Kohtuus ei kuulu tämän kaiuttimen sanavarastoon. Kapealinjainen Triton Reference ottaa huoneen haltuunsa.

Teksti: Mats Meyer-Lie Kuvat: Valmistaja, Hifi & Musik
Julkaistu AVPlus-lehdessä 4/2018.

Iskikö juuri salama? Voi kuulostaa liioittelulta, mutta siltä juuri tuntui, kun yönmustat GoldenEar Triton Reference -kaiuttimet pauhasivat niin, että seinät tärisivät. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä kyse on mittavista kaiuttimista. Edestä katsottuna ne näyttävät kuitenkin niin kapeilta ja vaatimattomilta, että on mahdotonta tajuta, miten järjettömän suuria paineaaltoja kaiuttimet pystyvät tuottamaan.

Ääni on fyysisiltä mittasuhteiltaan aidonkokoinen ja varustettu sellaisella bassotoistolla, joka panee kuuntelijan haukkomaan henkeään. Jos hakusessa on syvä ja matala basso, niin tässä on sellaiset jättiläiset, joiden bassoreservistä on leikki kaukana. Kaikki puheet subwooferin tarpeesta voi unohtaa saman tien!

Kaiuttimien salaisuus piilee elementtikokoonpanossa. Alle 100 hertsin taajuuksia toistaa kolme eteenpäin suunnattua soikeaa bassoäänistä. Niitä piiskaavat 1,8 kilowatin d-luokan vahvistimet. Eikä tässä läheskään kaikki. Bassoäänisten alarajataajuuden tuntumassa bassolinjaan yhtyy neljä kaiuttimien kylkeen sijoitettua suurta passiivisäteilijää. Vaste laskee alas asti.

Huolellisen yhteensovituksen ansiosta tämäntyyppisen ratkaisun etu on, että pieni liike-energia aktiivisissa elementeissä saa aikaan suuren liikeradan passiivisissa bassosäteilijöissä. Lisäksi nämä on sijoitettu bassoa vahvistaen lähelle lattiaa. Ratkaisu takaa myös tasaisemman akustisen kytkennän huoneen kanssa. Ajatus kaiuttimen kylkiin asennetuista, aktiivisista tai passiivisista bassoelementeistä on vanha. Sillä pyritään pitämään kaiuttimen etulevy kapeana häiritsevien resonanssien minimoimiseksi samalla kun saadaan enemmän asennuspinta-alaa järeille bassoelementeille.

Kaiuttimen aktiivibasso on toteutettu elementeillä, joissa on lasikuitu/ nomex-komposiittikartiot. Elliptisen muotonsa ansiosta 6x10-tuumaiset elementit mahtuvat kaiuttimen kapeaan etulevyyn. Niitä ajaa 1,8 kilowatin d-luokan vahvistin.

GoldenEarin perustaja Sandy Gross tietää tästä tekniikasta enemmän kuin useimmat muut. Jo 1970- ja 1980-luvuilla hän oli mukana suunnittelemassa passiivisäteilijäratkaisuja Polkille, mutta erityisesti Definitive Technologylle, jota sitäkin hän oli mukana perustamassa. Ei siis ihme, että GoldenEarin kaiuttimien bassotekniikka ja passiivisäteilijöiden käyttö korkeassa ja kapeassa kotelossa muistuttaa vastaavia ratkaisuja eräissä Definitive Technologyn kaiutinmalleissa – sillä ratkaisevalla erolla, että Sandy Gross on siirtynyt pois bipolaaritekniikasta (elementit sekä edessä että takana) eikä hän ei enää käytä myöskään dome-elementtejä diskanttitaajuuksien toistossa.

T-Refin (lippulaivamallin lempinimi) suuri, suljettu kotelo ja sen brutaali bassopotentiaali on edellyttänyt paitsi asiallista tukirimoitusta ja vaimennusta myös rakennetta, jossa on vältetty samansuuntaisia seinämiä sisäisten seisovien aaltojen rikkomiseksi.

Kuuden tuuman keskialueääninen uudella polypropeenikartiolla, uudella vaiheplugilla ja tehokkaammalla magneettirakenteella kuin aiemmissa malleissa.

Vaikka T-Ref houkuttelee luonnostaan keskittymään sen bassotoistoon, kaiuttimen ääni ei ole pelkkää raakaa, matot kiharalle puhaltavaa bassovoimaa. Sadan hertsin yläpuolella toimii keskialue– diskanttiosasto. Diskanttielementti on asennettu hieman kahden laajakaistaisen kuuden tuuman elementin keskivälin yläpuolelle. HVFR-diskanttielementti on parannettu versio (puolet suurempi magneetti) GoldenEarin huippumalleissaan käyttämästä AMT (Air Motion Transformer) -hanuridiskanttielementistä – tai sen muunnelmasta.

