Suomalaisen Flexoundin HUMU -tyyny näyttää pehmolelulta mutta osoittautuukin varsin tekniseksi leluksi – myös sangen hyvä-ääniseksi sellaiseksi.
Olen varma, että jokainen, joka kaappaa HUMUn ensi kertaa käteensä sitä silmämääräisesti arvioidakseen ei voi hymyilemättä ottaessaan vastaan tietoa, että kyseessä on vakavasti otettava, lähikenttäkuunteluun suunniteltu kaiutin. Semminkin kun kerrotaan, että sisällä ei ole lainkaan
perinteisiä kaiutinelementtejä.
Yllätys on melkoinen, kun ääni osoittautuukin pää älytyynyn päällä levätessä paitsi laajakaistaiseksi myös selkeäksi ja hyvin luettavaksi sekä sointitasapainoltaan kaikin puolin hyväksyttäväksi.
Mutta eipä riennetä asioiden edelle. Mikä on miehiään tämä Flexoundin tuorein toteutus kehittämästään Xperience-tekniikasta?
Älyääntä
Valmistaja kuvaa 400 euron resonoivaa päänalusta älytyynyksi (Smart Cushion), helppokäyttöiseksi äänilaitteeksi, joka lisää kuulokokemukseen kosketusaistin tuoman uuden ulottuvuuden: äänen fyysisen tuntemisen. Tämän kaksoisroolin toivotaan vievän kuuntelijan syvemmälle audiovisuaaliseen sisältöön.
Kaikki lähtee siitä, että Flexound ottaa tosissaan tiedon, että koko keho todistetusti osallistuu äänen ”kuulemiseen”. Siksi HUMU-tyyny värähtelee, kun äänimateriaalissa on matalia taajuuksia, minkä kuuntelija tuntee hartian ja kaulan seudulla.
Värinöillä on kaksi tehtävää. Toinen on terapeuttinen, sillä se tuntuu hyvältä kehossa. Toinen on, että värinät takaavat bassoäänien jatkuvan läsnäolon kuulemiskokemuksessa.
Samantasoisen fyysisen vaikutuksen aikaansaaminen tavallisella kaiuttimella vaatisi subwooferin, tuhottomasti vahvistintehoja ja järjettömiä kuunteluvoimakkuuksia. Silloinkin vaikutus olisi luultavammin vain kaikista matalimmilla taajuuksilla, kun HUMUssa värinät tuntuvat 500 hertsiin asti.
Flexoundin markkinointipuheesta sain kuvan, että värinät olisivat jotenkin keskeinen osa kuulokokemusta, mutta näin ei ollut. Iholla tuntuvia värinöitä oli vähemmän kuin kuvittelin. Mitä enemmän bassoja äänitteessä ja mitä suurempi kuunteluvoimakkuus oli, sitä enemmän tuntemuksia välittyi yläselkään ja niskaan. Musiikin lajilla ei ollut vaikutusta. Klassinen tuntui niskassa siinä missä popimpi ja rockimpikin materiaali.
Valmistaja kehottaa kokeilemaan HUMUa elokuvakatselussa, äänikirjojen kera ynnä muissa vastaavissa olosuhteissa. Näiden kanssa värinöiden esiintyminen olisi todennäköisempää. Nyt jäi kuva, että vaikka värinät välillä tuntuvat kivalta, niiden tärkein tehtävä on varmistaa, että äänessä on riittävästi bassoja mukana. Niin kuin olikin.
Flexound Xperience -tekniikka
Mikä tarkkaan ottaen HUMUn sisällä on se, mikä resonoi? Kuten sanottu, kaiutinelementti se ei ole. Flexound kutsuu outoa patentoitua keksintöään elastiseksi, värähteleväksi elementiksi eli EVEksi (Elastic Vibrating Element), jossa on mukana pienitehoista elektroniikkaa ja firman omaa digitaalista signaalinprosessointia.
Elastinen elementti välittää värähtelyt suoraan älykkääseen vaahtokumiin (mitä ainetta tämä on tarkemmin, ei ole tiedossa). Älykkääksi vaahtokumin tekee se, että se osallistuu tutkitulla tavalla äänen tuottamiseen etenkin korkeammilla taajuuksilla. Miten, olisi hauska tietää.
EVE ja vaahtokumiosa yhdessä muodostavat Flexound Xperience -äänimoduulin, jota voi hyödyntää monenlaisissa sovelluksissa tyynyistä istuimiin.
Tällä yhdellä värähtelevällä elementillä Flexound väittää HUMUn toistavan koko kuulokaistan perinteisessä haarukassa 20 hertsistä 20 kilohertsiin.
Tasaista ääntä
Totta on, että HUMUn äänimaailma ei tuntunut kuuntelussa kaistaltaan rajoittuneelta. Diskantti ei ollut pehmeä eikä vaimea. Mitään keskeistä informaatiota ei tuntunut puuttuvan ajatellen vaikkapa soitinten äänenväriä ylempien harmonisten alueella. Jos vasteessa onkin kuoppia tai piikkejä, ne eivät estäneet ääntä tulemasta ulos sopusointuisesti, harmonisesti.
