Tuoreimmassa AVPlus-lehden numerossa 3/2017 käsittelimme musiikkiteknologiaa osana nykyaikaista musiikin tekemistä. Tässä artikkelissa luomme lyhyen katsauksen siihen, mitä tarvitset yksinkertaisen mutta toimivan kotistudion perustamiseen. Siispä, kymmenen vinkkiä kotistudion perustajalle, olkaa hyvä!
1. Kartuta tarpeesi
Ensimmäisenä on syytä pohtia, millaiseen käyttöön ja ympäristöön olet kotistudiotasi kasaamassa. Alempana lueteltavat kohdat sisältävät suuntaa-antavia apuvälineitä, jotka ovat lopputuloksen kannalta enemmän tai vähemmän olennaisia.
Käytännössä voit nykyään tehdä melko kehittynyttä musiikkia jopa pelkällä iPhonella siihen valmiiksi asennetulla GarageBand-sovelluksella, mutta yksinkertaisen laitteen ja käyttöliittymän rajat tulevat nopeasti vastaan.
Voit myös tallentaa äänenlaadullisesti yllättävän hyvänlaatuista signaalia esimerkiksi kannettavilla tallentimilla, mutta tarvitset todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin tietokoneen apua äänen jälkikäsittelyssä ja esimerkiksi erillisten raitojen yhdistämisessä.
Kaikessa äänittämisessä pätevät kuitenkin periaatteessa samat akustiikan perussäännöt, joten ruuhkaisen kadun varrella olevassa huoneessa ei useinkaan ole mahdollista tehdä hiljaisuutta vaativia herkkiä akustisia äänityksiä ilman liikenteen aiheuttamia äänivuotoja. Sen sijaan esimerkiksi elektronisen musiikin tekemisessä ja pelkästään digitaalisen äänimateriaalin käsittelyssä tilan ominaisuudet eivät ole niin kriittiset.
Joka tapauksessa pääset luontevasti alkuun niin akustisen kuin elektronisenkin musiikin tekemisissä investoimalla seuraavaksi lueteltaviin laitteisiin.
2. Tietokone
Vaikka kotistudion voi periaatteessa toteuttaa ilman tietokonettakin, on se kuitenkin valtaosassa tapauksista melko keskeinen laite. Ja sitä paitsi monesta taloudesta löytyy jo valmiiksi ainakin jonkinlainen kannettava tai pöytämallinen tietokone, joten sen valjastaminen myös äänityskäyttöön muiden tehtävien ohessa on melko helppoa.
Siinä missä toiset suosivat pc-koneita joko Windowsilla tai vaikkapa Linux-pohjaisilla käyttöjärjestelmillä, toisille ehdoton valinta on Apple. Lyhyesti sanottuna molemmissa on puolensa, ja jompaankumpaan kääntyminen on viimekädessä lähinnä henkilökohtainen valinta. Merkin ja käyttöjärjestelmän sijasta suurempi painoarvo on tietokoneen suorituskyvyllä ja siihen asennettavalla ohjelmistolla. Siksi oikeastaan ainoa suositus on, että kone olisi mahdollisimman tehokas – myös parin vuoden päästä.
3. Ohjelmisto
Äänityksiä tehdäksesi tarvitset siihen jonkinlaisen ohjelmiston. Apple-käyttäjät ovat tässä suhteessa etuoikeutettuja, sillä suositun ja monipuolisen GarageBandin voi ladata OS X -käyttöjärjestelmään ilmaiseksi – jollei se löydy sovelluksista jo valmiiksi. Windows-ympäristössä vastaavaa ohjelmistoa ei ole, vaan sellainen pitää joko ostaa erikseen tai valita jokin verkon ilmaisista ohjelmista. Esimerkiksi Audacityllä pääsee hyvin alkuun, mutta toisaalta hiukan monipuolisempaan maksulliseen ohjelmistoon investointi kannattaa. Vaikka ohjelmistojen peruslogiikka onkin yleensä sama, kannattaa monestakin syystä valita ensimmäisenä sellainen ohjelmisto, jonka tietää riittävän kaikkiin mahdollisiin tarpeisiin – sen sijaan, että opettelisi ensin yhden ohjelmiston ja siirtyisi sitten seuraavaan.
