Amerikkalaisvalmistaja Klipsch on päässyt vuosien varrella jyvälle siitä, miten kannattaa tehdä hinta–laatusuhteeltaan todella hyviä kaiuttimia. Juuri uudistunut Reference-mallisto on siitä loistava esimerkki.
Kotiteatterihuuman hiipumisesta on puhuttu siellä ja täällä pitkin 2000-lukua, mutta moni meistä pitää isoa kuvaa ja monikanavaääntä edelleen kaiken vaivan väärtinä. Vaikka leffateatterit valtavine kankaineen kyllä kutsuvat, niistä pääsevät nauttimaan vain lähinnä kaupunkilaiset ja hekin vain määrätyn ohjelmiston ja aikataulujen muodossa. Ja kyllähän – toivon mukaan nyt jo hiljalleen taputeltu – pandemia-aika osoitti, että kotona viihtymiseen kannattaa panostaa.
Kotiteatterin rakennus on enimmäkseen kehtaamislaji. Periaatteessa vähälläkin voi päästä jo melko pitkälle, mutta usein nälkä kasvaa syödessä. Käytännössä kuitenkin hyvänä tavoitteena voi pitää sitä, että leffakokemus olisi niin sanotusti immersiivinen eli mahdollisimman tiukasti mukaansatempaava, katsojan keskelle tapahtumia sijoittava.
Tähän riittää konkreettisesti sopivalle etäisyydelle katselupisteestä asennettu, tarpeeksi suuri valkokangas tai televisioruutu ja katselupistettä joka suunnasta piirittävä äänentoisto.
Perusolohuoneesta tällainen konfiguraatio eroaa keskeisimmin siten, että monikanavaäänen tarpeisiin vastaaminen vaatii surround-kaiuttimien asennuksen pääkanavien rinnalle. Minimissään peruslaadukas surround-äänentoisto muodostuu kuudesta erillisestä kaiuttimesta, joista kaksi pääkanavaa on edessä, niin sanottu keskikaiutin nimensä mukaisesti mahdollisimman lähellä kuvalähteen keskikohtaa, kaksi surround-kaiutinta joko katselupisteen takana tai sivulla ja matalataajuisista tehosteäänistä huolehtiva subwoofer jossain huoneakustiikan kannalta järkevässä paikassa. Tämän tyyppistä konfiguraatiota kuvataan termillä 5.1, mutta kaiuttimia ja kanavia voi olla enemmänkin.
Viime vuosina voimakkaasti yleistynyt Dolby Atmos -toisto on muuttanut sikäli surround-äänen tuotantoa ja toistoa, että se ei varsinaisesti perustu diskreetteihin kanaviin vaan eräänlaisten ääniobjektien kaikilla akseleilla vapaaseen liikkeeseen ennalta määritellyssä kentässä. Vaikka Dolby Atmos -yhteensopivia monikanavakaiutinpaketteja käytetäänkin kotiteattereissa esimerkiksi 7.1.4-muodossa, esimerkiksi elokuvan äänisuunnittelu on hiukan erilaista Dolby Atmos -materiaalia työstettäessä.
Olipa metodi mikä tahansa, tärkeintä on, ettei leffan katsoja kiinnitä tarpeettomalla tavalla huomiota äänisuunnitteluun ja äänielementtien liikkeeseen suhteessa kuvaan. Tärkeintä on edelleen kokemuksen immersio, jossa niin ääni kuin kuvakin on erottamaton osa yhtä suurta kokemusta.
Tämä tavoite on myös erilaisten äänen- ja kuvantoistolaitteiden kehityksen taustalla. Siinä missä kuvapuolen standardit ovat kehittyneet vuosien saatossa, niin kehittyvät myös äänentoiston teknologiat. Vaikka tietysti kaksikanavahifin puolella hyväkuntoiset mutta vanhat kaiuttimet voivat helposti kuulostaa edelleen suorastaan lumoavilta, kotiteatteripuolella kaiutinreservin säännöllinen päivitys on enemmän tai vähemmän tarpeellista – esimerkiksi juuri siitä syystä, että valmistaja voisi tuotteillaan paremmin vastata vaikkapa sen Dolby Atmos -äänen toistoon.
