Marantz onnistui puristamaan paljon perinneosaamistaan parin vuoden takaiseen Model 30 -integroituun ja Sacd 30n -soittimeen, ja nyt klassikkovalmistaja jatkaa samalla linjalla tuoreimman Model 40n -integroidun kanssa. Se kun tarjoaa sekä hyväksi havaittuja konventioita että nykypäivän digiominaisuuksia.
Teksti: Teppo Hirvikunnas & Heikki Kivelä
Kuvat: Valmistaja & AVPlus-toimitus
Marantzilla on pitkä ja vaiherikas historia, eikä yrityksen taival ole aina käynyt myötätuulessa. Vasta pari kuukautta sitten Sound United, johon Marantz muiden muassa kuuluu, vaihtoi jälleen omistajaa. Nyt klusterin tuotemerkkejä hallinnoi Masimo Corporation, joka tunnetaan lähinnä lääketieteen ja terveyden teknologioistaan.
Vaihtuvista isännistä huolimatta Marantz on onnistunut vuosien saatossa pitkälti vastaamaan alati päivittyviin äänen- ja kuvantoiston tarpeisiin. Siitä huolimatta vuosi toisensa perään melko pintapuolisesti päivittyvien av-vahvistimien valmistaminen ja markkinointi vaatii rinnalleen jotain yksinkertaisempaa mutta samalla laadukasta. Se kun on omiaan paitsi muistuttamaan Marantzin vuosien myötä ansaitusta maineesta mutta myös tuomaan merkille arvovaltaa perinteisemmän hifin kentällä.
Kenties juuri tästä syystä Marantz toi pari vuotta sitten markkinoille Model 30 -vahvistimen ja Sacd 30n -cd–verkkosoittimen. Kyseinen laitepaketti onnistui useammallakin osa-alueella siirtämään valokeilan tietyllä tapaa pysyviin, perinteisiin arvoihin – perusasioihin, jotka eivät ole mainittavasti muuttuneet sitten Marantzin perustamisen vuonna 1953.
Marantzin omien sanojen mukaan tämä tarkoittaa tänä päivänä musikaalisuuden vaalimista, ja siihen merkki pyrkii lataamalla tuotteisiinsa paitsi nykyajan vaatimukset täyttäviä ominaisuuksia mutta myös ripauksen luksushenkeä.
Model 40n:n etupaneeli on toteutettu todella onnistuneella tavalla. Kaiken keskellä on Marantz-laitteista tuttu pyöreä porthole-näyttö ja sen rinnalla säätimet. Nämä kaikki ovat omassa mattapintaisessa etumaskissaan, joka ikään kuin leijuu taustalle jäävien, kolmiulotteisella tekstuurilla viimeisteltyjen reunapalojen välissä. Tasojen kolmiulotteinen vaikutelma korostuu nerokkaiden pienten taustavalojen ansiosta.
Kierrätys kannattaa
Pintapuolisesti tarkasteltuna aiemman Model 30 -integroidun ja uunituoreen Model 40n:n välillä ei merkittäviä eroja ole. Lähinnä keskeistä on lopusta löytyvä n-kirjain, joka tässä tapauksessa tulee englanninkielen sanasta network. Siinä missä Model 30 / Sacd 30n -paketissa integroitu vahvistin oli toteutettu melko konservatiivisesti ja digiosaaminen ulkoistettu cd–verkkosoittimen harteille, uusi Model 40n on kuin näiden kahden yhdistelmä – joskin ilman cd-soitinta.
Model 40n:n etupaneeli on toteutettu samalla, kaikin puolin todella yksinkertaisella ja onnistuneella tavalla. Kaiken keskellä on Marantz-laitteista tuttu pyöreä porthole-näyttö ja sen alapuolella sisääntuloliitännän valitsin, sävynsäädöt ohittava source direct -valinta, basson-, diskantin- ja kanavatasapainon säätö sekä äänenvoimakkuuden säädin. Nämä kaikki ovat omassa mattapintaisessa etumaskissaan, joka ikään kuin leijuu taustalle jäävien, kolmiulotteisella tekstuurilla viimeisteltyjen reunapalojen välissä. Pintaerojen vaikutelma vain vahvistuu tyylikkäillä pikkuledeillä, jotka hohtavat hillitysti keskilevyn reunojen alta.
Yksinkertainen asettelu, simppeli näyttö ja potikoiden jäsentely ovat kookkaiden värinäyttöjen ja rohkeiden kotelomuotoilujen aikakaudella todella raikas muttei lainkaan turhan retro valinta.
Käytön kannalta on suuri etu siitä, että kaikki säädettävä on säädettävissä suoraan etupaneelista ilman tarpeettomia valikon valikkoja tai ohjainsovelluksen avaamista.