Eivätkä monet huippuohjelmistotkaan lopulta niin kalliiksi tule. Esimerkiksi 99 euron arvoisen Presonus AudioBox USB -äänikortin mukana tulee Presonuksen Studio One Artist -ohjelmisto, ja 166,90 euroa maksavan Focusriten Scarlett 2i4 2nd Genin avulla taas pääsee käyttämään studiostandardinakin pidettyä Pro Toolsia.
Olipa ohjelmisto mikä tahansa, kannattaa se opetella huolellisesti. Nykypäivänä esimerkiksi YouTuben monipuolisista opastusvideoista on korvaamaton hyöty, eikä monimutkaista käyttöohjetta tarvitse selata silmät ristissä.
Nykyinen äänitysohjelmisto on myös tietyssä mielessä paljon enemmän kuin miltä päällisin puolin vaikuttaa. Erilaiset virtuaali-instrumentit, valmiit looppi- ja sekvenssivarastot, rumpukoneet, syntetisaattorit ynnä muut laajentavat kotimuusikon liikkumavaraa huimasti. Auttava ymmärrys ohjelmiston toiminnasta, pari hyvää ideaa ja intoa kokeilla asioita riittää todella monipuolistenkin teosten luomiseen täysin omin voimin.
4. Äänikortti
Tietokoneen ja ohjelmiston avulla pääset siis alkuun, ja periaatteessa ne riittävätkin esimerkiksi elektronisen musiikin tekemiseen. Jos kuitenkin tarkoituksena on äänittää jotain – tai ylipäätään tehdä asioita monessakin mielessä paremmalla äänenlaadulla –, ulkoinen äänikortti tai interface on keskeinen hankinta.
Äänikortti kytketään tietokoneeseen usein usb:n kautta, ja se ikään kuin ohittaa tietokoneen oman integroidun ja usein vain välttävän äänikortin. Kaikki äänen analogisesta digitaaliseen (ja digitaalisesta takaisin analogiseen) muotoon kääntäminen tapahtuu siis sille omistetussa laitteessa huomattavasti vähäisemmällä häiriöllä.
Äänikorttiin taas kytketään esimerkiksi kuulokkeet, kaiuttimet, instrumentit ja mikrofonit sekä esimerkiksi midi-väylän kautta keskustelevat lisäohjaimet ja ulkoiset laitteet. Peruskäyttäjä pääsee hyvin pitkälle esimerkiksi sellaisella äänikortilla, josta löytyy kaksi lähtöä (jotka siis mahdollistavat stereoäänenlähdön esimerkiksi kaiuttimille tai erilliseen vahvistimeen) ja kaksi tuloa esimerkiksi kahdelle mikrofonille xlr-kaapelilla tai 6,3-millimetriselle plugille. Kuulokelähtö on useimmissa tapauksissa erillinen, mikä helpottaa operointia mikrofoniäänitysten kanssa.
Kaksi mikrofonituloa mahdollistavat esimerkiksi kitaran ja laulun yhtaikaisen mikityksen ja tallennuksen omille raidoilleen. Lisäksi kahden mikrofonitulon avulla voi hyödyntää esimerkiksi erilaisia stereomikitystekniikoita, jos haluaa tallentaa esimerkiksi rumpusettiä tai vaikkapa pianoa.
