Osa kuulee eroja, osa ei, ja mittauksillakaan ei oikein tunnuta saavan selvyyttä asiaan. Mistä tässä on oikein sitten kyse? Kannattaako kaapeleihin satsata ollenkaan ja jos jotain, niin kuinka paljon? Otimme kokeiluun joukon erilaisia kolmen metrin valmiskaapeleita ja verrokiksi pari tavallista touvia.

Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas


Kaiutinkaapeleiden vaikutus ääneen on ollut ja on edelleen eräs kiistellyimmistä aiheista ainakin hifiharrastajien keskuudessa mutta miksei muissakin yhteyksissä, jos siitä aletaan keskustelemaan.

Joidenkin mielestä se on ikään kuin komponentti vahvistimen ja kaiuttimen välillä. Se vaikuttaa äänentoistoon jopa siinä niin, että kaapelilla voidaan ikään kuin hienosäätää laitteiston soundia.

Asiaan saatetaan suhtautua hyvinkin voimakkaasti. Hifiharrastaja, joka ei usko kaiutinkaapeleiden äänellisiin eroihin, ei ole oikea harrastaja – tai ei ainakaan kuulu samaan uskontokuntaan.

Onko siis kyse enemmänkin uskosta kuin todellisuudesta, ja mikä on sitten todellista?


Asia korostuu erityisesti huippukalliissa, yli tuhat euroa maksavissa ja jopa tätäkin paljon arvokkaammissa kaapeleissa, mutta itse asiassa aihe on vieläkin mielenkiintoisempi verrattaessa tavallista niin sanottua paukkulankajohtoa oikeaan kaiutinkaapeliin, saati sitten vielä muutamaa pykälää parempaan.

Kannattaako ihan tavalliseen äänentoistojärjestelmään, vaikka kotiteatterivahvistimen kanssa, satsata parempia kaiutinkaapeleita?

Mitä saadaan, jos kaapeleihin sijoitetaan hieman enemmän, vaikka 100 euroa? Paraneeko ääni? Entä jos laitetaan vielä tuplat enemmän? Tällöin ollaan toki jo hintaluokassa, joka voidaan luokitella vakavammaksi suhtautumiseksi asiaan.

Päätimme tutkia asiaa hyvin käytännönläheisesti ja nimen omaan tavallisen käyttäjän näkökulmasta.
Valitsimme testiin joukon erilaisia niin sanottuja valmiskaapeleita eli määrämittaisia kaapelisettejä, joissa on myös kunnolliset liittimet (banaani) valmiina. Tässä tapauksessa valitsimme kaapeleiden pituudeksi kolme metriä. Useimpia kaapeleita on saatavana myös kahden ja viiden metrin pituisina.

Mutta ennen itse kaapeleihin kietoutumista käydään läpi hieman perusteita ja teoriaa.


Kaapeli vai johto?
Kaiutinkaapelia, jota kutsutaan myös kaiutinjohdoksi, käytetään kaiuttimien ja vahvistimien väliseen sähkökytkentään siirtämään vaihtovirtaa vahvistimelta kaiuttimeen. Kaapelin ja johdon ero on muuten se, että johto on yksinapainen, kun taas kaapeli muodostuu pääsääntöisesti useista johdoista ollen moninapainen. Oikea nimitys olisi kai täten kaapeli, mutta ei sillä sinänsä ole väliä, miten sitä haluaa kutsua.

Normaali peruskaapeli on yleensä hyvin ohutta ja sen johtimien säikeet paksuja. Tämä yhdistelmä ei ole optimaalinen äänisignaalin siirtoon kuin korkeintaan aivan lyhyinä vetoina.

Kaiutinkaapelin toiminta
Kaiutinkaapelin tehtävä on siis äärimmäisen yksinkertainen: siirtää vahvistettua vaihtovirtaa vahvistimelta kaiuttimeen. Vaihtovirta on sähkövirtaa, jonka suunta (vaihe) vaihtelee ajan funktiona, eli sillä on tietty taajuus tai taajuus voi vaihdella. Ihan kuin äänellä.

Kaiutinkaapeli sisältää kaksi erillistä, toisistaan eristeellä erotettua johdinta, plus- ja miinusjohtimet, joissa sähkövirta kulkee. Nämä kaksi johtoa ovat sähköisesti identtisiä, mutta ne on merkitty oikean äänisignaalin napaisuuden (+/-) tunnistamiseksi. Sinänsä napaisuudella ei ole väliä, kunhan stereoparin molemmat kaiuttimet on kytketty samalla tavalla eli samaan vaiheeseen. Muutoin kaiuttimet ovat vastakkaisvaiheessa, eli niiden kartiot liikkuvat vastakkaisiin suuntiin ja tällöin kumoavat toistensa toistoa.

Kaiutinkaapeli on sähkökytkennässä oleva passiivinen komponentti, jota kuvataan sen sähköisellä impedanssilla Z. Impedanssi muodostuu kolmesta osasta eli sähköisestä ominaisuudesta: vastuksesta eli resistanssista, kapasitanssista ja induktanssista. Kaksi viimeksi mainittua ovat taajuusriippuvaisia ominaisuuksia. Ihanteellisella kaiutinkaapelilla ei ole vastusta, kapasitanssia tai induktanssia, mutta sellainen tila voidaan saavuttaa vain suprajohtimilla (eikä tässä tarkoiteta Supra-merkkisiä kaapeleita).

Supran kaapeleihin on merkitty signaalin kulku-/kytkentäsuunta. Tämä saattaa olla perusteltua suojamaadoituksen osalta signaalikaapeleissa, mutta kaiutinkaapeleissa tähän ei löydy oikein perusteita, vaikka tästäkin on vastakkaisia mielipiteitä. Kannattaa kuitenkin, ainakin mielenrauhan säilyttämiseksi, kytkeä kaapeli aina niin sanotusti oikein päin.

Resistanssi
Kaiutinkaapelin merkittävin sähköinen ominaisuus on sen sisäinen vastus, resistanssi (R), joka riippuu johdinmateriaalista, johtimen poikkipinta-alasta ja johdon pituudesta. Mitä pidempi ja ohuempi johto, sitä suurempi on sen vastus, ja sama tietenkin kääntäen: mitä lyhyempi ja paksumpi, sitä pienempi on sen vastus.

Johdinmateriaaleja ovat kupari, alumiini, hopea, tina ja niiden yhdistelmät. Kupari on näistä yleisin, erityisesti OFC- (Oxygen Free Copper-) eli hapeton kupari, jossa hapen osuus on korkeintaan 0,0005 prosenttia. Käytännössä kaikki johdinkupari on tätä ofc-tyyppiä. Kaiutinkaapeleissa voidaan käyttää kuparin lisäksi muita materiaaleja joko lisäsäikeinä tai pinnoitteena, esimerkiksi tina- tai hopeapinnoitettuna. Tyypillisistä johdinmateriaaleista pienimmät resistanssit ovat hopealla (0,0159 Ohm/1 m/1 mm2), kuparilla (noin 0,017 Ohm/1 m/1 mm2) ja alumiinilla (0,028 Ohm/1 m/1 mm2).

Laske itse
Jos jotakuta kiinnostaa, niin erikokoisten ja -pituisten johtojen resistanssi voidaan laskea suhteellisen tarkasti kaavalla R = P x L/A, missä P = johdinmateriaalin ominaisvastus per metri ja neliömillimetri (ohmia/1 m/1 mm2), L = johdon kokonaispituus (m) ja A = johtimen poikittaispinta-ala neliömillimetreinä (mm2). Esimerkiksi kolmimetrisen 2,5 neliömillimetrin kuparijohdon resistanssi on noin 0,017 x 3/2,5 = 0,02 ohmia. Tässä on syytä huomata, että kaiutinkaapelit sisältävät aina erilliset plus- ja miinusjohdot, joten käytännössä esimerkiksi kolmen metrin mittaisessa kaapelissa sähkö kulkee siis kaikkiaan kuuden metrin matkan. Kokonaisresistanssi on siis tällöin 0,017 x 6/2,5 eli noin 0,04 ohmia.

