Isoa kuvaa ei voita mikään. Se lisää merkittävästi tunnetta olla mukana kuvan tapahtumissa.

Televisioidenkin kuvakoot ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Itse muistan, kuinka 1990-luvun alussa 32-tuumaista ”jättiä” tulivat kaveritkin ihmettelemään. Nykyään 32 tuumaa on jo pienistä pienin.

Vuosi vuodelta kuvakoot ovat siis kasvaneet ja samalla hinnat ovat laskeneet. Halvimmillaan 65-tuumaisen television saa jopa alle 800 eurolla (hintahaarukan ylettyessä kuitenkin aina 8 000 euroon saakka). Sen sijaan 75–90-tuumaisesta kuvasta joutuu pulittamaan 10 000–30 000 euroa, ja siinä ei ole enää järkeä.

Ratkaisu todella isoon kuvaan on videoprojektori, jota puhekielessä kutsutaan nimellä videotykki. Se on laite, jolla kuvalähteen (tv-virittimen, digiboksin, dvd-/bluray-soittimen tai muun vastaavan) kuva heijastetaan kirkkaan valolähteen avulla kankaalle tai muulle valoa heijastavalle pinnalle.

Videoprojektorilla saa helposti 100–120 tuuman, jopa 300 tuuman kuvan murto-osalla ison television hinnasta. Kun jo ihan asiallisten videoprojektorien hinnat lähtevät jo 600 eurosta, niin ei ihme, että niiden suosio on ollut voimakkaassa kasvussa. Videoprojektori on jopa varteenotettava vaihtoehto television korvaajaksi, vaikka yleensä videoprojektori hankitaan television lisäksi. Televisio arkikäyttöön ja projektori leffa-, urheilu- ja peli-iltoihin.

Mitä videoprojektorin valinnassa, asennuksessa ja käyttöönotossa tulee sitten ottaa huomioon?

Videoprojektorin valinta on hieman monimutkaisempaa kuin television. Erot projektorien välillä ovat suuremmat kuin televisioiden, tilaa tarvitaan enemmän, ja laadukas lopputulos vaatii vähän enemmän kuin vain töpselin tökkäämistä seinään.

Tosin tähänkin on tulossa helpotusta uusien niin sanottujen ultralähiheittoprojektorien myötä, mutta palataan tähän tarkemmin tuonnempana.

Projektori tulee valita ennen kaikkea tilan sekä käyttötarkoituksen ehdoilla ja niiden asettamilla vaatimuksilla projektorin ominaisuuksiin ja tekniseen suorituskykyyn. Näitä ovat muun muassa kuvan koko, heittosuhde, zoom, kuvan siirto, kuvan tarkkuus, projektorin valoteho, kuvan kontrastisuhde ja liiketoiston sulavuus. Ja kuvan koko taas määräytyy valkokankaan sijoituksen ja koon perusteella.

LCD vai DLP?

Videoprojektoreissa käytetään nykyään kuvan tuottamiseen pääasiassa kahta erilaista tekniikkaa: nestekidepaneeliin perustuvaa lcd- tai 3lcd (Liquid Crystal Panel) -tekniikkaa ja dlp (Digital Light Prosessing)- eli mikropeili-tekniikkaa. Ja näistä on vielä erilaisia variaatioita ja kehitysasteita. Esimerkiksi vaikka JVC:n kehittämä D-ILA ja Sonyn SXRD.

Aiheen laajuuden vuoksi käsittelemme lcd- ja dlp-tekniikoita nyt vain lyhyesti. Todettakoon kuitenkin, että kummallakin tekniikalla on puolensa, vaikka niistäkin on erilaisia käsityksiä: Lcd:n etuja sanotaan olevan puhtaampi ja ennen kaikkea kirkkaampi värien toisto, kuvan valoisuus, terävämpi kuva (varauksin samalla resoluutiolla) ja hiljainen käyntiääni. Toisaalta niissä on etenkin suurilla kuvako’oilla selvemmin erottuva pikseliverkko ja heikompi kontrasti.

Lcd-projektoreissa valo johdetaan punaisen, vihreän ja sinisen nestekidepaneelin läpi. Nestekidepaneelin lukuisat (full hd -paneeleissa 2 073 600 kappaletta) pienen pienet portit päästävät valon lävitseen eri voimakkuuksilla muodostaen näistä kuvapisteistä linssille kuvan, joka projisoidaan suurentavan linssin lävitse valkokankaalle.

Dlp-projektoreissa kuvanmuodostukseen käytetään mikropeilipaneelia ja niin sanottua väripyörää. Väripyörä on synkronoitu paneelin kanssa siten, että siihen heijastetaan nopeassa tahdissa punaista, vihreää ja sinistä valoa. Yhteensä 2 073 600 pienen pientä peiliä heijastaa kunkin värin vuorotellen sitä vastaavaan kohtaan kuvassa, ja kuva projisoidaan edelleen suurentavan linssin lävitse valkokankaalle. Katsoja ei havaitse värien eriaikaisuutta vaan aistii kuvan normaalina värikuvana.

BenQ W2000 Full HD DLP -projektori on luokassaan eräs Suomen myydyimpiä malleja ja menestynyt hyvin testeissä. W2000:ssa on niin sanottu Rec.709 värimalli, mikä tarkoittaa valmiiksi kalibroitua kuvaa, joten projektorin pitäisi olla käyttövalmis suoraan paketista otettuna. Projektorissa on myös linssin siirto, mikä mahdollistaa monipuolisen sijoittelun. Hintaluokka alle 1 000 euroa.

Epson TW5600 on laadukas 3lcd-perusprojektori, jonka luvataan tuottavan jopa 300 tuuman kuvan (leveys 762 senttimetriä). Siinä on myös linssin siirto, trapetsikorjaus ja 1,6-kertainen manuaalinen zoomaus, 3d-valmius, pitkäikäinen lamppu ja edullinen lampun hinta. Rinnakkaismallissa TW5650 on lisäksi langaton verkkoyhteys ja langaton Miracast-tuki puhelimille. Suositushinnat 899 ja 999 euroa.

Optoma GT1080Darbee on kompaktin kokoinen ja silti monipuolinen full hd 3d dlp -lähiheittoprojektori. Suuri valoteho, lyhyt heittoetäisyys sekä matala vasteaika tekevät projektorista varsinkin pelaamiseen sopivan. Projektorin vasteajaksi ilmoitetaan vain 16 millisekuntia. Valmistaja lupaa hyvän väritoiston tekevän kuvasta eläväisen myös elokuvakäytössä. Metrin heittoetäisyydeltä luvataan jopa kaksimetrinen kuva (noin 92 tuumaa). Hintaluokka 1 000 euroa.