Usein eräänlaisen komboliittimen muodossa olevaan tuloon voi siis mikrofonin sijasta kytkeä myös plugijohdon, jolloin sen kautta voi soittaa ja tallentaa esimerkiksi kitaraa tai bassoa. Monet äänitysohjelmat tarjoavat monipuolisen valikoiman erilaisia vahvistin- ja efektisimulaatioita, joten esimerkiksi kitarasaundia voi virittää mitä mielikuvituksellisimpiin sfääreihin ilman investointia erillisiin laitteisiin.
5. Mikrofonit
Kotistudion perustajan kannalta olemassa on kahdenlaisia toimintaperiaatteeltaan poikkeavia mikrofoneja, dynaamisia mikrofoneja ja kondensaattorimikrofoneja. Näistä dynaamisella periaatteella toteutetut mikrofonit ovat yleisellä tasolla edullisempia ja antavat hiukan paremmin liikkumavaraa tallennettavan äänen tai instrumentin äänenvoimakkuuden suhteen, minkä vuoksi niitä voi suositella esimerkiksi kuuluvamman lauluäänen ja vaikkapa rumpujen tai kitaravahvistimien mikitykseen. Ne ovat myös rakenteeltaan tanakampia ja yksinkertaisempia, joten ne kestävät hiukan kovakouraisempaakin käsittelyä.
Kondensaattorimikrofonit taas ovat ikään kuin suurennuslaseja äänen nyansseihin, ja niiden käyttö on himpun verran tarkempaa. Ne myös tarvitsevat 48 voltin lisäjännitteen, jollainen lähestulkoon kaikista äänikorteista kyllä löytyy. Monista studiokuvista tuttu laajakalvoinen kondensaattorimikki on luonnollisen ja tarkan laulusaundin ykkösvalinta, mutta se myös vaatii tarkkuutta sijoituksen ja etäisyyden kanssa. Pienikalvoinen kondensaattorimikrofoni taas saa esimerkiksi akustisen kitaran heläjämään dynaamista verrokkiaan eläväisemmin. Kondensaattorimikrofonien tarkkuudesta ja herkkyydestä johtuen ne ovat myös alttiimpia huoneen muille äänille, joten mitä kauempana mikrofoni on äänenlähteestä sitä enemmän tallenteelle eksyy myös muita, ei-toivottujakin tilaääniä.
Mikrofoni-investointeja tehtäessä esimerkiksi yksi laajakalvoinen kondensaattorimikrofoni, kuten Roden NT1-A (suositushinta noin 189 euroa) ja vastaavasti dynaaminen Shuren SM57 (suositushinta noin 110 euroa) riittävät mainiosti monenlaisten äänitysten tekemiseen. Ja on syytä muistaa, että sekä mikrofoni että mikrofonin sijoitus ynnä muut tekniset seikat vaikuttavat kriittisesti tallenteen laatuun, joten omalta osaltaan ne ovat äänitysketjun alkupään tärkein tekijä.
6. Kuulokkeet
Kuulokkeet ovat tietyssä mielessä jopa kaiuttimia tärkeämpi komponentti yksinkertaisessa kotistudiossa. Syitä on lukuisia: Kuulokkeet mahdollistavat äänitysohjelmistossa jo olevien ääniraitojen ja esimerkiksi metronomin tai muun tahdistavan signaalin kuuntelun tallennuksen aikana ilman vuotoja mikrofoniin. Lisäksi hiukan paremmat kuulokkeet mahdollistavat usein pieniä ja edullisia kaiuttimia ketterämmän toiston, jolloin esimerkiksi erilaiset häiriöt tallennettavassa tai editoitavassa signaalissa tulevat ilmi yleensä herkemmin. Myös kannettavuus on otettava huomioon, jos tarkoituksena on pitää äänityskalusto mahdollisesti jopa reppuun mahtuvana. Kuulokkeilla pääsee pitkälle haastavissakin kenttä-äänitysolosuhteissa, jopa ilman kaiuttimille välttämätöntä verkkovirtaa.