Markkinoilla on myös eräänlaisia lukittavia tai kiristettäviä banaaniliittimiä, joissa plugin pää laajenee ja lukittuu tiukasti vastakappaleeseen. Kuvassa Black Rhodium Locking Gold -liittimet (39 €/pr, Hifitalo).

Kytkentä- ja siirtohäviö
Kaapelin ja liitoksen resistanssi aiheuttaa häviöitä eli signaalin tason heikkenemistä matkalla kaiuttimelle. Tämä vaikutus on kuitenkin sangen pieni. Häviön taso (-dB) voidaan laskea kaavalla 20 x log (R1/(R1 + R2), missä R1 = kaiutinkuorma ja R2 = kaapelin resistanssi. Esimerkiksi nimellisimpedanssiltaan neljän ohmin kaiuttimella yhden desibelin suuruiseen häviöön tarvitaan noin 0,49 ohmin lisä- resistanssi [20 x log (4/4 + 0,49) = -1,01 dB]. Esimerkiksi 2,5 mm2:n kuparijohdolla tämä tarkoittaa kuitenkin jo noin 72 metrin pituutta [0,49/(0,017/2,5)=72,058] eli kaksinapaisessa kaapelissa noin 36 metriä (esimerkissä oletetaan ideaalisen vahvistimen ulostuloimpedanssiksi nolla ohmia). Kaapeilla ei ole siis tehohäviön suhteen juurikaan merkitystä.

Myös liitoksissa voi olla, ja onkin, resistanssia. Siksi niidenkin tulee olla kunnossa.


Kimber Kablen kaapelissa on niin sanottu twisted-pair-rakenne, eli johtimet on punottu toistensa ympärille. Tässä tapauksessa punos on tarkoituksella suhteellisen väljä.

Induktanssi ja kapasitanssi
Induktanssi ja kapasitanssi ovat vaihtovirran reaktiivisia vastuksia. Termit ovat tuttuja muun muassa jakosuodinkomponenteista, induktanssi keloista ja kapasitanssi kondensaattoreista.

Kaikissa johdoissa on induktanssia, ja rinnakkain kulkevissa johdoissa sitä muodostuu myös niiden välille. Myös eristeen materiaali vaikuttaa induktanssiin. Induktanssi pienenee johdon poikkipinta-alan kasvaessa sekä plus- ja miinusjohtojen sijaitessa lähellä toisiaan. Tilanne on sama jopa sisäkkäin punotuissa kaapeleissa.

Induktanssi tekee kaapelista alipäästösuodattimen samaan tapaan kuin kela jakosuodattimessa. Induktanssi aiheuttaa äänitaajuusalueen yläpäässä vaimenemista ja jossain määrin myös vaiheen siirtymää, mutta kaiutinjohdoissa yleensä vasta kaukana kuuloalueen yläpuolella. Induktanssin vaikutuksesta ääneen on useita teorioita, mutta periaatteessa kaiutinkaapelin induktanssilla ei pitäisi olla vaikutusta ääneen.

Kaapeleissa on myös kapasitanssia, mutta sen merkitys on vielä vähäisempi kuin induktanssin.


Nordostin kaapeli on ryhmän kallein ja rakenteeltaan eksoottisin. Kyseessä on kevyt ja ohut, noin 20 millimetriä leveä lattakaapeli, jossa kulkee vain kymmenen johdinta (5/ polariteetti).

Skin effect
Johdoista puhuttaessa mainitaan usein myös niin kutsuttu skin effect. Se tarkoittaa ilmiötä, jossa korkeilla vaihtovirtataajuuksilla on taipumus kulkea johtimen pinnassa ikään kuin johdin olisi keskeltä ontto. Pinta-alan pienentyessä kasvaa resistanssi, eli tämä ilmiö lisää johtimen resistanssia ja häviöitä erittäin korkeilla, yleensä vasta satojen kilohertsien taajuuksilla. Kuuloalueen taajuuksille vaikutus ei ulotu, mutta onko tällä silti vaikutusta ääneen, on edelleen kiistelty aihe.

Niin sanotuissa monisäikeisissä johdoissa on suurempi kokonaispinta-ala kuin vain muutaman johdinsäikeen johtimissa ja siksi periaatteessa pienempi resistanssi korkeilla taajuuksilla. Mutta kuten sanottua, vaikutus on kuuloalueella teoriassa merkityksetön.

Jos kaiutinkaapelin ja sen liitosten resistanssi on korkeintaan vain muutamia ohmin sadasosia ja tehohäviöt merkityksettömän pienet eikä kaapelin induktanssilla ja kapasitanssillakaan ole mitään vaikutusta kuin kaukana kuuloalueen ulkopuolella, niin mihin kaapelit voivat vaikuttaa?

Supran kaapeleissa liittimen päät ovat irroitettavat, ja kaapeleiden mukana toimitetaan myös haarukkaliittimet.

Mihin vaikuttaa?
Jos kaiutinkaapelin ja sen liitosten resistanssi on korkeintaan vain muutamia ohmin sadasosia ja tehohäviöt merkityksettömän pienet eikä kaapelin induktanssilla ja kapasitanssillakaan ole mitään vaikutusta kuin kaukana kuuloalueen ulkopuolella, niin mihin kaapelit voivat vaikuttaa?

Kaiutinkaapelin sähköisillä ominaisuuksilla voi olla konkreettista vaikutusta ainakin vahvistimen toistovasteeseen. Kaiuttimen reaktiivisista tekijöistä muodostuva impedanssi vaihtelee taajuuden funktiona, ja tällä vaihtelulla voi olla pieni vaikutus vahvistimen toistovasteeseen. Koska kaiutinkaapeli ja sen aiheuttama resistanssi (kuten myös induktanssi ja kapasitanssi) ovat sarjassa kaiuttimen kanssa, tämä voi vaikuttaa edelleen toistovasteen mahdollisiin muutoksiin.

Vaikutus on yleensä hyvin pieni, vain muutaman desibelin kymmenyksen, mutta jos kaiuttimen reaktiivinen impedanssi vaihtelee voimakkaasti ja vahvistimen kaiutinlähdön impedanssi on korkea, saattaa tämä olla kuultavissa.


Verkkokauppa.comista löysimme jo järeäksi luokiteltavaa 2 x 4 mm2 -kaapelia vain reilun euron metrihinnalla (10 metrin kela maksoi 12 euroa). Kaapeli osoittautui yllättävän asialliseksi, vaikka sen johtimien paksuhkot säikeet eivät ole edes täyttä kuparia vaan ohuesti kuparilla päällystettyä alumiinia. Hinnassa on toki huomioitava, ettei se sisällä liittimiä. Neljä paria liittimiä olisi maksanut 28 euroa lisää. (VAROITUS! Älkää ostako Fuj:tech Gator -merkkisiä banaaniliittimiä, olemme käyttäneet niitä testeissämme, ja ne hajoavat käsiin).

Vaimennuskerroin
Kaiutinkaapelin resistanssi vaikuttaa myös vahvistimen vaimennuskertoimeen. Vaimennuskerroin ( Vk) on vahvistimeen liitetyn kaiuttimen impedanssin (Zk) ja vahvistimen ulostuloimpedanssin (Zv) suhde (Vk = Zk/Zv). Jos esimerkiksi kaiuttimen impedanssi on kahdeksan ohmia ja vahvistimen lähtöimpedanssi on 0,05 ohmia, tällöin vaimennuskerroin on 8/0,05 = 160. Tyypillisesti vaimennuskertoimen lukuarvo voi olla aina muutamista kymmenistä yli tuhanteen. Suurempi luku on parempi. Jonkinlaisena hyvän ja huonon vaimennuskertoimen raja-arvona pidetään kerrointa 50.

Vaimennuskerroin vaikuttaa muun muassa vahvistimen kykyyn vaimentaa kaiuttimen reaktiivista kuormitusta vahvistimeen päin. Vaimennuskertoimella on todettu olevan vaikutusta ainakin bassotoistoon. Pieni vaimennuskerroin voi tehdä bassotoiston epätäsmällisen ja löysän kuuloiseksi.