Dlp:n etuja ovat hyvä kontrasti ja siten myös erittäin hyvä mustan toisto, olematon pikseliverkko suurillakin kuvako’oilla ja kuvan levollisuus. Huonoja puolia ovat joitain hyvin harvoja paikoin häiritsevä niin sanottu sateenkaariefekti (tietyissä tilanteissa värien sironta sateenkaarimaisesti) sekä varauksin valoisuuden ja kirkkauden puute värien toistossa verrattuna lcd-tekniikkaan. Toisaalta suuri kontrasti ja hyvä mustan toisto tekevät kuvan usein jopa sävykkäämmäksi kuin lcd:n.

Tekniikat voidaan toki laittaa aina jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen, kummassakin on puolensa. Joissain tilanteissa hieman altavastaajalta vaikuttava dlp-tekniikka saattaa olla silti parempi vaihtoehto. Paremmuus riippuu myös säädöistä.

Vertailla siis kannattaa, ja ainakin dlp-projektoria harkitsevan tulee varmistua, ettei tuo sateenkaariefekti haittaa omaa eikä muiden perheenjäsenten katselua.

Tässä demovideo miten sateenkaariefekti ilmenee kuvassa:

Entä led ja laser?

Puhutaan myös led- ja laser-projektoreista. Kyse ei ole kuitenkaan mistään uudesta mullistavasta kuvantuottamistekniikasta vaan siitä, millä projektorin valo tuotetaan. Yleensä projektoreissa käytetään tavallisia kaasupurkauslamppuja. Led-projektoreissa valonlähteenä on ledit ja pääväreille (punainen, vihreä ja sininen) on omat ledit. Osavärien käyttö parantaa kuvan laatua. Ledien virrankulutus on pieni, ne eivät juuri kuumene ja niillä on erittäin pitkä käyttöikä.

Laser-projektoreissa valo tuotetaan laserilla. Laser-projektori tuottaa suuren valotehon ja erinomaisen kontrastin, mutta kalliiseen hintaan. Markkinoilla on myös led-laser-hybridiprojektoreita.

Lähtökohtana tila ja sijoitus

Kaikki lähtee liikkeelle tilasta, valkokankaan sijoituksesta ja koosta. Nämä asettavat projektorille tiettyjä vaatimuksia ja ominaisuuksia. Projektorin ominaisuuksien tulisi siis olla mahdollisimman sopivat juuri tiettyyn sijoitukseen. Tässä yhteydessä törmäämmekin sellaisiin termeihin kuin heittosuhde, zoom, offset, linssinsiirto ja keystone-korjaus.

Mihin valkokangas on tarkoitus sijoittaa ja kuinka suuri kuva halutaan, mihin projektori voidaan sijoittaa, mikä on projektorin mahdollinen etäisyys valkokankaasta, mitkä ovat huoneen mitat, tuleeko projektori kattoon, takaseinälle vai jonkinlaisen tason päälle, onko asennus kiinteä ja niin edelleen.

Käymme seuraavaksi lyhyesti läpi, mitä edelläl mainitut termit tarkoittavat ja miten ne liittyvät projektorin sijoitukseen.

Kuinka iso kuva?

Videoprojektorilla kuva voi olla periaatteessa vaikka kuinka iso, mutta sen pitää olla oikeassa suhteessa katseluetäisyyteen ja projektorin ominaisuuksiin. Käytännössä suositeltava koko on pääsääntöisesti välillä 100–150 tuumaa, joissain tapauksissa toki suurempikin (200–300 tuumaa).

Elokuvateatterimaisen kokemuksen saamiseksi alalla suositellaan, että katseluetäisyys korkeintaan kolme kertaa kuvan korkeus. Koska kuvan koosta puhutaan kuitenkin tässä yhteydessä pääsääntöisesti sen leveytenä, niin käytämme tässäkin mieluummin leveyteen suhteutettua kerrointa. Kuvasuhteella 16:9 kerroin on 0,59. Kuvan leveyden suositellaan olevan siis vähintään 0,59 kertaa katseluetäisyys kuvapinnasta, mutta leveämpikään ei haittaa. Kotiolosuhteissa kuva voi hyvinkin olla saman levyinen katseluetäisyyden kanssa, ja kaikki mikä ylittää television kuvakoon reilusti on kotiinpäin.

Kuvan alareunan suositellaan sijoittuvan korkeudeltaan 60–90 senttimetrin korkeudelle lattiasta.

Videoprojektorin tuottaman kuvan koosta puhutaan siis usein kuvan leveytenä metreinä tai senttimetreinä, kun taas televisioiden kohdalla puhutaan tuumista, ja tällä tarkoitetaan kuva-alan halkaisijaa kulmasta kulmaan. Jos videoprojektorien kohdalla törmää tuumiin, niin myös silloin tarkoitetaan yleensä kuva-alan halkaisijaa.

Videoprojektorin tuottaman kuvan koosta puhutaan usein kuvan leveytenä (metreinä tai senttimetreinä), kun taas televisioiden kohdalla puhutaan tuumista, ja tällä tarkoitetaan kuva-alan halkaisijaa kulmasta kulmaan. Jos videoprojektorien kohdalla törmää tuumiin, niin myös silloin tarkoitetaan yleensä kuva-alan halkaisijaa.
Kuvan koko kasvaa itse asiassa enemmän kuin mitä tuumista voisi päätellä. Esimerkiksi 100 tuuman kuva on pinta-alaltaan jo lähes 1,8 kertaa suurempi kuin 65-tuumainen, vaikka ero halkaisijassa on ”vain” 35 tuumaa. Ero on merkittävä. Vastaavasti 120-tuumainen kuva on jo 2,6 kertaa suurempi kuin 65-tuumainen.
Leveydeltään 100 tuuman kuvan leveys on tyypillisellä 16:9-kuvasuhteella 221 senttimetriä ja 120-tuumaisen 266 senttimetriä.

Oheisesta kuvasta saa hyvän käsityksen siitä, kuinka paljon suurempi 120 tuuman kuva on verrattuna 48-tuumaiseen. Ero on valtava! Tällaisen kuvan saa jopa alle tuhannella eurolla.

Koko ja katseluetäisyys

Periaatteessa 100–120 tuuman kuva on elämys jo kaikilta normiolohuoneen katseluetäisyyksiltä, mutta elokuvateatterimaisen kokemuksen saamiseksi kuvan leveyden tulisi olla vähintään 0,59 kertaa katseluetäisyys, mutta se voi olla hyvinkin vielä tätä leveämpi.

Esimerkiksi katseluetäisyydellä 3,5 metriä kuvan leveyden tulisi olla minimissään kaksi metriä (3,5 metriä x 0,59 = 2,0 metriä).