Vaikka Atmos-ääni on yleisellä tasolla huiman monipuolinen leffaäänen tuottamisen tapa, sen yhteydessä monesti keskitytään erityisesti niin sanottuihin korkeuskanaviin. Niiden toisto on leffateatterissa yleensä toteutettu kattoon kiinnitetyillä laajakaistakaiuttimilla, mutta kotioloissa vastaavat asennukset ovat usein melko haastavia.
Niinpä moni valmistaja on huomannut, että kattoa voi nerokkaasti käyttää heijastuspintana, jos sinne ei kerta pultata kiinni kaiuttimia. Kotiteatterikaiutinkategoriassa tämä näkyy Dolby Atmos -yhteensopivina kaiuttimina, jotka ovat joko integroitu lattiakaiuttimien päälle tai asennettavissa siihen erikseen.
Nyt tällaisia kaiuttimia tarjoavien valmistajien joukkoon liittyy yhdysvaltalaismerkki Klipsch, joka on vuodesta 1946 valmistanut omalla tyylillään erilaisia kaiuttimia. Klipschin Reference-sarjaa on pidetty yleisesti hinta–laatusuhteeltaan vallan mainiona jokapaikan ratkaisuna niin kaksikanavakuuntelun kuin kotiteatteripuolen leffaäänen toistamiseen. Nyt valmistaja kertoo tehneensä suurimmat muutokset koskaan Referencen perusrakenteisiin.
Katso tästä esittelyvideo Klipsch Reference -kaiutinsarjasta. Juttu jatkuu videon alla.
Näkyviä ja näkymättömiä muutoksia
Juuri julkaistu Reference-sukupolvi on järjestyksessään seitsemäs ja kattaa kymmenen erilaista kaiutinmallia eri tarpeisiin. Kuten isojen valmistajien kohdalla usein, myös suhteellisen edullisen Referencen toteutukseen on lainattu teknologiaa kalliimmista mallisarjoista, tässä tapauksessa Klipschin Reference Premiumista.
Muutokset näkyvät päällisinkin puolin. Nyt esimerkiksi kaiuttimien diskantin Tractrix-torvi on vielä entistäkin suurempi ja kattaa oikeastaan koko kaiuttimen leveyden, mikä valmistajan mukaan paitsi parantaa suuntaavuuden hallintaa myös samalla laajentaa optimaalista kuuntelualuetta, mistä on tietysti iloa siinä, että ääni on tasapainoinen myös sohvalla istuvan vieruskaverin korviin.
Itse diskanttielementti on tuumainen alumiinikalotti erityisellä linear travel suspension (lts) -ripustuksella, ja sen toisto ulottuu aina 21 kilohertsiin saakka.
Vastaavasti kaiuttimien bassokeskiäänisten materiaali on erityistä kehrättyä kuparia ja lämpömuovattua kidepolymeeriseosta. Kartioiden kulmaa on uusimman sukupolven kaiuttimissa jyrkennetty ja tukea lisätty, mikä parantaa elementin responsiivisuutta ja kestävyyttä etenkin korkeampien taajuuksien toistossa.
Kotelomateriaalina kaiuttimissa on sisäisesti kestävä ja ulkoisesti tyylikäs, perusvarma mdf. Mitään ihmeitä kotelosuunnittelun saralla ei ole nähtävissä, mutta kaikki toimii perustavalla tasolla moitteettomasti. Sisällä on tarpeeksi vaimennusainetta ja tukirimoja, ulkopuolen pintakäsittely taas kestää sekä katseita että käyttöä.
Kaiuttimien jakosuotimista valmistaja ei kerro sen enempää, mutta niitä silmäillessä tulee lähinnä mieleen se, että kokonaisuus on saatu toimimaan suhteellisen vähällä määrällä yksinkertaisia komponentteja. Tämä on tietystikin hyvä merkki kaiken yhteensopivuudesta.
Kymmenen uutta mallia
Uusimpaan Klipsch Reference -mallistoon kuuluu kymmenen kaiutinmallia. Porukan mörssäri on R-800F-kaksitie kahdella 8-tuumaisella bassokeskiäänisellä ja tuuman diskantilla. Sen rinnalla saatavilla on kaksi hiukan solakampaa lattiamallia, simppeli kaksitie R-600F kahdella 6,5-tuumaisella bassokeskiäänisellä sekä toinen, muuten samanlainen R-605FA mutta kera kotelon päälle integroitujen Dolby Atmos -surroundkaiuttimien.