Kaiutinjohdon resistanssi siis vaikuttaa vahvistimen vaimennuskertoimeen. Vaikutus on sitä suurempi, mitä pienempi on vahvistimen ulostuloimpedanssi (eli laskennallinen vaimennuskerroin on suuri) ja mitä matalampi ja vaikeampi on kaiutinkuorma. Heti kun vahvistimen ja kaiuttimen väliin laitetaan kaiutinkaapeli, vaimennuskerroin alkaa heiketä.

Kaiutinkaapeleiden resistanssin tulee olla mahdollisimman pieni, jotta se vaikuttaisi mahdollisimman vähän vahvistimen taajuustoistoon ja vaimennuskertoimeen. Vaikutuksen suuruus riippuu toki myös vahvistimen ominaisuuksista.


Useimmissa vahvistimissa on kaiuttimille niin sanotut naparuuviliittimet, joihin kaapelin johdinpää kiristetään. Liittimissä on myös paikka banaaniliittimille, mutta turvallisuusasetusten takia niiden reiät on tukittu muovitulpilla. Ne poistamalla voidaan liitäntä tehdä banaaniliittimillä.

Kaapeleissa on käytössä erilaisia banaanilliittimiä. Kimber Kable (vasen yläkulma) käyttää niklattuja, jousitettuja, niin sanottuja 4-lehtisiä liittimiä. Niiden kontakti on hyvä. QED:n (oikea yläkulma) liittimet ovat kullatut, mutta niiden yhdellä kapealla sivujousella toteutettu rakenne kohdistaa kontaktin turhan pienelle alueelle. SpinX:n (vasen alakulma) alumiinirunkoiset liittimet ovat laadukkaat: niissä on jousitetut, 6-lehtiset, kullatut kontaktipinnat, mutta johtimien vedonpoistossa oli havaittavissa sangen vakavia laadunvalvontaongelmia. TCI (oikea alakulma) ja Nordost luottavat hieman kevyen oloiseen mutta toimivaan ja hyvän kontaktin tarjoavaan sivulta auki olevaan, itsejousitettuun Z-banaaniliittimeen. Sen tiukkuutta voi tarvittaessa säätää avaamalla liitintä sopivalla työkalulla.

Teoriasta käytäntöön

Hankimme testiin yhdeksän erilaista kaiutinkaapelia tunnetuilta valmistajilta ja verrokiksi tuiki tavalliset 0,75 mm2:n perusjohdot sekä pykälää järeämmät metritavarana mutta edelleen sellaista ihan tavallista muutaman euron metriltä maksavaa bulkkitavaraa.

Valitsimme testikaapeleiksi määrämittaiset 2 x 3 metrin valmiskaapelit, joissa on valmiina kunnolliset liittimet. Nämä ovat toki kalliimpia kuin metritavara mutta helppo ja luotettava ratkaisu tavalliselle kuluttajalle kuin myös hi harrastajallekin. Liitokset on varmasti tehty hyvin.

Valitut kaapelit eivät ole mitään halvimman pään peruspiuhoja mutteivät myöskään mitään highend-kaapeleita, ehkä muutamaa kalliimpaa lukuun ottamatta. Riippuu myös vähän, että keneltä kysytään. Edullisimmat kaapelit maksavat 99 euroa ja kalleimmat 489 euroa parilta muiden sijoittuessa niiden väliin. Hintahaarukka oli siis tarkoituksellisesti suhteellisen lavea.

Kuuntelimme kaapeleita Fyne Audio F500 -kaiuttimilla (lainasta kiitokset Kruunuradiolle), joiden erotteleva ja analyyttinen toisto sopii hyvin pienempienkin toistoerojen analysointiin.

Erilaisia kaapeleita
Testikaapeleiksi pyrittiin valitsemaan niin erilaisia kaapeleita kuin mahdollista. Erot syntyvät lähinnä kaapeleiden rakenteesta. Osassa kaapelit sisältävät useita ohuita säikeitä, ja osassa säikeitä on vähemmän mutta säikeet ovat paksumpia. Eroa on myös siinä, miten johtimen säikeet ja itse johdin on punottu vai onko sitä punottu ollenkaan. Nordostin litteä kaapeli sisältää esimerkiksi kymmenen aika paksua johdinta, ja QED:n kaapelin keskellä kulkee ontto muoviputki. Eroa on myös johtimen eristemateriaaleissa. Joissain kaapeleissa johtimen säikeet on päällystetty hopealla tai tinalla. Kaapelikohtaisissa kuvauksissa on selostettu lyhyesti kaapelin perusrakenne.


Kvanttitason tekniikkaa?
Erikoisin tekniikka tai pikemminkin teoria liittyy SpinX:n kaapeleihin, joissa kaapelin johtimen jokainen säie on valmistaja mukaan käsitelty patentoidulla SpinX-käsittelyllä. Menetelmän kehittäjä Petteri Koljonen Spindeco Technologies Oy:stä kertoo, että “pinnoite aktivoituu signaalin kulkiessa ja muuttuu magneettiseksi. Magneettikentällä saadaan minimoiduksi elektronien välinen kitka. Magneettisessa polarisaatiossa saadaan osasta elektroneja erotettua spin-up-elektronit, jolloin saadaan spin-virtaa normaalin virran kulun lisäksi.”

Petteri Koljonen huomauttaa myös, että “Spin-virrassa elektroneilla on magneettinen varaus, joka kopioituu muihin elektroneihin johtimissa ja laitteissa, joihin SpinX-johdin on kytketty. Eli johdinta ei voi suoraan verrata normaaliin johtimeen, koska se tuottaa spin-virtaa.”

Kaikenlaista huuhaata kaapeleiden ominaisuuksiin voi liittyä, mutta tässä on ainakin periaatteessa kyseessä ihan oikea tieteen laji nimeltään spintroniikka. Spintroniikka tutkii mahdollisuutta hyödyntää elektronin spiniä tiedon tallentamisessa, käsittelemisessä ja myös sähkön siirrossa.

Petteri Koljosen mukaan teoriaa voidaan hyödyntää myös virta- ja kaiutinjohdoissa, jossa on kyse spin-polaroidusta virrasta ja sen tuomista hyödyistä. Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin siitä löytyy tietoa muun muassa Nanobittejä-verkkosivustolta sekä Spindeco Technologies Oy:n sivuilta.


Tarkoituksenamme ei ollut asettaa kaapeleita varsinaiseen paremmuusjärjestykseen, vaan lähinnä tutkia näitä hyvinkin erilaisia kaapeleita ja kuunnella, onko niiden välillä mitään eroja, ja jos on, niin millaisia.


Sitten kuuntelemaan
Tarkoituksenamme ei ollut asettaa kaapeleita varsinaiseen paremmuusjärjestykseen, vaan lähinnä tutkia näitä hyvinkin erilaisia kaapeleita ja kuunnella, onko niiden välillä mitään eroja, ja jos on, niin millaisia.

Tutustuimme kaapeleiden ominaisuuksiin ja mittasimme niiden resistanssin. Tärkeimpänä kokeena oli kuitenkin kuuntelu. Kaapeleita kuunneltiin kahdella eri tyyppisellä laitteistolla. Toinen oli tyypillinen perussetti, tosin hieman kalliimmalla kotiteatterivahvistimella (Denon AVR-X3500H) ja melko tavallisilla mutta toistoltaan erottelevilla Fyne Audio F500 -kaiuttimilla.

Kaapelit kuunneltiin sokkona. Toinen kuuntelija oli jutun kirjoittaja, AVPlus-lehden päätoimittaja Teppo Hirvikunnas, jolla on pitkä kokemus kuuntelutesteistä. Kuuntelukappaleena oli New Orderin Blue Monday.

Toinen kuuntelija oli pitkän linjan hifiharrastaja, hifikauppias ja muusikko Mitro Koskiluoma. Mitro on ollut hifikauppiaana (Soundfactor) Tampereella mutta muuttanut nyt Helsinkiin ja avannut uuden Audiomania-liikkeen. Laitteistona oli nyt oikea highend-setti: Penadio Sonata Signature -kaiuttimet (24 500 €), Trafomatic Audio EOS -integroitu vahvistin (8 499 €), Innuos Zen Mini LPSU -verkkosoitin (1 498 €), Atoll DAC300 -da-muunnin (2 500 €) ja referenssikaiutinkaapeleina Laboratorium Yter (1 965 €). Kuuntelukappaleena Mitrolla oli Marcus Millerin Tutu Revisited -livetaltioinnin viides kappale, Jean Pierre.