Kääntäen: Sopiva katseluetäisyys suhteessa kuvan leveyteen on leveys x 1–1,69. Esimerkiksi 2,7 metriä leveän (halkaisijaltaan 120 tuumaa) kuvan hyvä katseluetäisyys on välillä 1,6–2,7 metriä (2,7 metriä x 1 ja 2,7 metriä x 1,69).

Kuvan alareunan suositellaan sijoittuvan korkeudeltaan 60 – 90 cm korkeudelle lattiasta.

Elokuvateatterimaisen vaikutelman saamiseksi kuvan leveyden suositellaan oleva vähintään 0,59 x katseluetäisyys. Toisaalta 100–120 tuuman kuva on elämys jo kaikilta normiolohuoneen katseluetäisyyksiltä.

Kokoon ja sijaintiin vaikuttavia asioita

Heitto-/heijastussuhde

Projektorille ilmoitetaan yleensä niin sanottu heittosuhdearvo (Throw Ratio), joka kertoo, kuinka suuren (tai pienen) kuvan projektori tuottaa tietyllä etäisyydellä kuvapinnasta. Tämä voidaan joskus mainita teknisissä tiedoissa suoraan heittoetäisyysarvona. Heittoetäisyys kertoo suoraan, kuinka lähelle tai kuinka kauas projektori voidaan sijoittaa kuvapinnasta ja minkä kokoinen kuva tällöin saadaan.

Jos projektori sijoitetaan liian lähelle kuvapintaa, kuva jää pieneksi, ja liian kaukana kuvasta tulee liian suuri ja myös sen tarkkuus sekä valoisuus heikkenevät.

Projektorin etäisyys kuvapinnasta ja sen heittosuhde määrittävät siis kuvan koon (koko tarkoittaa tässä kuvan leveyttä). Kuvan leveys on heittosuhde jaettuna projektorin etäisyydellä kuvapinnasta.

Esimerkiksi heittosuhde 1,5 tarkoittaa, että 200 senttimetrin etäisyydeltä saadaan vain 133 senttimetriä leveä kuva (200 senttimetriä : 1,5 = 133 senttimetriä). Esimerkiksi 220 senttimetriä leveän kuvan (halkaisijaltaan 100 tuumaa) saamiseksi projektorin etäisyyden kuvapinnasta tulee olla 220 senttimetriä x 1,5 = 340 senttimetriä. Vielä tätäkin isommalle kuvalle (esimerkiksi 200 tuumaa, leveys 442 senttimetriä) projektorin tulee sijaita jo 5,3 metrin etäisyydellä kuvapinnasta (442 senttimetriä x 1,5).

Projektorin heittosuhde on tärkeä tieto, kun halutaan tietyn kokoinen kuva esimerkiksi valkokankaan sijainnin ja koon mukaan.

Zoom-toiminnolla kuvakokoa pystyy säätämään portaattomasti tietyissä raja-arvoissa. Mitä laajempi zoomi, sitä joustavammat säätömahdollisuudet.

Markkinoilla on niin sanottuja lähiheitto- eli short throw -projektoreita, joilla saadaan jopa 100 tuuman kuva vain 1–1,5 metrin etäisyydeltä kuvapinnasta. Ultra-lähiheittoprojektoreilla (ultra short throw) taas voidaan saada 100 tuuman kuva vieläkin lähempää.

Heittosuhteen ja kuvan koon laskentaan on käteviä online-laskureita. Katso aiheesta lisää jutun lopusta kohdasta Heittosuhteen ja kuvakoon laskentaa.

Zoom-säätö

Jos projektorissa on kuvan zoomaus eli kuvan koon säätö (lähes kaikissa on), ilmoitetaan edellä mainittu heittosuhde yleensä zoomin säätöalueen raja-arvoissa, esimerkiksi 1,2–1,5, jolloin aikaisemmassa esimerkissä 340 senttimetrin etäisyydellä olevan projektorin kuvan kokoa pystyy säätämään zoomilla välillä 283–220 senttimetriä. Tai 220 senttimetriä leveä kuva saadaan projektorin etäisyydellä 264–340 senttimetriä.

Projektorin heittosuhde (H) kertoo, minkä kokoisen kuvan projektori tuottaa tietyllä etäisyydellä kuvapinnasta. Kuvan leveys (L) on projektorin etäisyys (E) kuvapinnasta jaettuna heittosuhdearvolla (H) (L=E/H). Tai kääntäen: projektorin etäisyys (E) kuvapinnasta on kuvan leveys (L) kertaa heittosuhdearvo (H) (E=LxH).
Tämä voidaan mainita teknisissä tiedoissa suoraan heittoetäisyysarvona. Heittoetäisyys kertoo suoraan, mille etäisyydelle projektori voidaan sijoittaa kuvapinnasta ja minkä kokoinen kuva tällöin saadaan.
Siirrettäessä projektoria kauemmas kuva suurenee, ja siirrettäessä lähemmäs kuva vastaavasti pienenee.

Projektorin heittosuhde on tärkeä tieto, kun halutaan tietyn kokoinen kuva esimerkiksi valkokankaan sijainnin ja koon mukaan.
Zoomin avulla kuvakokoa voidaan muuttaa sen kertoimen mahdollistamissa rajoissa.

BenQ W1050 on edullisemman hintaluokan full hd dlp ‐kotiteatteriprojektori, jossa on laaja zoom. Satatuumainen kuva saadaan vain 2,8 metrin etäisyydeltä. Erillisen Sport Moden ansiosta projektorin luvataan toistavan nopeatempoisen urheilunkin terävästi ja sujuvasti ilman kuvan nykimistä. Hintaluokka alle 700 euroa.

Offset

Offset-arvolla tarkoitetaan, kuinka monta prosenttia kuvan alareuna on suhteessa sen korkeudesta linssin keskipisteen ylä- tai alapuolella. Keskellä linssin tasoa olevan kuvan offset on 50 prosenttia (kuvasta puolet on linssin yläpuolella ja puolet alapuolella). Vastaavasti 100 prosentin offset tarkoittaa kuvan alareunan olevan projektorin linssin tasolla, jolloin 100 prosenttia kuvasta on siis sen yläpuolella. Esimerkiksi 120 prosentin offset taas tarkoittaa sitä, että 150 senttimetriä korkean kuvan alalaita on 30 senttimetriä projektorin linssin keskipistettä ylempänä (tason päälle sijoitettuna tai alempana kattoasennuksessa).

Projektori heijastaa periaatteessa kuvan kohtisuoraan linssistä (tällöin kuvan keskikohta on keskellä linssin tasoa, ja sen offsetin sanotaan olevan 50 prosenttia, jolloin puolet kuvasta on linssin ala- ja puolet yläpuolella). Projektorit on suunniteltu kuitenkin niin, että kuva heijastetaan linssin keskikohdan yläpuolelle. Projektorin ollessa sijoitettuna pöydälle tai tasolle, kuva heijastuu viistosti ylöspäin kuvan alareunan ollessa joko videoprojektorin tasalla, jolloin offset-arvon sanotaan olevan 100 prosenttia (100 prosenttia kuvasta on linssin keskikohdan yläpuolella).