Model 40n tarjoaa basson ja diskantin tasonsäädön sekä nämä ohittavan Source Direct -valinnan.
Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö Model 40n sisältäisi myös nykyaikaista toiminnallisuutta ja säätömahdollisuuksia. Ne löytyvät melko vaivattomasti todella asiallisen kaukosäätimen avulla laitteen setup-valikosta, kun taas varsinaiset verkkotoiminnot vaativat moneen otteeseen hyväksi havaitun, laajasti yhteensopivan HEOS-ohjainsovelluksen asentamisen. HEOS-sovelluksen myötä laitteen verkkotoistomahdollisuudet pääsevät parhaiten oikeuksiinsa, vaikka toki striimaus onnistuu myös esimerkiksi bluetoothilla tai Apple-tuotteilla AirPlay 2:lla ilman sen kummempaa sovellusseikkailua.
Marantz Model 40n tarjoaa takapaneelin liitäntämahdollisuuksissa mukavasti valinnanvaraa. Tarjolla on muun muassa peruslaadukas vinyylisottimen riaa-esivahvistin mm-äänirasioille, kolme linjatasoista stereo-rca-ottoa, optinen ja koaksiaalinen digiotto, hdmi arc televisioäänelle sekä usb-a-liitäntä massamuistiin säilöttyjen tiedostojen toistolle.
Muiden kuin verkkopohjaisten äänenlähteiden saralla Model 40n tarjoaa mukavasti valinnanvaraa. Tarjolla on peruslaadukas vinyylisoittimen riaa-esivahvistin mm-äänirasioille, kolme linjatasoista stereo-rca-ottoa, optinen ja koaksiaalinen digiotto, hdmi earcin sijaan vanhempi ja yksinkertaisempi arc televisioäänelle sekä usb-a-liitäntä massamuistiin säilöttyjen tiedostojen toistolle. Oikeastaan vain usb-dac-liitäntä tietokoneelle puuttuu, mutta toisaalta esimerkiksi yllä mainittu AirPlay 2 ajaa Apple-laiteperheen kohdalla langattomalla kätevyydellään pitkälti saman asian.
Muista liitännöistä mainittakoon vahvistinotto, säädettävällä alipäästösuodatuksella varustettu subwoofer-anto, linjatasoinen stereoanto, kauko-ohjauksen liitäntä sisään ja ulos sekä sarjassaan todella tanakat, Marantzin omat SPKT-naparuuvit kaiutinkaapeleille.
Todella tanakat, Marantzin omat SPKT-naparuuvit takaavat hyvän kontaktin kaiutinkaapeleille.
Sisäisesti harkittu
Vaikka Model 30 ja 40n ovat päällisin puolin melko samantyylisiä vahvistimia, niillä on kuitenkin muutamia selkeitä eroavaisuuksia. Siinä missä ominaisuuksiltaan riisutumpi Model 30 maksaa vielä tänäkin päivänä 3 199 euroa, sen 700 euroa kalliimpi hinta 40n:ään verrattuna on perusteltavissa lähinnä käytetyillä komponenteilla ja niiden laadulla.
Mutta ei Model 40n mitään budjettitavaraa sisällä. Laitteen sisäinen toteutus on mietitty tarkkaan ja osiot on sijoiteltu erilleen toisistaan. Esimerkiksi virtapuolelta löytyy kookas 129-millimetrinen, 3,5 kilogrammaa painava rengassydänmuuntaja toisin kuin Model 30:ssä, jossa virtalähde on hakkurimallinen.
Molemmissa malleissa on enemmän tai vähemmän kustomoituja komponentteja, muun muassa elna-kondensaattoreita, mutta näiden taustoja Marantz ei kuitenkaan erittele sen kummemmin.
Model 40n:n eri osiot on sijoiteltu fiksusti erilleen toisistaan. Esimerkiksi virtapuolelta löytyy kookas 129-millimetrinen, 3,5 kilogrammaa painava rengassydänmuuntaja. Mukana on myös kustomoituja komponentteja, muun muassa elna-kondensaattoreita. Marantzin HDAM- eli Hyper-Dynamic Amplifier Module -versio puolestaan on SA3. Keskellä erottuu kookas jäähdytyselementti.
Yksi konkreettinen ero vahvistimien välillä on, nimittäin riaa-esivahvistimet. Ne poikkeavat toisistaan siten, että siinä missä Model 30:ssä on valmistajan kehittynein, musical premium -tason phono eq, joka sopii sekä mm- että mc-rasioille, 40n:ssä vastaavasti on tarjolla vain perusmallinen musical-tason versio, jonka kanssa voi käyttää vain mm-äänirasioita.