Toinen sokkokuuntelija oli pitkän linjan hifiharrastaja, hifikauppias ja muusikko Mitro Koskiluoma hifin erikoisliike Audiomaniasta. Laitteistona oli järeä highend-setti, jossa muun muassa kaiuttimina 24 000 euron arvoiset Penadio Sonata Signaturet.

Ja kyllä eroja kuultiin

Kuunteluissa kävi heti selväksi, että musiikki todellakin vaikuttaa kuulostavan erilaiselta eri kaapeleilla. Tämä ei ollut kummallekaan kuuntelijalle sinänsä mikään yllätys, sillä heillä on tästä jo aikaisempaa kokemusta. Erot kaapeleiden välillä kuulostivat olevan jopa epäilyttävän selviä. Ne kuuluivat tietyssä perussävyssä ja myös toiston resoluutiossa (tarkkuudessa). Ja ennen kaikkea kuunteluilossa, jota on kyllä hieman vaikea pukea sanoiksi. Joidenkin kaapeleiden kohdalla jaksoi vain kuunnella pidempään ja kuuntelua olisi jopa halunnut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Myös jalka alkoi heilua musiikin tahdissa. Toiset kaapelit taas saivat äänen kuulostamaan saman tien jotenkin rasittavalta, ohuelta ja/tai äänikuvaltaan latteammalta. Mistään dramaattisista eroista ei voida tietenkään puhua, vaikka kuunteluarvioista sellaisen käsityksen voi saadakin. Arvioissa on totta kai hieman dramatisointia erojen korostamiseksi.

Myös toinen kokenut kuuntelijamme, Mitro Koskiluoma, huomasi kaapeleissa vastaavia eroja. Hänkin yllättyi erojen suuruudesta. Koskiluomalla ei valtavasta kuuntelukokemuksesta huolimatta ollut kuitenkaan kokemusta sokkokuuntelusta, mikä on vapaata kuuntelua huomattavasti haastavampi tilanne. Koskiluoma piti kokemusta erittäin mielenkiintoisena ja opettavaisena.


Voidaan tietenkin väittää, että jotkut eivät vain kuule eroja. Sinänsä kuuntelemista pitää harjoitella ja ennen kaikkea kyetä ilmaisemaan mitä kuulee. Tämä toisaalta altistaa kuulemaan eroja silloinkin,kun niitä ei ole, ja korostamaan pieniäkin eroja.


Kaikki eivät kuule?
Kuuntelua suoritettaessa mukana avustamassa oli myös eräs lehtemme vakio-kuuntelijoista. Hän ei kuullut kaapeleiden välillä merkittäviä eroja, tai kuuli jotain, muttei osannut selittää mitä, ja koki kuuntelun tavallaan tarpeettomaksi. Hyvin tyypillinen tilanne, kun on tavallaan pakko kuulla eroja ja vieläpä kuvailla niitä. Voidaan tietenkin väittää, että jotkut eivät vain kuule eroja. Sinänsä kuuntelemista pitää harjoitella ja ennen kaikkea kyetä ilmaisemaan mitä kuulee. Tämä toisaalta altistaa kuulemaan eroja silloinkin,kun niitä ei ole, ja korostamaan pieniäkin eroja. Varmaan tästä syystä hifiharrastajat ovat perusinsinööriä herkempiä kuulemaan eroja muun muassa kaapeleissa.

Tässä on myös hyvä ymmärtää se, että emme tietenkään varsinaisesti kuunnelleet itse kaapeleita vaan tietenkin koko laitteistoa ja ennen kaikkea kaiuttimia. Omassa setissämme olleet Fynen kaiuttimet ovat perussoundiltaan aika kuivat ja analyyttiset, ja niiden soundibalanssi on enemmänkin kireä kuin pehmeä. Myös Denonin av-vahvistin on tyypillinen hajuton ja mauton perusvahvistin. Tämä luo tietenkin perustan sille, mitä ollaan kuuntelemassa. Kaapelit sitten mahdollisesti muuttavat ääntä tai ovat muuttamatta. Kaapeleilla on vaikea kuvata olevan itsessään mitään omaa soundia, ehkä korkeintaan siis eräänlainen luonne, joka ilmenee sen mukaan, millaisesta kokonaisuudesta on kyse. Tämän takia myös kuunteluarviot erilaisilla laitteistokokoonpanoilla voivat olla hyvinkin erilaisia.


Totta vai ei?

Kuinka todellisia nämä erot ovat? Onko kysymys vain aivojen luomasta semitodellisesta aistimuksesta, koska usko tai uskomattomuus eroihin on olemassa, siis suuntaan tai toiseen? Pystyykö erot kuulemaan sokkona ja samanlaisina, jos testi toistetaan uudelleen?

Tai voisivatko erot johtua ihan todellisista tekijöistä, ja mitä ne voisivat olla? Koko toistoketjun monimutkaisuus aina äänisignaalin monimuotoisuudesta laitteiston sähköiseen toimintaan ja kuuloaistimukseen saakka tekee aiheesta erittäin haastavan. Aiheesta on itse asiassa sangen vähän tutkimusta.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua esimerkiksi Keijo Tanskasen mielenkiintoiseen artikkeliin ”Kaiutinkaapeleiden vaikutukset äänentoistojärjestelmässä” sekä Tonestack-sivuston artikkeliin “Speaker Cables Facts and Myths”.

Mutta lopulta jokainen päättäköön itse, kuuleeko kaiutinkaapeleiden välillä eroja tai uskooko koko asiaan. Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla itse. Me ainakin vakuutuimme. Hyvin varustetut ja palvelevat hifiliikkeet antavat mielellään kokeiltavaksi erilaisia kaapeleita.


Kuunteluarvioista vielä
Haluamme vielä huomauttaa, että vaikka kuunteluarviot voivat vaikuttaa erittäin negatiivisilta, niin tämä ei tarkoita, että yksittäinen kaapeli muuttaisi äänen kuvaillun kaltaiseksi. Kyse on äänentoistossa subjektiivisesti havaitun muutoksen kuvailusta eri kaapeleiden välillä. Vaikka emme kaapeleita paremmuusjärjestykseen laittaneetkaan, niin sellainen arvioista kuitenkin sanallisesti muodostuu. Nämä arviot pätevät pääsääntöisesti vain tässä käytetyissä laitteistoissa ja ovat kuuntelijan subjektiivinen mielipide.


Kaapelikohtaiset arviot


PERUSKAAPELI 0.75
Hinta: 5,40 € /pr (ilman liittimiä)
Edustaja/maahantuoja: Motonet
Lisätietoja: www.motonet.fi

Johtimet/kaapeli: 2 x 0,75 mm2
Säikeitä/johdin: n. 20
Kaapelin ulkomitat: n. 2 x 5 mm
Kokonaismassa (/kaapeli): 38 g
Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,192 / 0,244 ohmia
Mitattu resistanssi: 0,227 ohmia
Muuta: Myydään vain metreittäin ja ilman liittimiä.

Tyypillinen edullinen peruspiuha ilman liittimiä. Johtimen pinta-ala on 2 x 0,75 mm2, ja kuparisäikeet ovat melko paksut. Kaapeli on sinänsä taipuisaa mutta ei erityisen notkeaa. Johtimiin on vaikea saada liitettyä kunnollisia banaaniliittimiä. Kaapelin reaktanssi ja resistanssi ovat odotetusti arvoltaan suuret. Näillä arvoilla alkaa olla jo ihan oikea vaikutus äänen.

KUUNTELUARVIOT:

Teppo Hirvikunnas:
“Heti huomaa eron edelliseen. Soundi on sinänsä selkeä, mutta siinä on samalla kireyttä ylätaajuuksilla. Tietyllä tavalla samanlainen kuin numero 8 (=Goobay), diskantti kuulostaa korostuneelta. Bassot toistuvat sinänsä ihan mukavasti, mutta hieman ohuesti ja mukana on aavistus kuminaa.”

