Monelle levysoitin on tuttu juttu, mutta on myös paljon niitä, joilla ei ole asiasta mitään kokemusta. Kerromme vaihe vaiheelta miten levysoitin otetaan käyttöön ja miten se säädetään tuottamaan paras mahdollinen ääni. Ja jos levysoitin on jo olemassa, niin onko se oikeissa säädöissä? Levysoittimen virittely ja säätäminen on hauskaa ja myös mielenkiintoista. Ja lopputulos voi olla selvästi parempi äänentoisto.

Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas

Vinyylisoittimien ja -levyjen (oikeilta tai virallisilta nimiltään levysoittimien ja LP-levyjen) suosio kasvaa edelleen Osalle levysoitin on hyvinkin tuttu juttu, mutta monelle asia on hyvinkin vieras, jopa mystinen. Vinyylisoittimista puhutaan usein glorifioiden ja jonain uskomattoman hienon äänen tuottava laitteena. Tämä ei valitettavasti ole aivan yksiselitteistä. Vinyylilevy ja -soitin kaikkine osineen on äärimmäisen herkkä laite, suorastaan instrumentti. Se miten ääni saadaan tallennettua mekaanisesti levyn uraan, siitä edelleen liikkeenä äänirasian neulan kautta sähköiseen muotoon on kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan monimutkainen ja monelle altis tapahtuma.

Vinyylilevyiltä saadaan hyvä ääni vain, jos soitin on hyvä, se on oikein säädetty ja levyt ovat laadukkaasti tehty. Koska levyt tehdään muoteilla prässäämällä, voi niissäkin olla suuria laatueroja.

Olemme käsitelleet asiaa mm. artikkelissa “Kaikki levysoittimista”, joka löytyy myös verkkosivuiltamme.

Tärkeää hinnasta huolimatta

Oli soitin halpa tai kallis, niin sen käyttöönotto ja siihen liittyvät säädöt ovat tärkeitä asioita. Oikeat säädöt vaikuttavat yhtälailla edullisen ja tavallisen kuin kalliimankin levysoittimen toimintaan ja ääneen. Ja vaikka puhumme tässä tavallisista, jopa siis todella edullisista soittimista, niin emme tarkoita kuitenkaan mitään kevytrakenteisia, yleensä kiinteällä äänirasialla, jopa muovisella levylautasella tai äänivarrella varustettuja ja usein myös USB-liitännällä olevia “levysoittimia” vaan tunnettujen levysoitin-merkkien tuotoksia, joissa on vähintään seuraavat ominaisuudet: Tukeva ja resonoimaton runko, metallinen levylautanen ja äänivarsi, irroitettava äänirasia vaihdettavalla neulalla, säädettävä neulapaino ja sivuttaisvedon poisto.

Esimerkkinä edullisimmista voisi pitää tässä numerossa testattua Procasteria ja edellisessä numerossa testattua 300 euron hintaista Audio-Technican levysoitinta. Perussoittimia, mutta täyttävät tärkeimmät kriteerit.

VAIHE 1: OSIEN PURKU JA TARKISTUS

Levysoitin koostuu paketista otettaessa osista. Tyypillisesti paketista löytyy runko (jossa moottori, äänivarsi ja elektroniikka), levylautanen, levymatto, vetohihna, äänirasia (kiinnitettynä ns. kelkkaan tai äänirasia saattaa olla myös valmiiksi äänivarressa kiinni), äänivarren vastapaino ja pölykansi. Niin ja tietenkin ohjeistus.

Ensin kaikki osat tulee ottaa varovasti esiin paketista (erityisesti äänirasian kanssa tulee olla varovainen) ja laittaa kaikki pöydälle järjestykseen. Osat: 1) runko, 2) äänivarsi, 3) moottori hihnan vetopyörä, 4) levylautasen laakerointi ja keskitappi, 5) äänirasia (rasiakelkassa kiinni) neulasuojus päällä, 6) äänivarren vastapaino, 7) vetohihna (saattaa olla levylautasen vetopyörän ympärillä valmiina), 8) levylautanen, 9) levymatto, 10) pölykansi ja 11) pölykannen saranat.

VAIHE 2: LEVYLAUTANEN PAIKALLEEN

Kokoaminen aloitetaan levylautasesta ja vetohihnan asennuksesta paikalleen. Vetohihna saattaa olla jo paikallaan levylautasen vetopyörän ympärillä tai se on irrallisena. Usein hihassa on kiinni tarra, joka helpottaa hihnan asentamista vetopyörään.

Levylautanen asetetaan rungon keskitappiin varovasti ja huolellisesti, ja levylautanen käännetään siten, että yksi siinä oleva aukko tulee vetomoottorin kohdalle.