Yleensä kuvan alareuna sijoittuu kuitenkin vielä jonkin verran projektorin tasoa ylemmäksi. Offset-arvo on tällöin yli 100 prosenttia, esimerkiksi 120 prosenttia. Siispä 120 prosentin offset-arvolla kuvan alareuna sijaitsee 20 prosenttia kuvan korkeudesta linssin keskipistettä ylempänä. Jos esimerkiksi projektorin tuottaman kuvan korkeus on 125 senttimetriä, niin esimerkin mukaisella 120 prosentin offset-arvolla kuvan alareuna on 125 senttimetriä x 0,2 = 25 senttimetriä projektorin linssiä ylempänä. Kuvan alareunan suositellaan sijoittuvan korkeudeltaan 60–90 senttimetrin korkeudelle lattiasta.

Asennettaessa projektori kattoon (ylösalaisin) jää kuvan yläreuna vastaavasti 25 senttimetriä projektoria alemmaksi ja kuvan alareuna 150 senttimetriä alemmaksi (25 + 125 senttimetriä).

Kuvan alareunan suositellaan sijoittuvan korkeudeltaan 60–90 senttimetrin korkeudelle lattiasta, joten myös tämä tulee ottaa huomioon projektoria valittaessa.

Kuvaa voi siirtää myös projektoria kallistamalla, mutta tällöin kuvan geometria kärsii: kuvan ylä- tai alalaita on toista leveämpi. Tähän on yleensä oma korjaus (Keystone), mutta kuvan laatu kärsii sen käytöstä.

Parhaan kuvanlaadun varmistamiseksi videoprojektori tulisi asentaa aina mahdollisimman suoraan (minimikorjauksin ja säädöin) kuvapintaan nähden.

Linssin siirto

Linssin siirto eli Lens Shift on mekaaninen tapa siirtää kuvaa suhteessa linssiin. Kuva voidaan ilman sen vääristymistä siirtää portaattomasti linssin keskipisteen ylä- tai alapuolelle ja joissain projektoreissa myös sivusuunnassa. Tämä mahdollistaa projektorin asentamisen selvästikin sivuun kuvan keskipisteestä.

Jossain projektoreissa on niin sanottu linssin siirto (Lens Shift), jolla kuvan paikkaa pystyy siirtämään tavallaan mekaanisesti ja portaattomasti, joissain malleissa jopa sivusuunnassa. Projektori voidaan sijoittaa tällöin selvästikin sivuun kuvan keskilinjasta.

Epson EH-TW9300 Full HD -projektori sisältää 4k-skaalaimen ja tuen korkean dynamiikan hdr-sisällölle. Sen kontrastisuhteeksi ilmoitetaan peräti 1 000 000:1. Kuvalle on myös runsaasti säätöjä, muun muassa kuvan sijainnin 93-prosenttinen pystysäätö, ja myös sivusuunnassakin kuvaa pystyy siirtämään peräti 47 prosenttia. Moottoriohjatun zoomin kerroin on 2,1. Saatavana myös langattomana (EH-TW9300W). Hintaluokka 3 000 euroa.

Keystone

Keystone- eli trapetsikorjaus tarkoittaa kuvan mittasuhteiden vääristymän sähköistä korjausta. Jos videoprojektori ei ole aivan suorassa kuvapintaan nähden ja osoittaa esimerkiksi hieman ylöspäin, on kuva yläosastaan alaosaa leveämpi. Keystone-korjauksella tämä vääristymä voidaan korjata digitaalisesti, mutta kaikki ylimääräinen ja tarpeeton kuvan käsittely heikentää toiston laatua.

Kuvaa voi siirtää myös kallistamalla projektoria, mutta tällöin kuvan mittasuhteet vääristyvät (katso: Keystone-säätö). Tätä ei kotiteatterikäytössä kuitenkaan suositella, koska korjaus tehdään sähköisesti eikä se ainakaan paranna kuvan laatua.

Heittosuhteen ja kuvan koon laskentaan on käteviä online-laskureita. Katso aiheesta lisää jutun lopusta kohdasta Heittosuhteen ja kuvakoon laskentaa.

Käyttötarkoitus huomioiden

Usein sanotaan, että videoprojektori pitää valita myös käyttötarkoituksen mukaan: Elokuvakäyttöön sopii parhaiten tietynlainen, urheiluun omansa ja pelikäyttöön omansa.

Tämä liittyy lähinnä kahteen tekniseen ominaisuutteen: Liiketoistoon ja näytön toistoviiveeseen (display/input lag).

Nopeaa liikettä sisältävä kuva, kuten esimerkiksi urheilussa ja joissain peleissä, näyttää helposti nykivältä, jos projektorin liiketoisto ei ole sujuvaa.
Elokuvien kohdalla kuulee sanottavan, että elokuvissa käytettävä 24 ruudun päivitysnopeus kuuluu asiaan ja tekee elokuvasta ”elokuvamaisen luonnollisen”.
Tämä ei silti tarkoita sitä, ettei projektorin liiketoisto voisi olla sujuvaa ja nykimätöntä. Tähän löytyy usein myös omat asetukset projektorin säädöistä.

Pelikäytössä (erityisesti nopeissa peleissä ja moninpeleissä) näytön toistoviiveen tulisi olla mahdollisimman pieni. Toistoviiveellä tarkoitetaan projektorin kuvaprosessoinnin aiheuttamaan viivettä kuvan sisääntulon ja sen toistamisen välillä. Jos toistoviive on pitkä, se vaikeuttaa merkittävästi reaaliaikaista ja nopeatempoista pelaamista. Vähänkään vakavampaan moninpelikäyttöön toistoviive ei saisi olla enempää kuin 100 millisekuntia. Parhaissa projektoreissa lukema on 20–30 millisekuntia. Jos pelaaminen ei ole tärkeää, niin arvolla ei ole merkitystä.

Kuvan laatu ja tarkkuus

Videoprojektorin tulisi luonnollisesti tuottaa mahdollisimman hyvä kuva. Se taas muodostuu useista osa-alueista, jotka ovat muun muassa kuvan tarkkuus, valoisuus, kontrasti, väritoisto ja liiketoisto. Selitämme seuraavaksi, mitä nämä tarkoittavat ja mikä on niiden merkitys käytännössä.

