B8 on LG:n yksinkertaisin oled-malli, mutta siitä huolimatta sen toteutus ja jälki on sarjassaan suorastaan mainiota katseltavaa – suurimmilta osin!
Teksti: Thomas Ytterberg
Kuvat: Valmistaja
Mittaukset: HemmaBio
Nyt kun televisiomallistot alkavat hiljalleen korvautua tuoreemmilla malleilla, on hyvä luoda pikainen katsaus taaksepäin viimevuoden tarjontaan – jo pelkästään alennusmyyntejä silmälläpitäen. LG:llä vuoden 2018 yksinkertaisin oled-sarjan sisäänheittotuote oli B8-malli, joka on saatavilla edelleen 55- ja 65-tuumaisena ja joista nyt tarkastelemme ensin mainittua kokoversiota.
Sen kohdalla käytössä on pitkälti sama oled-tekniikka kuin muissakin malleissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös kuvanlaatu on jotakuinkin samaa. Tarjolla on oled-toteutuksen kaikki valtit, umpimusta musta, korkea kontrasti, herkkä valoteho ja lisäksi LG:n kaikki muut merkkikohtaiset ominaisuudet – muun muassa pelitila, joka laskee kuvalatenssin aina alle 25 millisekuntiin asti.
Eroavaisuudet sen sijaan keskittyvät laitteen ulkoasuun, sen jalustaan, designiin ja kaiutinsijoitteluun. B8 on ulkoisesti kaikista riisutuin malli, ja se näyttääkin melko mitäänsanomattomalta verrattuna vaikka valmistajan muihin televisioihin.
Kuvanlaadultaan se on kuitenkin ihan yhtä hyvä kuin LG:n muutkin oledit, kuten sanottua. Toisto on kohdillaan tilanteessa kuin tilanteessa. LG tosin ei ole valmistaja, joka osuu väritoiston kanssa aina siihen napakymppiin. Jos siis etsii luonnollisimpia värejä, kannattaa tutkailla esimerkiksi Sonyn tai Panasonicin oled-tarjontaa. Yleisellä tasolla LG:nkin toisto on kuitenkin varsin hyvää, ja virheiden havaitsemiseksi tarvitaan todella kriittiset silmät tai suora vertailu paremman mallin kanssa. Mutta B8:n kuvanlaadussa on kaikesta huolimatta ihan omat puolensa.
Variaatiota mallisarjoissa
B8:n tuottama kuva ei ole koko paneelilla tyystin yhtenäinen. Testiemme mukaan esimerkiksi LG:n hintavammassa E8-mallissa tämä ilmiö oli vähäisempi, sillä sen kirkkaus on tasaisempi ja kuva yhtenäisempi myös reunoille mentäessä. B8 ja myös LG:n C8 poikkeavat tässä suhteessa kalliimmista televisioista, ja sen huomaa testikuvien kohdalla muttei niinkään elokuvaa katsellessa.
Myös valkotasapainon suhteen B8 häviää hintavammille malleille, ja puolet kuvasta tahtoo kallistua hiukan pinkin ja magentan suuntaan, jos ruudun täyttää yhdellä ja samalla sävyllä. Tämä näkyi myös testikappaleessamme. Oletettavaa onkin, että tehdaslinjastolla LG poimii paremmat paneelit kalliimpiin malleihinsa.
Voidaan myös sanoa, että B8 suoriutuu yleisesti paremmin kuin aiempi B7, joka taas oli parannus sitä edeltäneeseen B6-malliin vuodelta 2016. Vanhemmat mallit kaiken kaikkiaan tuntuivat olevan epätasaisempia koko paneelin toistossa. Myös C8:n kohdalla vaihtelu on tasoittunut, vaikka yleisesti alan lehdistössä on tiedossa, että senkin kohdalla varianssia edelleen on.
Laitekohtaisia eroja
Suurpiirteisesti ilmaistuna B8-sarjassa vaikuttaisi olevan laitekohtaisia eroja. Testaamamme laite näytti olevan valkotasapainoltaan melko kellertävä Asiantuntija-tilassa tarkasteltuna. Kaikissa luonnollisissa sävyissä harmaata ja valkoista vasten oli keltainen vivahde. Tämä vaikuttaa myös hennompiin sävyihin, kuten ihon väriin, beigeen ynnä muihin. Mutta olemme törmänneet myös B8-malleihin, joissa vastaava ilmiö tapahtuu pinkin, turkoosin, sinertävän ja sinivihreän saralla.
Lyhyesti sanottuna on melkoista arpapeliä, kuinka yksittäinen B8-malli käyttäytyy. Ainoa keino päästä eroon sävyvirheistä on kalibroida se yksityiskohtaisesti ja korjata väriheitot siten. Ja itse kalibrointiohjelmiston pitäisi kyetä kertomaan melko täsmällisesti, kuinka tarkastelussa oleva laite toistaa värit.