Jalustakaiutinmalleja puolestaan on kaksi, R-50M-kaksitie 5,25 tuuman bassokeskiäänisellä ja R-40M nelituumaisella bassokeskiäänisellä. Molemmissa on sama tuuman alumiinidiskantti kuin muissakin.
Keskikaiuttimia on niin ikään kaksi, matalampi mutta leveämpi R-30C neljällä 3,5-tuumaisella bassokeskiäänisellä ja korkeampi mutta kapeampi R-50C kahdella 5,25-tuumaisella bassokeskiäänisellä – molemmat jälleen varustettu samalla tuuman diskantilla.
Mallistosta löytyy lisäksi kaksi aktiivista subwooferia bassorefleksikoteloissa, 12-tuumaisella elementillä ja 200 watin digivahvistimella varustettu R-121SW sekä vähän kompaktimpi R-101SW 10 tuuman elementillä ja 150 watin vahvistimella. Molemmat subwooferit on varustettu tason- ja alipäästösuotimen säädöllä ja vaiheenkäännöllä.
Uusimpana tulokkaana sarjassa on Dolby Atmos -speksit täyttävä R-40SA-surround-kaiutin yhdellä neljän tuuman bassokeskiäänisellä ja tutulla tuuman diskantilla. R-40SA on asennettavissa joko sarjan lattiakaiuttimien päälle näppärillä pakkauksen mukana tulevilla kaapeleilla, tai sen voi myös pultata kiinni seinään. Periaatteessa kattoasennuskin onnistuu, mutta valmistaja ei suosittele sitä ohjekirjassa.
Periaatteessa vain mielikuvitus – ja budjetti – on rajana sille, millaisen konfiguraation Reference-kaiuttimista haluaa rakentaa. R-800F ja R-600F toimivat suuremmassa kaksikanavasetissä sellaisenaan etukaiuttimina, pienempimuotoisiin järjestelmiin taas riittää hyvin esimerkiksi jalustamallit. Taka- ja sivu-surroundeiksi taas soveltuvat niin R-600F, molemmat jalustamallit kuin R-40SA:kin, joita taas voi sijoitella halutessaan vaikkapa katonrajaan huoneen joka seinälle.
Tietysti on hyvä ottaa huomioon sekin, että mitä enemmän kaiuttimia, sitä enemmän myös av-vahvistimelta tarvitaan kanavia ja tehoa niiden ajamiseen. Paperilla Klipsch Referencet ovat melko helppoja kuormia nykyaikaisille vahvistimille kahdeksan ohmin nimellisimpedansseillaan.
Niiden herkkyydet metristä 2,83 voltilla vaihtelevat mallista riippuen R-40M:n 91 desibelistä R-800F:n jopa 98 desibeliin, joten ääntä kaiuttimista kyllä lähtee.
Voimakas viihdefaktori
Me saimme testattavaksemme Reference-mallistosta lattiakaiuttimet R-800F:n ja R-600F:n, suuremman keskikaiuttimen R-50C:n, kaksi paria R-40SA-Atmos-surround-kaiuttimia sekä suuremman subwooferin R-121SW:n, joista koostimme testien aikana erilaisia kaksi- ja monikanavakonfiguraatioita. Halvin Atmos-setti näistä muodostuu, kun R-600F on edessä, sen ohessa kaksi paria R-40SA-surroundeja (takana ja Atmos-kanavissa), R-50C keskellä ja R-121SW subwooferina. Yhteishinnaksi tälle kokoonpanolle tulee 3 094 euroa, joten varsinaisessa budjettiluokassa ei enää olla.
Toisaalta yhtä kaiutinta tarkastellessa kyllä huomaa, mistä ylimääräiset dollarit on nipistetty. Kaiuttimien paketointi on hyvin korutonta, ja esimerkiksi jalkojen paikalleen ruuvaaminen on jätetty käyttäjän kontolle. Ruuveille on kyllä olemassa reiät muttei yleensä vastaavissa ratkaisuissa tavattuja sisäkierteitä. Pölyverkot taas napsahtavat paikalleen magneetein, mikä on hintaluokassa jo melko vakio. Kaksoisjohdotusmahdollisuutta ei yhdessäkään kaiuttimessa ole, ja kaapeleiden naparuuvit ovat lähinnä perustasoa.