Mitro Koskiluoma:
”Tähän mennessä peltivoittoisin kaapeli, kihinää kaikessa mihin liittyy metalli, rimshotitkin levisi jotenkin ohueksi. Basso tuntui varmaan siksi vaimeammalta ja sen kulmiin ei pystynyt keskittymään. Trumpettia ei huvita kuulla enempää.”


Goobay 2 x 4
Hinta: 7 € /pr (ilman liittimiä)
Edustaja/maahantuoja: Verkkokauppa.com
Lisätietoja: www.verkkokauppa.com

Johtimet/kaapeli: 2 x 4,0 mm2
Säikeitä/johdin: n. 80
Kaapelin ulkomitat: n. 4 x 10 mm
Kokonaismassa (/kaapeli): 130 g
Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,048 / 0,097 ohmia
Mitattu resistanssi: 0,076 ohmia
Muuta: Myydään 10 metrin kelassa (12 €), ilman liittimiä. Kuvassa Black Rhodium -liittimin (39 €/pr).

Paksu ja järeän oloinen mutta erittäin edullinen kaapeli. Kaapeli tuntuu epätavallisen kevyeltä. Johtimien pinta-ala on 2 x 4,0 mm2, ja kussakin on 80 0,25 mm paksua säiettä. Säikeet ovat kuparilla päällystettyä alumiinia (CCA). Tämä selittää kaapelin keveyden ja myös edullisuuden. Kaapeli on melko jäykkää. Sen reaktanssi ja resistanssi ovat matalat kuten paksuilta johtimilta voi odottaa. Myydään 10 metrin kelassa ilman liittimiä, mikä hinnassa on toki huomioitava. Edullisimpien banaaniliittimien kanssa kaapeliparin hinta olisi ollut noin 40 €.

KUUNTELUARVIOT:

Teppo Hirvilkunnas:
”Ensivaikutelmana, että onpa rapsakka soundi. Kireän kuuloinen, mutta samalla tunkkainen. Kuulostaa ohuelta. Bassoja ei juurikaan tule, mutta sinänsä bassojen sävy on erotteleva.”

Mitro Koskiluoma:
”Tässä samankaltainen aiemmin mainittu peltien yliannostelu, rimshot ohueen kallellaan, mutta tuntui tekevän yksittäisten iskujen kaikua pidemmin kuin aiemmat. Dynamiikka ja tilantuntu ok, alimmat hieman vaimeammat kuin kaapalissa nro 3 (=Nordost). Trumpetti vähän turhan sähäkkä.”


QED XT25
Hinta: 99 € /pr
Edustaja/maahantuoja: Simex Oy
Lisätietoja: www.simex.fi & www.qed.co.uk

Johtimet/kaapeli: 2 x 2,5 mm2
Säikeitä/johdin: 190
Kaapelin ulkomitat: n. 4x9 mm
Kokonaismassa (/kaapeli): 140 g
Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,050/0,088 ohmia
Mitattu resistanssi: 0,079 ohmia
Muuta: Myös pituudet 2,0 m (109 €) ja 5 m (169 €) ja kaapeli ilman liittimiä 2 x 2m (89 €), 2 x 3m (99 €)

Kokeilun edullisin kaapelisetti tunnetulta brittivalmistajalta. Laadukkaan oloinen monisäikeinen mutta melko jäykän tuntuinen normaali parikaapeli, jossa +/– -johtimet sisältävät kukin kymmenen säienippua, joissa kussakin edelleen 19 0,13 mm:n kuparisäiettä. Johtimien kokonaispinta-ala on noin 2 x 2,5 mm2. Kussakin johtimessa keskellä on ontto polyeteeniputki, jota valmistaja kutsuu XTube-rakenteeksi. Johtimissa on alumiinifolio ja kirkas LDPE (Low Density Polyethylene) -päällyseriste. Valmistaja ilmoittaa kaapelille resistanssin, kapasitanssin ja induktanssin. Liittiminä yhdellä kapealla sivujousella varustetut kullatut banaanit. Hintaansa arvokkaamman oloinen ja hyvin viimeistelty kaapeli. Hierman jäykkä, ja itse pidämme toisentyyppisiä liittimiä hieman parempina. Mittausarvoissa ei huomautettavaa.

KUUNTELUARVIOT

Teppo Hirvikunnas:
”Tässäkin kuuluu suht kirpeä diskantti, ja kokonaisuus on ylärekisterissä jotenkin suttuinen. Bassot soivat ihan asiallisesti, mutta eivät kovin tarkasti, ja soundi on jotenkin lattea.”

Mitro Koskiluoma:
”Hyvät pellit, hiljaisissa iskuissa sopivassa suhteessa body ja kihinä, mutta hieman ehkä kuitenkin yliannosteltuna makuuni. Basson ylä-äänet, slap-hommat selkeenä, mutta ihan alimmat vähän onton oloiset verrokkiin nähden.”


TCI Tiger II
Hinta: 118 € /pr
Edustaja/maahantuoja: Kruunuradio Oy
Lisätietoja: www.kruunuradio.fi & www.tcicables.com

Johtimet/kaapeli: 2 x 1,0 mm2
Säikeitä/johdin: 19
Kaapelin ulkohalkaisija: n. 6 mm
Kokonaismassa (/kaapeli): 116 g
Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,127/0,176 ohmia
Mitattu resistanssi: 0,149 ohmia

Kohtuuhintainen kaapelisetti Englannista. Notkean ja asiallisen tuntuinen mutta hieman vaatimattoman oloinen kaapeli, jossa kaksi toisistaan eristettyä 1 mm2:n erillisjohdinta, joissa 19 hopealla päällystettyä toisiinsa kierrettyä paksuhkoa kuparisäijettä (á 0,25 mm) Superthane-eristeellä. Päälieristeenä tumman sininen PVC-kuori. Liittiminä kullatut, sivulta auki olevat ”itse jousitetut” Z-banaanit, jotka on suojattu kutistesukalla. Hieman heppoisen tuntuiset liittimet tarjoavat kuitenkin tiukan kontaktin. Kaapelille ei ilmoiteta resistanssia, kapasitanssia eikä induktanssia. Laatutuntuma on siis asiallinen, joskin olemus hieman askeettinen, ja mukana on käsityön leimaa (joka varmasti myös totta). Mittauksissa sekä reaktanssi että resistanssi korkeahkot.

KUUNTELUARVIOT

Teppo Hirvikunnas:
”Edellistä (numero 5 = QED XT25) jäntevämpi ja myös runsaamman kuuloinen bassotoisto. Äänessä on jotain erikoista keskialueella? Keskialueella hyvä resoluutio ja erottelu, mutta soundi ei rasita. Kiva soundi, ei rasita, vaikka keskialue kuulostaa olevan aavistuksen pinnassa.”

Mitro Koskiluoma:
”Selvästi pehmoilevampi yläpään, slap-basson alukkeiden sekä virvelin rimshotin kanssa versus aiemmat. Mutta kivasti tilantuntua, eikä asiat varsinaisesti kuulostaneet vääriltä. Skarppiutta voisi olla lisää, mutta ei ns. metallia. Trumpetti & foni ok.”


Supra Ply 3.4 CombiCon
Hinta: 159,90 €
Edustaja/maahantuoja: Simex Oy
Lisätietoja: www.simex.fi & www.jenving.com

Johtimet/kaapeli: 2 x 3,4 mm2
Säikeitä/johdin: 192
Kaapelin ulkomitat: n. 7 x 7 mm
Kokonaismassa (/kaapeli): 250 g
Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,036/0,068 ohmia
Mitattu resistanssi: 0,057 ohmia
Muuta: Vaihdettavat liittinpäät, mukana banaani- ja haarukkaliittimet. Kaapelissa kytkentäsuunnan merkintä. Myös 2 m (145 €) ja 4 m (179 €).