Vetohihna nostetaan vetomoottorin vetopyörän päälle ja lautasta käsin pyörittämällä varmistetaan, että hihna pysyy paikallaan. Lopuksi nostetaan levymatto paikalleen levylautasen päälle.

VAIHE 3: RASIAN KIINNITTÄMINEN

Seuraavaksi kiinnitetään äänirasia äänivarteen. Aika usein äänirasia saattaa olla jo valmiiksi tehtaalla asennettu, suoraan äänivarteen tai ainakin erilliseen niin sanottuun rasiakelkkaan, kuten tässäkin kuvankin esimerkissä. Tässä tapauksessa rasiakelkka kiinnitetään suoraan äänivarteen.

Äänirasiaa käsiteltäessä sen neulasuojan on hyvä olla aina paikoillaan. Vahinko tapahtuu vain kerran. Tässä vaiheessa voi myös tarkistaa, että ns. anti-skating eli sivuttaisvedon säädin on nollassa.

VAIHE 4: VASTAPAINON ASETTAMINEN

Äänirasian ja sen neulan tulee painautua tietyllä voimalla (painolla) levyn uraan. Ei liian suurella eikä liian pienellä. Tätä voimaa kutsutaan neulapainoksi (tracking force tai weight). Se on tyypillisesti 1,5 -2,5 grammaa ja se ilmoitetaan levysoittimen teknisissä tiedoissa.

Neulapaino saadaan aikaan äänivarren vastapainolla, joka siis kumoaa rasian omaa painoa. Vastapainon sijasta voidaan käyttää myös jousivoimalla säädettävää neulapainoa.

Neulapaino säädetään vastapainon kanssa siten, että ensin kierretään vastapaino jonkin matkaa äänivarren päässä olevaan kierre uraan. Seuraavaksi nostetaan äänivarsi pois telineestään, POISTETAAN NEULASUOJA ja lasketaan äänivarren laskuvipu alas (varovasti, ettei neula pääse vahingoittumaan). Vastapainoa sisäänpäin kiertämällä haetaan sille sellainen kohta, missä äänivarsi on pysyy vapaasti tasapainossa. Tämän jälkeen laitetaan neulasuoja heti paikoilleen ja lukitaan äänivarsi telineeseensä.

VAIHE 5: NEULAPAINON SÄÄTÖ

Kun äänivarsi on tasapainossa ja neulasuoja paikallaan, säädetään neulapaino. Vastapainon painoasteikon rullan O-kohta käännetään äänivarressa olevan uran kohdalle. Seuraavaksi vastapainoa aletaan kääntämään sisäänpäin siten, että painoasteikko kääntyy samaan aikaan ja täsmälleen samassa tahdissa vastapainon kanssa (tässä on syytä olla tarkkana).

Vastapainoa käännetään kunnes painoasteikko näyttää äänirasialle suositeltua neulapainoa (esimerkiksi kuvassa 2.5 g). Suosittelemme käyttämään annetun suositusvälin suurinta arvoa. Liian pieni neulapaino kuluttaa levyä ja neulaa enemmän kuin suuri (ellei kyseessä ole useiden grammojen ylipaino).

Neulapaino on paino/voima, jolla äänirasian neula kohdistaa levyn uraan.

Levy pyörimisliike ja levyn uran sisäänpäin “veto” aiheuttaa taas vääntövoiman (sivutaisvedon), joka pyrkii vetämään äänivarren kärkeä ja äänirasiaa kohden levyn sisäosaa. Äänirasian neula “nojaa” tällöin voimakkaammin levyn uran sisä- kuin ulkolaitaan. SIvuttaisvedonpoistolla (anti-skating) voidaan kumota tämä voima.

VAIHE 6: SIVUTTAISVEDON SÄÄTÖ

Sivuttaisvedon poisto voidaan toteuttaa valmistajan ohjeiden mukaan äänivarren tyveen langalla kiinnitettävällä painolla tai säätönupilla, joka säätää äänivarren sivuttaisliikkeeseen vaikuttavaa jousikuormaa. Esimerkissämme on säätönuppi, jonka arvo asetetaan samaan arvoon kuin neulapaino. Sivuittaisvedon “oikeaa” arvoa on vaikea määritellä, mutta tässä on hyvä luottaa valmistajan suositukseen.

