Fairphone profiloituu tiedostavan kuluttajan älypuhelimeksi. Mitä muuta se tarjoaa paremman omantunnon lisäksi?
Teksti, kuvat ja kuvankaappaukset Joni Nikkola
Älypuhelinten valmistamaiseen liittyy tunnetusti monenlaisia ongelmia. Valmistukseen tarvittavien mineraalien louhiminen kytkeytyy aseellisiin konflikteihin, minkä lisäksi työolosuhteissa ja ekologisuudessa on sanomista. Kaiken kukkuraksi nykypuhelimet kestävät usein vain pari kolme vuotta, ja korjaaminen on monessa tapauksessa mahdotonta. Nykyään harmillisen tavallista on, että akun simahdettua koko puhelimen joutuu heittämään roskiin.
Vaikka puhelin ei olisikaan rikkoutunut, tekniikan nopea kehitys houkuttelee päivitysrumbaan. Jos haluaa käyttöönsä tuoreimmat ominaisuudet ja viimeisimmät käyttöjärjestelmäpäivitykset, vaihtamassa saa olla vielä tiheämmin. Esimerkiksi kamerat ovat harpanneet edullisehkoissakin puhelimissa hurjasti eteenpäin viime vuosina. Kehitys ja entistä paremmat ominaisuudet ovat tottakai mukavia ja toivottavia, mutta niilläkin on varjopuolensa.
Hollantilainen Fairphone on profiloitunut eettisesti ja ekologisesti kestävämpänä vaihtoehtona. Mihin väittämä perustuu? Entä joutuuko etiikan ystävä tyytymään vaatimattomampiin ominaisuuksiin? Otimme testiin Fairphone 3:n, joka maksaa Suomessa hieman yli 400 euroa. Se on siis ylemmän keskihintaluokan puhelin.
Onko lupauksille katetta?
Miten Fairphone perustelee lupauksensa eettisemmästä ja reilummasta puhelimesta? Onko väitteen tueksi jotain näyttöä? 40 prosenttia puhelimen raaka-aineista on kierrätetty. Siinä on käytetty reilun kaupan kultaa, kierrätysmuovia ja konfliktivapailta alueilta louhittuja mineraaleja. Ensimmäisenä ja ainoana puhelimena Fairphone on saanut Fairtrade Gold -sertifikaatin.
Vaikka sertifikaatteihin suhtautuisikin kriittisesti, niin konkreettisimpia, omin silmin havaittaviakin näyttöjä on. Fairphonea pystyy korjaamaan ja päivittämään ajan tasalle palikka kerrallaan. Laitteiden korjattavuutta mittaava iFixit-sivusto on myös antanut Fairphonelle täydet kymmenen pistettä – jälleen ainoana älypuhelimena maailmassa. Tämä on kieltämättä erittäin tervetullutta.
Puhelimeen pystyy moduulirakenteen ansiosta vaihtamaan muun muassa näytön, kameran ja akun. Ifixit-sivusto on antanut korjattavuudesta täydet kymmenen pistettä.
Ei viimeisintä huutoa
Muodoltaan Fairphone 3 tuo mieleen aavistuksen hieman vanhemman sukupolven iPhonen. Se ei ole ohuin eikä virtaviivaisin vaan pikemminkin paksu ja kulmikas. Viimeistely ei myöskään huuda luksusta, sillä puhelimen takaosa on valmistettu mattapintaisesta ja hieman ehkä halvan oloisesta muovista. Kenties kierrätetystä? Väritykseltään testipuhelimemme on aina tyylikäs, mutta tylsä musta. Muita vaihtoehtoja ei olekaan, mutta lisävarusteena on tarjolla läpikuultava musta takakuori. Kokokaan ei täytä koko taskua ja painokin on maltilliset 189 grammaa.
Näyttö on varsin mukavan kokoinen ja sen tarjoamat värisävyt ovat luonnolliset. Paneelitekniikkana on käytetty IPS-LCD:tä, joka on tavallinen edullisissa puhelimissa. Kooltaan näyttö on 5,65 tuumaa, mikä on aika optimaalinen. Puhelimen käyttö onnistuu sujuvasti yhdellä kädellä, tekstiä ei tarvitse tihrustaa ja virtuaalinäppäimistön painelu onnistuu vaivatta.