Pykälää kalliimpi mutta jo erittäin laadukkaan oloinen kaapeli tunnetulta valmistajalta Ruotsista. Monisäikeinen parikaapeli, jossa +/– -johtimet punottu erittäin ohuista tinalla päällystetyistä kuparisäikeistä suorakaiteen muotoon muodostaen yhdessä neliömäisen kaapelin, jossa johtimet ovat mahdollisimman lähellä toisiaan. Kaapeli on sinänsä notkeaa, mutta neliömäinen muoto tekee siitä kuitenkin hieman hankalan käsitellä. Kaapelissa on merkintä kytkentäsuunnalle, jonka merkitys jäi epäselväksi. Liittiminä kullatut sivulta auki olevat ”itse jousitetut” Z-banaanit, jotka tarjoavat hyvän kontaktin. Mukana myös tukevat kullatut haarukkaliittimet. Liittimet voi vaihtaa itse kiertämällä ne liitinrunkoon. Kaapelille ilmoitetaan resistanssi ja kapasitanssi. Mittausarvot erinomaiset.

KUUNTELUARVIOT

Teppo Hirvikunnas:
”Kirkkaan ja analyyttisen kuuloinen yleisfiilis, sinänsä neutraali. Hieman jättää ääneen sellaista tälle kaiuttimelle ominaista yläkeskialueen kirpeyttä. Bassot kuulostavat kuivilta, mutta samalla kyllä erottelevilta.”

Mitro Koskiluoma:
”Huomio kiinnittyi peltien selkeyteen mutta nopeasti kävi ilmi, että kääntyy itseään vastaan, eli niin sanottu 'kuparilankaa tärykalvoille' -efekti tuli. Basso vaimeampi kuin referenssissä. Kipakka rimshot. Tilantuntu ok, dynamiikka lattea, harmonmutetrumpet turhan sähäkkä mun makuun ja tenorifoni ohut, läpinäkyvä.”


QED Revelation
Hinta: 249 € /pr
Edustaja/maahantuoja: Simex Oy
Lisätietoja: www.simex.fi & www.qed.co.uk

Johtimet/kaapeli: 2 x 1,5 mm2
Säikeitä/johdin: 190
Kaapelin ulkomitat: n. 5 x 11 mm
Kokonaismassa (/kaapeli): 163 g
Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,078/0,116 ohmia
Mitattu resistanssi: 0,105 ohmia
Muuta: Myös pituudet 2,0 m (189 €) ja 5 m (369 €). Saatavilla myös ilman liittimiä metritavarana (22,90 €/m).

QED:n pykälää kalliimpi kaapelisetti. Monisäikeinen mutta melko jäykkärakenteinen parikaapeli, jossa +/– -johtimet sisältävät kukin kymmenen säienippua, joissa edelleen 19 kpl 0,10 mm:n hopeapäällysteistä kuparisäiettä epäsymmetrisellä punosrakenteella. Kussakin johtimessa keskellä X-Tube-rakenne eli ontto polyeteeniputki. Johtimissa erillinen teflon-sisäeriste ja LDPE (Low Density Polyethylene) -päälieriste. Valmistaja ilmoittaa kaapelille resistanssin, kapasitanssin ja induktanssin. Liittiminä yhdellä kapealla sivujousella varustetut kullatut banaanit. Tietyllä tavalla eksoottisen tuntuinen ja arvokkaan oloinen ja hyvin viimeistelty kaapeli. Kaapeli on jäykkä, ja itse pidämme toisentyyppisiä liittimiä hieman parempina. Mittausarvot aavistuksen suurehkot ja esimerkiksi resistanssi merkin edullisempaa mallia hieman suurempi.

KUUNTELUARVIOT

Teppo Hirvikunnas:
”Äänessä pientä ’rapsakkuutta’, mutta perussävy ihan ok, ei ole rasittava vaikka diskantti aavistuksen pinnassa kuulostaa olevankin. Bassot kuulostavat tällä ihan kivalta, ja kokonaisbalanssi on hyvä.”

Mitro Koskiluoma:
”Pellit jälleen ’pinnassa’, mutta joukossa on myös niiden bodyn hengittävyyttä. Rytmiikka oli mukaansatempaavaa mutta sointi hieman ääripäävoittoisuuden rajoilla. Slap-basson terävät iskut nopeat. Dynamiikka ja musiikin hengittävyys hyvällä mallilla. Tässä kohtaa kuitenkin korvissa jo hieman rasittunut tunne, mikä saa miettimään johtuuko määrästä saman kappaleen toistoja vai kaapeleista.”


TCI Python II
Hinta: 279 € /pr
Edustaja/maahantuoja: Kruunuradio Oy
Lisätietoja: www.kruunuradio.fi & www.tcicables.com

Johtimet/kaapeli: 2 x 3,0 mm2
Säikeitä/johdin: 19
Kaapelin ulkohalkaisija: n. 11 mm
Kokonaismassa (/kaapeli): 319 g
Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,040/0,096 ohmia
Mitattu resistanssi: 0,149 ohmia
Muuta: -

TCI:n pikkuveljeään kalliimpi vaihtoehto on jo aika näyttävä, hintaansa arvokkaamman näköinen kaapelisetti. Kaapeli sisältää kaksi toisistaan eristettyä erillisjohdinta, joissa 19 hopeapäällystettyä toisiinsa kierrettyä, jo melko paksua (á 0,45 mm) kuparisäijettä Low Density Polyethylene -eristeellä. Paksun kaapelin päälieriste on polyesterpunosta. Kaapeli on suhteellisen jäykkää. Liittiminä kullatut, sivulta auki olevat ”itse jousitetut” Z-banaanit, jotka on suojattu kutistesukalla. Hieman heppoisen tuntuiset liittimet tarjoavat kuitenkin hyvän kontaktin. Kaapelille ei ilmoiteta resistanssia, kapasitanssia eikä induktanssia. Mittauksissa ei huomautettavaa. Mukavalla tavalla massasta poikkeava kaapelisetti.

KUUNTELUARVIOT

Teppo Hirvikunnas:
”Ihan kuin tämä soisi kovempaa kuin edellinen (3 = Kimber Kable), mutta tuskin sentään. Aika kiva yleissoundi, rauhallisempi kuin joillain muilla. Ylemmillä silti edelleen aavistus liikaa tasoa. Basso kuulostaa myös aavistuksen pyöreältä.”

Mitro Koskiluoma:
”Pellit tuntuivat alussa, että onko jälleen hieman teollisempi sointi, mutta virvelin rimshotissa tuli kivasti sävyerot esiin joka lyönnin kesken. Tilantuntu ja dynamiikka hyvä. Nopeutta ja räjähtävyyttä slap-artikulaatioon olisi vielä kaivannut lisää. Kummasti niputti stereokuvaa sumppuun keskelle missä muut kaapeli soivat leveämmin. Jopa stereopariksi tarkoitettu trumpetti & foni soivat lähempänä toisiaan kuin muilla.”


Kimber Classics 8PR
Hinta: 310 € /pr
Edustaja/maahantuoja: Hifihuone Oy
Lisätietoja: www.hifihuone.fi & www.kimber.com

Johtimet/kaapeli: 18 x 0,56 mm2
Säikeitä/johdin: 112
Kaapelin ulkohalkaisija: n. 12 mm
Kokonaismassa (/kaapeli): 160 g
Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,067/0,086 ohmia
Mitattu resistanssi: 0,096 ohmia
Muuta: Tehdastilauksesta myös PM33-haarukkaliittimillä +20€. Myös 1,8 m (230 €) ja 2,4 m (270 €).

300 euron rajan ylittävä, kanadalaisen Kimber Kablen Classic 8BR on massasta mukavasti poikkeava kaksois-twisted-pair-tyyppinen parikaapeli, jossa kukin +/–-johdin koostuu kahdeksasta toisiinsa punotusta noin 0,56 mm2:n johtimesta. Kukin johdin sisältää 14 (0,23 mm) kuparisäiettä. Kussakin kaapelissa on siis 16 johdinta toisiinsa punottuna. Kaapeli on hyvin notkeaa. Kaapelille ilmoitetaan resistanssi, kapasitanssi ja induktanssi. Mittauksissa ei huomautettavaa, vaikka resistanssi on kaapelin kokonaispaksuuteen nähden ehkä aavististuksen korkea. Liittiminä on 4-lehtiset kupari-nikkelipäällysetyt jousitetetut banaanit. Liittimet tarjoavat hyvän tuntuisen kontaktin. Kaikkiaan oikein asiallinen ja massasta poikkeava kaapelisetti.