Absoluuttisella asteikolla sanoisin, että hyvät kuulokkeet kuulostavat vielä läpikuultavammilta ja myös asteen yksityiskohtaisemmilta. HUMUn kannalta tärkeää on kuitenkin vaikutelma, että mitään olennaista ei puutu. Valmistajan mukaan fyysiset värinät matalilla taajuuksilla selkeyttävät ääntä omalta osaltaan.
Ajoittain ja äänitteestä riippuen diskantissa saattoi kuulua pientä kovistelua ja ahtauden tunnetta. Tasokas tekstiilidome olisi tuottanut sävyltään rikkaamman ja avoimemmin soivan diskantin, mutta huono ei ole HUMUnkaan diskantti. On aivan selvää, että Flexoundin HUMU-tyynyn sointimaailma läpäisee kirkkaasti riittävän hyvä -testin. Laite toistaa ääntä yllättävänkin samoin sävelin kuin kunnolliset kuulokkeet. Huippumielenkiintoisen äänentoistimen HUMUsta tekee kuitenkin se, mikä erottaa sen kuulokkeista.
Äänikupla
On helppo saada ääni kuulumaan itsestä etäällä, esimerkkinä kaiuttimet. On helppo saada ääni kuulumaan korvista sisäänpäin, esimerkkinä kuulokkeet. On aivan eri vaikeusasteen tehtävä saada ääni kuulumaan pään ympärillä, korvien lähimaastossa.
Niin HUMU kuitenkin tekee. Flexound itse kutsuu HUMUn luomaa tilavaikutelmaa tai äänikuvaa ”äänikuplaksi”, eikä se ole huono sanavalinta. Se antaa aivan oikein ymmärtää, että keski- ja ylätaajuuksilla HUMU tarjoaa hyvin omanlaistansa lähikenttäkuuntelua.
Kun HUMUn asettaa pään alle ja nenän kohti kattoa, ääni tulee takaa, ja sen myös kokee tulevan takaa. Samalla ääni kuitenkin levittäytyy ja kiertyy molemmin puolin niin, että pää ja korvat tuntuvat putoavan jonkinlaisen puolipallon tai kuplan – juhlavammin ilmaistuna auraalisen sädekehän – sisään. Se on outo tunne ja parhaimmillaan hyvin valloittava. Ja ehdottomasti erilainen kuin kuulokkeilla olisi.
HUMU on stereokaiutin. Kun tyyny on yhdessä suunnassa, äänitteen oikea laidan äänilähteet kuuluvat vasemman korvan puolelta (ikään kuin esiintymislava olisi selän takana). Tyyny toisessa suunnassa samat äänet tulevat edelleen takaa, mutta nyt oikean korvan puolelta.
Stereokuva ei ole kuitenkaan HUMUn pääpointti, äänikupla on. Yksi mahdollinen syy sille, miksi HUMUn tilavaikutelma ja äänikuva tuntuu aluksi nimettömältä ja epätodelliselta mutta myös viihdyttävältä, on että ääni muistuttaa sitä, mitä saadaan aikaan binauraalisella toistolla.
Binauraalinen audio on sitä, että oikea korva ottaa vastaan vain oikean kanavan signaalin ja vasen vasemman, eikä ylikuulumista (crosstalk) korvien välillä tapahdu lainkaan. Keinopään sisään asennettujen mikrofonien avulla äänitettyjen levyjen kuunteleminen kuulokkeilla antaa aiheesta jonkinlaisen käsityksen.
Vain muutaman kerran koin äänen tungettelevaksi joidenkin kuulokkeiden tapaan mutten koskaan suoranaisesti rasittavaksi tai väsyttäväksi. HUMUn tilatoisto on sen tärkein ja mielenkiintoisin
yksittäinen ominaisuus.
Oli musiikkia, jonka kanssa tunsin, että en saanut HUMUsta aivan tarpeeksi tehoja irti, mutta pääsääntöisesti puolikkaasta kahteen kolmasosaan vaikkapa kännykän äänenvoimakkuusasteikolla oli riittävä.
HUMUn käyttö on helppoa ja suoraviivaista: joko bluetoothilla pariksi kännykälle tai tabletille tai äänilähde analogisesti 3,5 millimetrin auxsisäänmenoon.
Värejä on tekomokkanahkaisessa versiossa kaksi, harmaa ja grafiitti sekä nahkaversiossa kolme, musta, harmaa ja valkoinen. Koska kyseessä on tyyny, käyttöesine, laite ei voi kiiltää eikä loistaa. Mutta siisti se voi olla, ja sitä HUMU mielestäni olikin. Ennen kaikkea sillä oli fiksu kuunnella kaikenlaista musiikkia.
Flexound HUMU
Suositushinta: Keinomokka 371 €, aito nahka 464 €
Liitännät: Bluetooth 4.2, 3,5 mm aux,
usb (latausta varten)
Akku: Litium-polymeeri 3,7 V, 5,5 Wh
Akun kesto: Enintään 8 tuntia
Mitat(l x k x s): 48 x 27 x 14,5 cm
Paino: 1,5 kg
Lisätiedot: www.humu.fi
Artikkeli on lyhennelmä AVPlus-numerossa 3/2017 ilmestyneestä kokeilusta.
TEKSTI: Kari Nevalainen KUVAT: Valmistaja
Kommentit