Niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin laadukkaana kaiutinvalmistajana tunnettu Aurelia on jälleen päivittänyt pidetyt Magenta- ja Ambera-kaiuttimensa. Otimme selvää, mitä uutta hyväksi havaittuun konseptiin tuoreet Isomatrix-versiot tuovat.
Teksti ja kuvat: Heikki Kivelä
Mittaukset: AVPlus-toimitus
Vuonna 2007 toimintansa aloittaneen helsinkiläisen Aurelian kaiutinmallisto keskittyy kolmeen sarjaan: Biocore, Superiore sekä XO. Näistä keskimmäiseen on kuulunut jo valmistajan alkutaipaleelta asti jalustamalli Magenta sekä lattiakaiutin Ambera, jotka saivat muutama vuosi sitten päivityksen. II-version Magentaan tutustuimme AVPlussan numerossa 3/2017, ja jo jonkinasteisen kotimaisen nykyklassikon aseman saavuttanut kaiutinpari onnistui vakuuttamaan aiempaan perusversioon tottuneen arvioijan myös uudistettuna.
Harppaus alkuperäisestä kakkosmalliin ei ollut mitenkään silmiinpistävä, sillä uudistukset keskittyivät lähinnä elementtipuolelle. Magenta II:een Aurelia toi itse kehittämänsä DDC-bassoelementin, jotta vuorovaikutus vahvistimen kanssa parantuisi ja vaativampien matalataajuisten äänien käsittely olisi helpompaa. Uutta oli myös ECW-aallonohjain, joka sovitti diskantin mahdollisimman saumattomasti bassoelementin jakotaajuusalueella.
Nyt sekä Ambera että Magenta ovat jälleen päivittyneet, ja kyseessä on kaiutinmallien kolmas virallinen sukupolvi.
Tuoreimman Isomatrix-polven Magenta II:ssa ja Ambera II:ssa on uniikki, Antti Louhivaaran itse piirtämä kartio. Itse elementti on 5,25-tuumainen, ja sen materiaalina on polypropeenista valmistettu nanokuitu.
Uniikisti uudistettu
Tuoreet Ambera II Isomatrix ja Magenta II Isomatrix ovat ulkoisesti pääosin kuin entisensä, mutta tälläkin kertaa keskeisimmät muutokset kohdistuvat kaiuttimien elementteihin. Molemmissa malleissa käytetään uutta 5,25 tuuman DDC Isomatrix -elementtiä, jonka kartio on Aureliaa luotsaavan Antti Louhivaaran itse piirtämä.
Valmistajan mukaan kyseisellä muodolla hallitaan kartioresonansseja paremmin kuin millään heidän tähän asti käyttämällään kartioprofiililla, ja lisäksi käytettävä taajuuskaista rajoittuu juuri sopivasti alle kahteen kilohertsiin, joka Aurelia-kaiuttimissa on basso–keskiäänisen toiminta-alueen yläraja. Näinpä elementti sisältää itsessään sisäänrakennetun alipäästösuotimen juuri sille jakotaajuudelle, jota kaiuttimen toteutuksessa on haettu.
Itse kartion materiaali, polypropeenista valmistettu nanokuitu, on samaa kuin Aurelian kalleimman XO-sarjan Cerica- ja Graphica-kaiuttimissa, jolloin myös Ambera- ja Magenta-mallit kohoavat pykälän korkeammalle teknisessä mielessä.
Uudistetun bassoelementin myötä myös kaiuttimien jakosuotimet on laitettu uusiksi. Magentan kohdalla valmistaja kertoo korjanneensa keskialueen epätasaisuuksia parin vuoden takaiseen II-versioon verrattuna, ja uuden elementin myötä sovitus jakotaajuudella toimiikin paremmin. Tämän ansiosta toistosta on saatu edellisversioita puhtaampaa – myös Amberan kohdalla, sillä keskialueeltaan hiukan yliartikuloivaksi mainitun lattiakaiuttimen toistoa on tasoitettu.
Diskanttitoistosta kaiuttimissa vastaa edellissukupolven tuumainen titaanikalotti valmistajan omalla ECW-aallonohjaimella. Myös kotelon muotoilu on säilynyt ennallaan. Molempia malleja voisi kuvailla solakaksi ja rakenteeltaan melko kompaktiksi. Erityisesti tämä näkyy Amberan kohdalla, jonka kapea kotelo asiallisella pohjalevyllä ei ole liian huomiota herättävä varsinkaan neutraalin valkoisella pintaviimeistelyllä. Se onkin ikään kuin jalustakaiutin, jonka koteloa on venytetty pituussuunnassa ja lisätty siihen toinenkin basso–keskiäänielementti.
Uudistettu Magenta jatkaa edellisversioiden hyväksi havaitulla tyylillä, eikä ulkoasu ole elementtiä lukuun ottamatta muuttunut. Tuttua on myös tuumaisen titaanidiskantin aallonohjain.
Molempien kotelot ovat tuttuun tapaan bassorefleksiperiaatteella toteutettuja, ja niiden refleksiaukko sijaitsee takana. Takaa löytyy myös yksi pari naparuuveja kaapeleiden liittämistä varten. Värivaihtoehdot molemmilla ovat mattasävyinen musta tai valkoinen.