Tarkkuus

Tarkkuudella (resoluutio) tarkoitetaan kuvapisteistä muodostettavan kuvan kuvapisteiden ja kuvaa toistavan kuvapaneelin kuvapisteiden (pikselien) lukumäärää. Perustaso laadukkaaseen kuvaan on niin kutsuttu full hd -tarkkuuden projektori. Tämä tarkoittaa, että kuva muodostuu 1 920 x 1 080 kuvapisteestä.

Markkinoilla on myös niin sanottuja hd ready -projektoreita, joiden tarkkuus on 1 280 x 720 kuvapistettä. Niiden laatu riittää erinomaisesti dvd- ja televisiokäyttöön, mutta hintaero full hd -projektoreihin on kaventunut, joten usein kannattaa valita suoraan full hd -malli. Markkinoilla on myös eksoottisilla kirjanlyhenteillä – kuten svga, xga, uxga, wxga, wuxga – ilmaistuja resoluutioita. Nämä tarkoittavat eri resoluutiolla olevia, tietokonemaailmasta peräisin olevia kuvasuhteita. Näistä vain wuxga vastaa full hd -tarkkuutta. Uxga ja wxga kykenevät vain hd ready -tarkkuuteen.

Tässä yhteydessä puhutaan usein myös natiivitarkkuudesta tai -resoluutiosta, jolla tarkoitetaan alkuperäisen kuvan kuvapisteiden todellista lukumäärää. Kuvan kuvapisteiden lukumäärää voidaan lisätä tai vähentää myös laskennallisesti, jolloin puhutaan kuvan skaalauksesta. Tämä ei kuitenkaan vastaa alkuperäistä kuvatarkkuutta.

Vielä suuremman 3 840 x 2 160 -tarkkuuden 4k- tai uhd-projektorit tarjoavat vieläkin tarkemman kuvan, joka korostuu erityisesti suurilla kuvako’oilla. Suurella kuvalla 4k-tarkkuus on hämmästyttävä. Toistaiseksi 4k-projektorit ovat vielä melko kalliita, mutta hintataso on laskenut jo alle 3000 euron. Myös 4k-materiaalia alkaa olla jo hyvinsaatavilla, mutta kyse ei ole on vielä mistään massatuotteesta.

Huomaa myös, että kuvan tarkkuuteen vaikuttaa myös kuvan koko (mitä suurempi kuva, sitä harvemmassa kuvapisteet toisistaan sijaitsevat). Kuvakokoa ei siis kannata kasvattaa liikaa, vaikka siihen periaatteessa mahdollisuus olisikin. Normaaleilla olohuoneen katseluetäisyyksillä (3–5 metriä) kuvan maksimikooksi voisi suositella korkeintaan 150 tuumaa. Tätä suuremmilla ko’oilla kuvan tarkkuus kärsii (paitsi 4k-kuvan kohdalla). Ei siis kannata aina pyrkiä ainakaan ylisuureen kuvaan.

Kuvassa esimerkkejä kuvaresoluution suhteista kuvankokoon ja kuvan tarkkuuteen.

Optiikalla suuri merkitys

Aivan kuten kameroissa, joissa linssien optiikalla on erittäin suuri vaikutus kuvan laatuun, on myös videoprojektoreiden optiikalla vaikutusta. Laadukkaan kennon tuottama kuva ei näytä enää hyvältä, jos se suurennetaan epätarkkojen ja laadultaan heikkojen linssien kautta kuvapinnalle.

Projektoreiden optiikoissa on yllättävän suuret erot, mutta niitä ei voi oikein vertailla muuten kuin silmällä.

Valoa, värejä ja kontrastia

Valoteho tai -voima

Valotehon tai oikeammin valovoiman (tai valovirran) yksikkö on luumen (vanha: lumen) ja sen lyhenne lm. Sillä tarkoitetaan hieman yksinkertaistaen valolähteen (projektorin lampun) tuottaman valon voimakkuutta tietylle etäisyydelle ja pinta-alalle. Mitä suurempi arvo, sitä enemmän valoa. Valo tekee kuvasta kirkkaan. Toisaalta valoa ei saa olla liikaakaan. Valo ei saa häikästä, ja mustankin pitää olla mustaa eikä harmaata. Suuri valoteho tarkoittaa myös yleensä lyhyempää lampun ikää.

Projektoreiden kohdalla puhutaan ansi-luumeneista. Ansi-lyhenne tulee mittaustapaa koskevasta standardista, jota videoprojektorien valovoiman mittauksissa käytetään.

Tyypillisesti videoprojektoreiden lamppujen valoteho on 800–3 000 luumenia. Kotiteatterikäyttöön suositellaan yleensä 1 800–2 500 ansi-luumenin valotehoa.

Tarvittavan valon määrä ei yksinomaan riipu vain lampun valotehosta vaan myös valon kulkemasta matkasta, kuinka suurelle alueelle se heijastuu, millaisesta pinnasta se heijastuu ja mikä on itse tilan valaistus.

Valon voimakkuus laskee suhteessa sen kulkemaan matkaan, joten valon teho heikkenee mitä kauempana projektori on kankaasta. Samoin käy mitä laajemmalle alueelle valo osuus (isompi kuva). Tästä käy esimerkiksi vaikka taskulamppu: mitä kapeampi valokeila ja mitä lähempänä kohde, sitä kirkkaampi valo.

Myös itse tilan valaistus vaikuttaa tarvittavan valotehon määrään. Mitä valoisampi tila, sitä enemmän tarvitaan valotehoa kompensoimaan tilan omaa valoa.

Oikeampi tapa valon määrän arviointiin olisi vertailla projektorin valkokankaan pinnalta heijastaman valon kirkkautta eli luminanssia. Luminanssin yksikkö on kandelaa per neliömetri (cd/m²). Luminanssin yksikkönä käytetään joskus myös epästandardoitua yksikköä nit (1 nit = 1 cd/m².) Tosin projektoreiden kohdalla käytetään usein jenkkijärjestelmän arvoa fL (foot-lambert).

Valoa ei saa olla liikaa. Liian kirkasvaloinen projektori häikäisee ja aiheuttaa jopa päänsärkyä.

Hämärässä tai pimennetyssä huoneessa kankaalta heijastuvan valon maksimikirkkaudeksi suositellaan yleensä 12–22 foot-lambertia eli 41–75 nittiä. Runsaammin taustavalaistussa katselutilassa valon kirkkaudeksi suositellaan 20–40 foot-lambertia eli 70–137 nittiä.

Tässä ei ole kuitenkaan olemassa mitään standardia. Valon kirkkaus riippuu valolähteen lähtöarvosta, etäisyydestä valaistavaan pintaan, valaistavan alueen koosta ja valaistavan pinnan heijastusominaisuuksista.

Projektorien valotehojen vertailun tekee hankalaksi laitevalmistajien tapa käyttää hieman toisistaan poikkeavia asetuksia arvon mittaamiseksi.