Painikkeet ovat tavallisesta poiketen vasemmalla sivulla. Se on ainakin oikeakätiselle hankalaa.
Android-puhelimiin tottuneelle outo piirre on, että hallintapainikkeet ovat perinteisestä poiketen vasemmalla laidalla. Voi olla tottumiskysymys, mutta ainakin oikeakätiselle sivupainikkeiden operointi peukulla tuntuu huomattavasti luontevammalta kuin etu- ja keskisormilla. Ne ovat kuitenkin normaalissa järjestyksessä, eli äänenvoimakkuuden säätimet ovat virtapainikkeen yläpuolella. Puhelimen takaosassa on sormenjälkitunnistin, ehkä hieman epäluontevassa paikassa tavallista ylempänä.
Puhelin on nykystandardeilla paksu. Yläreunassa on jo harvinaiseksi käynyt liitäntä langallisille kuulokkeille.
Alareunassa on ajanmukainen USB-C-latausliitäntä ja ylhäällä perinteisten kuulokkeiden ystäville 3,5 millimetrin kuulokelähtö. Paketista kaivettaessa ensimmäinen huomio oli, että laturia ei löydy. Sellaista ei tosiaan toimiteta puhelimen mukana, mutta toisaalta monella on niitä löytyy pöytälaatikosta jo useampia. Jos edellisen puhelimen ostamisesta on jo jokunen vuosi aikaa, niin saattaa joutua hankkimaan USB-C-mallisen latausjohdon.
Käyttöjärjestelmänä Fairphone 3:ssa on toiseksi uusin Android 10. Se alkaa olla hiljalleen kahden vuoden ikäinen versio, mutta ilmestyi Fairphoneen vasta viime syksynä. Nähtäväksi jää, tuleeko toistaiseksi tuorein Android 11 -päivitys puhelimelle ja mikä mahdollisesti olisi aikataulu. Uudet käyttöjärjestelmäversiot tuppaavat tarvitsemaan hieman edeltäjiään järeämpää rautaa toimiakseen kunnolla. Toisaalta ne pitävät puhelimen pidempään ajanmukaisena ominaisuuksien ja tietoturvan osalta ja vähentävät tarvetta vaihtaa luuria niin usein.
Hyvä merkki on, että vuonna 2015 julkistettu ja alkujaan Android 5:lla varustettu Fairphone 2 sai yllättäen juuri käyttöjärjestelmäpäivityksen Android 9 Pie -versioon. Puhelimet saavat äärimmäisen harvoin näin monta suurta käyttöjärjestelmäpäivitystä. Kyseessä on tosin jo kolme vuotta vanha versio.
Potkua peruskäyttöön
Järjestelmäpiirinä on Qualcomm Snapdragon 632. Se on jo hieman iällä, sillä piiri julkistettiin vuoden 2018 puolivälissä. Puhelimen julkistusvaiheessa vuonna 2019 piiri oli tosin uusi. Esimerkiksi reilut 300 euroa aikanaan maksaneissa Motorola G7 -puhelimissa käytettiin samaa piiriä. RAM-käyttömuistia puhelimessa on 4 Gt mikä ei ole nykymittapuulla erityisen paljon. Tallennustilaa puolestaan on 64 Gt, mutta lisätilaa saa halutessaan muistikortilla.
Testasimme suorituskyvyn GeekBench-sovelluksella varmistettuamme, että käyttöjärjestelmäpäivitykset ovat tuoreimmat mahdolliset. Suorituskyky jäi hieman taannoin testaamamme parinsadan euron Poco M3 -puhelimen varjoon. Se tosin oli hintaluokassaan järeä, joten potkua voi sanoa olevan noin parin-kolmensadan euron nykypuhelimen verran.
Onko se sitten paljon vai vähän? Puhelimissa alkaa hiljalleen olla hieman sama tilanne kuin tietokoneissa on ollut jo vuosia. Nopeus on useimmille enemmän kuin riittävä jo suhteellisen edullisessa hintaluokassa. Suurin osa käyttäjistä ei osaisi edes kaivata järeämpää rautaa. Äärimmäistä suorituskykyä tarvitaan puhelimissa lähinnä pelikäytössä, jos halutaan saada näyttävistä grafiikoista kaikki irti. Toki väännöstä on apua myös esimerkiksi 4k-videon kuvauksessa. Satunnaiselle peruspelaajalle, suoratoistajalle ja surffailijalle riittää melko vähäinenkin vääntö.