VAIHE 7: NEULAPAINON TARKISTUS

Seuraavaksi on hienosäädön vuoro. Joku voisi sanoa, että turhaa, mutta esimerkiksi neulapainon asteikko ja säätötapa on herkkä virhearvoille. Varmasti oikea neulapaino voidaan tarkistaa luotettavasti vain neulapainovaalla. Esimerkikssämme asteikon mukaan säädetyn ja todellisen neulapainon välillä oli 0,2 g heitto. Riippuu monesta tekijästä onko sillä merkitystä, mutta oikea arvo on aina oikea arvo.

VAIHE 8: ÄÄNIRASIAN ASENTO

Äänirasian tulee olla myös oikeassa asennossa eli suorassa levyn uraan nähden. Itse asiassa asento on aina jonkinasteinen kompromissi, koska äänirasia kääntyy levy uran kuljettamana ja sen kulma uraan nähden on eri levyn alussa kuin sen lopussa. Vaikka äänirasia olisi valmiiksi kiinni, niin sen asennosta on hyvä varmistua. Esimerkiksi testissä olleen Procasterin äänirasia oli selvästi vinossa. Toisaalta kuvan Audio Technicassa rasia oli täysin suorassa. Äänirasian asennon voi varmistaa yksinkertaisella asentosapluunalla.

VAIHE 9: SIJOITUS JA HUOLTO

Vaikka itse soittimen säädöt ovat kohdallaan, niin myös levysoittimen sijoituksella on merkitystä. Levysoittimen tulisi olla mahdollisimman suorassa. Johonkin päin kallellaan oleva taso kohdistaa äänivarteen vääriä voimia. Suoruus on helppo tarkistaa tasovesivaalla. Useissa levysoittimissa on säädettävät myös jalat. Vielä tärkeämpää on, ettei sjoituspaikka altistu tärinälle. Mekaanisena laitteena levysoitin on herkkä tärinälle. Tämä tarkoittaa myös kaiuttimista tulevaa äänivärähtelyä. Levysoitin tulee sijoittaa mahdollisimman tukevalle alustalle ja mahdollisimman etäälle kaiuttimista. Ei koskaan samaan huonekaluun eikä liioin huonee nurkkaan, missä bassotoisto (ja sen aiheuttama värähtely) on voimakkainta. Levysoittimen alle on saatavana tärinää vaimentavia jalkoja.

Huollolla tarkoitetaan tässä tapauksessa itse levyjä. Ne tulisi puhdistaa levyharjalla (tähän on paras ns. hiilikuituharja) aina ennen ja erityisesti jälkeen soiton. Levyt ovat staattisia ja suorastaan vetävät pölyä puoleensa. Tämä tapahtuu useimmiten soiton aikana. Levysoittimen pölykansi tulisi pitää aina kiinni soiton aikana.

VAIHE 10: LISÄVARUSTEET

Levysoittimiin on saatavana monenlaisia lisävarusteita. Niistä hyödyllisin on kenties ns. klamppi eli levyn päälle keskiöön tuleva paino tai kiristin, joka sitoo levyn kiinni levymattoon ja vaimentaa sen värinää. Lisävarusteista ja tarvikkeista löydät lisää tietoa verkkosivuiltamme artikkelista “Opas: Työkaluja ja oheistarvikkeita vinyylin ystävälle”.

Sovelluksia levysoittimille

Levysoittimen kierrosnopeuden on oltava oikea, muuten musiikki soi väärässä sävellajissa. No tässä ei yleensä ole mitään ongelmaa, mutta jos haluaa varmistua oikeasta nopeudesta ja saada tietoa nopeuden vaihtelusta (huojunnasta), niin siihen voi käyttää esimerkiksi RPM Speed & Wow -älypuhelinsovellusta (Android/ iOS). Sen käytössä on haasteena (tarkkojen lukemien saamiseksi) saada puhelin mahdollisimman tarkkaan levylautasen keskelle.

Nopeuden voi tarkistaa myös niin sanotulla stroboskooppilevyllä (kuvassa valkoinen levy mustilla raidoilla), mutta se vaatii myös tahdistetun valon.

Sellainenkin löytyy älypuhelin sovelluksena (Strobily – strobe light).

Ja levysoitin kulkee helposti myös mukana kun asentaa älypuhelimeen Vinylage Music Player -sovelluksen.

Apua hifiliikkeestä

Levysoittimen virittely ja säätäminen on hauskaa ja myös mielenkiintoista. Jos ei itse kuitenkaan halua, viitsi tai ehdi, niin apua saa asiantuntevista hifiliikkeistä. En tiedä luetaanko esimerkiksi Gigantti, Power saati Clas Ohlson sellaisiksi, mutta varmaan muitakin löytyy. Helpointa on pyytää käyttöönotto ja säädöt tehtäväksi ennen kuin soitin viedään kotiin.