Pääsääntöisesti hyvälaatuinen videoprojektori tuottaa riittävän kirkkaan kuvan puolihämärässäkin huoneessa – valoisuudessa, jossa voi esimerkiksi lukea vielä kirjaa.

Kuvan kirkkaudella on myös kääntöpuolensa – nimittäin mustan toisto. Liian suuri valoteho tekee kuvan mustista osista harmaita, joten valoteho kannattaa sovittaa aina todellisen tarpeen mukaan.

Esimerkkivideo:

Värivaloteho

Jotkin valmistajat ilmoittavat valotehon lisäksi myös niin kutsutun värivalotehon, joka tarkoittaa siis valon voimakkuutta eri pääväreillä. Normaalisti valoteho mitataan valkoisella valolla.

Etenkin lcd-projektoreiden valmistajat sanovat, että edullisissa ja keskihintaisissa lcd-projektoreissa olisi toimintaperiaatteen johdosta parempi värien valoteho kuin dlp-projektoreissa. Toisaalta dlp-projektoreissa on usein parempi kontrasti ja mustan toisto, mikä taas liittyy siihen, miten kuvan kirkkaus mielletään, ja dlp kestää lisäksi paremmin kuvan suurentamista.

Kontrasti

Kontrasti on itse asiassa valotehoa tärkeämpi tekijä kotiteatterikäyttöä ajatellen. Kontrasti tarkoittaa kuvan tummimman (mustan) ja vaaleimman (valkoisen) kohdan suurinta kirkkauseroa.

Kontrasti ilmoitetaan suhdelukuna, esimerkiksi 1 500:1. Suuri suhdeluku on parempi.

Projektori ja valkokangas eivät voi tuottaa mustaa valoa, joten kontrastin suhdeluvusta ei saa ääretöntä. Huono kontrasti näkyy mustan ja tummien värien kanssa, jotka näyttävät tällöin enemmän harmaalta kuin mustalta.

Kontrastin mittaamiseen on olemassa useita tapoja, eikä siihen ole mitään standardia, joten kontrastilukujen vertaaminen suoraan valmistajien antamista arvoista on usein hankalaa. Kontrastiarvon tulisi olla mitattu ja ilmoitettu mielellään niin sanottuna ansi-kontrastina.

Kontrastin yhteydessä on tärkeää kertoa myös dynaamisesta alueesta, eli kuinka monta valoisuuden tasoa projektori pystyy tuottamaan. Mitä enemmän tasoja, sitä tasaisemmat ovat esimerkiksi harmaasävy- ja väriliu’ut.

Esimerkkivideo kontrastista:

Väritoisto

Värien toiston tulisi olla mahdollisimman luonnollinen ja värien puhtaat. Värit eivät saisi olla korostuneet. Väritoiston arviointi on helpointa ihon värin perusteella.

Väritoiston yhteydessä törmää usein termiin väriavaruus (color space) ja erilaisiin väriavaruusmalleihin, kuten esimerkiksi srgb tai rec.709. Väriavaruus kertoo, kuinka paljon eri värisävyjä projektori pystyy toistamaan. Väriavaruusmallit ovat erilaisia.

Videoprojektoreiden säädöt mahdollistavat usein todella monipuoliset värien säädöt. Valittavana on erilaisia väriavaruusmalleja sekä erilaisia säätöjä muun muassa valoisuudelle, kontrastille, värikylläisyydelle, värilämpötilalle ja ties mille. Aiheesta lisää kohdassa säädöt.
Säätöjen määrää ei pidä pelästyä. Yleensä tarjolla on myös valmiit asetukset käyttötarkoituksen mukaan, joilla saadaan helposti paras lopputulos.

Ihmissilmän havaitsemia värejä voi arvioida cie 1931 -väridiagrammilla. Se näyttää ihmissilmän näkemän väriavaruuden hevosenkengän muotoisena graafisena kuvaajana. Kuvantoistolaitteet kykenevät toistamaan vain osan koko väriavaruudesta (kolmiomaiset alueet kuvaajassa), joille on määritelty erilaiset standardit. (kuvalähde: http://3.bp.blogspot.com)

Liiketoisto

Isossa kuvassa ja nopeaa liikettä sisältävällä materiaalilla liiketoiston sulavuuden merkitys korostuu. Liiketoiston ongelmat ja nykivä kuva tekevät katselusta rasittavaa. Esimerkiksi urheilu ja jotkut pelit asettavat suuret vaatimukset liiketoiston sulavuudelle. Myös elokuvissa liiketoiston sulavuus on aivan yhtä tärkeää, vaikka tästä on toki erilaisia käsityksiä. Elokuvissa kuvaruutujen päivitysnopeus on historiallisista syistä ”vain” 24 kuvaa sekunnissa. Tämä tuo myös kotiteatteriin elokuvateatterimaista tunnelmaa, ja joihinkin elokuviin liiallinen kuvan sulavuus ja tarkkuus eivät vain sovi. Toisaalta verkkainen ruutunopeus näkyy etenkin sivuttain liikkuvissa kohteissa selvänä nykimisenä.

Projektoreissa on yleensä erilaisia liikkeenparannustoimintoja, joista jotkut toimivat todella hyvin ja toiset vähemmän hyvin.

Pelikäyttö

Isolla kuvalla pelit saavat aivan uuden ulottuvuuden. Pelikäytössä tulee kiinnittää huomiota liiketoiston sulavuuteen ja kuvan tarkkuuteen. Tietyissä peleissä – erityisesti moninpeleissä – myös kuvaviiveen eli niin sanotun input lagin tulee olla mahdollisimman pieni (vähintään alle 100 millisekuntia, parhaissa projektoreissa viive on jopa alle 20 millisekuntia). Projektoreissa on yleensä valittavana toimintovalikoista erillinen pelitila pelaamista varten.

Millaisen projektorin siis valitsen?

Videoprojektorin valinta aloitetaan oikeastaan valkokankaan valinnalla.

Mihin kohtaan ja minkä kokoinen ovat tärkeimmät tiedot. Seuraavaksi kartoitetaan projektorin sijoitusvaihtoehdot: kattoon, tason päälle, kiinteänä asennuksena vai siirrettävänä, mille etäisyydelle ja niin edelleen.

Jos projektori halutaan sijoittaa vaikka takaseinälle katon rajaan, on huomioitava, minkä kokoisen kuvan se tuottaa tältä etäisyydeltä. Jos matka on pitkä, tarvitaan myös enemmän valotehoa, ja jos kuvakoko kasvaa suositeltua suuremmaksi, sen tarkkuus kärsii.

Valintaan vaikuttaa myös se, onko tila pimennettävissä kokonaan vai halutaanko sitä edes pimentää kokonaan, vai onko tilassa valoa ja jos on, niin kuinka paljon. Tämä vaikuttaa tarvittavaan valotehoon ja myös kontrastin vaatimukseen.