KUUNTELUARVIOT

Teppo Hirvikunnas:
”Kuulostaa ihan kuin nyt tulisi enemmän bassoa. Edellistä (Nordost) rauhallisempi yleissoundi ja soi mukavasti. Erottelee hyvin eikä ilmene mitään ärsyttävää. Hyvä gruuvi ja ’meno’. Jalka alkaa heilua.”

Mitro Koskiluoma:
”Tähän mennessä lähin referenssikaapelia (kts. teksti). Transientit nopeat, hieno rytmiikka, dynamiikka, hiljaisissa pelleissä myös bodya eikä pelkkää kihinää. Basson muotokieli napakkaa ja ulottuvaa. Tilantuntu hyvä, ja jotenkin innosti kuuntelemaan enemmmän. Trumpetti ja foni kuunneltavia .”


Supra XL Annorum
Hinta: 369,90 € /pr
Edustaja/maahantuoja: Simex Oy
Lisätietoja: www.simex.fi & www.jenving.com

Johtimet/kaapeli: 4 x 1,6 mm2
Säikeitä/johdin: 12
Kaapelin ulkohalkaisija: n. 10 mm
Kokonaismassa (/kaapeli): 280 g
Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,045/0,058 ohmia
Mitattu resistanssi: 0,073 ohmia
Muuta: Vaihdettavat liitinpäät, mukana banaani- ja haarukkaliittimet. Kaapelissa kytkentäsuunnan merkintä. Myös 2 m (299 €) sekä Biwire-versiot.

Supran juhlavuoden kaapelisetti hyppää hinnassa jo yli 360 euron. Se on laadukkaan oloinen ja paksu 4-johtiminen kaapeli (2 per polariteetti), joissa johtimet koostuvat kahdestatoista 0,4 mm:n paksuisesta, tiukasti punotusta OFC-kuparisäikeestä PP-eristeellä. Kaapelissa on merkintä kytkentäsuunnalle, mutta edelleenkään sille ei ole mitään selitystä. Liittiminä on kullatut sivulta auki olevat ”itse jousitetut” Z-banaanit, jotka tarjoavat hyvän ja napakan kontaktin. Mukana myös tukevat kullatut haarukkaliittimet. Liittimet voi vaihtaa itse kiertämällä ne liitinrunkoon. Edullisemmasta Ply-mallista poiketen XL:lle ei ilmoiteta resistanssia eikä kapasitanssia. Mittausarvot ovat hyvät; erityisesti 20 kilohertsin reaktanssi on erittäin matala.

KUUNTELUARVIOT

Teppo Hirvikunnas:
”Ääripäät kuulostavat hieman korostuneilta. Diskantissa hieman ’suhahtelua’ ja basso sinänsä neutraali, mutta ei niin ’maukas’ kuin parhailla. Ei vaan oikein innosta.”

Mitro Koskiluoma:
”Pellit hieman teennäiset, rimshotit vähän ’huomaamattomammat’, basson kontrolli hieman höttöinen, kuin se olisi läpinäkyvää. Dynamiikka silti ihan ok.”


SpinX Speaker Cables 3.0
Hinta: 390 € /pr
Edustaja/maahantuoja: Simex Oy
Lisätietoja: www.simex.fi & www.spinxcables.com

Johtimet/kaapeli: 2 x 1,5 mm2
Säikeitä/johdin: 27
Kaapelin ulkohalkaisija: n. 13 mm
Kokonaismassa (/kaapeli): 440 g
Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,092/0,149 ohmia
Mitattu resistanssi: 0,120 ohmia

Suomalainen SpinX-setti sisältää mustanpuhuvat ja massiivisen oloiset kaapelit ja eksoottista teknologiaa. Kaapeli perustuu tavallisiin kalustejohtotyyppisiin 1,5 mm2:n sähköjohtimiin, joissa kussakin on 27 paksuhkoa kuparisäiettä. Kaapelissa on mukana myös suojamaadoituksen niin sanottu kevi-johdin, mutta sitä ei ole kytketty mihinkään. Kaapelin erikoisuus on patentoitu SpinX-käsittely, jonka yksinkertaistaen väitetään ”magneettisesti manipuloivan johtimessa kulkevia elektroneja ja vähentävän muun muassa niiden välistä kitkaa”. Kaapelin liittimet ovat metallikuoriset 6-lehtiset, jousikuormitteiset kullatut banaanit. Ne ovat erittäin laadukkaat, mutta ainakin tässä yksilössä johtimien vedonpoiston kiinnityksessä liittimiin oli sanomista. Kaapelille ei ilmoiteta mitään sähköisiä arvoja. Mittauksissa reaktanssi ja resistanssi todettiin arvoltaan melko korkeiksi.

KUUNTELUARVIOT

Teppo Hirvikunnas:
”Bassotoisto ei tarkimpia, ja siinä kuulostaa olevan pientä kuminaa. Yleissävy kuulostaa aavistuksen tummalta, mutta ylätaajuuksilla on edelleen kirpeyttä. Toisto kuulostaa kuitenkin rauhalliselta ja jotenkin unenomaiselta, ääni kuulostaa jäävän muita kauemmaksi.”

Mitro Koskiluoma:
”Pellit tarjoilevat kivan bodyn, mutta ihan ylimpien taajuuksien joukossa on jotain, mikä jäi vaivaamaan. Kuuntelin tämän siksi toiseen kertaan ja homma senkun varmistui, eli selkeästi kihinää pelleissä, ja eka kerta kun Marcus Millerin basso jäi tavallaan rumpalin hi-hat-kikkailun varjoon.”


Nordost White Lightning LS
Hinta: 489 € /pr
Edustaja/maahantuoja: Hifihuone Oy
Lisätietoja: www.hifihuone.fi & www.nordost.com

Johtimet/kaapeli: 10 x 0,13 mm2
Säikeitä/johdin: 5
Kaapelin ulkomitat: 2x10 mm
Kokonaismassa (/kaapeli): 440 g
Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,092/0,149 ohmia
Mitattu resistanssi: 0,120 ohmia

Verokkiryhmän kalleinta, jo lähes viittä sataa euroa lähestyvää kaapelisettiä edustaa yhdysvaltalaisen highend-tarvikevalmistaja Nordostin edullisimmat White Lightning LS -kaapelit. Kyseessä on erikoinen niin sanottu Flat-tyyppinen lattakaapeli, jossa rinnakkain on 10 hopeapäälystettyä 0,13 mm2 paksua yksisäikeistä jäykkää johdinta. Johtimia on siis viisi per +- ja –-kaapeli. Liittiminä on kullatut, sivulta auki olevat ”itse jousitetut” Z-tyyppiset banaanit, joilla saadaan hyvä kontakti. Liitokset on suojattu kutistesukalla. Kaapeli on erittäin kevyt ja suorastaan hennon oloinen, ja sen valkoinen väri vielä korostaa sen eräänlaista ilmavuutta. Kaapeleille ei ilmoiteta sähköisiä arvoja. Reaktanssi ja resistanssi ovat mitattuna melko korkeat.

KUUNTELUARVIOT

Teppo Hirvikunnas:
”Jotenkin tumma fiilis, mutta keskialue silti pinnassa. Sävy sinänsä neutraali ja sellainen ’oikean’ ja avaran kuuloinen. Bassot soivat ihan mukavasti, mutta kuulostavat tässä kokonaisuutena edelleen hieman vaimeilta”.

Mitro Koskiluoma:
”Tässä pellit olivat paremmin balanssissa, basso syvempi ja tilantuntu sekä dynamiikka hyvällä mallilla. Referenssin sointi astetta tätä rauhallisempi ja sivistyneempi. Virvelin rimshot hieman tukossa. Trumpetti ei käynyt korviin, foni myös rehevämpi.”