Kyseessä on eräänlainen nauhadiskantti, jossa laskostettu kalvo liikkuu palkeen tavoin siirtäen ilmapatsasta suorassa kulmassa kalvon tasoon nähden. Ratkaisu on kallis mutta tehokas, koska kalvon tarvitsee liikkua vain murto-osan siitä, mitä vaaditaan esimerkiksi kupumaiselta dome-diskantilta saman äänenpaineen aikaansaamiseksi. Edut, kuten korkea resoluutio, vähäinen särö, suuri tehonkestävyys ja ainakin paperilla kartioepälineaarisuuksien puuttuminen, yhdessä uusien materiaalien ja valmistusmenetelmien kanssa, ovat tehneet tästä teknologiasta yhä suositumpaa kaiutinvalmistajien keskuudessa, ellei jopa trendikästä.

Tritonin kaiutinliittimet syöttävät myös aktiivibassoa. Huomaa myös tasonsäätö alle 100 hertsin taajuuksille ja linjatulo.

Laskostettu nauhadiskantti on GoldenEarin oma versio Air Motion Transformer -diskantista, valmistajan mukaan 50 prosenttia voimakkaammalla magneetilla.

Triton Referencen tapauksessa D’Appolitotyyppinen diskantti- ja keskialue-elementtien keskinäinen sijoitus toimii yllättävän hyvin. Elementit tarjoavat hyvin laajan ja homogeenisen äänen säteilyn horisontaalisessa suunnassa mutta myös ennakoitua laajemman toistokulman vertikaalisessa suunnassa. Lisäksi nauhadiskantti antaa kaiuttimen äänelle miellyttävän pyöristetyn luonteen. Samalla se tosin syö hieman äänen kirkkautta ja heleyttä ylimmillä taajuuksilla, mitä voimakas alarekisteri vielä korostaa. Se, mitä tämän kaiuttimen äänestä jää päällimmäisenä käteen, on sen bassoperusta ja kyky tehdä huoneen ilmatilasta elävä esitystila.

Äänessä on toki mukana paljon yksityiskohtia, ja stereokuvakin on ilmava, mutta suurimman vaikutuksen teki raaka tehotuntu ja illuusio kaiuttimista ulos pyrkivistä, käsin kosketeltavista soittimista. Tässä hintaluokassa kuulee harvoin kaiutinta, joka pystyisi toistamaan instrumentit ja laulajat niin fyysisesti konkreettisella tavalla. Olennaista Tritonin äänessä ja lähestymistavassa on sen kokonaisote musiikista. Huolimatta äänen terävyydestä ja vivahteikkuudesta Triton Referenceä voi pitää pehmeän anteeksiantavasti soivana kaiuttimena, jonka suuret, dramaattiset pensselivedot pyyhkäisevät vähempiarvoiset asiat edestään. Ja jos niin haluaa, vieläpä epäterveellisen kovilla äänenpaineilla, jotka eivät hetkauta kaiutinta mitenkään.

GoldenEar Tritonia ei pidä suunnata kuuntelupaikkaa kohti, sillä suoraan edestä mitattuna vasteessa (vihreä) on merkittävä nousu ylemmässä diskantissa. Kuitenkin 60 astetta sivusta mitattuna (punainen) diskanttivaste tasaantuu huomattavasti. Sininen käyrä kertoo, mitä tapahtuu, kun aktiivibasson kytkee pois.

Kuorma on helppo. Impedanssi (vihreä) ei laske lainkaan alle neljän ohmin, ja vaihekäyräkin (punainen) on riittävän tasainen. Kuvassa näkyy ylipäästösuodatus 100 hertsissä, missä aktiivibasso tulee mukaan.

YHTEENVETO

Unohda subwoofer, nauti bassosta

Triton maksaa melkoisen summan rahaa, mutta pitää muistaa, että subwooferia ei todellakaan tämän kaiuttimen kanssa tarvita. Tritonia voi myös ajaa yksinkertaisella pienellä vahvistimella, mikä tuskin kuitenkaan toteutuu, kun kuuntelija alkaa ymmärtää näiden mörssärien luontaisia tykitysominaisuuksia. Kyseessä on täydellinen kaiutin hänelle, joka haluaa hifitoiston parhaat puolet mutta painopisteen äänenpaineessa ja alabassoissa.

+ (Ala)basso
+ Äänenpaineentuottokyky
+ Kokemuksellisuus
– Viimeisen silauksen puute

GoldenEar Triton Reference

Hinta: 9 990 €
Edustaja: Musiikin.com
(www.musiikin.com)
Lisätiedot: www.goldenear.com

Toimintaperiaate: 3-tiekaiutin aktiivisella bassovahvistuksella
Diskantti: HVFR-nauhadiskantti
Keskiääni: Kaksi kpl 6”
Basso: Kolme kpl 6x10” + neljä kpl
9,5x10,25” passiivisäteilijää
Jakotaajuudet: 100 Hz, 3,5 kHz
Bassovahvistin: 1,8 kW, d-luokka, dsp-korjain
Nimellisimpedanssi: 8 Ohm
Herkkyys: 93 dB
Mitat (l x k x s): 23 x 147 x 47 cm
Paino: 49 kg