Tämän jälkeen haarukoidaan ne vaihtoehdot, joilla saadaan tuotettua haluttu kuvakoko halutulla sijoituksella ja laatukriteereillä.

Tärkeä valkokangas

Periaatteessa videoprojektorin kuva voidaan heijastaa mille tahansa valoa tasaisesti takaisin heijastavalle mutta mattamaiselle pinnalle – vaikka valkoiselle seinälle. Pinnan on oltava täysin suora ja mahdollisimman tasainen. Jos pinta ei ole suora, se vääristää kuvaa. Pinnan epätasaisuus heikentää kuvan tarkkuutta. Pinta ei myöskään saa olla kiiltävä.

Paras kuva saadaan laadukkaalla valkokankaalla. Seinään tai lakanalle heijastamista ei suositella.

Valkokankaan koko määräytyy luonnollisesti sen sijoitusmahdollisuuksien mukaan. Suosituimmat koot ovat 90–120 tuumaa kuvasuhteella 16:9.

Valkokankaita on kiinteitä seinälle asennettavia ja katosta alas laskettavia (myös lattiasta ylös nousevia!). Kiinteät kankaat ovat yleensä sellaisia, joissa kangas on pingotettu mustien kehyksien väliin. Mustien kehyksien ansiosta kuvan rajaaminen on helppoa, ja ne lisäävät kuvan kontrastin tuntua. Pingotettu kangas pysyy suorassa eikä heilu esimerkiksi ilmanvirran takia.

Alas laskettavissa kankaissa tulisi olla myös mustat kehykset, kokonaan musta kankaan yläosa ja valoa läpäisemätön tausta. Alas laskettavat kankaat voivat olla käsikäyttöisiä tai moottorilla laskeutuvia. Niiden niin sanottu trigger-ominaisuus tarkoittaa sitä, että kangas laskeutuu ja nousee takaisin ylös projektorin ohjaamana.

Valkokankaiden heijastustehoissa on eroja. Niin sanottu gain-arvo kuvaa sitä, miten paljon kangas heijastaa valoa takaisin. Gain-arvo, esimerkiksi 1,2, ei kuitenkaan tarkoita, että kangas heijastaisi valoa takaisin 1,2 kertaa enemmän kuin siihen kohdistuu, vaan suhteessa tiettyyn referenssiin (Lambertin pinta). Tämä tulee pitää mielessä gain-arvoista puhuttaessa. Videoprojektoreiden valotehot ovat nykyään niin suuret, ettei kuvan valoisuuden kanssa yleensä ole ongelmaa. Liian suuri gain-arvo voi aiheuttaa kuvan kirkkauden epätasaisuutta riippuen mistä suunnasta sitä katsoo. Suuri gain-arvo saattaa olla perusteltu erittäin valoisassa tilassa tai käytettäessä matalan valotehon projektoria suurelle kuvalle.

Huomio tulee kiinnittää myös kuvan kontrastiin ja mustan toistoon. Mustan toistaminen valkoiselta pinnalta on nimittäin haasteellista. Onneksi silmää ja aivoja on tunnetusti helppo huijata, joten tämäkin onnistuu sen periaatteellisesta mahdottomuudesta huolimatta.

Valkokankaita on nimestään huolimatta saatavana myös harmaina tai jopa mustina. Mikä niiden idea on?

Jos katselutila on pimennettävissä lähes kokonaan – jolloin esimerkiksi kirjan lukeminen on mahdotonta –, on valkoinen kangas paras vaihtoehto.  Jos tilaa ei ole mahdollista pimentää tai kuvaa halutaan katsoa esimerkiksi valot päällä tai muuten yleisvalon ollessa muuta kuin lähes pimeä, voi harmaa kangas olla parempi valinta kuin valkoinen. Valkoisella kankaalla tilan valo haalistaa mustan sävyt harmaiksi ja kuvan kontrasti huononee katselukelvottomaksi.

Mustan toistoa ja kuvan kontrastia voi parantaa valitsemalla valkokangas, jonka gain-arvo on alle 1. Tällaiset kankaat ovat väriltään tyypillisesti hopeanharmaita eri aste-eroin. Markkinoilla on myös lähes mustia kankaita, joiden luvataan antavan kirkkaan ja laajakontrastisen kuvan täysin normaalisti valaistussa tilassa ja päivänvalossa. Kankaat voivat olla myös perforoituja eli rei’itettyjä, jolloin niiden taakse voidaan asentaa tarvittaessa myös kotiteatterijärjestelmän kaiuttimet.

Valkokankaiden hintahaarukka on laaja. Esimerkiksi 100 tuuman kankaan voi saada jo 100 eurolla, mutta se voi toisaalta maksaa jopa yli 2 000 euroa.

Grandview on maailman suurimpia valkokangasvalmistajia, jonka mallisto on myös erittäin laaja. Mallistosta löytyy esimerkiksi manuaaliset, sähkökäyttöiset, reunoilta kiristyvät tab-tensioned-tyyppiset, kiinteät, ylösnousevat mobiilikäyttöön tehdyt, rakenteisiin asennettavat ja jättikokoiset julkisten tilojen erikoisvalkokankaat.

Manuaalinen rullakangas on edullisin tapa päästä kiinni kotiteatteriharrastukseen. Grandview Cyber -valkokankaissa kotelon väri on valkoinen, eli se katoaa pois silmistä kattoon asennettaessa. Manuaalisissa Cyber-valkokankaissa on vakiona Speed Control -ominaisuus, joka tarkoittaa sitä, että vaikka päästät kankaan irti, se kelautuu rauhallisesti takaisin kotelonsa sisään. Kuvassa Grandview Cyber 106" 16:9 ‐manuaalinen valkokangas. Hintaluokka 390–370 euroa.

Kotiteatterikäyttäjille suunniteltu Grandview Fixed 4K -valkokangas on kiinteästi asennettava, ja se on saatavana tarpeen mukaan joko huippulaatuisella mattavalkokangasmateriaalilla, korkeakontrastisena ja valovoimaisena uhd-versiona tai äänen puhtaasti läpäisevänä akustisena kankaana. Suomessa varastoitavia kuvakokoja löytyy maahantuojan mukaan aina 180 tuumaan asti. Hinnat alkaen 490 euroa.

Asennus

Projektorin ja valkokankaan asennus ei ole vaikeaa mutta vaatii silti aikaa, asiantuntemusta ja osaamista. Tämä on yksi syy, mikseivät projektorit ole yleistyneet niin paljon kuin voisi niiden tarjoamien etujen mukaan päätellä.

