Katsaus mielenkiintoista albumeista

Genre: Pop, R&B
Julkaisija: RCA Records

Utuisia sävyjä ja vierailijoiden voimaa Lontoon katujen äänimaisemassa

Blood Orangen eli Dev Hynesin uusi albumi Essex Honey saa Helsingin Sanomien arviossa neljä tähteä. Levy rakentaa heti alusta sateisen Lontoon tunnelman utuisilla syntikoilla ja heleillä Stratocaster-kitaroilla. Kriitikko kuvailee kokonaisuutta enemmän estetiikan kuin yksittäisten kappaleiden kautta toimivaksi – teos avautuu paremmin useamman kuuntelukerran myötä.
Huomiota saavat erityisesti Somewhere In Between, joka huokuu Stevie Wonder -henkeä huuliharppuliu’uillaan, sekä kaksi vahvinta kappaletta: The Field ja Mind Loaded. Näillä kuullaan vierailijoina muun muassa Caroline Polachek ja Mustafa, joiden äänet sulautuvat hienosti Hynesin omaan maailmaan. The Field soi raikkaana kaihobängerinä, kun taas Mind Loaded rakentuu urkuriffin ja melankolisen kaupunkityhjyyden ympärille.

Albumilla on runsaasti yhteistyötä, mutta kokonaisuus säilyy koherenttina ja säteilee yhdessä tekemisen iloa. Vierailijoista mainittakoon myös Turnstilen Brendan Yates, jonka ääni tuo säröisen shoegaze-ulottuvuuden Scared Of It -kappaleeseen.

Arvion mukaan Essex Honey toimii erinomaisesti myös taustamusiikkina – mutta parhaimmillaan se on herkullinen, monipuolinen ja kauniisti soiva albumi, joka ansaitsee tulla kuulluksi.

Arvio Helsingin Sanomissa 8.9.2025. Kirjoittanut Joonas Lahtinen.

Genre: Instrumentaalimusiikki, jazz/funk-vaikutteet
Julkaisija: Mustic Motel Music

Tekniikan takaa paljastuu tunne ja ainutlaatuinen tunnelma

Soundin Pekka Laine ylistää Lauri Kallion sooloalbumia Cats, Turtles and Other Creatures hienoksi esimerkiksi siitä, miten instrumentaalimusiikki voi parhaimmillaan toimia. Levy tarjoaa kuulijalle avoimen maiseman, jossa tarinoita ja merkityksiä voi itse etsiä – tai vain antautua musiikin virtaan.

Kallio tunnetaan muun muassa Pambikallion riveistä taitavana soittajana ja tuottajana, mutta tällä albumilla hän nostaa esiin sen keskeisen kysymyksen: soitetaanko kitaraa vai tehdäänkö musiikkia? Laineen mukaan Kallion soitossa tekninen hallinta on vaivatonta, mutta se jää musiikin tunteen ja tunnelman varjoon. Melodinen selkeys säilyy läpi levyn, eikä yksityiskohtien herkällä sommittelulla rakennettua hohdetta rikota turhalla irrottelulla.

Arviossa Kallion musiikin ympärille piirtyy mielleyhtymien kirjo: David Axelrodin orkesterifunk, italialainen elokuvamusiikki, afrobeat, Alice Coltranen spirituaalinen jazz sekä hämymusiikin ja funkin yhdistelmä. Kaikki nämä kuitenkin pysyvät sopivasti etäällä, sillä lopputulos on puhtaasti Kallion ja hänen yhtyeensä omaa taidetta.

Arvio Soundissa 6/2025. Kirjoittanut  Pekka Laine.

Genre: Pop
Julkaisija: Matador

Leikkisyyttä, svengiä ja satiiria – Byrne löytää nuoruuden hehkua

David Byrnen uusi albumi Who Is the Sky? saa Helsingin Sanomien arviossa täydet viisi tähteä. Se on artistin ensimmäinen levy vuoden 2018 American Utopian jälkeen, ja tällä kertaa rinnalla soi 15-henkinen Ghost Train Orchestra. Jousien, puhaltimien ja lyömäsoittimien värittämät sovitukset tekevät kokonaisuudesta raikkaamman ja elävämmän kuin edeltäjänsä.

Avausraita Everybody Laughs on karnevalistinen mutta satiirinen kuva maailmasta, jossa kaikki etsivät inspiraatiota roskiksesta. Byrne yhdistelee tuttuun tapaansa afrikkalaisia ja lattarisävyjä, joista svengaavin on What Is the Reason for It?, Meksikon tunnelmiin vievä kappale, jossa rakkauden luonnetta pohditaan humoristisesti ja absurdisti.

Arviossa todetaan, että Byrne jatkaa tuttua kysymysten ja arjen ilmiöiden kyseenalaistamisen linjaa, viljellen samalla kuivaa huumoria. Hänen honottava lauluäänensä toimii koomisenakin elementtinä, kuten kappaleessa When We Are Singing.

Kokonaisuutena Who Is the Sky? näyttäytyy Byrnen uran leikkisimpänä ja iloisimpana levynä, jonka technicolor-maisemat ja musikaalimaiset sävyt pirskahtelevat nuoruutta – hämmästyttävä saavutus yli 70-vuotiaalta muusikolta.

Arvio Helsingin Sanomissa 7.9.2025. Kirjoittanut Harri Römpötti

Genre: Pop, indie
Julkaisija: Johanna Kustannus

Taianomainen kokonaisuus yhdistää satumaisuuden ja elämän arkiset sävyt

Helsingin Sanomien arviossa Lydia Lehtolan eli Lyytin neljäs albumi Pidän sulle paikkaa näyttäytyy kuin satukirja, jonka sivuilla hohtaa usva ja joissa pienet eläimet asuvat sienien sisällä. Kriitikon mukaan levyn avausraita Jos et kerro kellekään kutsuu kuulijan salaisuuden äärelle, ja monet kappaleet käsittelevät ulkopuolisuuden ja ystävyyden tunteita. Singlessä Tuolileikki Lyyti kiteyttää sivustaseuraajan kokemuksia, kun taas Runotyttö maineen polulla ja Jos tää on unta kuvaavat musiikintekijän matkaa ja sen haasteita.

Lyyti on tehnyt läjäpäin vaikuttavia, aikaa kestäviä kappaleita. Tälläkin levyllä niitä on, mutta samalla julkaisu nojaa enemmän juuri taianomaiseen kokonaiskuvaan.

Arviossa kiitellään levyn yhtenäistä ja harkittua kokonaisuutta, joka rakentuu perinteisten bändisoundien, orkesterisoittimien ja elektronisten tehokeinojen leikistä. Helmiksi nostetaan esimerkiksi Paras ystävä sekä singlenä julkaistu Jos tää on unta. Lyytin laulu saa erityistä huomiota: sen puheenomainen, hapuileva ja hymyn sävyttämä ilmaisu tekee kappaleista eläviä. Kokonaisuudessaan levy on toiveikas, eteenpäin katsova ja taianomainen, rakentaen omanlaisensa musiikillisen maailman.

Arvio Helsingin Sanomissa 5.9.2025. Kirjoittanut Sara Harju