Mittauksia ja asiaa


Vaimennuskerroin?
Vaimennuskerroin on vahvistimen ominaisuus, joka kuvaa sen kykyä vaimentaa kaiuttimesta takaisinpäin tulevaa energiaa. Vaimennuskerroin on vahvistimeen liitetyn kaiuttimen impedanssin ja vahvistimen ulostuloimpedanssin suhde (Vk = Zk/Zv). Jos esimerkiksi kaiuttimen impedanssi on kahdeksan ohmia ja vahvistimen lähtöimpedanssi on 0,05 ohmia, tällöin vaimennuskerroin on 8/0,05 = 160. Tyypillisesti vaimennuskertoimen lukuarvo voi olla aina muutamista kymmenistä yli tuhanteen. Suurempi luku on parempi. Jonkinlaisena hyvän ja huonon vaimennuskertoimen raja-arvona pidetään lukuarvoa 50. Vaimennuskerrointa voi havainnollistaa vaikka seuraavalla kokeella: Irrota kaiutinkaapelit kaiuttimesta. Napauta bassokartiota tai sen ripustusta kevyesti nopealla sormen liikkeellä. Havainnoi miltä matala tuhmp-ääni kuulostaa. Kytke kaapelit takaisin kaiuttimeen ja napauta uudelleen. Kuuletko eron? Kytke vahvistin päälle, mutta pidä äänenvoimakkuus nollassa. Miltä napautus nyt kuulostaa?


Kaiutinkaapelin resistanssi vaikuttaa myös vahvistimen vaimennuskertoimeen. Oheisessa kuvaajassa on esitetty eri paksuisten kaiutinkaapeleiden teoreettinen vaikutus vaimennuskertoimeen suhteessa niiden pituuteen.

Kaiutinkaapelin paksuus ilmaistaan varsinaisen johdinmateriaalin poikkipintaalana (mm2), ei sen saati koko kaapelin halkaisijana, kuten usein luullaan. Yleisimmät käytetyt paksuudet ovat 0,75/1,5/2,5/4,0 ja 6,0 mm2. Johdon paksuus voidaan ilmoittaa myös Yhdysvalloissa käytössä olevalla AWGasteikolla (American Wire Gauge), jossa suurempi lukuarvo merkitsee ohuempaa johtoa ja pienempi paksumpaa. Esimerkiksi 7 AWG = n. 10,5 mm2, 11 AWG = n. 4,1 mm2, 13 AWG = n. 2,6 mm2 ja 15 AWG = n. 1,6 mm2. Kuvassa 1:1-piirrosmallit eri paksuista kaiutinkaapeleista.

Johdon resistanssi on suhteessa johdon pituuteen ja paksuuteen. Resistanssi aiheuttaa johdossa kulkevaan signaaliin häviöitä. Kaaviossa ilmaistaan häviöt (-dB) eri paksuisilla johdoilla suhteessa johdon pituuteen. Häviöiden tulisi olla alle -0,2 dB.

Kaapelin vaikutus impedanssiin eri taajuuksilla (reaktanssi). Kuvassa vihreä (alin vasteista) on referenssitaso kahden ohmin vastuksella ja siitä ylöspäin kaapeleiden tuoma vaikutus: violetti = Supra Ply, ruskea = Nordost, keltainen = 0,75 mm peruskaapeli.

Mittasimme suoraan kaiuttimen edestä, millainen vaikutus kaiutinkaapelilla on toistovasteeseen. Mittaus ei välttämättä ehkä täytä kaikkia tieteellisiä kriteereitä, mutta vaikka mittauksessa ei muuttunut mikään muu kuin vahvistimen ja kaiuttimen välinen kaapeli, oli toistovasteessa havaittavissa pieni ero. Hyvin pieni, mutta kuitenkin. Punaruskea vaste on Supra Ply -kaapeleilla ja vihreä Nordostin kaapeleilla.

Taulukko


Tiedot & OminaisuudetKimber Kable
Classics 8PR
Nordost
White Lightning LS
SpinX
Speaker Cables 3.0
Supra
Ply 3.4 CombiCon
Supra
XL Annorum
TCI
Tiger II
TCI
Python II
QED
XT25
QED
Revelation
Peruspiuha 4.0Peruspiuha 0.75
Hinta (3 m stereopari):310 €489 €390 €159,90 €369,90 €118 €279 €99 €249 €7 €5,40 €
Edustaja/maahantuoja:HifihuoneHifihuoneSimex OySimex OySimex OyKruunuradio OyKruunuradio OySimex OyVerkkokauppa.comMotonet
Lisätietoja:www.hifihuone.fi
www.kimber.com
www.hifihuone.fi
www.nordost.com
www.simex.fi
www.spinxcables.com
www.simex.fi
www.jenving.com
www.simex.fi
www.jenving.com
www.kruunuradio
www.tcicables.com
www.kruunuradio
www.tcicables.com
www.simex.fi
www.qed.co.uk
www.simex.fi
www.qed.co.uk
Johtimet/kaapeli2 x 5,3 mm210 x 0,13 mm22 x 1,5 mm22 x 3,4 mm24 x 1,6 mm22 x 1,0 mm22 x 3,0 mm22 x 2,5 mm22 x 1,5 mm22 x 4,0 mm22 x 0,75 mm2
Säikeitä/johdin11252719212191919019080n. 25
Kaapelin ulkomitatØ 12 mm1x20 mmØ 13 mm7x7 mmØ 10 mmØ 6 mmØ 11 mm4x9 mm5x11 mm4x10 mm2x5 mm
Kokonaismassa (1 kaapeli)157 g65 g440 g250 g280 g116 g319 g140 g163 g130 g38 g
Ilmoitettu resistanssi0,008 ohmia/m--0,0051 ohmia/m---0,0013 ohmia/m0.020 ohmia/m--
Ilmoitettu kapasitanssi267 pF/m--200 pF/m---35.0 pF/m35.0 pF/m--
Ilmoitettu induktanssi0,14 μH/m------0.52 μH/m0.52 μH/m--
Mitattu reaktanssi 1 ja 20 kHz0,067 / 0,086 ohmia0,131 / 0,170 ohmia0,092 / 0,149 ohmia0,036 / 0,068 ohmia0,045 / 0,058 ohmia0,127 / 0,176 ohmia0,040 / 0,096 ohmia0,050 / 0,088 ohmia0,078 / 0,116 ohmia0,048 / 0,097 ohmia0,192 / 0,244 ohmia
Mitattu sarjaresistanssi (10 kHz)0,096 ohmia0,160 ohmia0,120 ohmia0,057 ohmia0,073 ohmia0,149 ohmia0.072 ohmia0,079 ohmia0,105 ohmia0,076 ohmia0,227 ohmia
Saatavuus metritavarana34 €/mEiEi8,50 €/mEiEiEiEi22,90 €/m10 m kelaKyllä
Liittimet4-lehtinen banaani"Z" banaani9-lehtinen banaani"Z" banaani"Z" banaani"Z" banaani"Z" banaaniSivujousitettu banaaniSivujousitettu banaaniEiEi
SuuntamerkintäEiEiEiOnOnEiEiEiEiEiEi
Lisätietoja:Tehdastilauksesta myös PM33-haarukkaliittimillä +20€. Myös pituuted 1,8 m (230 €)€ ja 2,4 m (270 €)€.Saatavana myös haarukkaliittimin. Myös pituudet 2,0 m (429 €) ja 2,5 m (459 €).Vaihdettavat kierrettävät liittinpäät, paketissa mukana banaaniliittimien lisäksi haarukkaliittimet. Kaapelissa kytkentäsuunnan merkintä. Myös pituudet 2 m (145 €) € ja 4 m (179 €)€.Vaihdettavat kierrettävät liittinpäät, paketissa mukana banaaniliittimien lisäksi haarukkaliittimet. Kaapelissa kytkentäsuunnan merkintä. Myös pituus 2 m (299 €) sekä versiot kaksoisjohdotukseen.Myös pituudet 2,0 m (109 €) ja 5 m (169 €) ja kaapeli ilman liittimiä 2 x 2m (89 €), 2 x 3m (99 €),ja 2 x 5m (129 €)Myös pituudet 2,0 m (189 €) ja 5 m (369 €).Myydään 10 metrin kelassa (11,90 €).Myydään vain metreittäin.

Vertailu on julkaistu AVPlus-numerossa 5/20 (198).