Yksinkertaisimmillaan videoprojektori voidaan toki vain nostaa pöydälle, kytkeä virta- ja kuvasignaalijohto kiinni (joskin kuvan voi siirtää joissain malleissa projektoriin myös langattomasti), suunnata projektori valkoiseen seinään (ehkä mielellään kuitenkin vaikka jalustalla olevalle valkokankaalle), tarkentaa kuva – ja avot: elokuvailta voi alkaa.
Toki videoprojektorin ensimmäinen käyttöönottokerta vaatii hieman asetusten tekoa, mutta tämän jälkeen käyttö on helppoa. Usein projektori ja valkokangas kannattaa kuitenkin asentaa kiinteästi ja niiden ominaisuudet huomioiden – ja ennen niiden hankintaa on sijoitus ja asennusvaihtoehdot oltava jo selvillä.

Valkokankaan sijoitus

Valkokankaan paras sijoituspaikka on periaatteessa sellaisella seinällä, johon heijastuu mahdollisimman vähän suoraa valoa. Tämän suhteen joutuu luultavasti tekemään kompromisseja, mutta suoraan ikkunan viereen tai sitä vastapäiselle seinälle kangasta ei kannattaisi laittaa – ainakaan, jos kuvaa on tarkoitus katsoa muuten kuin ikkuna kokonaan pimennettynä. Jos tilassa on paljon hajavaloa, on markkinoilla hajavalon heijastumista vähentäviä kankaita.

Seuraavaksi arvioidaan, mikä tulee olemaan valkokankaan alareunan korkeus lattiasta. Suositus on 60–100 senttimetriä. Tämä tulisi ottaa huomioon jo hyvissä ajoin alkuvaiheessa projektorin ja valkokankaan paikkaa kartoitettaessa sekä erityisesti projektorin sijoituspaikan ja projektorin offset-arvon suhteessa. Offset-arvohan määrittelee, mille korkeudelle kuvan alareuna sijoittuu suhteessa projektorin korkeuteen ja etäisyyteen kuvapinnasta. Erityisesti kattosijoituksessa kuva voi jäädä helposti liian korkealle.

Kuvaa pystyy kyllä siirtämään projektoria kallistamalla, ja sen aiheuttama kuvan vinoutuma voidaan korjata tarvittaessa lähes kaikissa projektoreissa olevalla keystone-säädöllä, mutta tätä ei suositella, ei ainakaan kovin suuria korjauksia.

Ennen valkokankaan lopullista asennus tulisi varmistua siitä, mihin kohtaan projektorin kuva tulee asettumaan. Kankaan keskikohta ja alareunan paikka voidaan esimerkiksi merkitä tässä vaiheessa vielä maalarinteipillä ja siirtyä seuraavaksi itse projektorin asennukseen.

Projektorin paikoilleen

Projektorin etäisyys valkokankaasta määräytyy siis sen mukaan, minkä kokoinen kuvan pitäisi olla ja mikä on projektorin heittosuhde (heittoetäisyys).

Tyypillisesti projektori sijoitetaan katselualueen kohdalle tai sen taakse kattoon. Tähän löytyy erilaisia, myös säädettäviä kattotelineitä. Projektori kiinnitetään niihin ylösalaisin, ja kuvakin on tällöin väärin päin. Useimmissa projektoreissa on mahdollisuus kääntää kuva takaisin oikein päin. Projektoreita näkee sijoitettavan myös takaseinälle seinäkiinnikkeiden varaan, mikäli takaseinä ei ole kovin etäällä kuvapinnasta ja projektorin heittosuhde ja zoom tämän mahdollistavat.

Projektori voidaan sijoittaa myös suoraan pöydän tai tason päälle katselualueen kohdalle tai eteen.

Projektoreiden jäähdytystuulettimet voivat aiheuttaa jonkin verran ääntä, mikä voi häiritä, jos projektori sijaitsee katselualueen lähellä. Tästä on hyvä varmistua ennen projektorin hankintaa.

Johdotus

Projektoreissa on usein paljon erilaisia liitäntöjä. Kotikäytössä tarvitsee kuitenkaan harvemmin kytkeä muuta kuin virtajohto ja kaapeli kuvasignaalille. Tämä onkin usein projektorin asennuksen suurimpia haasteita. Harvalla on katossa valmiina sähköjä. Helpoimmin tämä hoituu johtolistan tai -kourun sisään piilotettavilla pitkillä johdoilla tai kaapeleilla – ainakin katto- ja seinäasennuksessa. Keskemmälle huonetta ja tason tai pöydän päälle sijoitettavan projektorin johdotus voi olla jopa haasteellisempi tehtävä.
Kuvasignaali tuodaan projektorille lähes poikkeuksetta hdmi-kaapelilla digitaalisessa muodossa. Koska kaapelivedot ovat usein pitkät (yli viisi metriä), on kaapelin laadulla suuri merkitys. Ja tässä ei puhuta nyt mistään kaapeleiden musta tuntuu -tieteestä. Jos hdmi-kaapelin pituudeksi tulee yli 10–15 metriä, joudutaan todennäköisesti käyttämään niin sanottua hdmi-toistinta (-repearter/-extender), joka vahvistaa signaalia ja mahdollistaa jopa 45 metrin kaapeloinnin.

Kuva voidaan siirtää projektorille myös langattomasti. Jossain projektoreissa (ainakin Epsonilla ja Optomalla) on sisäänrakennettu langaton vastaanotin ja erillinen lähetinyksikkö ohjelmalähteelle. Saatavana on myös erillisiä langattomia linkkejä, jotka kytketään lähtö- ja tulopäähän ja joiden välillä signaali siirtyy langattomasti. Niiden toimivuudessa on eroja, joten suosittelemme pysymään tunnetuissa merkeissä.

Kuvakooste:

Korjaus (28.2.2019):

Tekstiin on jäänyt virhe yhteen heittosuhteesta kertovaan lauseeseen.
Kuvan leveys saadaan tietenkin jakamalla heittoetäisyys heittosuhteella, eikä päinvastoin.
Esimerkissä siis 3 m : 1,2 = 2,5 m eikä 1,2 : 3 m = 0,4 m.
Myös saman kappaleen yleisessä korkeussuosituksessa oli tarkoitus sanoa, että katseluetäisyyden tulisi olla korkeintaan kolme kertaa kuvan korkeus, eikä päinvastoin.

Yhteistyössä:

Jutun tuotemerkit/edustajat:
BenQ: www.benq.fi
Denon: www.denon.fi
Epson: www.epson.fi
Focal: www.kruunuradio.fi
Grandview: www.highendstudio.fi
HDthunder: www.hdthunder.fi
KEF: www.highendstudio.fi
Heco: www.hifitalo.fi
Optoma: www. highendstudio.fi
Supra kaapelit: www.hifi.fi
One For All: www.avkomponentti.fi