Myös vahvistinluokka on muuttunut. Siinä missä Model 30 toimi d-luokassa, 40n luokka on ab. HDAM- eli Hyper-Dynamic Amplifier Module -versio taas on 40n:ssä SA3, kun taas 30:ssä käytettiin sen ohella myös SA2-versiota. Siinä missä Model 30:n rms-teho neljään ohmiin oli paperilla 200 wattia, 40n tarjoaa puolet vähemmän eli 100 wattia. Dynaamisen tehon osalta osviittaa antaa omassa laatikossaan oleva brittikollegojemme mittaus.
Vahvana verkossa
Model 40n yksi keskeisimmistä vahvuuksista on siinä, että se on elimellisesti verkkotoistoon suunniteltu integroitu vahvistin. Se tarjoaa sisäänrakennettuna (tai toisin sanoen HEOS-järjestelmän kautta) muun muassa Spotify Connectin, Tidalin, Deezerin ja Amazon Music HD:n sekä esimerkiksi nettiradio-option tuhansine ja tuhansine kanavineen. Lisäksi laite on Roon Tested, mikä on hyvä uutinen digitaalisten musiikkikirjastojen käyttäjille.
Laitteen peruslaadukas ES9016K2M-dac-siru yltää maksimissaan 192 kilohertsin ja 24 bitin resoluutioon, mitä voidaan nykyisellään pitää melko maltillisena lukemana, vaikkakin se palvellee suurimman käyttäjäkunnan hires-toistotarpeita ihan riittävästi. Ja kuten tiedämme, kokonaisäänenlaatuun vaikuttaa moni muukin asia kuin dac-sirun toteutus.
Oikeat asiat kohdallaan
Marantz Model 40n on periaatteessa hyvin ainutlaatuinen laitekategoriansa edustaja. Toki markkinoilta löytyy edullisempiakin (kuten myös arvokkaampia) integroituja vahvistimia vastaavilla verkko- ja muilla ominaisuuksilla, mutta 40n onkin enemmän kuin vain ominaisuuksiensa summa.
Ensinnäkin huomio kiinnittyy laitteen designiin. Model 40n on oikeasti aika iso, selvästi perinteistä vahvistinta raamikkaampi laite, jolle kuvat eivät tee aivan täyttä kunniaa. Yksinkertainen mutta visuaalisesti onnistunut etulevy on sopivan ajaton ja hillitty, jolloin se paitsi kestää katseita mutta myös aikaa. Silti käytännöllisyys esimerkiksi porthole-näytön kohdalla voisi olla hiukan parempikin, sillä ihan pienimmästä tekstistä ei kovin hyvin saa selvää, vaikka perusasiat siitä helposti hahmottaakin pienen matkankin päästä. Samoin etumaskin reunojen säädettävät spottivalot voisivat kieltämättä olla täysillä aavistuksen kirkkaammatkin, jotta ne toisivat päivänvalossa paremmin esiin laitteen monin tavoin onnistunutta muotoilua.
Kaukosäädin puolestaan on sarjassaan todella raskas ja vakuuttava, mutta pehmeähkö alumiini ei pitkällä jänteellä hirveästi kuitenkaan kolahduksia kestä.
Kaukosäätimessä ei myöskään ole taustavalaistusta, mikä varsinkin aluksi saattaa vaatia vähän lättänöiden näppäimien sijaintien ulkoa opettelua. Itse säädin on kuitenkin sangen monipuolinen, ja sillä voi ohjata myös esimerkiksi Marantzin cd-soittimia.
Vahvistimen kiertosäätimet ovat sarjassaan suhteellisen laadukkaan oloiset, mutta kieltämättä sähköisen äänenvoimakkuuspotikan vaste olisi voinut olla vähän jäykempikin. Lähdevalitsin sen sijaan naksahtelee asiallisesti samoin kuin sävynsäätöpotikat, jotka muuten vaikuttivat kuuntelukokeissa toimivan poikkeuksellisen hyvin musiikin sisältöjä tukien. Marantz ei ilmoita basso- ja diskanttisäätimien toiminta-aluetta tai voimakkuutta, mutta subjektiivisesti arvioiden jälkimmäinen voisi olla ±6 desibeliä, muttei välttämättä täysin lineaarisesti. Vaikka kyseisiä säätöjä ei useinkaan tule käytettyä (ja laite sisältää vieläpä säädöt ohittavan source direct -kytkimen), niillä oli kuitenkin mahdollista esimerkiksi kaivaa esiin hiukan neutraalihkoista kaiuttimista rohkeampi toistoprofiili – vaikkei se enää siinä vaiheessa ollutkaan varsinaisesti mitenkään erityisen neutraali.
Kommentit