"Kevyemmällä käytöllä puhelimessa pitäisi riittää virtaa pariksikin päiväksi."
Akku on kapasiteetiltaan 3 040 milliampeerituntia. Nykyisissä puhelimissa kapasiteetti tuppaa olemaan noin 4 000 milliampeeritunnin tietämillä. Testasimme akunkestoa laittamalla täyteen ladatun puhelimen toistamaan YouTube-videota. Akku tyhjeni vajaassa 12 tunnissa, mikä on kelpo suoritus. Kevyemmällä käytöllä puhelimessa pitäisi riittää virtaa pariksikin päiväksi. Tulos ei siis ole hassumpi.
Kamera
Pääkameran tarkkuus on 12 megapikseliä, ja aukkosuhteeltaan se on kohtuullisen valovoimainen. Megapikselimäärä on vaatimaton, mutta täytyy muistaa, että lippulaivapuhelimista esimerkiksi Samsung Galaxy S21:ssa pääkamera ja kakkoskameran virkaa hoitava ultralaajakulma ovat resoluutioltaan samantasoisia. Siitä huolimatta kyseessä on kärkipään tuntumaan sijoittuva kamera.
Fairphone 3:n takaosassa on yksi 12 megapikselin kamera. Selfieitä varten on 8 megapikselin kamera. Jos haluaa järeämpää kameraosastoa, Fairphone 3+ -mallissa takana on 48 megapikselin kamera ja edessä 16 megapikseliä. Ne voi hankkia myös erikseen päivitysmoduulina. Pääkamerassa on tarjolla ainoastaan yksi polttoväli. 48 megapikselin kameramoduulia kannattaa harkita siksikin, että suurempi pikselimäärä jättää enemmän varaa rajaamiseen. Samalla se korvaa osin zoomin puutetta.
Muita kameroita takaosassa ei ole mutta kaksois-led-valo löytyy. Parhaimmillaan puhelimella voi ottaa 4K-tasoista videokuvaa 30 ruudun sekuntitahdilla. Siltä osin ominaisuudet ovat aivan ajan tasalla. Etupuolella on 8 megapikselin selfie-kamera.
Vaikka puhelin ei megapikseleillä juhlikaan, se tarjoaa peruspätevää kuvanlaatua ja luonnollista värintoistoa. Suurin puute on se, että polttovälivaihtoehtoja on tarjolla ainoastaan yksi. Jos haluaa järeämmän kameran, niin se onnistuu hankkimalla Fairphone 3+ -mallin, tai kameramoduulin voi halutessaan päivittää erikseen. Plus-mallissa on tarjolla 48-megapikselin takakamera ja 16 megapikselin etukamera.
"Kamerasovellus on ominaisuuksiltaan varsin monipuolinen."
Kamerasovellus on ominaisuuksiltaan varsin monipuolinen. Nopeutusvaihtoehtoja on neljä kappaletta, minkä lisäksi tarjolla on hidastus-, video, photo, muotokuva, panoraama ja amattilaistila. ISO-kennoherkkyys, tarkennus, valkotasapaino ja valotuksen korjaus löytyvät ammattilaistilassa kätevästi. Aukon ja sulkimen asetusta ei kuitenkaan pääse valitsemaan. Tarjolla on myös RAW-kuvaustila, joka antaa enemmän pelivaraa valokuvan jälkikäsittelyyn.
Tarjolla on yksi laajakulmainen polttoväli.
Hellepäivän armottomassa auringonpaisteessa puhelimella saa kelpo kuvia, vaikkakin väreissä on ripaus liikaa saturaatiota.
Korjattavissa ja päivitettävissä
Fairphoneen on saatavilla laaja valikoima lisämoduuleja, joiden avulla rikkoutuneita osia voi korvata uudella. Kameroita voi myös päivittää parempaan. Iloinen yllätys on, että varaosat eivät ole mahdottoman hintaisia. Kallein osa on näyttö, joka maksaa noin 90 euroa. Puhelinta on siis järkeäkin korjata.
Kommentit