (j\u00e4nnite\/virta), kun taas liiketakaisinkytkenn\u00e4ss\u00e4 se otetaan kaiuttimen ulostulosta elementin kartioon kiinnitetyst\u00e4 pienest\u00e4 ja kevyest\u00e4 kiihtyvyysanturista.<\/em><\/p>\n

\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div><\/div>
\n
\n\t

Artikkeli on luettavissa AVPlus-lehdest\u00e4 5\/2020<\/a>\u00a0(nro. 198)<\/em><\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/div><\/div><\/div><\/div>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Philips valmisti jo 1970-luvulla huippuedistyksellisi\u00e4 kaiuttimia, jotka tarkkailivat omaa toistoaan ja tarvittaessa korjasivat sit\u00e4 takaisinkytkent\u00e4silmukan avulla. MFB 545 Studio oli niist\u00e4 kehittynein.<\/p>","protected":false},"author":434,"featured_media":15851,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"jnews-multi-image_gallery":[],"jnews_single_post":[],"jnews_primary_category":[],"jnews_paywall_metabox":[],"jnews_override_counter":[],"footnotes":""},"categories":[260,334,350],"tags":[],"coauthors":[],"class_list":["post-15843","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-audio-hifi","category-muut-hifilaitteet","category-toimituksen-valinta"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/avplus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/15843","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/avplus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/avplus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/avplus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/434"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/avplus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=15843"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/avplus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/15843\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/avplus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media\/15851"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/avplus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=15843"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/avplus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=15843"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/avplus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=15843"},{"taxonomy":"author","embeddable":true,"href":"https:\/\/avplus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/coauthors?post=15843"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}