Periaatteessa soitto- ja äänityskäytössä suljetut, tiukasti korvan ympärille tulevat kuulokkeet ovat hyvä valinta juuri mainittujen vuotojen ehkäisemiseksi kuulokkeiden sisältä tai ulkoa. Avoimet kuulokkeet taas (tietyin varauksin) kuulostavat ilmavammalta ja ovat miellyttävämmät käyttää, joten niistä on hyötyä enemmän jo äänitettyjen asioiden editoinnissa ja muussa jälkituotannossa.
Aivan edullisimpia katuluureja ei äänityskäytössä ole parasta käyttää, niissä kun on usein hiukan viritetty taajuusvaste, ja ne saattavat siten hieman vääristää taajuuksien painopisteitä. Sen sijaan hiukan tylsän kuuloiset mutta neutraalit studiokuulokkeet ovat rehellisyydessään parempi vaihtoehto.
Hyvä ja varmatoiminen valinta aloittelijan kotistudioon on esimerkiksi noin 110 euron arvoiset AKG:n K-271 MK2:t tai suositushinnaltaan noin 185 euron hintaiset Sennheiserin HD25:t.
7. Kaiuttimet
Monitorikaiuttimien rooli studiossa on hiukan monimutkainen. Ne ovat toisaalta kriittisin laadullinen elementti koko äänentoistoketjun loppupäässä, mutta niiden väärällä mitoituksella ja sijoituksella sinänsä hyvistäkin lähtökohdista tehty äänitysprojekti saattaa lähteä projisoitumaan epätoivottuun suuntaan.
Siinä missä (tietokonetta lukuun ottamatta) kaikki yllä mainitut laitteet tarjoavat melko ketterää suorituskykyä jo muutamankin satasen investoinnilla, on halpojen studiomonitorien kentällä huomattavasti hiljaisempaa. Monitorit ovat kuitenkin kaikin tavoin välttämättömät työkalut äänen jälkituotannossa, joten niihin kannattaa panostaa. Musiikki on aina miksattu ja tullaan todennäköisesti jatkossakin miksaamaan sekä ennen kaikkea kuuntelemaan pääsääntöisesti kaiuttimista, joten kuulokkeilla ei yksinkertaisesti päästä vastaaviin tuloksiin.
Sen sijaan nykyteknologia mahdollistaa hyvinkin pitkälle esimerkiksi huoneen aiheuttamien haasteiden ratkaisun digitaalisen signaaliprosessoinnin avulla, joten vaikka kaiuttimien hinnat ovatkin vielä melko korkeat, niiden kohdalla laatu oikeasti maksaa itsensä takaisin. Hyvänä esimerkkinä kotimaisen Genelecin SAM-monitorisarja, jonka pienin edustaja maksaa noin 1 500 euroa parilta huonekorjaimen kanssa. Pienellä pähkäilyllä ja opettelulla myös edullisemmat, noin 300 euron kaiuttimet, kuten KRK:n RP5 RoKit G3:t tai JBL:n LSR 305:t saa toimimaan aloittelijan kotistudiossa yllättävän mutkattomasti.
8. Tarvittavat kaapelit
Millaisia kaapeleita kotistudiossa tarvitaan? Ei onneksi kovin monimutkaisia. Käytännössä äänikortin saa kytkettyä tietokoneeseen useimmissa tapauksissa äänikortin mukana tulevalla usb-kaapelilla. Kaiuttimia varten taas tarvitset luultavasti (kaiuttimien liitännöistä riippuen) joko plugi–xlr- tai plugi–rca-kaapelit. Vaikka laatukaapelit ovatkin hyvä sijoitus, aloittelija kyllä pääsee yksinkertaisilla perusletkuilla jo hyvin pitkälle. Kannattaa vain pitää mielessä, ettei osta liian pitkiä tai lyhyitä johtoja.