Tämä taas ei hoidu ihan suoraan paperista lukemalla, vaikka googlaamalla voikin päästä alkuun. Kaikki muutokset rgb-toistoon tulisi tehdä laitekohtaisesti.
Samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia
Teknisesti B8:n eroaa esimerkiksi C8-, E8- ja W8-mallisarjoista siinä, ettei se kykene toistamaan 120 hertsin materiaalia. Se ottaa kuitenkin vastaan 1080p/120Hz-signaalia esimerkiksi tietokoneelta, mikä sopii esimerkiksi joillekin peleille. Mutta itse laitteen sisäinen elektroniikka ja mediasoitin mukaan lukien Web Os -käyttöliittymä ei osaa käsitellä 120 hertsin signaalia. Näin ollen kyseisen formaatin palvelut eivät ole käytettävissä.
Hdr-materiaali taas käyttäytyy samaan tyyliin kuin C8- ja E8-malleissa. Mittaustemme mukaan kirkkaus on hiukan heikompi hdr-tilassa, noin 650 nittiä 10 prosenttia kuva-alasta täyttävällä valkoisella neliöllä. Mittauksissa on kuitenkin aina varianssia riippuen siitä, millainen yksilö, millainen ohjelmistoversio ja millainen paneelikoko on kyseessä. Sekin vaikuttaa, kuinka paljon ja kuinka pitkään paneeli tuottaa mitattavissa olevaa testisignaalia. Parhaaksi vaihtoehdoksi hdr-materiaalilla osoittautui Elokuvateatteri koti -kuvatila, siinä missä perus-elokuvateatteritilassa testiyksilömme valkotasapaino taittui keltavihreään.
Lisäksi kuva oli kaiken kaikkiaan hieman liian tumma erityisesti Technicolor- ja sen Pimeä huone -tilassa. Mustaa vasten kuva paloi vähän puhki ja varjot suttaantuivat. Ilmiö ei kuitenkaan ollut aivan yhtä selvä kuin esimerkiksi 65C8-mallin kohdalla.
Testissä olleen B8-mallin kohdalla riitti, kun kirkkaussäädön asetti arvoon 55, jolloin varjojen nyanssit tulivat paremmin esiin ja esimerkiksi musta takki erottui hyvin mustaa taustaa vasten. Kontrastisuhteen kannalta B8 oli jopa parempi kuin C8, eikä tummien sävyjen kanssa joutunut tekemään niin suuria kompromisseja.
Mutta tämäkin saattaa hyvin olla mallikohtaista, joten varmoja asiasta ei voida olla.
Asiantuntija-tilan Pimeä huone -asetuksella kuva on tummahko BT.1886:lla (vastaa gammaa 2.4) ja suoraan paketista vedettynä B8 leikkaa mustan sävyjä. Tämä tosin on yleistä mittauksissa, joissa harmaasävyt mitataan 11-portaisella asteikolla mustasta(0%) valkoiseen (100%). Harppaukset ovat siis melko suuria. Kuvaaja näyttää kovin suoralta, sillä mittausohjelma vetää vain viivan jokaisesta mittauspisteestä.
Sama mittaus 56-portaisella asteikolla tuo esiin ongelmia Gamma Point -kuvaajassa. Kun mittaus (harmaa viiva) on ideaalin alapuolella (keltainen viiva), sävyerot ovat liian pieniä ja varjojen kohdalla liian tummia. Vastaavasti valkoiseen mentäessä nyanssiheitot kasvavat, mutta se taas ei ole niin merkittävää, koska silmämme eivät erota sävyeroja yhtä helposti kirkkaissa väreissä.
Asiantuntija-tilan Kirkas huone -asetus vaikuttaa kahdella tavalla. Se käyttää gamma-arvoa 2.2, joka toimii oikeastaan kaikessa käytössä, ja värikirjon Laajennettu-asetusta, joka taas johtaa hiukan ylisaturoituneisiin väreihin. Valkotasapainoasetus yleensä on hyvä pitää arvolla Lämmin 2, mutta testikappaleessamme kyseinen arvo taittoi värit auttamattomasti keltavihreiksi.
Jos Asiantuntija-tilan valkotasapainoasetuksen laittaa arvoon Lämmin 1, tuloksena on sinertävämpi ja turkoosimpi lopputulos. Tämä virhe on helpommin sulatettavissa kuin keltavihreä vaihtoehtonsa. Mutta koska B8:n suorituskyky vaihtelee laitekohtaisesti, tämäkin asetus voi tehdä joistain virheistä suurempia. Esimerkiksi jos juuri sinun televisiosi taittaa enemmän pinkkiin, sinerrys voi aiheuttaa purppuraisen lopputuloksen.
Kommentit