Aurelia Magenta II Isomatrixin refleksiaukko on kaiuttimen takana liitäntöjen kanssa.
Aurelia Ambera II Isomatrixin kotelo on solakka ja miellyttävän neutraali. Myös se on rakenteeltaan kaksitie kahdella basso–keskiäänielementillä.
Myös Amberan refleksiaukko on takana. Sen sijoittelua kannattaa tarkastella astetta huolellisemmin, sillä lähemmäksi takaseinää vietynä bassoalueelle on mahdollista saada lisää muhkeutta.
Korvat sen kertovat
Vaikka testissämme ei ollut saatavilla aiempia kaiutinmalleja vertailukohdaksi, Ambera ja Magenta soivat silti perusluonteeltaan mainiosti. Siinä missä esimerkiksi alkuperäisen Magentan ja kakkosversion välillä oli lähinnä toistokaistan ääripäissä kuultava ero, niiden molempien tarkkuus ja erottelukyky keskialueella oli silti yhtä hyvää.
Samaa voi sanoa myös Isomatrix-kartiolla varustetusta uudesta Magentasta. Äänen tuttu, kaikin puolin kunnossa oleva esillepano kertoi jo ensi sävelistä lähtien, että hyväksi havaittua toteutusta ei ole muokattu liian raskaalla kädellä.
Magenta IIi soi miellyttävästi ja ketterästi, ja se toistaa luontevasti kaikenlaista musiikkia. Kaiuttimen basso-osasto on mitoitettu järkevästi, ja varsinkin melko läheltä kuunneltuna se soi kokoaan isommin, tasapainoisemmin ja yleisesti vakuuttavasti. Notkean bassotoiston ansiosta esimerkiksi subwooferia ei ihan ensimmäisenä tule edes kaivanneeksi.
Isompaan Ambera IIi -lattiamalliin siirryttäessä valmistajan tavoittelema kaiuttimien perusluonne ja sukulaisuussuhde käy kyllä heti ilmi, mutta harppaus äänenlaadussa – tai paremminkin muodossa, jolla se tuodaan esiin – ei ole suuren suuri. Tietysti Amberoissa on isompi kotelo ja yksi elementti enemmän, mutta kokonaisuus ei silti kuulosta merkittävästi Magentaa suuremmalta. Positiivisessa mielessä sama tasapaino, varmuus ja ketteryys ovat läsnä myös lattiakaiuttimen äänessä.
Kahdesta mallista Ambera on kuitenkin hankalampi saada integroitumaan kuuntelutilaan. Toisin sanoen sen sijoituksessa täytyy olla huomattavasti Magentaa tarkempi. Selkeimmin tämä kuului bassotoiston hahmottomuutena ja paikoittaisena heikkoutena nimenomaan kuuntelupisteessä. Noin metrin etäisyydellä seinästä sijainneet kaiuttimet kuulostivat yhden kuuntelijan mukaan turhankin aineettomilta, eikä bassoissa ollut Magentan kaltaista tukevuutta. Siirsimmekin kaiuttimet parinkymmenen senttimetrin päähän seinästä, jolloin bassotoisto petraantui huomattavasti, joskin hiukan äänikuvan tarkkuuden kustannuksella.
Tämä kertoo ennen muuta siitä, että suhteellisen matalakattoisessa ja betonirakenteisessa kuuntelutilassamme Amberan muuten kelpo toisto voi aiheuttaa kuuntelupisteessä keskialueen ja diskantin korostumista bassojen heikentyessä. Niin tai näin, yhdenkään kuuntelijan arvioissa esimerkiksi Amberaa ei mainittu millään tapaa yliartikuloivaksi, joten voitaneen sanoa, että valmistajan päivitys on ainakin siltä osin osunut oikeaan. Kuitenkin se on luonteeltaan enemmän analyyttinen hifikaiutin kuin laveammin makuhermoja miellyttävä Magenta.
Mittauksiltaan samankaltaiset
Subjektiivisesti arvioiden kolmen kuulijan kesken malleista Magenta vaikutti kaikkien mielestä soivan yksinkertaisesti paremmin ja miellyttävämmin. Otimmekin siis avuksemme mittausohjelmiston (Room EQ Wizard, v5.19) sekä -mikrofonin (Dayton Audio OmniMic V2) ja tutkimme kaiuttimien toistoprofiilia niiden avulla. Hiukan yllättäen samasta pisteestä mitattuna kaiuttimien toistobalanssi näytti pääosin huomattavan identtiseltä.
Keskeisimmät eroavaisuudet ovat siinä, että Amberan (ruskea) bassotoisto on voimallisempaa matalilla taajuuksilla, ja taas Magentan diskanttitoisto jatkuu korkeammalle (vihreä). Muuten molempien kaiuttimien toisto on melko samankaltaista.
On kuitenkin syytä huomioida, että tulokset saatiin tilanteesta, jossa sekä mikrofoni että kaiutin olivat asetettuna kuunteluhuoneessa samoihin paikkoihin etäisyyden (noin 1,5 metriä) ja korkeuden suhteen. Näin ollen kuvaaja ei selitä mahdollisia eroavaisuuksia varsinaisessa musiikinkuuntelussa.
Kommentit