Mikrofonien kytkentään tarvitset xlr-kaapelin, johon pätee sama periaate: osta sen mittainen kaapeli kuin mitä tiedät tarvitsevasi. Jos tiedät äänittäväsi esimerkiksi huoneen nurkassa, ei kannata ostaa kymmenmetristä johtoa. Vaikka ylipitkän kaapelin käyttö ei välttämättä kaikissa tapauksissa kuulukaan heikompana signaalina, on kompaktin mittaista ja helposti pois käärittävää johtoa helpompi arvostaa yleisen järjestyksen nimissä. Sama pätee myös instrumenttien kytkentään käytettävissä plugikaapeleissa.
9. Lisävarusteet
Käytännössä kotistudion voi varustaa mitä monipuolisimmilla lisävarusteilla aina akustiikkapaneeleista sähköverkon oikuilta suojelevaan jakoblokkiin, mutta aloittelijan kannalta keskeisimmät ovat esimerkiksi hyvä mikrofoniteline, pop-filtteri kondensaattorimikrofonille, telineet ja/tai vaimentavat jalustat monitorikaiuttimille sekä mahdollisesti ulkoinen kontrolleri-koskettimisto. Miksi?
Jos ostat mikrofonin, on aivan välttämätöntä saada se tukevaan ja helposti liikuteltavaan telineeseen. Esimerkiksi herkkää kondensaattorimikrofonia ei yksinkertaisesti voi sijoittaa juuri muulla tavalla. Halvan ja heiveröisen telineen kautta erilaiset tömähdykset ja muut resonanssit kuuluvat signaalissa kiusallisen selvästi. Sama pätee pop-filtteriin, joka on jälleen studiokuvista tuttu, noin cd-levyn kokoinen tumma harsorinkilä mikrofonin edellä. Se poistaa lauluäänestä ylimääräiset konsonanttien poksahdukset ja sihahdukset, jolloin tallennetun raidan jälkikäsittelyn määrä vähenee huomattavasti.
Myös monitorikaiuttimet on hyvä saada mahdollisimman symmetrisesti ja tukevasti työpisteen reunoille. Tässä apua on erillisistä telineistä, joiden jalkoihin ja jalustaan voi vielä laittaa erilliset vaimennusläpyskät hillitsemään resonansseja niin alakertaan kuin kuuntelupisteeseenkin.
Erityisesti elektronisen musiikin tekemisessä (ja miksei perinteisemmänkin kosketinsoitinasettelun kautta tapahtuvassa sointuhahmottelussa) erillinen midikiippari kontrollipainikkeineen on hiirellä napsuttelua paljon intuitiivisempi käyttöliittymä. Sen avulla on helppo muodostella sointumattoja tai takoa pädeihin omia rytmejä.
10. Kokeile, kuuntele ja kehity!
Kun laitteistopuoli on jotensakin kunnossa ja vastaa oman osaamisen, tekotapojen ja tavoitteiden kriteerejä, on kotistudion perustajan edessä yksilöstä riippuen hiukan lyhyempi tai pitempi taival kohti parhaita mahdollisia lopputuloksia. Vaikka ohjelmistot tarjoavatkin nykyään enenevässä määrin mahdollisuuksia tehdä suoraan melko valmiin kuuloista jälkeä, piilee niissä myös eräänlainen persoonattomuuden sudenkuoppa.
Kannattaakin siis aloittaa työskentely kohtaamalla virheet ja ongelmat reippain mielin ja etsiä ratkaisut vaikka sen vähän vaikeamman kautta. Omien tuotoksien vertaaminen muiden tekemään musiikkiin kriittisillä korvilla on hyvä lähtökohta kehitykselle. Kuten sanottua, esimerkiksi YouTube tarjoaa tuntitolkulla hyvää tutorial-materiaalia aina studion perustamisesta äänitysten tekemiseen, tallennettujen raitojen editointiin ja lopullisen tuotteen masterointiin.
Tavoitteet täsmentyvät tehdessä, ja teknologia tulee tutummaksi.
Kommentit (3)