Transparentin kaapelit jakavat raskaan hifin harrastajat kahteen kaukana toisistaan olevaan leiriin. Kokeilimme kolmen tason kaiutinkaapeleita sarjoista Plus, Ultra ja Reference.
Teksti: Jonas Bryngelsson / Kuvat: Hifi & Musik, Valmistaja
Julkaistu AVPlus-lehdessä 3/2018.
Transparent Cable – aiemmin Transparent Audio – aloitti toimintansa 1980-luvulla. Firmaa käynnistämässä olivat Karen ja Jack Sumner yhdessä Carl Smithin kanssa. Viimeksi mainittu toimi myös USA:n jakelijana norjalaiselle Electrocompanietille kuten myös levysoitinvalmistaja Well Temperedille.
Viisi vuotta myöhemmin Transparent alkoi valmistaa kaapeleita MIT Cablelle, ja sillä tiellä se on edelleen. Vuonna 1993 yritys ryhtyi kehittämään, valmistamaan ja myymään omia Transparent-kaapeleita, jotka muistuttivat MIT:n parhaita kaapeleita mutta olivat varustettu omintakeisella palikalla. Se, että nämä kaksi yritystä kulkivat eri suuntiin, liittyi vähintään yhtä paljon tekniikkaan kuin muihinkin seikkoihin, sillä MIT-kaapelit olivat periaatteessa aina sähköisesti kehittyneempiä. Toisin sanoen niissä oli enemmän komponentteja signaalitiellä, hyvänä esimerkkinä MIT:n nykyinen huippukaapeli/ interface ACC 268 Articulation Control Console, jota voi hyvällä syyllä pitää yhtä paljon esiasteena kuin kaapelina. Tällaisesta lähestymistavasta Transparent ei ole koskaan ollut kiinnostunut.
Transparentin kaapelien ensimmäinen huippusarja oli nimeltään Ultra, eli tämän testin keskimmäinen malli, joka on nyt viidennessä sukupolvessaan kuten testin kaksi muutakin kaapelia. Vuonna 1995 ilmestyi Reference-sarja, josta kehkeytyi vuonna 1997 XL Reference -sarja. Näiden kaapelien teknologia (muun muassa maadoituksen osalta) levisi samana vuonna kaikkiin Transparentin äänikaapeleihin. Vuosituhannen vaihteessa Transparent toi markkinoille silloisen parhaimman kaapelisarjansa Opus MM:n, jonka MM-teknologia levittäytyi jäljelle jääneisiin kaapeleihin vuonna 2002. Vuosina 2003–2007 MM-tekniikka kehittyi MM2-standardiksi, joka otettiin käyttöön perusteknologiana yrityksen kaikissa kaapeleissa vuonna 2008.
Nykyään Transparentin huippumalli on lähtöhinnaltaan noin 75 000 euroa maksava Magnum Opus. Firmalla on täydellinen valikoima kaapeleita alkaen virta- ja verkkokaapeleista usb- ja hdmikaapeleihin sekä useita erilaisia kaapelisuotimia/ puhdistimia.
Samaa suodin/puhdistinvirkaa ajavat Transparentin kaapeleihin integroidut palikat, joiden perusajatus on vähentää häiriöitä ja kohinaa. Mitä kalliimpi kaapeli, sitä suurempi palikka tai laatikko, ja sitä paremmissa sähköisissä olosuhteissa signaali kulkee kaapelissa.
Sähköiset tavoitteet saavutetaan vaihekorjatulla alipäästösuotimella, joka leikkaa korkeimmat taajuudet kaapelin kaistanleveydestä pitäen samalla kapasitiivisen ja induktiivisen reaktanssin vakaana ja kontrollissa matalilla taajuuksilla.
Palikat yksinään eivät ole Transparentin kaapeleiden salainen ase: se panostaa huomattavasti myös kaapeliensa mekaaniseen rakenteeseen värähtelyjen minimoimiseksi.
Kriittisimmät äänet toteavat yleensä, että kaikenlainen suodatus signaaliketjussa, myös kaapeleissa, on harvoin tai ei koskaan hyväksi lopputulokselle. Tähän Transparentin vastaus on, että kaapelit ovat joka tapauksessa aina suotimia, niin miksi ei kannattaisi yrittää hyödyntää tilannetta parhaalla tavalla?