Testien aikana kaiuttimia kuunneltiin monikanavakäytössä Denonin X3500H-av-vahvistimella, kaksikanavaisena Arcam DiVA A85 -integroidulla sekä MTX Audio iWa250 -mini-vahvistimella. Kaikki näistä ajoivat kaiuttimia ilman minkäänlaisia puutteita suorituskyvyssä, mikä kertoo yhteensopivuudesta molemmin puolin.
Kaksikanavakäytössä pelkällä musiikilla R-800F ja R-600F ovat molemmat luokassaan siistiäänisiä, helppoja ja suhteellisen laajan toistokaistan tarjoavia kaiuttimia, jotka kokemuksemme perusteella olivat akustiikaltaan hiukan haastavissa kuuntelutiloissamme suhteellisen hyvin kotonaan ilman sen kummempaa säätelyä. Siinä missä tanakamman bassotoiston tavoittelu äänenvoimakkuuden nostolla herättää usein huoneen korostumat, Klipschien ääni tuntui olevan ikään kuin kontrolloidumpi ja tasapainoisempi sellaisenaan. Toki nurkkaan vietynä molemmat lattiamallit luultavasti soisivat bassokkaammin, mutta hiukan tilaa ympärillään toistokaista oli molemmista ääripäistään varsin tasapainoinen. Valmistajan lupaukset alle 40 hertsin menevästä bassotoistosta pitävät subjektiivisesti arvioituna paikkansa, ja diskanttitoisto oli kaikin tavoin siistiä ja miellyttävää. Lisäksi on mainittava, että paketin lattiakaiuttimet ja subwoofer oli helppo sovittaa toisiinsa, sillä molempien matalimpien taajuuksien toiston eräänlainen sävy oli jo valmiiksi niin lähellä toisiaan. Bassojatke siis oikeasti toi sen keskeisen 20 hertsiä lattiakaiuttimien alapuolelle ottamatta kuitenkaan kokonaiskuvassa liian suurta roolia.
Leffaäänentoistoa kokeilimme 7.1-kanavaisella vahvistimellamme siten, että lattiamallit vuorottelivat pääkanavina edessä, R-50C oli keskellä ja R-121SW lattialla nurkassa, R-600F-pari ja R-40SA-pari vuorotellen taka-surroundeina sekä R-40SA-pari etukanavien päällä toimittamassa näin syntyneen 5.1.2-Atmos-setupin yläkanavien virkaa.
Jo heti Dolbyn virallisia Atmos-demoja katsellessa huomio kiinnittyi siihen, että koko kaiutinpaketin sisäinen integraatio on todella hyvällä mallilla. Se, että kaiuttimet hyödyntävät samoja elementtejä ja muita teknisiä ratkaisuja, oli konkreettisesti aistittavissa.
Siinä missä erilaiset Atmos-moduulit voivat joskus jäädä vähän irralliseksi osaksi kokonaisuutta (osin myös äänisuunnittelullisten ratkaisujen takia), R-40SA oli kiinteämmin läsnä kaiutinkokonaisuudessa. Tokikaan korkeuskanavaefekti ei vastaa aidosti kattoon kiinnitettyjen kaiuttimien vastaavaa, mutta leffaan syventymistä ja paikoittaisten efektien hätkähdyttävyyttä asennus etukanavien päälle ei heikentänyt.
Oikeastaan ainoa pientä säätöä vaatinut juttu oli R-50C-keskikaiuttimen saaminen oikeaan balanssiin suhteessa pääkanaviin. Esimerkiksi Ozark-sarjan hiekkapaperinkuiva dialogi korostui nollasäädöillä keskikanavassa piirun liikaa ambienssin kustannuksella, mikä teki kuuntelusta hiukan raskasta. Mutta jo noin 1,5 desibelin keskikanavan pudotuksella toisto asettui ja tilaäänet tulivat paremmin esiin pääkanavista. Tämä kertoo lähinnä vain siitä, että R-50C on todella täsmällinen ja tarkka ihmisäänen toistossaan aivan kuten laadukkaan keskikaiuttimen kuuluukin.
Keskikanavan pientä tason laskua lukuun ottamatta setti toimi sellaisenaan asiallisesti kaikella materiaalilla, mikä on suora osoitus siitä, että moni asia on mennyt uuden Referencen kohdalla nappiin. Oletettavaa on, että myös malliston muut kaiuttimet toimivat kontekstissaan yhtä hyvin kuin meidän settimme!
Kommentit